Tuntuu että vuosi vuodelta alan enemmän ja enemmän kyllästyä ruoanlaittoon. Jos vain voisin, tilaisin joka viikko valmiiksi mietityt ruoat resepteineen. Tai tilaisin vain pizzaa. Tai oikeastaan, ei se ruoan tekeminen ole siinä se ikävin homma (vaikkakin mitä helpompi ja nopeampi sen parempi), vaan jokaikipäiväinen kysymys, MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN?

Sen lisäksi, että ruoanlaitossa saisi mennä maksimissaan puoli tuntia, mielellään vartti, sen pitäisi maistua myös lapsille. Ja nykyään harvoin niin tapahtuu, nimittäin pojilla on ihan täysin erilaiset makumieltymykset. Yleensä jos toinen tykkää jostain, toinen vain nyrpistelee nenäänsä. Niinä viikkoina kun pojat ovat isällään elän yleensä jogurtilla ja noutoruoalla.

Tällä viikolla (eli kahtena päivänä) olen kuitenkin vähän petrannut. Ja muistanut taas, että onhan niitä hyviä ja helppojakin ruokia olemassa. Eli sellaisia ettei tarvitse nähdä kauheasti vaivaa, on ainakin osittain suht terveellistä ja maistuu kaikille.

Lapset tykkäävät kun saavat rakentaa omat annoksensa ja hampparit ovat yksi sellainen. Kalaa meillä syödään enää aniharvoin, mutta välillä tulee himo kalapuikkoihin. Kalapuikkohammpparit ovat itselleni tuttu juttu jo omasta lapsuudesta. Illalliselta jääneet kalapuikot kun syötiin iltapalaksi ruisleivän päällä.

Tällä kertaa testattiin tavallisen kalapuikkojen sijaan tuollaisia leivitettyjä seitifileitä. Ihan hyviä nekin! Pahhdedun ruisleivän väliin lisäksi ketsuppia, majoneesia, kurkkua, salaattia, tomaattia ja cheddaria. Hampparin kanssa maistuu hyvin ranut, jotka valmistuvat myös helposti uunissa. Iso batatti vain siivuiksi ja uunipellille, päälle vähän oliviiöljyä sekä suolaa ja kuumaan uuniin paistumaan.

Hyvä-äiti pisteitä annan tästä itselleni noin sata. Tai no, Elvis inhoaa bataattia joten siitä pari miinusta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Luulen että meillä kaikilla on jotain esineitä jotka muistuttavat jostain tietystä elämäntilanteesta tai tapahtumasta. Kun tarkemmin mietin, lähes kaikki omistavani tavarat tuovat mieleeni jonkin muiston. Osa muistoista tuntuu vahvempina ja merkityksekkääimpinä kun toiset.

Blogissakin paljon näkyneet, mintunvihreiksi maalatut, pinnatuolit symboloivat minulle uuteen elämäntilanteeseen hyppäämistä. Eron jälkeistä elämää ja uuteen kotiin muuttamista. Vanhin lapsuudenystäväni oli muuttamassa pysyvästi Lontooseen samaan aikaan kun minä löysin pitkien etsintöjen jälkeen sopivan kodin minulle ja pojille. Ystäväni kellarista löytyi jonkun, vuosia sitten, hylkäämät kolme punaista pinnatuolia. Lastasimme ne Puu-Vallilassa yhdessä exäni kanssa ex-appeni autoon ja veimme ne uuteen kotiini.

Muistan vielä ensimmäisen illan ja yön uudessa kodissa hyvin. Minulla ei ollut vielä sänkyä eikä pöytää. Istuin lattialla, katsoin sinnkulaivaa ja söin nuudeleita. Yhtä tuoleista käytin pöytänä. Siitä on jo yli kolme vuotta.

Myöhemmin maalasin tuolit söpön mintunvihreiksi ja ne olivatkin kotimme väripilkku. Lähes poikkeuksetta joka viikko blogiin tuli kysymys, jossa tiedusteltiin tuolien sävyä. Ja olivathan ne aivan ihanat.

Kuitenkin jokin aika sitten alkoi tuntumaan että kaipaan jotain uutta. Tuolit saivat lähteä. Ne hallitsivat keittiötä liikaa. Tuntui että nyt oli aika uudelle alulle.

Eleltiin jonkin aikaa pelkkien jakkaroitten voimin. Mielestäni nuo perinteiset simppelit jakkarat ovat tosi kauniit, enkä kaivannut muuta. Paitsi ehkä pientä selkänojaa. Sellaista, joka ei tulisi pöydän reunan yli.

Ja sellaiset löytyvätkin Artekilta. Artekin k65 tuoli on mielestäni ollut aina yksi kauneimmista tietämistäni tuoleista ja olen tosi iloinen, että kirpparilta sellaiset bongaamani ilahduttavat nyt keittiössämme. Vielä voisin ainakin kaksi samanmoista huolia lisää, joten jos törmäätte valkoisiin tai koivun värisiin kuusvitosiin, niin vinkatkaa ihmeessä!

Olisi ihana kuulla myös tarinoita teidän tärkeiden tavaroiden takaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pojilla alkoi tänään kesäloma, mutta samaan aikaan myös taas yksi vaihe on elämässä takanapäin ja uusi alkamassa. Eskari loppui. Esikoiseni on tämän kesän jälkeen koululainen.

Vanhempana on uskomatonta olla tässä tilanteessa. Omat lapset näkee aina niin vauvoina. On vaikea käsittää että se juuri hetki sitten syntynyt poika itsenäistyy. Alkaa toden totta elämään omaa elämäänsä, enkä minä häntä enää omista, kuten ennen.

