Laminaattilattian maalaaminen kiinnostaa yllättävän paljon. Yhtään liioittelematta saan kerran-pari viikossa kyselyitä lattiamme tilasta. Ilmeisesti googlesta löytyy helposti postaus lähes parin vuoden takaa, jolloin maalauksen tein. Mutta vuosi sitten tekemääni postaus, jossa kerron maalin pysyvyydestä, ei nouse haussa yhtä hyvin. Siksi näitä sähköpostikyselyitä tulee tiuhaan tahtia, enkä valitettavasti aina ehdi tai muista niihin kaikkiin vastaamaan. Ajattelinkin nyt yleisesti kirjoitella kokemuksistani, toivottavasti tästä on apua maalaamista suunnitteleville.

Vielä kaksi vuotta sitten elin siinä uskossa, ettei laminaatin päälle voisi maalata. Että ainoastaan parkettia, aitoa puuta voisi maalata. Tutkittuani asiaa alkoi minulle pikkuhiljaa selviämään, että myös muovin päälle voi maalata! Laminaatti pitää ensin vain pohjustaa kunnolla.

Kun parketin / lautalattian maalaamisessa tärkeää on puun hionta ennen, laminaatin maalaamisessa avainsana on otepohja. Eli maali, joka saa sitten sen lattiamaalin tarttumaan ja pysymään pinnassa. Maalin erinomainen tartuntakyky tekee siitä sopivan vaikeillekin alustoille, kuten laminaatille, keraamisille laatoille, kovamuoville ja kovalakatuille kalusteille.

Toki silti vähän jännitti, miten se maali sitten käytännössä aikaa ja kulutusta kestäisi. Nyt 21 kuukauden elämisen jälkeen voin sanoa, että hyvin kestää. Vaikka lattialla saattaa välillä pyöriä miljoona pikkulegoa tai kilo hiekkaa, lattia näyttää edelleen hyvältä.

Samanlaista kulumista siinä toki näkyy, kun vaikka lankkulattiassakin. Samoin kun puu, myös laminaattilaudat elävät vuodenaika/lämpö/kosteus vaihteluiden mukaan. Eli nykyisin lautojen välit erottuvat paremmin. Silloin aluksi lattiat olivat vain yhtä valkoista pintaa, nyt niissä on enemmän eloa. Täytyy sanoa, että tykkään lattiasta enemmän näin. Nyt se näyttää aidolta lautalattialta.

Pieniä kolhujakin lattiassa on. Esimerkiksi keittiön pöydän alla, kun yhteen tuoliin olin unohtanut laittaa pehmotassut ja se oli käytössä niin kuukausikaupalla. Mutta ihan sama tapahtuisi myös puiselle lattialle. Mistään kohdasta maali ei ole lähtenyt irtoamaan tai kulumaan kuten voisi kuvitella. Sitä ei voi rapsuttaa tai hinkata pois, vaan siinä se on ja pysyy.

Aluksi valkoisen lattian siistinä pitäminen tuntui tuskalliselta. Olisin voinut imuroida kolme kertaa päivässä, koska jokaikinen pöly ja hius erottui niin selvästi. En tiedä olenko nykyisin vaan tottunut vai onko ajan tuoma pieni patina tuonut mukanaan sen, ettei lattiaa tarvitse enää hinkuttaa niin usein.

Laminaatin maalaaminen on aika helppo ja edullinenkin tapa freesata vanhan lattian ilmettä. Jos ei ihan valkoista tahdo, niin harmaakin (tai miksi ei vaikka joku vihertäväkin) käy lattiaan oikein nätisti. Minä maalasin meidän koko asunnon lattiat yksin omin pikkukätösin. Ja jos ei huomioida sitä seikkaa, että kaadoin vahingossa ämpärillisen maalia päälleni, niin maalausurakka meni mielestäni oikein kivasti ja jälki oli hyvää. Seinät meillä oltiin maalattu taloyhtiön toimesta juuri ennen muuttoa ja maalasin samalla lattiamaalilla myös listat, joten lopputulos oli todella raikas. Monestihan kaikki muu saattaa näyttää sitten vähän kellertävältä, jos lattiamaali taittaa kovasti kylmään. Itse valitsin lattian sävyksi neutraalin, vähän harmaaseen taittavan sävyn paperi.

