Minua pyydettiin kesällä Suuren Käsityö-lehden kanteen malliksi. Mutta ei siinä vielä kaikki, sain kunnian myös ideoida yhdessä lehden tekijöiden kanssa pienen plussakoisille sopivaa mallistoa. Myös näiden kaikkien vaatteiden kaavat löytyvät lehden välistä.

Itse en vähän pyöreäämpänä ihmisenä ole ikinä ymmärtänyt peittäviin kaapuihin pukeutumista. Uskon ettei oikeasti monikaan plussakokoinen nainen niin tahtoisi tehdä, mutta silti niitä vaan sinnikkäästi jaksetaan kaupan rekeillä tarjota. Usein vielä kammottavien kuvoiden kera. On ihan harhakuvitelmaa, että peittäessä itsensä räikeisiin kuoseihin ei niiden alla olevia kurveja muka huomaisi. Ennemmin niitä kurveja ja parhaita puolia kannataisi korostaa. Tai sitten tehdä kuin minä, ja vähät välittää siitä mitä muut ajattelee ja pukeutua juuri niinkuin haluaa.

Omat vinkkini kuitenkin tätä mallistoa varten oli, että tuodaan vyötärö esiin – suuret kaavut tuovat vaan lisää kiloja. Lisäksi sirot ranteet ja nilkat esiin. Itse suosin myös aina melko korkeita ja pyöreitä päänteitä. Minulle vaatteissa myös monikäyttöisyys on tärkeää, on kiva että vaatetta voi käyttää mahdollismman monipuolisesti. Inhoan jos kaapissani roikkuu vaatteita tyhjänpanttina vain sen takia, että ne sopivat vain tiettyihin tilanteisiin.

Suunnittelija ja mallimestari kuitenkin tekivät lopullisen työn, vaikka viimeisiin kaavoihin tehtiikin toiveistani vielä muutama muutos. Vaatteiden värimaailma on jotain aivan päinvastaita mitä normaalisti käyttäisin, mutta ehkäpä juuri siksi tämä homma olikin niin hauska. Moni tuttunikaan ei tunnistanut minua näistä kuvista. Mielestäni mallistosta tuli kuitenkin oikein onnistunut kokonaisuus ja toivottavasti moni lehden lukija innostuu tekemään kaavoista itselleen uusia syysvaatteita. Lehdessä olevat kaavat on mitoitettu noin 160 senttiselle ja ohjeet alkavat koosta 42 kokoon 54.

Mallina olo studiokuvauksissa on joka kerta yhtä jännää mutta myös hurjan kivaa. Ekoissa ruuduissa jännitys aina näkyy, mutta tälläkin kertaa lopussa jo hypittiin, tanssittiin ja kiljuttiin riemusta. On ihanaa kun joku meikkaa ja laittaa hiukset ja stailisti pukee. Samalla pääsee hiplailemaan toinen toistaan kivoimpia asusteita. Rakastuin tällä kertaa aivan täysin noihin kultaglitterisiin Minna Parikan tennareihin.

Mielestäni on tosi hienoa, että nykyään lehdissä näkyy entistä enemmän eri kokoisia malleja ja ihan meitä tavallisia ihmisiä. Toivottavasti tämä trendi jatkuu, suunta on ainakin oikea.

KUVAT: Anna Huovinen

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Muistatteko kun kerroin pari kuukautta sitten vanhan Lundian kunnostuksesta. Perinteisesti kirjahyllynä tomiva hylly päätytikin meillä keittiöön astioita kannattelemaan. Mietin tuolloin, että mitenhän avuhyllyt mahtavat tässä tarkoituksessa toimia. Pölyyntyvätkö tai rasvoittuvatko astiat nopeasti. Nyt parin kuukauden käytön jälkeen voin todeta että, toimii eikä pölyynny!

