Muistan useamman vuoden takaa, että lokakuut ovat aina olleet minulle vähän vaikeita. Ne ovat aina olleet hyvin kiireisiä töiden suhteen, samalla kun vähenevä valo saa minut tosi väsyneeksi ja jopa alakuloiseksi. Tänä vuonna lisähaastetta on tuottanut vielä koulu. Mutta kun taaksepäin muistelee, kuukauteen mahtuu tietysti myös paljon tosi kivoja ja hauskoja juttuja. Ja olihan tuo kuun alku aivan mielettömän upea aurinkoineen ja ruskan sävyineen.

Lokakuussa:

– Olen tilannut Woltista yhteensä 11 kertaa ruokaa
– Tapasin pojan joka olisi halunnut alkaa seurustelemaan kanssani
– Olen katsonut sarjat Casual, Black Mirror ja Girlsin vikan kauden ja 18 jaksoa Gilmoren tyttöjä
– Tein itse kaksi uutta tatuointia
– Olin yli vuorokauden snäppäämättä
– Juhlin kuopukseni 5-vuotis synttäreitä
– Kävin Helsingin kaupungin museossa, Lasten kapungissa, Silakkamarkkinoilla, HAMissa, Paperi T:n keikalla Kultturitalolla, kirjastossa, kynsihuollossa, rispihuollossa, ug bileissä, blogigaalassa, katsomassa Kuninkaantammea, lasten halloweenbileissä, tupareissa, kihlajaisissa, pari kertaa vaatekaupoilla, kahvilassa tekemässä töitä ja koulussa
– Nukuin paljon
– Olin väsynyt
– Kävin syömässä Nepalilaisessa, kaksi kertaa sushibuffetissa, picnicissä, kolme kertaa Alppitorissa, kauppatorilla ja elämäni huonoimmalla brunssilla Kafe Köketissä
– Tein enkeleitä elämäni suurimmassa lehtikasassa
– Peruin yhden Tallinnan matkan
– Sovin pikkujoulumatkan Tallinnaan
– Ostin kauan himoitsemani pipon ja möin sen heti koska se ei ollutkaan hyvä
– Söin liikaa suklaata
– Ihastuin ehkä, mutta en ole uskaltanut edetä asian kanssa
– Olen lukenut Richard Adamsin Ruohometsän tarinoita
– Vietin lähes kolme vuorokautta poistumatta kotoa
– Aloitin vihdoin b12 vitamiinin syömisen
– Tilasin vuosien haaveilun jälkeen ensimmäisen kotisiivouksen
– Olen palellut patteriremontin takia
– Olen hikoillut patteriremontin takia
– Tutustuin uusiin ihmisiin
– Vietin hämmentävät jatkot tuntemattoman snäppiseuraajan kanssa
– Näin paljon unia
– Ostin kaksi tissimekkoa
– Menetin mielenteveyteni (taas) Kallio Kierrättää ryhmässä
– Sunnittelin matkaa Jenkkikaverini kanssa Meksikoon
– Tapahtui kauppamies-gate
– Mietin pitäisikö mennä takaisin Tinderiin

Siinä varmaan oleellisimmat.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tällä viikolla kannattaa piipahtaa Unioninkadulla, Basson Pop Up tilassa, vaikka useampaan otteeseen. UrbSpotterin tuottamassa Helsinki In My Mind-installaatiossa nähdään joka toinen päivä vaihtuvia, palkitun Hamy Ramezanin ohjaamia, videoita.

Videoiden pääosissa nähdään Hel Looks -sivuston perustaja Liisa Jokinen, Töölön Kettärästä tunnetut räppärit Sonny ja Matti8 sekä vaatesuunnittelija Sasu Kauppi. Pop up -tilassa voi sukeltaa hetkeksi kunkin kulttuurihenkilön mielenmaisemaan, jota tuetaan videon, äänen ja tuoksujen keinoin. Itse kävin ihailemassa installaatiota tänä aamuna ja olisin voinut viipyä siellä vaikka koko aamupäivän.

Erilaisten taustalla pyörivien videoiden lisäksi paikan päällä voi katsoa kuulokkeiden kanssa videon kustakin henkilöstä, joissa he avaavat ajatuksiaan ja muistojaan. Videoiden lisäksi tilan sisustuksesta vastaavat Helsingin kivijalkakaupat, joista Liisa, Sonny, Matti8 ja Sasu ovat valinneet omat suosikkinsa. Luvassa on siis kolme erilaista ja hyvin mielenkiintoista kokonaisuutta. Tänään Liisa Jokisen toteuttamassa tilassa tuoksui meri-ilma ja maistui ruisleipä. 

