Minulla ei ole kaapissa luurankoja, mutta vieraat ovat varmasti epäilleet minun säilyttäväni vaatehuoneissa jotain todella salaista. Sen verran visusti olen nimittäin varjellut, ettei kukaan ikinä vahingossakaan avaisi niiden ovia. En oikeasti voi uskoa, että julkaisin nämä kuvat nyt täällä kaikkien teidän nähtäväksi. Enää vaatehuoneemme eivät kuitenkaan onneksi näytä nältä. Luojan kiitos. Tai oikeastaan kiitos Elfa. Jos teiltäkin löytyy kotoa kaaoskomero, kannattaa lukea postaus loppuun saakka. Luvassa on nimittäin todella huikea arvonta liittyen joustaviin säilytysjärjestelmiin.

Meillä on kotona siis kaksi pientä, reilun metrin levyistä, vaatehuonetta. Ongelmana kuitenkin on ollut vaatehuoneiden huono, tai oikeastaan olematon, suunnittelu. Yksi onneton kaappi, jossa neljä pientä hyllyä sekä aivan väärällä korkeudella oleva vaatetanko. Siihen yhdistettynä vielä ostamani ihan väärän kokoiset vetolaatikostot on kaaos taattu. Voisi ajatella että kaaos syntyy jos tavaraa on liikaa, mutta oikeastaanhan se syntyy erityisesti silloin, jos näille tavaroille ei ole omia paikkoja.

Näin tapahtui vaatehuoneissammekin. Vaatteille ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi tilaa, ne putoilivat hyllyiltä tai jouduin jopa viikkaamaan niitä vain suoraan lattialle. Pikkuhiljaa vaatehuoneisiin alkoi kertymään muutakin rojua, sillä ne olivat jo valmiiksi sekaisin. Oli helppo heittää tavaraa sinne piiloon. Kauniista ja tehokkaista säilytysratkaisuista ei ollut tietoakaan. Lopulta huoneisiin ei mahtunut edes sisään, vaan viskoin ovelta vaatteita sinne tänne.

Sattumalta Elfa järjesti Pohjoismaisille bloggareille #kaaoskomero nimisen kilpailun. Osallistuakseen kisaan piti lähettää kuvat kaaoksesta sekä perustelut, miksi juuri minä tarvitsisin kaappeihini järjestystä. En usko että perusteluilla oli mitään virkaa sen jälkeen kun läväytin nämä kuvat. Sain pian viestin, että herranjestas apua, riennämme heti apuun! Tai jotain sellaista, ainkin siiltä se omiin korviini kuulosti, kun sain tietää että vaatehuoneet saataisiin nyt kuntoon.

Elfat ovat siitä tosi käteviä, että niitä voi suunnitella ja muokata juuri omiin tarpeisiin sopiviksi. Vaatehuoneemme ovat tosiaan aika pieniä, mutta korkeutta löytyy kolme metriä. Kerroin Elfan omalle Storage Coachille huoleni ja tarpeeni ja pian sähköpostiin tulikin jo ensimmäiset luonnokset uusista vaatehuoneista. Lähdimme siis siitä, että koko tila käytettäisiin hyödyksi, alas tulisi toimintoja jotka auttaisivat päivittäisessä käytössä ja ylös sitten taas hyllyjä joissa säilyttää harvemmin tarvittavia sesonkivaatteita, vieraspeittoja yms. Yhdeltä seinältä löytyy seinäkorijärjestelmä, joka ei vie tilaa, mutta siihen saa vaikka mitä koreja ja koukkuja. Tältä vaatehuoneemme näyttävät nyt, toinen siis poikien ja toinen minun:

