Elämäni 35-vuotiaana ei tunnu juurikaan erilaiselta kuten vaikkapa 25-vuotiaanakaan. Halu jatkuvaan muutokseen ja uusiin kokemuksiin ei ole lakannut. Äitinä olen ollut nyt 12 vuotta. Unelmoin ja haaveilen, enkä vieläkään usko, ettenkö saisi joitain unelmiani vieläkin täyttymään, vaikka niiden toteutumisessa onkin kestänyt jo vuosikaudet, tai jopa kymmenet.

35-vuotiaana elämä ei ole tasaista tai helppoa. Uusia vastoinkäymisiä ja murheita tulee kokoajan. Tunnen kuitenkin itseni myös hyvin, tiedän että mistä vaan selvitään, tavalla tai toisella. Elämässä on myös hurjasti hyvää. Olen upeiden ja äärettömän rakkaiden ystävien ympäröimä. Minulla on perhe, jota olen aina halunnut. Aina on joku keneen tukeutua tai kenen kanssa nauraa.

Halu ja tarve elää juuri oman näköistä elämää, juuri itselleni on ollut aina vahvasti läsnä. Myös uskallusta siihen on riittänyt, sillä muuta vaihtoehtoa ei olekaan. Viime kuukausina olen taas paljon miettinyt mitä kaikkea haluan ja haluan paljon. En halua tyytyä, vaan elää täysillä ja onnellisena vaikka se olisi joskus pelottavaa.

En osaa yhtään sanoa missä olen vuoden tai varsinkaan viiden päästä, mitä vaan voi tapahtua ja suuressa kuvassa uskon, että se on jotain todella hyvää. Tunnen olevani kokoajan matkalla, mutta päämäärän ajatteluun sijasta yritän vain nauttia kyydistä.

Lapsena ajattelin, että 30-vuotias on vanha, nyt se naurattaa. Naurattaa, koska tunnen olevani ihan nuori ja naurattaa ajatella miten omat lapseni näkevät minut nyt, samoin kun joskus itse näin omat vanhempani. Uskon, ettei osa meistä lakkaa ikinä olemasta nuoria, minkä tahansa ikäisiä ovatkaan.

35 vuotta elettyä elämää näkyy minussa monella eri tavoin, mutta yhtä moni asia ei näy päälle päin. Iän tuomat ulkoiset muutokset ovat välillä omassa päässä isompia ja välillä taas vähäpätöisempiä asioita. Iän merkit symboloivat itselleni ennenkaikkea elämän kulkua ja usein hirvittää, miten nopeasti aika kuluu. Siksi sitä ei kannata jäädä miettimään liikaa, vaan elää vain yhtä täysillä mukana.

Kaupallisessa yhteistyössä Kiilto Hajusteeton kanssa

Harvemmin sitä tulee hihkuttua onnesta kaupan pesuainehyllyllä wc-pöntön pesuainetta ostaessa, mutta tarina on tosi, näin kävi nimittäin viime talvena, kun bongasin hyllystä ekaa kertaa hajusteettoman wc-pöntön puhdistusgeelin. Samalla kauppareissulla nappasin kärryihin myös saman sarjan suihkutettavan yleispesuaineen.

Kun sitten keväällä minulle tuli mahdollisuus tehdä yhteistyötä näiden samojen tuotteiden osalta, hihkuin uudestaan. Kun on itse valmiiksi tuotteet hyväksi havainnut, ja itse sieltä kauan hyllystä jo napannut, on todella luonnollista ja helppoa suositella niitä myös näin julkisesti. Ja on myös kiva päästä kertomaan näistä, kun käyttökokemusta on kertynyt jo kohta melkein vuoden verran.