Suurin osa astioista kun on meillä päivittäisessä käytössä, ei pölyä ehdi kerääntyä. Vinkistänne käänsin kuitenkin lasit ja kupin nurinpäin. Viinilasit voi hyvin varmuudeksi huuhtaista ennen käyttöä, mutta eipä sillekkään ole oikeastaan ollut tarvetta. Joku kertoi että hänellä keittiön avohylyssä astiat kesärivät pinnalleen hyvin nopeasti pölyisen rasvakerroksen, mutta tämä hylly kun on ihan toisella puolella keittiötä, kuin hella, ei sitä rasvaa kulkeudu sinne saakka.

Nättien astioiden lisäksi avohyllyssä on kiva pitää esillä muita kauniita esineitä. Mutta sen lisäksi meillä tämä systeemi on hurjan käytännöllinen. Lapset kun ylettyvät nyt itse hakemaan astiat, auttamaan pöydän kattamisessa ja Kaapo myös laittaa molemmille itse aamu ja iltapalan nykyisin.

En oikeastaan edes aiemmin ajatellut pitävän Lundioista, ennen kun tuon hyllyn ostin. Nyt haluaisin kotiin sitä lisää. Keittiöön on suunnitteilla pikkuista hommaa vielä, ajattelin maalata luonnon valkoiset kaapinovet niin että ne olisivat vähän kiiltävämmät ja valkoisemmat. Mietin niihin aluksi myös vanerilevyjä, mutta se ajatus taitaa olla kuopattu. keittiön tason ajattelin pinnoittaa betonilla, katsotaan kuinka siinä käy. Myös tiskokone on edelleen hankintalistalla. Niin ja matto… Sitten mietin vielä että teenkö lapsille keittiöön pienen leikkikeittiönurkkauksen, vai siirtäisinkö työpisteen olkkarista sinne. Mitä te sanotte, onko kokemusta lasten leikkipaikasta keittiön puolella?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Noniin, nyt vihdoin reilun kuukauden hyvin vahvasti arjessamme näkyneeseen aiheeseen, eli laminaattilattian maalaamiseen. Muutimme siis maalikuussa uuteen kotiimme, johon ennen muuttoamme vaihdettiin kostausvaurion takia uusi lattia. Vanha lattia oli muovimatto, eikä sen alla oleva lautalattia ollut valitettavasti enää kunnossa. Lattia vaihdatettiin taloyhtiön puolesta laminaattiin. Väriin en harmikseni pystynyt vaikuttamaan, sillä heiltä löytyi yhtä ja samaa vaaleaa tammiviilua valmiiksi varastosta. Koska halusin uuteen kotiin joko aidon puulattian tai valkoiseksi maalatun lattian, ei auttanut alkaa kun itse hommiin.

Omakustanteisesti lautalattian tai parketin laittaminen olisi ollut järjetöntä (ja järjettömän kallista) juuri laitetun laminaatin tilalle. Laminaatti olisi toki ollut edullisempi vaihtoehto puulle, mutta myöskin kaikki omaa silmää miellytävän väriset laminaatit olivat hintavia, ja silti niissä olisi häirinnyt se muovinen fiilis. Asiaa hieman selviteltyäni päädyin siis laminaatin maalaamiseen, joka näistä kaikista oli myös selvästi halvin vaihtoehto.

Moni varmasti elää siinä uskossa ettei laminaattia voi maalata. Niin minäkin ennen. Moni teistä on myös varmaankin kuullut otepohjamaalista? Sillä voi maalata lähes mitä pintoja, myös muovia, jonka jälkeen maali pysyy niissä yhtä tiukasti kuin puussakin. Tutkin asiaa netistä, josta löysin ihan muutamia kokemuksia. Lähinnä maalaamisesta, mutten niinkään käytöstä. Juteltuani Tikkurilan maalilinjan kanssa vakuutuin lopullisesti että näin voi oikeasti tehdä.

Nähtyäni uuden laminaatin muuttopäivänä myönnän kyllä epäröineeni hetken. Vaalea tammilaminaatti oli oikeasti aika nätti, leveät ”lankut” ja kaunis vaalea sävy. Luonnonvalossa. Mutta illan hämärtyessä, keinovalossa se näyttikin sitten tosi muoviselta, väri kellertävävä – tietyssä valossa jopa vaalenpunaiselta. Myös jokainen rätinpyyhkäisy näkyi siinä rumasti. Joten posotettuani muuton jälkeen 11 tunnin yöunet, ryhdyin hommiin.