Molemmat vaatehuoneet suunniteltiin suunnilleen samanlaisiksi, minulle vaan vähän enemmän tankotilaa. Kuitenkin asennuksen jälkeen, vaatteita paikoilleen laittaessani, huomasin että jotkut jutut toimisivat paremmin toisin. Olikin tosi helppoa ihan itse siirtää hyllyjä ja laatikoita. Ja juuri tuo muokattavuus Elfoissa onkin parasta. Hyllyjä voi lisätä, poistaa, vaihtaa laatikoihin tai tankoihin tai oikeastaan ihan mitä vaan. Mikä itselleni tuli yllätyksenä, noita riippukiskoja, joihin hyllyt tulevat kiinni, ei porata erikseen seinään. Vaan seinään kiinnitetään vain kantokisko johon ne ripustetaan. Silloin niiden paikkaa ja leveyttä voi vaihdella ihan miten tahtoo. Kiskoihin sitten vain napsautetaan kannattimet ja niihin hyllyt ja korit kiinni. Niin helppoa, että minäkin osasin. Näillähän voi rakentaa oikeastaan mitä vaan kirjastosta työpisteeseen. Ja niitä voi mukata elämän tilanteen mukaan vaikka kuinka monta kertaa. Tuolta Elfan sivuilta löytyy todella paljon inspiraatiota sekä luovia säilytysideoita. 

Olen aika varma, että monelta teiltäkin löytyy kotoa, kellarista tai autotallista joku paikka joka kaipaisi kipeästi järjestystä. Eikö olisikin ihana saada kaikille tavaroille omat paikkansa? Lahjoitankin niin blogin että instaseuraajien kesken yhden 1000 euron lahjakortin Elfalle! Osallistuaksesi kerro perustelut, miksi juuri sinun pitäisi voittaa, muista käyttää hästägejä #kaaoskomero ja #elfa. Molemmissa voi siis osallistua! Elfan jury arpoo osallistujista voittajan, joka saa  arvoltaan 1000 euron lahjakortin Elfa-tuotteisiin (ei asennusta). Arvonta päättyy 20.11.15.

Olen itse ollut tosi tosi tyytyväinen uusin säilytysjärjestelmiin. Ihana kun kaikelle on paikkansa, ja tyhjiä hyllyjäkin (vielä) vaikka kuinka! Vaatehuoneet ovat pysyneet siistinä, sillä vaatteet on helppo laittaa aina paikalleen heti. Erilaiset koukut, naulakot ja lokerot ovat myös tosi käteviä. Lapsetkin ovat oppineet että riisuvat päivän päätteeksi vaatteet vaatehuoneen koukkuihin, josta käyvät ne aamulla taas pukemaan päällensä. Muutenkin poikien vaatehuone on suunniteltu niin, että etenkin Kaapo saa haettua siltä vaatteet itselleen. Ja se onkin ollut hänestä tosi kiva juttu.

Osallistukaa siis ihmeessä 1000 euron Elfa-lahjakortin arvontaan yllä olevan ohjeen mukaan! Toivottavasti olette tästä yhtä innoissani kun minä 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Rajalalla pyörähti hiljattain käyntiin kuvauskilpailu, jossa etsitään Suomen ensimmäistä Rajala Lähettilästä. Homma kuulostaa niin kivalta ja mielenkiintoiselta, että ajattelin itsekkin lähettää hakemuksen. Mukaan haetaan erilaisia luovien sisältöjen tuottajia, kuten blogggareita, vloggareita sekä valo -ja videokuvaajia. Haasteeseen valitaan viiden hengen ryhmä lähettiläitä, jotka saavat käyttöönsä personoidun kuvauskaluston, erilaisia haasteita ja tehtäviä sekä koulutusta alan ammattilaisilta. He pääsevät myös osoittamaan taitonsa kuvausmatkoilla, joista ainakin yksi suuntaa Amsterdamiin. Haasteen lopuksi valitaan The Ambassador 2016, joka palkitaan 3000 euron arvoisella kuvauskalustolla. Juuri tämän aamuna isälleni Espanjaan lähettämääni videotervehdystä katsellessa, olisi mahtava saada lisää ammattilaisten vinkkejä tuohonkin hommaan.

Itselleni valokuvaus on bloggaamisen myötä muodostunut tärkeäksi harrastukseksi. Tai se on nykyään paljon enemmän. Se on kirjoittamisen lisäksi tapa ilmaista itseäni. Vangita fiiliksiä ja hetkiä. Kaikki alkoi vähän vahingossa. Kamerakännykkä vaihtui pokkariin, pokkari järkkäriin ja jossain vaiheessa huomasin itsekkin että teknisen laadun lisäksi kuvien sisältö parantuu kokoajan. Viikottain tulee hetkiä, kun katson ottamiani kuvia ja ihmettelen että vau, otinko minä oikeasti tuon?

