Marimekko esitteli medialle tulevan 2016 kevään ja kesän uutuudet kivalla tavalla. Ihan tavallinen Eiralaiskoti oltiin nimittäin sisustettu uutuuksin. Kodin ovella saimme villasukat jalkaamme ja kehoiyiksen olla kuin kotonamme. Ja niin me sitten juotiin aamukahvin sohvalla löhöten ja ympärillä olevaa kauneutta ihaillen.

Kaikkea (ihan liian) ihanaa on tulossa, niin kodinmallistoon kuin vaatepuolellekkin. Mallisto palaa Marimekon alkulähteille ja se syntyi vahvojen ja uraauurtaneiden Marimekko-naisten innoittamana. Mallisto edustaa funktionaalista ja vaivatonta pohjoismaista tyyliä, johon rohkeat värit ja kuviot lisäävät oman mausteensa. Lopputulos on tunnistettavaa ja inspiroivaa Marimekko-maailmaa. Päivitettyjen klassikoiden lisäksi mallistossa nähdään myös uusia tuotetyyppejä. Kuten omat suosikkini, ihastuttavat lasimaljakot sekä reunoista viimeistellyt kankaat. Eipä helpottanut yhtään parhaillaan päällä olevaa sisustusvimmaa.

Näkyykö kuvissa jotain lemppareita tai tuotteita josta haluaistte tietää lisää?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Piti tänään kirjoittaa asiattomasta kommentoinnista blogeihin ja käyttäytymisestä netissä ylipäätään. Asia on ollut pitkään pinnalla, ja nyt kun samaan aikaan minäkin aloin saamaan törkeitä anonyymejä kommentteja koirapostauksiini, tuntui etten voi enää pitää suutani kiinni. Oma pieni mieleni ei ole ikinä ymmärtänyt miksi kohdella kanssaihmistä huonosti. Missään tilanteessa, netissä tai tosielämässä. Uskon myös, että koulukiusaamiset loppuisivat heti, kun aikuiset näyttäisivät esimerkkiä ja olisivat kiusaamatta toisiaan. Pari päivää, melko tuohtuneena, aihetta päässäni pyöritellessä en kuitenkaan jaksa enää jatkaa negatiivisutta blogissani, vaan totean vaan, että haters gonna hate. Ja lovers gonna love.

Vaikka tänään vietetään virallista Paluu Tulevaisuuteen-päivää, niin minä palasin ajassa nelisen vuotta taaksepäin, syvälle kotiäitiaikaan. Sinne vei nimittäin lounas, jota silloin syötiin usein. Pinaatti-feta pasta.

Tämä pasta oli meidän kaikkien Alppilan bugaboo-keepcup-lattemammojen suosikki. Se oli helppo, halpa, nopea ja maistui niin lapsille kuin aikuisillekkin. Ja sitä se on edelleen. Ollaanpa tämän kanssa otettu aikoinaan jopa lasi punkkua keskellä päivää. Ah, kotiäitiyden iloja.

Kotiäitivuosista minulla on hyviä muistoja. Asuimme Alppilassa ja tutustuin nopeasti moneen samanhenkiseen äitiin. Oli aina puisto, muskari, vaunulenkki, lounas, kahvila -tai shoppailuseuraa. Vähintään kerran kuussa tavattiin iltaisin myös ilman lapsia kuohuviinin merkeissä. Nämä ihmiset olivat henkireikäni. Ilman aikuista seuraa ei muistot olisi varmaan yhtään niin lämpöisiä. Lapsista oli seuraa toisilleen ja me aikuset saimme hössöttää Mini Rodinin haalareiden vesipilariarvoista, Lifefactoryn pullojen uusista korkeista ja vihersmoothieista keskenämme.

Lastenvaatteista ja muusta hömpästä en enää välitä niin hössöttää ja päivätkin vietän mieluumin omia hommia tehden ja illat sitten lasten kanssa, mutta olihan se oikeasti aika hauskaa aikaa. Suuri hatunnosto niille äideille ja isille, jotka viettävät kotihoitovuodet ilman päivittäisiä aikuiskontakteja.

Jos teitäkin kiinnostaa makumatka menneisyyteeni, tässäpä helppo ohje. ”Reseptin” olen muistaakseni saanut aikoinaan silloisen Kotiäiti Riikka-blogin Riikalta, hän taas joltain toiselta Alppilalaiseta kotiäidiltä.

PINAATTI-FETA PASTA

Tarvitset:
250 g täysjyväspaghettia
1 pussi pakastepinaattia
150g fetajuustoa
valkosipulia
oliiviöljyä
mustapippuria

Keitä pasta ohjeen mukaan kattilassa. Kun pasta on valmis, laita se valumaan siivilään ja kaada tyhjään pastakattilaan iso liraus öljyä. Sulata pakastepinaatit ja lisää joukkoon reippaasti/oman maun mukaan valkosipulia. Kun pinaatti on sulanut sammuta levy ja kaada joukkoon pasta. Lisää joukkoon pilkottu feta ja pippuria ja sekoita hyvin. Lisää tarvittaessa oliiviöljyä.