Aloitin olkkarista ja eteisestä. Ihan ensimmäiseksi imuroin ja pesin lattiat ja listat hyvin maalarinpesulla. Maalasin siveltimellä ensin seinänvierustat valkoisella Otex tartuntapohjamaalilla, ja sen jälkeen loput varrellisella telalla. En levittänyt kovin paksua kerrosta, mutta kuitenkin niin että lattia peittyi kauttaaltaan. Otepohja kuivuu nopeasti, mutta seuraavan maalikerran maalaamisen väliin kannattaa jättää reilusti väliä, ainakin 12 tuntia.

Seuraavana päivänä aloitin sitten varsinaisen maalaamisen monien suosittelemalla Betolux Akvalla. Ennen maalauksen aloittamista tarkistin vielä ettei lattiassa ollut roskia. Maalasin taas samantapaan, ensin pensselillä seinänvierustat sekä tälläkertaa myös listat, varrellisella telalla loput. Betolux akva kuivuu kävelukuivaksi reilussa tunnissa, mutta samaan tapaan annoin maalin kuivua vähintään 12 tuntia ennen seuraavien kerrosten välissä.

Maalasin jokaisen huoneen samaan tapaan. Paitsi olkkarin ja eteisen jälkeen vaihdoin öljypohjaisen otexin vesiohenteiseen – näin ei tarvinnut kärsiä mistään hajuhaitoistakaan. Maalia levitin melko ohuet kerrokset ja yhteensä betoluxia maalasin 3-4 kerrosta, työnlaadusta riippuen. Listat maalasin vain kahteen kertaan.

Listoja en ollut aluksi ajatellut maalata, mutta huomasin että ne näyttäisivät paremmilta ollessaan samaa sävyä lattian kanssa. Betoluxin sävyksi valitsin paperin (F497). Yllätyin kuinka monta eri valkoista sävyä Tikkurilan värikartassa onkaan. Tuo paperi on ollut aivan nappivalinta, ei liian kylmä muttei kuitenkaan liian kellertäväkään. Halusin nimenomaan lattiasta valkoisen, en harmaata – ja liian valkoinen olisi taas saanut kaiken muun valkoisen näyttämään keltaiselta. Ihan täydellinen sävy siis.

Maalaaminen itsessään ei ollut kovin vaikeaa. Olen kuitenkin melkoisen suurpiirteinen ihminen ja jouduin etenkin ensimmäisllä maalauskerroilla muistuttelemaan itseäni keskittymään ja tekemään kaiken rauhassa ja kunnolla. Yhden huoneen maalaamiseen meni kerralla aina noin tunti, ja kuivumisen kanssa sellaiset neljä päivää. Maalauksen ollessa valmis odotin vielä muutamia päiviä ennen kuin siirsin kalusteet. Vaikka maali kuivuu nopeasti, saavuttaa se lopullisen kovuutensa vasta kahden viikon päästä. Mitään todella painavia kalusteita ei siis kannata heti maalatulle lattialle laittaa ja kaikkien alle kannattaa muistaa laittaa myös huopatassut! Aluksi varoin lattoita kauheasti, en uskaltanut edes kuljettaa imuria lattiaa pitkin, vaan kannoin sitä kädessäni. Huomasin kuitenkin pian että maali tosiaan pysyy hyvin ja lattian kanssa voi elää ihan normaalia elämää 😀

Olen todella todella tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka valkoinen lattia ei enää mikään muodikkain vaihtoehto olekkaan, on se juuri sitä mitä halusin. Se avartaa, suurentaa ja tuo ihanasti lisää valoa asuntoon. Laminaatissa olevat ”puunsyyt” näkyvät kauniisti maalin läpi ja lattia näyttää ja tuntuu ihan oikealta maalatulta puulattialta. Tykkään että maali on hieman kiiltävä, mutta lattia ei silti ole yhtään sen liukkaapi kun vaikka laminaatti.