Tarkemmat ohjeet ja vinkkini laminaattilattian maalaamiseen löytyy TÄÄLTÄ ja vuosi sitten tehty postaus lattioista TÄÄLTÄ. Ja saa kysellä lisää, mieluiten suoraan kommentteihin niin muutkin voivat käydä vinkit lukemassa helposti sieltä 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen aiemminkin kertonut siitä, että kaikilla kotini lempiesineillä ja huonekaluilla on joku merkitys tai niihin liittyy jokin muisto. Jos pitäisi valita niistä se ykkönen, se oli varmasti tämä keittiössä astiakaapin virkaa toimittava Lundian vintagehyllykkö.

Rakastan toki sitä kun voin pitää kauniita astioitani esillä, mutta tämä hylly edustaa minulle paljon enemmän kun vain sen ulkonäön. Se symbolisoi minulle itsenäisyyttä. Sitä että minä kyllä pystyn ja osaan jos vain tahdon.

Ostin tuon hyllyn nettikirppikseltä juuri ennen kun muutimme tähän asuntoon. Koska minulla ei ole autoa, tai edes korttia, jouduin heti miettimään että miten saisin sen kuljetettua itselleni. Toisesta nettiryhmästä löytyikin sitten toinen apua tarvitseva. Hänellä oli paku ja hän tarvisi apua sohvan kantamisessa. Joten minä autoin häntä kantamaan sohvaa ja hän sitten kuskasi minut ja hyllyt. Kannoin ne yksin, joka itsessään oli jo aikamoinen saavutus.

Voin kertoa, ettei vanhan ja pari metriä korkean hyllykön kokoaminen yksin ollut myöskään mikään ihan iisipiisi. Kokoamisen jälkeen vielä maalailin hyllyä sekä kunnostin vanhat ovet. Nyt olen hyvin ylpeä saavutuksestani.

Hylly kuvastaa toisellakin tapaa hauskasti minua. Kun eräs päivä vaihdoin muutaman hyllylevyn paikkaa, huomasin että jossain kohdissa näkyikin alkuperäistä puuta. Olin siis vain maalannut ne kohdat mitkä näkyy 😀 Vaikka jossain asioissa saatan olla pikkutarkka, yleisesti olen kuitenkin hyvin suurpiirteinen. Ja se näkyy tässä hyllyssäkin. Vitsit että tää on rakas!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kävin yhteistyön merkeissä JM Suomen kanssa tutustumassa heidän uuteen rakenteilla olevaan Kuninkaantammen asuinalueeseen. Koska JM on kiinnostunut toteuttamaan asiakkailleen asuntoja ja asuinalueita jotka tuntuvat kodeilta, tulimme samalla tulimme pohtineeksi, että millainen on unelmien kotini ja mikä tekee siitä kodista kodin.

Ensimmäinen asia mikä mieleeni tuli on turvallisuus. Omassa kodissa pitää kokea olevansa turvassa. Silloin vaikkapa rapusta kantautuvat äänet ovat tuttuja, eivätkä ne pelota. Turvallisuuden tunteen tekee myös kotoa löytyvät käperymispaikat, kuten se sohvan tuttu nurkka torkkupeiton alla.

Toinen on kodin tunnelma. Sisustuksen tulee olla itselle mieluinen. Itse tykkään valoisuudesta, avaruudesta ja melko minimalistisesta. Tunnelmaa sisustukseen tuovat vanhat huonekalut joilla on historia, muistoja herättävät asiat kuten valokuvat sekä tunnearvolliset esineet kuten matkamuistot. Rakkaimpia esineitäni ovatkin isän mummon vanha kaappi sekä reissuista hamstratut turistimagneetit.