Onko teillä ruokia jotka tuovat jonkun elämänvaiheen selvästi mieleen? Itse muistan syöneeni opiskeluaikoina ainakin paljon makaroonia ja tomaattimurskaa…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viikonloppuna vietettiin poikien synttäreitä. Koska molempien syntymäpäivät ovat alle kuukauden päästä toisistaa, ollaankin alusta saakka vietetty niitä sitten yhtäaikaa. Tänä vuonna oltiin oikein tehokkaita ja järkättiin vielä samana päivänä bileet ensin päiväkoti -ja eskarikavereille ja sitten vielä lähisuvulle ja parille kaverille. Olipahan aika hulinaa täysi päivä, mutta samalla kiva että yksi päivä ja se oli siinä.

Molemmat pojat saivat kutsua synttöreilleen yhteensä kymmen parasta kaveriaan. Koska juhlat pidettiin tällä kertaa kotonamme, oli tuo määrä aika maksimi. Ei siinä muuten mitään, mutta se metakka mikä heistä lähti! Jotenkin myös ihan käsittämätöntä miten noihin pikkumasuihin mahtui niin paljon karkkia, donitseja ja popparia. Suolaiset, kurkkuleivät ja pinaatti-feta pannari, eivät sitten taas ollenkaan.

Mitä tulee piirros -ja muihin supersankarihahmoihin, olen tässä asiassa aikamoisen tiukkapipo. Suoraan sanottua inhoan kaikkia niiden ympärille tehtyjä teemajuhlia. Olen kauhea, tiedän. Mutta vaikka spidermansynttärit olisivatkin tosi päheät, ei pojat oikeastaan ikinä ole sellaisia toivoneet. Vähän niinkuin vaatteissakin, he tietävät että ostan korkeintaan sarjishahmoin koristeltuja kalsareita. Heille on synttäriteemaa tärkeämpää sitten vaikuttaa tarjoiluihin ja niiden valitsemiseen sekä yhdessä tekemiseen.

Kuten jo aiemmin kerroin, en todellakaan ole mikään jauhopeukalo vaan jätän leipomiset mieluiten muille. Kaveribileissä kakkuna olikin Kaapon ja minun huikea taidonnäytte, jäätelökakkulinna. Vähän onneton, mutta lasten mielestä superhieno. Iltapäiväksi sitten väkersin valmispohjista kuitenkin myös Kaapon toivoman jalkapallokenttäkakun. Osaan minä sentään täytteet ihan hyvin valita ja laittaa…

Elviksen oikea juhlapäivä on vielä sunnuntaina, sitten voidaan taas taputella nämä synttärimeiningin vuodeksi. Onhan se kätevää että meillä kaikilla, myös poikien isällä, on synttärit kuukauden sisään – mutta sitten taas toisaalta, ehtii tässä aina tulla tällainen pieni synttäriähky. Lapsille syntymäpäivät ovat kuitenkin niin hurjan tärkeät, että mielellään niitä sen takia juhlistaa useampaankin otteeseen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yksi blogin suosituimpia postauksia on kolme vuotta sitten kehittelemäni pinaatti-feta pannukakun ohje. Vaikka ruoanlaitosta tykkään, niin mikään leipoja en todellakaan ole. Leipomisessa on niin paljon sääntöjä ja reseptejä pitää noudattaa niin tarkasti, ettei se vaan ole juttuni. Leipomisesta syntyy aina myös ihan hirveä sotku. Ainakin minun keittiössäni…

Vaikka jauhot tätäkin tehdessä vähän pitkin työtasoja pöllyää, on tämä leipomus sellainen jota minäkin viitsin tehdä. Tiskiäkin tästä syntyy vain yhden kulhollisen verran. Muutenkin tämä on tosi helppo, kun kaikki ainekset sekoitetaan yhteen ja pistetään samaan aikaan uuniin. Tässäpä siis päivitetty ohje:

PINAATTI-FETA PANNUKAKKU

8 dl punaista maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
4 kpl kananmunia
1 tl suolaa
ripaus pippuria
0,5 dl öljyä
400 g sulatettua pakastepinaattia (2 pss)
200 g murennettua fetaa
(koristeluun 100g fetaa ja pari kourallista tuoretta pinaattia, ennen ja jälkeen uunin)

Sekoita kaikki ainekset järjestyksessä ja anna taikinan vetäytyä puolisen tuntia. Kaada sitten taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Halutessasi voit tässä vaiheessa lisätä pinnalle vielä tuoretta silputtua pinaattia ja murennettua fetaa. Paista 225 asteessa puoli tuntia, tai kunnes pinta on kauniin värinen. Anna vetäytyä vielä hetki ennen leikkaamista ja tarjoilua.