Kuukauden asumisen jälkeen maali kestää hyvin kulutusta. Mutta kuten puisessakin lattiassa, maali varmasti ajan saatossa kuluu paikoitellen, tulee kolhuja ja jälkiä. Se mielestäni vain kuuluu ja sopii vanhan talon tunnelmaan. Kerron ehdottomasti lisää käyttökokemuskista kun sellaisa kertyy.

Tässä vielä omat vinkkini laminaatin maalaamiseen, jos innostutte vaikka tekemään perässä:

– valitse siveltimiksi ja teloiksi laadukkaat tekokuituiset välineet
– pese välineet hyvin pensselipesulla maalausten välissä
– mitä kahreampi pinta, sitä paremmin maali tarttuu, voit siis käydä halutettasi teräsvillalla lattiat läpi ennen maalaamista
– ennen maalausta imuroi ja pese maalarinpesulla hyvin pinnat mutta myös esim seinät ja patterinvälit (ei ole kiva kun märälle maalille pöllähtää patterin takaa kasa roskaa)
– valitse vesiohjenteinen maali hajuhaittojen minimoiseksi, myös työvälineiden pesu käy silloin helpommin
– huolehdi ettei esim omia hiuksia pääse putoilemaan lattialle maalauksen aikana
– sekoita maali hyvin ja ohenna ohjeen mukaan
– maalaa suoraan, lattianmukaisesti
– älä maalaa liian paksusti ja anna maalin kuivua kunnolla maalauskertojen välissä
– imuroi tai pyyhi maalarinpesulla lattia tarvittaessa myös maalausten välissä
– anna maalin kovettua ennen painavien kalusteiden siirtämistä
– älä maalaa itseäsi nurkkaan
– tuuleta hyvin

Maalaaminen tuli tosiaan edullisimmaksi vaihtoehdoksi, vähän alle 75m2 alueen maalaaminen maksoi kaikkine tarvikkeineen noin 560 euroa.

– Siveltimet, telat, maalialusta, maalarinpesu, pensselipesu 60eur
– Otex tartuntapohjamaali (noin 7 l) 100 eur
– Betolux akva (noin 25 l) 400 eur

Eli laminaattilattian tosiaan voi (ja kannattaa) maalata ja jopa tällainen huithaipeli saa sen tehtyä siististi. Tai no melkein.  Lisää kuvia maalatusta lattiasta näkyy esim tässä, tässä ja tässä postauksessa.

*maalit saatu Tikkurilta bloginäkyvyyttä vastaan 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt on tullut aika pistää käyntiin hyväntekeväisyyshuutokauppa! Huutokaupan on siis VIMMAN kanssa yhteistyössä toteutetty yhtestötaideteos, seinäryijy. Kangastus nimeltään. Huutokaupasta saadun summan lahjoitan lyhentämättömänä Unicefin hienoon työhön lasten ja perheden hyväksi.

Unicefin työ perustuu YK:n lasten oikeuksien sopimukseen, jonka tärkein tarvoite on perusoikeuksien – terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille maailman lapsille. Lasten henkiinjääminen, suojelu ja hyvinvointi ovat välttämätön edellytys kehitykselle kaikkialla maailmassa. Unicef keskittyy lasten olojen parantamiseen pitkällä tähtäimellä, mutta osallistuu myös hätäapuun. Järjestö toimii 190 eri maassa ja saa kaikki varansa vapaaehtoisina lahjoituksina hallituksilta ja yksityisiltä ihmisiltä. Haluaisitko sinä tai työyhteisönne olla yksi heistä? Sinun tuellasi Unicef  rokottaa lapset hengenvaarallisia tauteja vastaan, toimittaa heille puhdasta vettä, varmistaa tyttöjen ja poikien kouluun pääsyn, suojelee lapsia hyväksikäytöltä sekä on aina valmiina auttamaan hätätilanteissa.