Olen lapsesta saakka ollut sillä tavalla hyvin taiteellinen, että olen harrastanut muunmuassa kuvaamataitoa, soittanut ja laulanut, näytellyt, tehnyt keramiikkaa ja tanssinut. Kuitenkin se ihan oma juttu on ollut aina hakusessa. Tykkään piirtää ja maalata, mutta olen siinä sillä tavalla keskinkertainen että se jäi vain harrastukseksi. Omaa soitinta en osannut oikein valita, kokeilin monia ja osaan soittaa niitä kaikkia vähän. Lauloin bändissä, kuoroissa ja musikaaleissa mutta mikään maailmanluokan kultakurkku en ole. Näyttelemistä ja improsta tykkään kovasti, mutta se on elämänrytmiini taas aivan liikaa aikaa vievää. Siksi onkin eritysen ihanaa, että olen vihdoin löytänyt kanavan ja tavan, jolla voin tehdä juuri niinkuin haluan.

Muutamaa parin tunnin luentoa lukuunottamatta en oikeasti tiedä valokuvauksesta kauheasti mitään. Aukot ja valotusjajat eivät ole enää mitään ihan täysin hepreaa itselleni, mutta ehkä suunnilleen saksaa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä olen silti onnistunut löytämään oman tyylini ja saamaan jopa myös ihan onnistuneita kuvia aina välillä. Teknisesti kuvani tuskin usein ovat oikein, mutta se valokuvauksessa mielestäni onkin parasta – ei niiden tarvitsekkaan olla! Toki haluaisin edelleen kehittyä kuvaajana ja oppia uusia jippoja ja tapoja kuvata, mutta on kiva että valokuvaaminen ei ole itselläni niistä kiinni.

Inspiraation kuvaamiseen saan usein lapsistani tai valosta. Parhaimmassa tapauksessa niistä molemmista. Ideaalitilanne on sellainen, että lapsi vaikka istuu tai leikkii rauhassa paikassa, jossa valo leikittelee kauniisti vaikkapa kasvoilla. Tykkään juurikin kuvata hetkiä ja tunnelmia, en niinkään vain leikkivää lasta tai huonekalua. Fiilis on tärkein. Tunnelmia ja hetkiä kuvatessa kuvaa ei välttämättä ehdi saada tarkaksi tai tarkennusta oikeaan kohtaan, mutta usein sekin tuo kuvaansa oman lisänsä. Kuvan ei tarvitse mielestäni olla teknisesti täydellinen jos sen hetkinen fiilis kuitenkin välittyy.

Itsensä ilmaisemisen lisäksi kuvauksessa palkitsee myös juuri ne onnistumisen tunteet. Se kun saa oikeasti napattua juuri oikealla hetkellä kuvan ja se onnistuu. Siihen oikeasti pystyy kuka vaan, kokeilkaa vaikka! Ja mikä parasta, kauniin hetken saa ikuistettua ja siihen voi palata uudestaan ja uudestaan.

Tuohon Rajalan Lähettiläs kisaan haetaan siis sosiaalisia ja persoonallisia tekijöitä. Ei tarvitse olla ammattilainen, kunhan se juuri ihan oma juttu on hallussa ja sisällön tuottaminen verkkoon onnistuu. Haku kisaan on jo käynnissä ja päättyy kuun lopussa, 30.11. Tässä on mahdollisuus myös tuoda omaa tuotantoaan koko Suomen tietoisuuteen sekä tietysti saada rutkasti uusia kokemuksia sekä verkostoitua alan ammattilaisiin. Jos siis yhtään tunnistit itseäsi hakukuvauksesta, kannattaa lähettää hakemus TÄÄLTÄ! Ja muille tahdon, valokuvaamiseen kannustamisen lisäksi, sanoa että tehkää niitä asioita jotka saa olenne hyväksi. Niitä kun tunnette että tämä on mun juttu. Osa ilmaisee itseään vaikkapa tanssimalla, toinen leipomalla. Lopulta on ihan sama mikä se asia on, kunhan se tuottaa hyvää mieltä.