Piirakka maistuu hyvältä niin lämpimänä, kuin kylmänäkin. Parasta se mielestäni on kertaalleen uunissa lämmitettynä. Isosta pellillisestä voi pakastaa osan paloina ja lämmittää vaikka lounaaksi tai välipalaksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat edellisessä postauksessa, että astiahyllyssä on jotain uutta. Nimittäin kahvikone. Mutta saa olla todella tarkkasilmäinen, sillä laite on samanlainen kun edellenkin – päivitetty malli vain. Lähes neljä vuotta palvellut kone oli edelleen toimiva, mutta Nespresso lähetti meille uuden, vielä kätevämmän Lattissima Touch koneen kesälahjaksi ja haastoivat samalla kertomaan vähän suhteestani kahviin.

Tänään kävi sellainen hassu juttu. Pikkuveljeni soitti ja kysyi saisiko viedä pojat pariksi tunniksi tekemään jotain kivaa. No tottakai se sopi! He lähtivät porukalla jätskille ja snadistadiin, ja arvaattekos mitä minä tein? Hoidin kaikki rästissä olevat sähköpostit? Aloin siivoamaan? Ripustin aamusta asti koneessa olleet pyykit? No ehei, kaivoin kasan lukemattoa lehtiä ja keitin kahvit.

Suhteeni kahviin on siis se, että rakastan sitä. Ja rakastan eritysesti tuota kapselikahvikonettani. Jos en aamulla syystä tai toisesta saa kahviani, ei päivä lähde käyntiin ollenkaan. Väsyttää vielä seuraavanakin päivänä. Kahvia tulee päivässä juotua sellaiset 1-4 kuppia. Reilu vuosi sitten jätin hetkeksi kaikki maitotuoteet ja samalla opettelin ensimmäistä kertaa juomaan kahvini mustana. Nykyään juon kahvini maidon kanssa hyvin harvoin, silloin kun haluan herkutella. Latte tai cappucchino punaisella maidolla maistuu silloin paremmalta kuin mikään muu.

Nespresson kahvikapseleita löytyy kymmenissä eri mauissa ja vahvuuksissa. Lisäksi aina välillä tulee erilaisia sesonkimakuja. Jokaiseen kapseliin on kätketty maailman hienoimpia kahvilaatuja, joiden taidokkaasta sekoituksesta, paahtamisesta ja jauhamisesta vastaavat palkitut kahviasiantuntijat. Juurikin nyt kun juon kahvin mustana, maistan siinä todella hyvin erilaiset nyanssit. Lemppareitani on tällä hetkellä mm Rosabaya de Colombia, Arabica-kahvilaatujen pehmeä sekoitus, jonka maussa on viinimäisiä ja punaisten marjojen aromeja. Dharkan jossa Latinalaisamerikkalaiset ja aasialaiset Arabica-kahvipavut yhdistyvät kaakaon ja viljan aromeihin sekä silkinpehmeään koostumukseen sekä herkutteluun Vanilio joka on yhdistelmä samettisen vaniljan ja miedon Livanto Grand Cru -kahvin aromeja. Kahvikapselit voi sellaisinaan kierrätää metallin mukana. Näittekin ehkä myös samaisista kapseleista tehdyn mekon viime Linnan juhlissa?

Nespressolta löytyy monenlaisa kapselikoneita eri tarpeisiin, minä olen eniten tykästynyt tähän Lattissimaan. Ensinnäkin se on ulkonäöllisesti makuuni, kivan simppeli ja eleetön. Mutta parasta siinä on kuitenkin se, että se tekee kaiken vain yhdellä napin hipaisulla. Halusi sitä sitten nopeasti sen mustan kahvin aamulla tai sitten hemmotella itseään isolla latella, kaikki onnistuu. Uudessa koneessa on kivaa myös se, että siitä saa valittua pelkän maitovaahdon, joten lapsillekkin saa nopeasti kuumat kaakaot 🙂

Noita kapseleita saa tilattua netistä tai sitten ostettua suoraan Keskuskadun Nespresso Butique myymälästä. Siellä on muuten yksi kaupungin parhaimmista asiakaspalveluista. Joten jos oma kone kiinnostaa, kannattaa suunnata sinne niitä testailemaan ja eri kahvilaatuja maistelemaan.

Minulle siis kahvi on osa päivää eikä se siinä sen ihmeemmin näy. Saatan kotona puuhaillessa litkiä kupin tai pari siinä sivussa. Tai sitten erityistilanteissa juoda sen hartaudella, juurikin vaikka lehtipinon kera. Vauvavuosista oppineena, pystyn edelleenkin hyvin juomaan kahvini myös kylmänä jos se johonkin unohtuu. Myös erilaiset kahvidrinkit ovat tulleet näin ”aikuisena” suosikeiksi.

Minkäslaiset suhteet teillä on kahviin? Omasta ystäväpiiristä löytyy niin monenlaisia juomia ja jotenkin on silti aina niin eksoottista kun joku sanoo ettei juo kahvia, tai mitään kuumia juomia ylipäätään! Entäs mitä tykkäätte näistä nykypäivän erilaisista kapselikoneista vai onko perinteiset pannukahvit se juttu?

Postaus toteutettu yhteistyössä Nespresson kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.