Huutokauppatava yhteistötaideteoksena toteutettu seinävaate sopii moneen tilaan, kotiin, työpaikalle tai muuhun julkiseen tilaan. Ehtii se hienosti vielä pukinkontiinkin. Kooltaan se on noin 60cm x 90cm.

Huutokauppa alkaa n y t  ja päättyy keskiviikkona 17.12.1014 klo 22. Kangastus-teoksen lähtöhinta on 75 euroa ja minimikorotus 5 euroa. Huutokauppa käydään kommentoimalla alle. Pyydän teitä lähtemään rohkeasti mukaan hyvän asian puolesta. Nyöränä pyydän myös jakamaan linkkiä huutokauppaan ystävällienne tai vaikkapa työnantajallenne. Kaikkien hankkeessa mukana olevien puolesta jo etukäteen, Kiitos.

ps. Muistetteko huvin, jonka piti olla peitto? Se on saanut myös uuden elämän tässä teoksessa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viikonloppuna Kaapelitehtaalla vietettiin Oranamon Design joulumyyjäisiä ja mukana oli myös ihana VIMMA. Monelle Maija Louekarin suunnittelemasta lettikankaasta tutun VIMMAN myyntipöydässä oli koko viikonlopun aivan mieletön meininki. Ensinnäkin merkin takana oleva Marjut, tiimeineen, on aivan upea ja sydämellinen ihminen, ja se heijastuu kyllä kaikesta mitä VIMMA tekee. Tarjous -ja erikoistuotteiden lisäksi myyntipisteellä oli mukana bloggareita jotka yhdessä pienimpien myyjäisvieraiden kanssa taitelivat upeita ryijyjä. Myynnissä oli myös mukeja, joiden tuotosta osa menee Interpedialle hyväntekeväisyyteen, Bangladeshilaisten tyttöjen koulunkäynnin tueksi. Me olimme Riikan kanssa paikalla koko sunnuntain ja parasta olikin vain imeä sitä hyvää fiilistä ja tunnelmaa itseensä, jutella ihmisten kanssa, tuttujen ja tuntemattomien. Tosi monta lukijaa ja muuta kaveria kävi meitä moikkaamassa, olipa ihana nähdä teitä kaikkia! Ekan kerran myös joulufiilis myös tuli kunnolla, ihan kyyneleet nousivat silmään kun vieressä hääräili lapsia, Jennin ihana vauva tuhisi siinä, kaijuttimista soi kaunis joululaulu, kynttilät paloivat, kuuset tuoksuivat ja kaikki hymyilivät. Ah! Sain myös uuden lempinimen, myyntitykki. Hehhe, eli kiitos myös kaikille ahkerille ostelijoille.

Kivan päivän lisäksi missiona oli siis toteuttaa yhdessä lasten kanssa yhteistötaideteokset. Väkrersimmekin ryijyjämme siinä kokoajan samalla. Vielä kotiin päästessäni ilta meni teoksen parissa. Juuri hiljattain siivosin vaatekappini, mutta kyllä sieltä lopuksi löytyi pari t-paitaa jotka raaskin uhrata kuteiksi ja jatkaa ryjyn tekoa vielä koko illan samalla netflixiä katsellen. Todella terapeuttista hommaa.

Esittelen pian valmiin ryijyn kunnolla jonka jälkeen se huutokaupataan valitsemaani hyväntekeväisyyskohteeseen. Tässä asiassa kyselisinkin vähän teidän mielipidettänne. Yksi hyväntekevisyyskohde on todella vaikea päättää, koska hyviä ja tärkeitä kohteita on niin paljon. Olisiko teillä ehdotuksia? Sen tiedän että ehdottomasti lasten hyväksi haluan sen menevän. Muutama vahva ehdokas minulla on mielessä, mutta mielelläni kuulisin vielä teitä asiassa!
Pysykäähän kuulolla siis jos uniikki (ja aivan superhieno) ryijy ja hyväntekeminen kiinnostaa!

Lisää aiheesta löytyy myös Lindan, Riikan ja Miiun blogeista nyt ainakin alkuun.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.