Kyseessä on siis kotimainen Kiilto Hajusteeton -tuotesarja, joka on paljon muuta kun vain hajusteeton. Parasta on, että hajusteettomuuden lisäksi tuotteet ovat vastuullisia, ekologisia ja silti tehokkaita. Kiilto Hajusteeton -sarjan tuotteet ovat kasvipohjaisia ja vegaanisia, uusiutuvista sekä nopeasti biohajoavista aineista aurinkoenergialla valmistettuja. Pullot on valmistettu kierrätetystä PET-muovista ja ovat täysin uudelleen kierrätettävissä.

Kiilto Hajusteeton -tuotesarjan Koti-yleispuhdistusaineella, suihkutettava Ikkuna-puhdistusaineella, suihkutettava Kylpy-kylpyhuoneenpesuaineella, suihkutettava WC-pesuaineella, WC-pesugeelillä, Koti-yleispuhdistustiivisteellä sekä lattianpuhdistusaineella on Joutsenmerkki, joka kertoo että tuote on valmistettu ympäristön ja terveyden kannalta turvallisimmista raaka-aineista. Joutsenmerkityt tuotteet täyttävät tiukat kriteerit, jotka ottavat huomioon tuotteen koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset.  Niin ja onhan tuotteilla lisäksi myös Allergiatunnus!

Kun puhutaan elokogisesta siivouksesta, niin ensimmäisenä tuleekin mieleen oikeanlaiset pesuaineet. Niiden tulee olla luonnonmukaisia ja biohajovia. Itseasiassa ekologisia puhdistusaineita käyttämällä saakin helposti vähennettyä myös omaa kemikaalikuormaa, se ei siis ole pelkästään luonnon, vaan myös terveyden kannalta hyvä juttu.

Jotkut saattavat mieltää kasvipohjaiset ja luonnonmukaiset pesuaineet tehottomammiksi, kuten vaikkapa voimakkaasti desinfoivat tai valkaisevat kemikaalit, mutta ehei, luonnollinenkin voi olla tehokasta, se on tullut todettua monet kerrat näiden tuotteiden kanssa!

✿ VINKKEJÄ EKOLOGISEEN SIIVOUKSEEN ✿

• Vaihda siivoustuotteet kasvipohjaisiin ja biohajoaviin. Myös etikka, ruokasooda ja sitruuna toimii moneen.
• Annostele pesuainetta maltillisesti.
• Likatahrat kannattaa pyykiä tuoreltaan, jolloin ne eivät pääse pinttymään eikä niiden irroittamiseen tarvitse järeitä toimia.
• Siivousvälineissä suosi pitkäikäisiä, kestäviä ja uudelleen käytettäviä siivousvälineitä, kuten mikrokuituliinoja.
• Mikrokuituliinoja pestessä käytä mikromuovin kerääviä pesupusseja, näin kuituja ei pääse kulkeutumaan vesistöihin.
• Talouspaperin voi korvata pestävillä räteillä tai kestotalousliinalla.
• Pidä viemärit puhtaina ruoantähteistä, öljyistä, pölystä ja hiuksista.
• Lajittele oikein ja siivoa säännöllisesti.
• Lattioita pestessä ei tarvitse lortara vedellä, ne voi pyyhkiä kostealla ja miedolla pesuaineella, jota ei tarvise huuhdella pinnoilta pois.
• Pieniin roskiin ja murusiin voi käyttää rikkaharjaa imurin sijasta.

Minulla itseälläni oli pitkään tapana pitää kunnon siivouspäivä aina perjantaisin. On ihana viettää viikonloppua putipuhtaassa ja siistissä kodissa. Pikkuhiljaa perheen kasvaessa ja neliöiden lisääntyessä kuitenkin yksi iso siivousurakka kerran viikossa kävi liian massiiviseksi.

Kun arki on kiireistä, sotkeentuu ainakin meillä kotikin helpommin, koska ei ole muka aikaa laittaa tavaroita paikoilleen. Olen kuitenkin huomannut, että pienilläkin siivousrutiineilla saa kodin pysymään siistinä ja puhtaana. Se vaati itseltäni aluksi vähän enemmän suunnittelua, mutta nykyään moni asia käy jo rutiinilla, eikä aikaa vaativia suursiivouksia tarvitse tehdä niin usein.