Itseäni aluksi usin hävetti kuvata julkisilla paikoilla. Ajattelin että näytän hölmöltä tai ettei minulla ole tarpeeksi hienoa kameraa. Että kaikki katsoivat tai pitivät minua tyhmänä. Mutta kun aloin huomaamaan oman kehittymiseni, uskalsin kokoajan yhä useammin ja useammin kaivaa sen kameran esiin ja alkaa räpsimään. Niinhän se on vähän kaikessa itsensä ilmaisemiseen liittyvässä, pitää vaan uskaltaa ja kehdata heittäytyä. Ja välillä sitten vaikka hakea tällaisiin haasteisiin mukaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Marimekko esitteli medialle tulevan 2016 kevään ja kesän uutuudet kivalla tavalla. Ihan tavallinen Eiralaiskoti oltiin nimittäin sisustettu uutuuksin. Kodin ovella saimme villasukat jalkaamme ja kehoiyiksen olla kuin kotonamme. Ja niin me sitten juotiin aamukahvin sohvalla löhöten ja ympärillä olevaa kauneutta ihaillen.

Kaikkea (ihan liian) ihanaa on tulossa, niin kodinmallistoon kuin vaatepuolellekkin. Mallisto palaa Marimekon alkulähteille ja se syntyi vahvojen ja uraauurtaneiden Marimekko-naisten innoittamana. Mallisto edustaa funktionaalista ja vaivatonta pohjoismaista tyyliä, johon rohkeat värit ja kuviot lisäävät oman mausteensa. Lopputulos on tunnistettavaa ja inspiroivaa Marimekko-maailmaa. Päivitettyjen klassikoiden lisäksi mallistossa nähdään myös uusia tuotetyyppejä. Kuten omat suosikkini, ihastuttavat lasimaljakot sekä reunoista viimeistellyt kankaat. Eipä helpottanut yhtään parhaillaan päällä olevaa sisustusvimmaa.

Näkyykö kuvissa jotain lemppareita tai tuotteita josta haluaistte tietää lisää?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Luulin että normaalisti tämä tulee keväisin, mutta itseeni on iskennyt taas yhtäkkiä ihan hullu sisustusvimma. Tai pään sisällä ainakin. Tällä hetkellä nimittäin kotimme koostuu lähinnä kirppiskamaröykkiöistä sekä tavarakasoista jotka pitäisi kiikuttaa vintille. Mattojen sijasta lattiaa kortisyavat pissaiset sanomalehdet. Jes!

Asiat kuitenkin edistyvät, viime viikolla saatiin valmiiksi vaatehuoneiden remppa ja tänään kävin katsomassa uusia kylppärikalusteita. Maanantaina saapuu uusi hyllykkö työpistettä varten, uusia lappuja on tilauksessa, yksi seinä odottaa maalaajaansa ja mietin kuumeisesti raaskinko satsata kuukausipalkan verran uuteen sohvaan – kun se täydellinen on vihdoin löytynyt.

Eikä siinä vielä kaikki, pari viikkoa sitten, hetken mielijohteesta, siirsin vähän järjestystä makkarissa ja sitten välähti! Nyt huoneen saa nimittäin jaettua seinällä niin, että minäkin saan ihan oman huoneen! Hassua miten se voikin olla noin pienestä, parista huonekalusta kiinni, ennen kun sen oivalsin. Edellisessä kaksiossamme nukuin olkkarissa ja kaipasin aina sellaista ”omaa tilaa”. Tämänkin asunnon kanssa oli tehtävä kompromissi huoneluvun kanssa, mutta on tässä sentään 30 neliötä enemmän kun vanhassa kaksiossa. Siksi makkarinkin saa jaettua kahtia. Ajatella, että kun (joskus) saan tilanjakajaseinä-projektin käyntiin, saan vihdoin ihan oman makkarin. Tosi pienen, mutta oman.