Koti ei voi olla suunniteltu vieraita ajatellen, vaan sen on toimiva hyvin tavallisessa arjessa. Siksi meillä suurin osa käyttötavaroista saa olla esillä ja toimia osana sisustusta. Kauniit astiat saavat koristaa keittiön avohyllyssä, lasten leluja ei piiloteta kaappeihin. Omassa kodissa minulle on tärkeää että kaikki toimii ja palvelee meitä ja meidän tarpeita. Käytännöllisyys, helppous ja selkeys ovat minulle niitä avainsanoja kun puhutaan unelmien kodista.

Itse olen asunut niin yli sata vuotta vanhassa talossa kun ihan pränikässä uudiskohteessakin. Molemmissa on puolensa. Vanhojen talojen historia ja tunnelma, suuret koristeelliset rappukäytävät, natisevat lautalattiat ja leveät ikkunalaudat saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Toisaalta uudiskohteet ovat siitä ihania, että materiaalit ehtii yleensä valitsemaan oman mielen mukaan ja kaikki on muuttaessa ihan uutta, modernia ja siistiä.

Itse kodin lisäksi myös sijainti ja naapurusto ovat minulle tärkeitä. Rakastan asua kaupungissa mutta rakastan myös luontoa, onneksi Helsingissä nämä molemmat voi saada kerralla. Tykkään asua ihmisten ympäröimänä, autiot kadut tuovat turvattomuutta. Talossa pitää olla hyvä piha lapsille ja yhteisöllinen meininki naapureiden kesken. Kotoa pitää olla myös hyvät kulkuyhteydet ja lyhyet välimatkat palveluihin sekä ystäviin. Kodin ohi kulkeva ratikka on ehdoton.

Unelmien kotini ei juurikaan poikkea nykyisestä. Ehkä se voisi olla vähän isompi, kattoterassistakaan tuskin olisi kauheasti haittaa. Kylppäri unelmien kodissa olisi hienompi ja keittiö taas kauniimpi. Se koti on kuitenkin enemmän kun vaikkapa tietyinlainen keittiön taso. Se on tunne jonka tuntee astuessaan sisälle. Se erottaa kodin ja asunnon.

Mitä sinä itse haluat kodiltasi ja millainen on sinulle sopiva koti? Mikä saa kodin tunnun? Millaista olisi päästä vaikuttamaan unelmakotiisi jo rakennusvaiheessa ja mitkä olisivat oman kodin luomisessa tärkeimpiä asioita? Olisi kiinnostavaa kuulla ajatuksianne!

Me askartelimme tilaisuudessa perinteiset mindmapit ihan leikaten ja liimaten. Käytössämme oli paljon erilaisia kuvia, kankaita sekä sanoja. Mindmapin tekeminen oli tosi inspiroivaa ja siitä tulikin aika meidän kodin näköinen. Suosittelen ehdottomasti sellaisen tekemistä, sain siitä ainakin paljon uutta ajateltavaa (ja muutaman tulevan pakko hankinnan).

Yhteistyössä JM Suomen kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vihdoin sain laitettua vähän koristetta seinille ja napattua niistä pikaisesti kuvat. Tämä seinäprojekti on vaatinut aikaa, sillä en ole ollut ihan varma haluanko ripustaa seinille mitään ja jos haluan niin mitä. Kuvissa seinien pinta ei tule niin hyvin esille kun livenä, mutta ne ovat siis oikeasti todella kauniit. Olen molemmista, mun ja poikien, huoneista tasoittanut yhdeltä seinältä lasikuitutapetin tuollaisella hyvin vaaleanharmaalla pinnoitteella ja jättänyt sen sitten hiomatta. Seinän pinta on hillitty mutta eläväinen, betonimainen. Seinässä näkyy lastan vedot ja sävyerot, kun jossain kohdissa on paksummin pinnoitetta kun toisaalla.