Viime vuosina olen ottanut myös enemmän lapsia mukaan siivoukseen ja kotitöihin, vaikka pitkään tuntui, että helpommin ja nopeammin tekee vain itse. Mutta mitenkäs he muuten oppisivat, kun tekemällä!

Myös siksi minusta tärkeää, että käyttämämme pesuaineet ovat turvallisia ihan koko perheen käyttää. Kiilto Hajusteeton sarjan spray-pullot ovat myös todella helppokäyttöisiä. Erikoisen suuttimensa ansiosta pesuaine tulee pullosta vaahtona – joka on muuten myös allergiaystävällistä, verrattuna hienojakoiseen sprayhun, joka saattaa mennä henkeen. Kiilto Hajusteeton Suihkutettava käsitiskiaine tekee pienen tiskin tiskaamisen todella nopeaksi ja vaivattomaksi. Tuotteen sisältämä glyseriini estää myös tiskaamisesta johtuvaa käsien ihon kuivumista!

Teitä varmasti kiinnostaisi myös testata näitä Hankasalmella aurinkovoimalla luonnollisista kasviperäisistä aineista valmistettuja, nopeasti biohajovia ja vegaanisia, kierrätysmateriaaleihin pakattuja allergiatunnuksen ja joutsenmerkin saaneita pesuaineita?

ARVONTA! Kerro kommentteihin mitkä tekijät (esim kotimaisuus, ympäristöystävällisyys, hinta) ovat sinulle tärkeitä kodinpuhdistusainetta valittaessa, niin olet mukana runsaan Kiilto Hajusteeton -tuotepaketin arvonnassa!

Jos Kiilto Hajusteeton tuotteet ovat teille jo tuttuja, saa omista kokemuksista kertoa myös ehdottomasti!

Arvonta päättyy 15.8.2021 ja arvonnan säännöt löytyvät täältä. 

– päiväkoti ja koulu alkoi
– mini täytti 3 vuotta
– otin toisen koronarokotteen
– mini kävi koronatestissä
– ostin discopallon sekä ihanan vanhan lastensängyn ja pienen tuolin
– kävin elämäni ekaa(?) kertaa kasvititeellisessä puutarhassa
– haaveilin muutosta ja kävin katsomassa yhtä asuntoakin
– kävin myös kurkkimassa yhden ihanan taloyhtiön pihalla
– löysin Triplasta kaksi tosi hyvää lounaspaikkaa
– googlailin montaa iltaa uutta mattoa ja diy ohjeita kaakelipöytään
– ärsytti ja itketti tuntemattomat turhista asioista huomauttelevat ihmiset, esim pyöräillessä
– kävin hammaslääkärissa paikkaamassa reiän, jota ei sitten ollutkaan
– isot lapset aloittivat uudet harrastukset
– lapsen puhelin hajosi (ja saatiin korjattua)
– käytiin koko perhe Linnanmäellä ja menin kirnuun ja kiljuin paljon
– satoi paljon ja meidän kotitiellä tulvi
– kävin järkyttävän huonossa ja ällössä jalkahoidossa ja geelilakkauksessa
– tehtiin 300 palan palapeli minin päikkäreiden aikana
– söin paljon kesäkurpitsapaspaghettia
– taisin lirauttaa vähän housuun hoplopissa
– mentiin bussilla yksi pysäkki kaatosateen takia
– olin jatkuvasti ihan hukassa, että mitä pukea ulos päälle
– aloin suunnitella kivoja synttäreitä ja syksyn festareita
– kuuntelin Bechin ääkirjaana ja teki mieli itkeä kun se loppui
– rusketus haalistui
– melkein itkettää, että kesä oli taas siinä

Minulla on ollut tapana antaa tyttärelle lahjaksi vanhoja korujani, jotka sitten ollaan vain syntymäpäivisin kaivettu esiin. Korut ovat tallessa pienessä rasiassa, mutta jo pitkään olen miettinyt, että haluaisin löytää niille soman soivan korurasian.