Tämä kodin laittaminen on kyllä yksi ikuisuusprojekti. Siis varmaan kaikilla? Mehän muutettiin maaliskuussa tähän, tein ensin kuukauden lattiaremppaa ja muuta pientä, sitten olimme kuukauden reissussa, sitten olikin jo kesä ja vietimme kaikki päivät ulkona. Ehkä se sisustusinnostus tulikin sen takia vasta nyt. Olen myös huomannut, että olen nykyään todella harkitseva sisustaja – elelen sitten mielummin puolityhjässä asunnossa, kun tavaroiden keskellä joihin saatan kyllästyä nopeasti. Sinänsä on kyllä kiva, kun se oma tyyli alkaa löytyä ja sitä tietää tasan tarkkaa mistä jutuista tykkää. Sitten taas toisaalta, minulla on esimerkiksi tosi vahva visio olkkarin matosta, mutta kun sellaista ei vain löydy. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa… Ja sitten aina tulee jotain uutta 😀

Onkos siellä muita syysisustajia? Kaikki kuvat Pinterest-kansioistani. Sieltä löytyy myös kuvien krediitit / linkit.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyö Indiedays ja Iittala

Iittalalta on tullut taas paljon ihania syysuutuksia myyntiin. Perinteisten astioiden ja kauniiden maljakoiden ja kynttilätuotteiden rinnalle on tullut nyt myös entistä enemmän sisustustuotteita. Valaisimet Leimu, Latern ja Kuukkuna ovat kuitenkin saaneet inspiraationsa tutuista lasituotteista. Oman suosikkini sistustuotteista ovat nuo vaneriset Plekta-jakkarat sekä Vakka-säilytyslaatikot.

Meillä kotona jakkarat toimivat ihan perustarkoituksessaan, eli jakkarana, mutta myös kätevinä sohvapöytinä. Toinen jakkara löysi paikkansa heti eteisestä ja se on sinne aivan täydellisen kokoinen ja korkuinen. En ole ikinä ollut sohvapöytä-ihminen, tykkään että sohvan edustalla on tilaa kunnolla liikkumiselle ja lasten riuehumiselle. Nuo pienet jakkarat ovatkin ihan täydelliset, kun ne eivät sohvan vierellä vie paljoa tilaa ja niitä voi helposti liikutella paikasta toiseen. Vakka-säilytyslaatikoihin voi sitten tosiaan säillöä melkeinpä mitä vaan ja pinottuna niistä saakin vaikkapa oivallisen yöpöydän sängyn viereen.

Ja huomasitte varmaan kuvista että ihanat Nappulat ovat saaneet uuden kauniin harmaan värin. Harmaa väri on alkanut miellyttää itseäni nyt ehkä enemmän kuin koskaan ja harmaata löytyy myös uusista kauniista Kaasa-kynttilälyhdyistä. Tuikkulyhtyjen söpö ja tyylikäs pyöreä muoto heijastaa pehmeää valoa kauniisti  koko huoneeseen tai illallispöytään. Kynttilälyhdyn ulompi osa on puhaltamalla valmistettua lasia ja sisempi osa kiillotettua ruostumatonta terästä.

Ruutu-maljakkokokoelmaan kuuluu paljon erikokoisia ja värisiä salmiakkiruudun mallisia lasimaljakoita. Ihastuin niihin ensinäkemältä, lempiväriä on tosi vaikea päättää. Ja itseasiassa minusta ne ovat aivan ihania yhdessä sekoitettuna. Eli eri värejä ja kokoja sekoittamalla saa kauniin ja mielenkiintoisen asetelman. Siinä ei edes välttämättä kukkia tarvitse, sillä maljakot ovat itsessään  niin kauniita.

Syksyn tullessa omaankin kotiin alkaa kaupaamaan ehkä enemmän syksyn tunnelmaa, tummempia murrettuja värjeä. Niitä saa kivasti juurikin lisäilemällä tällaisia pikkujuttuja vanhan sekaan. Vähän harmaata, metsänvihreää ja kuparia. Kynttilät palamaan, takkaan tuli ja se on siinä.