Eilen sitten päädyin pitkän pohdinnan jälkeen naputtamaan muutaman naulan seinään ja ripustamaan hieman eloa seinille. Tuo olkkarin / mun makkarin seinä odottelee vielä täydellistä seinävalaisinta ja voipi olla, että taulukokoelma ajan saatossa vielä kasvaa. Pääasia että pääsin vihdoin alkuun sen kanssa.

Minulla oli itseasiassa ensin suunnitelmissa täyttää tuo koko toinen puoli katon rajaan saakka tauluilla joita olen tässä keräillyt. Mutta lopulta niistä karsiutui yli puolet pois. Jäljelle jääneissä yhdistyy harmonisesti harmaan ja vihreän utuiset sävyt. Kaikki kolme julistetta on saatu Deseniosta. Tuo Iina Vuorivirran Vino-peili pääsi myös tauon jälkeen takaisin seinälle.

Poikien seinälle tuli vähän enemmän väriä. Yksi oman kodin lempparisisustusjuttu on tuo kirppikseltä ostettu Fuck Off-taulu. Keraamisella sudenpentutaululla taas on suuri tunne-arvo, se oli minun ja pikkuveljeni huoneessa jo kun olimme ihan pieniä. Samoin mummini Balilta tuoma sammakkonaamari on veljieni vanha. Kissa ja leijona taas ovat HAYn ja tuo pieni barog-naamio ostettiin poikien kanssa viime Thaimaan matkalla.

Vaikka pidän todella minimalisestisesta sisustuksesta ja siitä, että tavaraa on mahdollisimman vähän, tuovat nämä uudet jutut kivasti taas vähän lisää eloa kotiin. Vai mitä olette mieltä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tuntuu että vuosi vuodelta alan enemmän ja enemmän kyllästyä ruoanlaittoon. Jos vain voisin, tilaisin joka viikko valmiiksi mietityt ruoat resepteineen. Tai tilaisin vain pizzaa. Tai oikeastaan, ei se ruoan tekeminen ole siinä se ikävin homma (vaikkakin mitä helpompi ja nopeampi sen parempi), vaan jokaikipäiväinen kysymys, MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN?

Sen lisäksi, että ruoanlaitossa saisi mennä maksimissaan puoli tuntia, mielellään vartti, sen pitäisi maistua myös lapsille. Ja nykyään harvoin niin tapahtuu, nimittäin pojilla on ihan täysin erilaiset makumieltymykset. Yleensä jos toinen tykkää jostain, toinen vain nyrpistelee nenäänsä. Niinä viikkoina kun pojat ovat isällään elän yleensä jogurtilla ja noutoruoalla.

Tällä viikolla (eli kahtena päivänä) olen kuitenkin vähän petrannut. Ja muistanut taas, että onhan niitä hyviä ja helppojakin ruokia olemassa. Eli sellaisia ettei tarvitse nähdä kauheasti vaivaa, on ainakin osittain suht terveellistä ja maistuu kaikille.

Lapset tykkäävät kun saavat rakentaa omat annoksensa ja hampparit ovat yksi sellainen. Kalaa meillä syödään enää aniharvoin, mutta välillä tulee himo kalapuikkoihin. Kalapuikkohammpparit ovat itselleni tuttu juttu jo omasta lapsuudesta. Illalliselta jääneet kalapuikot kun syötiin iltapalaksi ruisleivän päällä.

Tällä kertaa testattiin tavallisen kalapuikkojen sijaan tuollaisia leivitettyjä seitifileitä. Ihan hyviä nekin! Pahhdedun ruisleivän väliin lisäksi ketsuppia, majoneesia, kurkkua, salaattia, tomaattia ja cheddaria. Hampparin kanssa maistuu hyvin ranut, jotka valmistuvat myös helposti uunissa. Iso batatti vain siivuiksi ja uunipellille, päälle vähän oliviiöljyä sekä suolaa ja kuumaan uuniin paistumaan.

Hyvä-äiti pisteitä annan tästä itselleni noin sata. Tai no, Elvis inhoaa bataattia joten siitä pari miinusta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.