”Näin unta että olin Flowssa. Sitten heräsin ja masennuin”

Näin kirjoitti tänään kaverini, kun sattumalta samaan aikaan katselin näitä viime viikonlopun kuvia läpi. Täytyy sanoa, että itsellänikin oli melko samat fiilikset. Mutta niinhän se on, että kaikki kiva loppuu aikanaan. Flow vaan on niin suuremmoisen upeasti järkätty festari, ettei haittaisi jos se tulevaisuudessa kestäisi vaikka koko viikon. Niin paljon nähtävää ja koettavaa jäi tänäkin vuonna välistä. Vaikka ei sillä, etteikö kolmen päivän festarirupeaman aikana olisi nähnyt ja kokenut vaikka mitä, mutta kaikenlaista ohjelmaa, ruokatarjontaa ja viihtyisiä hengailumestoja oli enemmän kun mitä ehdittiin koluta. Tänä vuonna en juossut keikalta keikalle kello kaulassa, vaan keskityttiin enemmän fiilistelyyn ja hengailuun. Toki mahtavia keikkoja tuli nähtyä, mutta onnekseni kukaan kaveriporukastani ei myöskään jaksanut stressata jos ei ehditty eturiviin tai nähty ekoja tai vikoja biisejä. Fiilispohjalla mentiin ja fiilis oli hurjan hyvä.

Itse haen festareilta myös muuta kun niitä bändejä. Toki hyvät esiintyjät ovat vetonaula ja eikä tunnelma olisi mitään ilman niitä. Haluan kyllä ensisijaisesti käydä musiikkifestareilla, mutta muusiikin lisäksi itselleni on tärkeää että järjestelyt toimii ja visuaaliseen ilmeeseen ja palveluihin on myös panostettu. En tykkää rämpiä mudassa jossain ankealla hiekkakentällä omaa taskumattia tyhjentäen. Vaan haluan siistin ja viihtyisän ympäristön, johon on ajatuksella panostettu, sekä laadukkaat ruoka -ja juomatarjonnat. Ja kaikista parasta on tietenkin kömpiä omaan sänkyyn yöksi.

Flow ei siis pettänyt tänäkään vuonna. Oikeastaan voisi sanoa, että järjestelyiden puolesta festarit vaan paranevat vuosi vuodelta. Oikein jännityksellä odotan myös, mitä huikeita juttuja visualistitiimi keksii taas ensi vuodeksi. Nuo kaikkialla olevat jättimäiset diskopallot kyllä toivat ihan oman fiiliksensä tänä vuonna, etenkin illan hämärtyessä. Sunnuntaina istuimme varmaan useamman tunnin skeittiparkilla vain välkehteleviä valoja ihaillen ja viimeisiä tunnelmia itseemme imien. Mikä ihana päätös kesälle. Kiitos Flow 2015!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pyöräiltiin tuossa yksi sunnuntai poikien kanssa Ihana Kahvilaan, Sompasaareen. Pihalla oli yllättäen myös kansainvälinen porukka Baltic Spice nimisestä yhteisöstä. Heidän missionaan on näyttää mitä kaikkea siistiä luonnosta saa ja miten niitä hyödyntää. Olen jo aiemmin tutustunut hieman villiyrttien mielenkiintoiseen maailmaan, mutta taas pääsin maistelemaan uusia kasveja ja makuyhdistelmiä. On vaan niin hienoa että sienien ja marjojen lisäksi tuosta omasta pihasta ja lähimetsästä löytyy niin paljon erilaisia kasveja joita voi ruuanlaitossa käyttää. Kannattaa tutustua esimerkiksi Sami Tallbergin julkaisuihin, jos nämä jutut kiinnostavat!

Omaksi suosikiksi nousi hormasta haudutettu tee. Hitsit miten hyvää! Lehtiä ja kuumaa vettä, voiko yksinkertaisempaa olla! Kannattaa kokeilla! Maitohorsman lehdissä on runsaasti C-vitamiinia ja sitä käytetäänkin teen lisäksi myös ruuaksi monin tavoin. Nuoria lehdettömiä versoja voi silputa salaattiin tai ne voi valmistaa ruuaksi parsan tapaan. Teeksi niitä voi hauduttaa tuoreena tai kuivattuna. Toinen kestosuosikkini on nokkonen, jota pakkasesta löytyykin pusseittain. Käytän sitä pinaatin tapaan ruuanlaitossa ympäri vuoden.