UrbSpotter on paikallista yrittäjyyttä tukeva ja paikalliseen kuluttamiseen kannustava helsinkiläinen yritys, joka on suunnitellut kivijalkaliikkeet yhdistävän osto-ominaisuuden nettisivuilleen sekä helpon sovelluksen kännykkään. Helsingissä on monia upeita liikkeitä aina sisustusliikkeistä kiinnostaviin muotiliikkeisiin, joista löytää persoonallisia tuotteita, joilla on oma tarinansa. Ongelma on vain siinä, että näistä liikkeistä ei välttämättä tiedetä tai niitä on vaikea löytää. Lisäksi pienten kivijalkaliikkeiden aukioloajat ovat useasti melko suppeat. UrbSpotterin sovelluksella voi näistä kaikista liikkeistä helposti löytää ja tilata tuotteita nopealla toimituksella, pääkaupunkiseudulla parhaillaan jopa muutamassa tunnissa kotiin toimitettuna. Tuotteita voi tilata monesta eri liikkeestä ja saada ne samassa toimituksessa. Ostoksia voi siis tehdä UrbSpotterin sivujen kautta tai sieltäkin löytyvällä sovelluksella.

Omia lempiliikkeitäni on Urbspotterin sovelluksessa tosi monta ja yhteensä niitä on lähes pari sataa! Ehdottomia lemppareitani on ainakin Good Kicks, Beamhill, Karhu, Formverk, Pop Up Kemut, Papershop, R/H… ja paljon ihan uusia tuttavuuksia, vaikka kuvittelinkin tietäväni hyvin kaikki Helsingin pikkuputiikit.

Jos taide, inspiraatio, hengähdystauko, kauniit esineet tai kurkistus näiden kulttuurihahmojen ajatuksiin siitä miltä Helsinki heidän mielestään näyttää ja tuntuu kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti suunnata Torikortteleille päin.

HELSINKI IN MY MIND
Unioninkatu 25

26.–27.9. Liisa Jokinen
28.–29.9. Sonny & Matti8
30.9.–2.10. Sasu Kauppi

*Postaus toteutettu yhteistyössä UrbSpotterin kanssa*

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jos olet nähnyt minua viime kesänä kaupungilla, olen todennäköisesti huristanut ohi pyörällä. Tein nimittäin keväällä yhden elämäni parhaimmista hankinnoista, minulle tuli Pelago. Olen varmaan viimeksi lapsena pyöräillyt yhtä paljon, kun tänä kesänä. On sillä vaan eroa, kun alla on hyvä ja kaunis pyörä, tekee sillä mieli mennä ihan joka paikkaan.

Muistattekin ehkä viime keväisen pohdintani tulevasta pyörästä. Halusin jotain simppeliä, kivan näköistä ja laadukasta. Näin ollen monen illan googlailun jälkeen päädyin Suomalaisen Pelagon pyöriin. Kävin vielä Helsingin liikkeessä koeajamassa kolmea eri mallia ja lopulta ihastuin päätä pahkaa sitten tähän kaupunkiajoon suunniteltuun Brooklyn-malliin.

Brooklyn on yksinkertainen ja klassinen malli. Yllätin jopa itsenikin ja valitsinkin mustan värin sijasta tuon kauniin harmaanvihreän sävyn. Minttuiseksikin moni on sävyä sanonut, ja sehän sopii! Lisävaihteita en kokenut tarvitsevani ollenkaan, mutta lisävarusteeksi otin sitten niin etu – että takapakkarinkin. Takapakkarin asennus on vain unohtunut. Tuossa etupakkarilla olen pitänyt myös Pelagon valikoimasta löytyvää koria, joka onkin osoittautunut todella tarpeelliseksi.

Tänä kesänä olen siis pyöräillyt oikeastaan ihan joka paikkaan, säässä kun säässä. Ihan muutamia kertoja olen pakon sanelemana jännänyt pyörän kotiin. Ja poikien kanssa ollaan sitten tietysti kuljettu laatikkopyörällä. Tosin, tuo etupakkari kun kestää 15 kiloa, niin Elvis on saanut välillä matkustaa siinä E.T.-tyyliin, jos olen vienyt poikia vaikkapa isälleen.

Rakastan myös yli kaiken tuota nahkaista Brooksin satulaa, joka kuuluu kaikkiin Pelagon pyöriin. Nahka on muutaman kerran kastunut sateessa, mutta onneksi se on vain patinoitunut kauniisti. Nahkainen satula muotoutui myös nopeasti juuri sopivaksi.

Talvipyöräilyä olen aina vähän pelännyt, joten nastarenkaiden sijasta pyörä todennänköisesti joutuu varastoon ensilumen tullessa. Olenkin jo vähän valmiiksi tuskastellut, että mitäs sitten talvella. Ehkä hankin potkukelkan 😀 Tai sitten suosiolla testaan niitä nastarenkaita.

Kuten siis arvata saattaa, olen ollut uuteen pyörääni todella tyytyväinen. Tässäkin asiassa suosittelen ehdottomasti vähän panostamaan laatuun, mielummin kun ostamaan uuden pyörän muutaman vuoden välin tai pahimmassa tapauksessa hylkäämään sen kellarin perälle tai pihalle, kun sillä ei ollutkaan niin hyvä ajaa. Joten jos pyörän hankinta on nyt tai tulevana keväänä ajankohtainen, suosittelen ehdottomasti koeajamaan Pelagot. Tämä Brooklyn-malli on tosiaan suunniteltu enemmän leppoisaan kaupunkiajeluun, mutta kyllä tällä yksivaihteisella sellaisen kymmenen kilsan työmatkankin taittaa.