Vuosi eskarissa oli hieno. En olisi parempaa paikkaa, ryhmää ja aikuisia voinut ikinä toivoa. En edes tiennyt, että noin ihania paikkoja voi olla. Tulee sitäkin ikävä. Tuntuu uskomattomalta, että nyt se jo loppui. Tuntuu, että vasta muutama päivä sitten kirjoitin ekasta eskaripäivästä.

Tänään oli jännä päivä myös siksi, että hakemani korkeakoulun pääsykoetulokset tulivat. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että paikka tokalta varasijalta nousisi kesän aikana. Niin, että syksyllä meillä asuisikin sitten kaksi koululaista!

Kävi miten kävi, tilanne vaati jäätelöä. Sillä on hyvä aloittaa loma.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tehtiin äsken iltapalaksi vesimelonismoothieta. Vesimeloni on ehdottomasti yksi kesän suosikkiherkku. Ihanaa kun sitä taas vihdoin saa hyvvänmakuisena eikä kilohintakaan enää päätä huimaa. Ekaa kertaa kokeiltiin nyt kuitenkin tehdä siitä smoothieta. Kaapo tykkäsi paljon, Elvis ei juurikaan ja itse olen vieläkin vähän kahden vaiheilla. Kokeilkaa ihmeessä ja kertokaa mitä tykkäsitte!

RAIKAS VESIMELONISMOOTHIE

Puolikas jäinen vesimeloni
1/2 dl jäisiä vadelmia
1/2 limen mehu
nippu sitruunamelissaa

Kannattaa muuten pilkkoa meloni ennen pakastamista, eikä sen tarvitse olla ihan umpijäässä, tunti pari pakkasessa riittää. Tai vaihtoehtoisesti voi mukaan blenderiin lisätä jäitä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meillä aamut eivät ala aalla vaan koolla. Eli kahvilla. Olen hyväksynyt jo muutama vuosi sitten tosiasian, että en vaan oletoimintakuntoinen ennen muutamaa kuppia kahvia. Ja siksi lähdinkin mukaan myös tähän OBH Nordican kahvinkeitin-kampanjaan. Vaikka monesti tulee juotua kuppi myös iltapäivällä, kuuluu kahvi ehdottomasti itselläni aamuihin. Kello viiden jälkeen iltapäivällä en kahvia enää juo, muuten se taas vaikuttaa yöuniin. Lapsetkin ovat tottuneet aamuiseen kahvin tuoksuun, jos he nukkuvat minua myöhempään viimeistään keittiöstä kantautuva vastakeitetyn kahvin tuoksu saa heidät nousemaan ylös.

Ennen join kahvini maidolla. Tai oikeastaan maitoni kahvilla. Mutta muutama vuosi sitten opettelin juomaan mustaa kahvia, vähentessäni maitotuotteiden käyttöä. Oikeastaan vasta silloin tajusin, miltä kahvi oikeasti maistuu ja rupesin kiinnittämään enemmän huomiota kahvin laatuun ja makuihin. Nykyään rakastan kahvipavun kirpeää makua sekä hedelmäisiä ja pähkinäisiä, melko tummia paahtoja. Ilman maitoa kahvin maku erottuu selvästi ja silloin entistä enemmän korostuu laadukkaan kahvin sekä luonnollisesti laadukkaan keittimen merkitys.

Sain OBH Nordican Legacy-kahvinkeittimen reilu kuukausi sitten, ja sillä olenkin nyt lähestulkoon päivittäin aamukahvini keitellyt.  Legacy on voittanut muunmuassa  Ruotsin suurimman aikakauslehden testin, jossa testattiin edullisemman hintaluokan kahvinkeittimiä ja niiden kykyä keittää kahvia tarpeeksi korkeassa lämpötilassa.  Kahvinkeitinten kyky keittää tarpeeksi kuumaa kahvia nimittäin nousee hinnan mukana. Hyvin harvat edullisemman hintaluokan kahvinkeittimet kykenevät keittämään kahvia tarpeeksi korkeassa lämpötilassa (92-96 astetta), jolloin kahvin maku on parhaimmillaan. Mutta tämä pystyy! Lisäksi Legacy on merkitty erinomaisen toiminnallisuutensa ansiosta Kultainen Papu -laatumerkillä. Merkki myönnetään vain keittimille, jotka pystyvät täydelliseen suodatuslämpötilaan ja makuun.

Itse tykkään keittimen simppelistä mutta persoonallisesta muotoilusta. Valkoisen värin lisäksi keitintä saa herkullisena minttuna sekä tyylikkäänä mustana. Olinkin aika vaikean paikan edessä, kun piti valita väriä. Lopulta päädyin sitten tuohon raikkaaseen valkoiseen, joka sopii meidän keittiössä sitten muihinkin kodinkoneisiin.

Pakko vinkata, että jos ei uudelle kahvinkeittimelle ole itsellään juuri nyt tarvetta, on se vaikka tosi kiva valmistujaislahja. Monella kun sellaisen hankita on varmasti juuri nyt ajankohtainen.

Sen lisäksi että meidän keittiöstä löytyy nyt uusi keitin, sain vielä toisen teille arvottavaksi! Ja voittaja saa toki valita mieleisensä värin ja kaikki värithän näet siis täältä. Kerro MITEN SINÄ JUOT KAHVISI niin osallistut OBH Nordican Legacy-kahvinkeittimen arvontaan. Arvonta päättyy 27.5 ja keitin postitetaan voittajalle heti kesäkuun ekalla viikolla.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.