Olettekos te muuten jo ehtineet sieni -tai marjametsälle? Entäs tarttuuko metsästä mukaan myös villiyrttejä ja kasveja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vaikka eskarin alkaminen ja kahteen eri hoitopaikkaan poikien vieminen jännittää ja vähän ahdistaakin, oikeasti odotan jo arjen alkamista. Ensin oltiin poikien kanssa Espanjassa neljä viikkoa, ja juhannuksesta he jäivät vielä kahdeksaksi viikoksi lomalle. Ei siinä mitään, mutta kun minulla ei ole lomaa. Toki olen voinut pitää pari päivää taukoa hommista sillä ja toisen täällä – mutta hommat kasaantuvat ja itselle iskee stressi.

Olen omasta mielestäni tosi onnekas että päätyöni on tätä blogin kirjoittamista ja se on hyvin vapaata. Mutta työhön liittyy paljon myös käytännön asioiden sopimista, kampanjoiden suunnittelua, puhumattakaan ajasta joka menee kuvia valiten ja muokaten sekä kirjoittaessa. Tietokoneella tulee istuttua paljon. Olen haalinut myös muutamia muita isompia projekteja, jotka vaativat ennenkaikkea luovaa ajattelua, suunnittelua ja mietiskelyä rauhassa. Kahden villikon kanssa se ei ole ihan niin yksinkertaista.

Onneksi kesällä on ollut vähän hiljaisempaa ja olen saanut keskittyä suurimmaksi osaksi vain tähän blogin päivittämiseen, mutta on niitä sähköpostejakin kasautunut aika määrä ja se stressaa. Sitten stressaantuneena saan vielä vähemmän mitään aikaiseksi. Olen sellainen ihminen, että kaipaan työssäni rauhaa ja aikaa. Aikaa miettiä, fiilistellä ja sulatella juttuja rauhassa. Tiedän että minun pitäisi opetella esimerkiksi vastaamaan sähköposteihin heti ne luettuani (se on itseasiassa ollut uuden vuoden lupauksenikin jo pari viimeistä vuotta), mutta…

Lapsille sitä taas haluaisi tarjota kivan ja mieleenpainuvan kesäloman. Puuhata kokoajan kaikenlaista. Usempina päivinä he kuitenkin tuntuvat vain hyppivän seinille, kun en voi tarjota samalla tavalla tekemistä kun päiväkodissa. Häpeisenä ja omatunto soimaten tunnustan, että netflix ja ipadin pelit ovat pyörineet enemmän kun olisin halunnut. Asettamani max 1h/5xvko on ylittinyt varmaan triplasti. Ja entäs sitten se oma-aika? Sitäkin on pakko ottaa, muuten näistä hommista ei ainakaan tule mitään.

Mutta jos lapset olisivat olleet hoidossa kesällä, tuntisin siitä varmasti vielä enemmän huonoa-omaatuntoa. Jos on pieninkin mahdollisuus pitää lapset kesällä lomalla, mielestäni se pitäisi tehdä. Ensinnäkin siellä päiväkodissa ja koulussa lapset ehtivät viettää vaikka kuinka paljon aikaa pitkin vuotta. Toiseksi, myös lapset tarvitsevat lomaa, aivan kuten aikuisetkin töistään. Ja kolmanneksi, uskon että tekee tosi hyvää viettää yhdessä pidempi pätkä ilman sitä arjen kiirettä ja aikatauluja. Ainakaan samanlaisia kun normaalisti. Mielummin sitten vaikka istutaan sohvalla nenät pädeissä ja läppäreissä kiinni, ainakin ollaan yhdessä. Vai mitä olette mieltä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten alkukesästä Sideways festareilla, myös H2Ö vieraat olivat toinen toistaan tyylikäämpiä ja persoonallisesti pukeutuneita. Oli oikeasti tosi ihana vain istuskella ja katsella ohi käveleviä ihmisiä. Kun sanoin että kysessä oli hurjan kaunis festari visuaalieneen, niin sitä olivat myös vieraat. Tässä vain pieni pala niistä kivan näköisistä ihmisistä, jotka kohdalle viikonlopun aikana sattuivat.

Muistan hyvin festarit kymmenen vuoden takaa, maailman humalaisin porukka oli verhoutunut lähinnä sadetakkeihin ja niihin maailman kamalimpiin, jättimäisiin Don Huonot-festarihattuihin. Itse luotin tälläkin kertaa mustan voimaan, mutta nautin täysillä niistä kaikkein hullunkurisempien väri-ja kuosiyhdistelmien näkemisestä. Lisäksi minäkin olen vihdoin alkanut lämpeämään tuolle bohohenkiselle hippityylille, voitteko uskoa! Itselläni on ollut parin kuukauden aika myös hirveä halu värjätä hiukset, joko ihan shokkikeltaisiksi tai kirkkaan oransseiksi – eikä joka toisen festari-ihmisen upeiden ja kreisien hiuksien näkeminen ainakaan helpottanut sitä kuumetta.