*Pyörä saatu bloginäkyvyyttä vastaan Pelagolta

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Hyvää ei saa halvalla sanotaan. Ja useinmiten se pitääkin paikkansa. Poikkeuksiakin on. Mutta nämä tänään laitattamani ripset eivät olleet sellaiset.

Sain alkuviikosta päähänpiston, että haluan monen vuoden taon jälkeen ripsienpidennyksen. Oma ulkonäkö on tuntunut pitkään väsyneeltä ja jotenkin… vanhalta ja tylsältä. En ole oikein jaksanut meikatakkaan. Kaipasin piristystä.

Koska pelkäsin kuitenkin ripsienpidennyksen olevan yhtä pikainen kokeilu kun kahden päivän pikkulettiurani, en ollut valmis maksamaan ripsistä sitä normaalia sataa euroa. Kirjoitin googleen hakusanaksi Ripsienpidennys tarjous Helsinki ja varasin ajan ensimmäisestä paikasta.

Paikka oli juuri niin viihtyisä, kun olin ajatellutkin 35 euron ripsipaikan olevan. Mutta olen nähnyt pahempiakin! Ripsien laittaja oli 40 minuttia myöhässä, mutta tosi mukava. Hämmentävää oli se, että hän katsoi koko ripsien laiton ajan samalla kiinaksi dubattua elokuvaa.

No mikä ripsissä sitten on vialla. Onhan ne ihan nätit. Mutta kun minä nimenomaan pyysin LUONNOLLISIA ripsiä. Ei paljoa omiani pidempiä. Sellaisia joista ei huomaa että ne ovat feikit. Nämä räpsyttimet eivät totisesti sellaiset ole.

Kotimatkalla jo mietin miten saisin kookosöljyn avulla hinkattua uudet ripset pois. Vai voisinko ehkä saksilla lyhentää niitä? Alkoi naurattamaan, edellinen pikkulettiepisodi edelleen mielessäni, ja päätin antaa niille mahdollisuuden. Eipähän todellakaan tarvitse meikata yhtään vähään aikaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täällä ollaan jo ihan kesämielellä  ja omaan kesääni kuuluu ehdottomasti myös festarit. Nimenomaan kaupunkifestarit. Unohtamatta myöskään lapsia! Sillä jos minä saan parina viikonloppuna fiilistellä lempibändejä, tavata kavereita viinilasi kädessä ja herätä aamulla omasta sängystä, niin miksei myös hekin. Vaihdetaan toki se valkkari vanilijatuuttiin.

On hienoa että lapsille järjestetään myös omia, laadukkaita, tapahtumia. Ja yksi näistä on suosikkimme Skidit Festarit. Suosikki siksi, että siellä oikeasti viihtyy koko perhe. Myös siis aikuiset.

Me alamme olemaan jo ihan konkareita Skidit Festareilla kävijöitä. On ollut kiva nähdä miten festarit ovat vuosien saatossa kasvaneet ja kehittyneet sekä saaneet rinnalleen ja pitkää odotusta helpottamaan hurjan suositut Skidit Diskot sekä viimeisimpänä Skidit Risteilyt.

Skidit Festarit järjesteteään tänäkin vuonna Kulttuuripihalla, aka bailukompleksissa, jossa se levittäytyy niin Kutoselle, Kaikuun, Kuistiseen, Stidilään ja Siltaseen että muihinkin alueen tiloihin. Festari lupaa omien sanojensa mukaan lapsille kaikenlaista zäppää, zuppaa ja puppaa.

Ja aikuisille selvennetään, että se tarkoittaa kuullemma muun muassa prinsessasalonkia, ränniautorataa, vesileikkejä, diskoa, kurpitsapajaa, ilmapallohahmoja, naamioteatteria, hiekkakasaa, saippuakuplia, pikkusirkusta, fonttipajaa, kymmenmetristä trampparataa ja viiksiä. Ohjelman juontaa Risto Räppääjä ja Nelli Nuudelipää.

Festareilla tietysti myös herkutellaan. Luvassa on hattaraa, popparia sekä laadukkaita ruoka-annoksia. Ronskit herkkunsa skideille tarjoavat ainakin Harjun Makkaratehdas, Lie Mi, Pastakärry ja Café Köket. Jaffa-baarissa pääsee itse suunnittelmaan kesäisiä Mocktaileja Helsingin ykkösbaarimikkojen kanssa. Kuulostaa siis vähintään ihan tosi tosi kivalta.

Ja te kaikki varmasti haluatte myös koko perheen voimin tänne lasten Flowksikin tituleerattuun päivään, heinäkuun vikana lauantaina? Onnistuu! Minulla on nimittäin jaossa yhdelle onnekkaalle perheelle liput festareille!

Kerro kommenttikenttään ketä teidän perheeseen kuuluu niin osallistut lippupaketin arvontaan! Arvonta on käynnissä 13.6 saakka.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.