Mulla oli viikonloppuna täällä iso joukko ystäviä kylässä, osa ekaa kertaa. Ja mitäs sainkaan kuulla heidän jokaisen suusta. No että TÄÄ NÄYTTÄÄ KUVISSA PALJON PIENEMMÄLTÄ! Ja totta kai se on, onhan esimerkiksi tätä korkeutta vaikea tallentaa kuviin. Eikä asiaa varmaan auta että tykkään kuvailla yksityiskohtia läheltä, en niinkään koko huonetta kerralla. Oli jännä kuulla miten erilaiset mielikuvat ystävillä oli ihan huonejärjestyksestä ja huonekalujen sijainneista blogin kuvien perusteella.

Siitä sainkin idean esitellä kotimme näin huone kerrallaan. Pohjapiirustuksenhan näytin jo aiemmin. Tässä ekaksi esittelyssä olkkarimme. Ihan siksi että se oli tänään kotimme siistein huone. Olkkarimme ikkunat ovat itään päin ja huone tulviikin valoa aamusta saakka. Näin kesällä ikkunoista näkyy lähinnä vain vehreitä puita, mikä on aika ihanaa keskellä kaupunkia asuessa. Olkkariin avautuvat eteisestä vanhat pariovet ja huoneesta pääsee kulkemaan suoraan myös vaatehuonevälikön kautta makkariin. Omasta mielestäni ihaninta olohuoneessa ovat korkeiden ikkunoiden lisäksi tuo toimiva pönttöuuni.

Olkkari, kuten koko asunto edelleen, on siustuksen kannalta vieläkin vähän kesken. Mutta asuttava ja kodikas jo. Pääsenpähän sitten vielä myöhemmin esittelemään ainakin uutta mattoa, sohvaa ja verhoja teille. Jos joku ei huomannut, olen nykyään aika hullaantunut tuohon valkoiseen. Juuri nyt tykkään tosi simmppeleistä jutuista ja kylmistä sävyistä, mutta myöhemmin tohon valkoiseen pohjaan kun pystyy sitten helposti sekoittelemaan vaikka mitä värejä ja kuvioita. Pikkuhiljaa.

Viime viikolla vaihtui olkkarissa myös järjestys, ja tämä uusi on paljon toimivampi. Lastenhuoneeseen löytyi vanha lipasto lelukaapiksi ja nuo Malm-lipasot olivatkin sitten täydelliset tuohon seinälle jossa ennen työpisteeni sijaitsi. Tilaa on nyt hyvin myös vähän isommalle sohvalle, vaikken aluksi sellaista ajatellut tarvitsevamme. Sohvapöytää meillä ei lapsuudessakaan ikinä ollut kotona, enkä oikein osaa nytkään sellaista meille ajatella. Tykkään kun huoneessa on tilaa liikkua, temmeltää ja tanssia hassusti peilin edessä. Niin, uusi hankinta on myös tuo suuri peili. Voitteko uskoa että elin yli 3kk ilman kokovartalopeiliä!

Tällainen on siis olkkarimme tällä hetkellä. Minkäs huoneen tahtoisitte nähdä paremmin seuraavaksi?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Huh, taidan mennä nukkumaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ollaan poikien kanssa aina tykätty piirtää asfalttiliiduilla, eikä ikinä ole tullut mieleen että kukaan voisi olla niin pikkumainen että kehtaisi siitä valittaa. Faktahan on, että suurinosa pihoista on aika ankeita tai saattavat ajan kanssa käydä lapselle vähän tylsäksi. Katuliiduilla voikin piirtää maahaan erilaisia temppuratoja tai vaikka ihan vaan polttopallo rinkulan – joka päiväksi jotain uutta tekemistä. Näihin hommiin aikuisetkin usein innostuvat mukaan ja kaikilla on kivaa. Hullua jos jollain on tähän jotain negatiivista sanottavaa. Liituhan vielä kuluu pois parissa päivässä, sateella heti.

Eilen aamulla olin myöhässä tapaamisesta, juoksin kiireellä raput alas samalla päivitellen että myähästyn varmasti ratikasta. Kun avasin rapun ulko-oven maassa olevassa tekstissä toivotettiin ”Have a Beautiful Day!”. Siitä tuli ihan tavattoman hyvä mieli ja juoksin oikeasti hymy korvissa sinne ratikalle – ehdinkin vielä! Myöhemmin kotiin palattuani huomasin, että kivoja piirustuksia oli pitkin pihaa. Otin kuvan tästä rappumme edessä olevasta tekstistä ja lähetin sen talomme omaan Facebook-ryhmään. Kerroin kuinka iloiseksi olin siitä tullut ja moni oli samaa mieltä. Vanhempi rouva pyyteli joskos myös rakennustyömaata suojaavaa rumaaa vaneriaitaa voitaisiin käydä lisää koristelemassa. Se sai kannatusta. Ja mehän mentiin.

Samana päivänä Facebookissa kiersi myös toisenlainen kuva. Siinä katuliitutaitelusta suivaantunut kukkahattutäti vaatii pihansa katutaiteluiden välitöntä pesemistä ja uhkailee korvauksilla ja muilla. Hohhoijaa, miten joku jaksaa!? Onneksi joku pisti heti vastalauseen pystyyn ja perusti Kansallisen Katuliitupäivän. Osallistukaa ja kapinoikaa, tehkää lapsistanne pieniä vandaaleita antamalla hurjamaineiset katuliidut käteen!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pienistä asioista nauttiminen. Kauniista sanasta, lapsen riemusta, yhteisestä lukuhetkestä, päikkäreistä, sahaa laivaavasta naapurista, auringon pilkahduksesta, siitä pienestä perhosesta joka pyörähtää vatsassa jotain tiettyä ihmistä ajatellessa. Onnenhetkiä tässä ja nyt.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Välillä sitä vaan haluaa herätä ilman kiirettä, puuhailla kotona, leikkiä, syödä edellispäivän makaroonilaatikkoa, pestä pyykkiä, rauhoittua päikkäreille. Onneksi joskus on mahdollista ottaa tällaisia päiviä. Kuten eilen. Ilmoittaa päiväkotiin että vietämme vapaapäivää. Tulee ihan ne kotiäitivuodet mieleen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.