Vaikka musta ihan suosikkiväri vaatteissa on, ja tulee varmaan olemaan, huomasin selkeästi inspiroutuneeni tästä viikonlopusta. Eilen metsäretkellä päällä olikin sitten vähän kreisimpi ja värikkäämpi asu, kuten instasta ehkä joku huomasi. Tai siis kreisi nykyiselle mustalle-minulle, kun oli väriä ja kukkakuosia. Ehkä sitä Flowhun vihdoin viitsisi sitten verhoutua johonkin muuhun kuin mustaan. Vaikka nuo perjantaina festareilla jalassa olleet mustat samettipökät kehuja saivatkin.

Mikä on muuten teidän KAMALIN festarivaate-muistonne? Itse en edelleenkään pääse varmaan ikinä yli niistä hatuista…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kesän toinen festariviikonloppu takana ja sehän tapahtuikin Turussa H2Össä. Hauskaa että tämän vuoden festarit on kaikki ollut itselleni ihan uusia. Ensin oli Sideways, joka järkättiin ihan ekaa kertaa, ja nyt tämä itselleni muuten vain ihan uusi, toista kertaa H2Ö nimellä järkätty festari.

H2Ö on siitä mielenkiintoinen tapahtuma, että siellä oli hirveän paljon uusia, itselle tuntemattomia, esiintyjiä ja vieläpä ilman mitään genrerajoja. Siitä huolimatta festarivieraat olivat mielestäni tosi saman henkisiä, eikä meno ollut yhtään liian hippi, kuten vähän etukäteen jännitin. Alueella vallitsi tosi kiva tunnelma ja tuo Ruissalon telakka antoikin aivan mahtavat puitteet festareille. Visuaaliseen puoleen oltiin kiinnotetty paljon huomiota, paikka oli hurjan kaunis niin päivällä auringossa kun illalla valojen ja valoteosten loistaessa. Teemu Keisterin kyltteinä toimivat Ukkeli-hahmot olivat vaan ihan mahtavia ja toivat hauskaa särmää idylliseen merimaisemaan.

Fesrarialue oli isompi kun olin etukäteen kuvitellut, ja ihmisiä oli myös ihan ryysäksi asti. Jonot olivat välillä vessaan ja juomatiskeille tuskallisen pitkät, mutta niin ne taitavat vähän joka festareilla olla. Rajatut anniskelualeet tuottivat välillä myös vähän vaivaa, kun piti aina odottaa että porukan viimenenkin saa lasinsa tyhjäksi, ennen kun voitiin siirtyä toiseen paikkaan. Mutta itse paikka oli hurjan hieno ja uniikki. Vau.

Esiintyjiä ja ohjelmaa oli tosiaan laidasta laitaan ja musiikin lisäksi ohjelmassa oli teepaitatyöpaja, ruotsin alkeikurssi ja salatiedelaboratorio. Törmäsin myös yllättävän moneen tuttuun, joten aika kului ihan siivillä. Mutta sehän juuri kertoo että kivaa oli.

Tapani Kansalainen veti yllättäen mielestäni festareiden parhaan ja energisimmän keikan. Seksihullut eivät myöskään pettäneet odotuksia, huh. En tiedä oliko nyt niin kivaa että keikan aikana osa yleisöstä oli täysin alasti, mutta mieleenpainuvaa se oli ainakin. Harmiksi kamerasta loppui akkui juuri ennen tätä, hehe. Hyviä olivat myös Ruger Hauer, Asa ja lempparini Aivovuoto.

Nyt sunnuntaina väsymys on hieman painanut ja kengät ovat mutaistakin mutaisemmat. Myöskään ilman miesdraamoja ei vältytty, olen edelleen samalla kannalla edellisen tekstini kanssa. Lisäään kuitenkin sen, että kyllä me naisetkin osataan välillä olla aika vaikeita ja pilata juttuja… No, ei siitä sen enempää (paitsi jos joku tuntee Turusta sellaista kun Jukkaa-Pekkaa, tai Veli-Matti tai Juha-Veikko tai jotain sellaista, niin haluaisin pyytää siltä anteeksi). Onneksi tässä on nyt hetki aikaa palautua, ennen kun festarikesän päättää sitten Flow. Mutta voi, ihana viikonloppu takana. Sanoinko jo että tämä festari oli ihan huippu KAUNIS! Toivottavasti kuvista välittyy edes vähän tunnelmaa. Olisin mielelläni kuvannut jokaisen upean yksityiskohdan ja pamauttanut tänne. Mutta pakko oli vähän karsia, koko alue oli nimittäin yhtä suurta installaatiota. Tulossa on kyllä vielä kooste viikonlopun hienoimmista festarityyleistä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.