Itseasiassa aloin etsimään vanhaa rasiaa käytettynä jo viime jouluksi, mutta etsinnäistä huolimatta sellaista ei osunut kohdalle. Nyt syntymäpäivien lähestyessä muistin asian uudestaan ja päädyin ostamaan söpön Bambi-korurasian uutena. Ihana kun löytyi juuri mieluinen.

Koruja lapsi on saanut antamieni vanhojeni lisäksi myös paljon lahjaksi muita, kuten kummeilta. Koska itse en käytä juuri koruja ollenkaan, omistaa kolmevuotias jo nyt enemmän erilaisia riipuksia ja muita aarteita kun minä itse.

Aina syntymäpäivisin meillä on ollut tapana laittaa antamani korut lapselle päälle hetkeksi juhlien ajaksi. Nyt kolmevuotiaana hän oli niistä hurjan haltioitunut ja osasi pitää koruja varovasti. Haltioitunut hän oli myös lahjasta, eli soivasta rasiasta. Voi, olisittepa nähneet sen ilmeen, kun hän nosti rasian kannen ja sen alta alta ilmestyi musiikin tahtiin pyörivä bambi. Pakahduttavan liikuttavaa.

Koruja ei tosin olla päädytty tässä vieläkään säilyttämään, sillä rasiasta tuli niin rakas, että sitä pitää saada ihailla pitkin päivää ja iltaisin laittaa sängyn viereen soimaan. Korut kun eivät saisi olla siellä tallessa, vaan toki niitä pitäisi saada käyttää ja ihailla. Ei ihan vielä.

Syntymäpäivälahjatoive lapsella oli muuten hyvin tarkka, hän halusi vaalenpunaisen tai liilan numero 3 ilmapallon – jollaisen kummitäti toimittikin oven taakse. Isovanhemmilta toivottiin piirustusvihkoa sekä sisätossuja päiväkotiin, isomummilta tilattiin itse kudottu villapaita talveksi.

Viikonloppuni alkoi hieman koomisesti, kun lähdin perjantai-iltapävänä hammaslääkäriin paikkaamaan alkuvuodesta yksityisellä hammaslääkäriasemalla löydettyä reikää. Tällä kertaa ihan julkiselle puolelle. Tuleva puudutus -ja poraamistoimenpide jännitti niin kovasti, että olin jo hermoillut asiaa etukäteen monta päivää.

Yritin vielä ennen lähtöä soittaa hammaslääkäriin, jotta olisin voinut vielä kysyä mahdollisuutta saada rauhoittava esilääkitys. Kun en saanut ketään kiinni, yritin rohkaistua ja päätin, että kyllä mä kestän ja lähdin pyöräilemään 4 kilometrin matkan hammaslääkäriin.

Kyneleet jo valmiksi silmiin kohoten kerroin hammaslääkärille ja hoitajalle minua vaivaavasta toimenpidepelosta ja edellsiistä huonoista kokemuksista jotka ovat tähän pelkoon johtaneet. Onneksi he olivat ymmärtäväisiä, lempeitä ja rauhallisia. Suutani tutkaillessa hammaslääkäri kuitenkin yllätten totesi, ettei suussa ole mitään paikattavaa.

Siis häh! Ei kuulemma vaan ollut, tai oli pienenpieni alkava reikä kiilteessä, mutta ei missään nimessä mitään sellaista jota pitäisi paikata. Olin kummissani, miksi edellinen hammaslääkäri sanoi että pitää paikata ja tämä toinen että edelleen vain hyvä suun hoito riittää sen pitämään pysähtyneenä.

Noh, kummastumista enemmän olin kuitenkin helpottunut. Tunsin oikein miten jännitys laukesi, pistin musat soimaan, aurinko paistoi ja pyöräilin toiset 4km takaisin kotiin, jossa koulusta tulleet pojat jo odottelivatkin.

Siitä alkoi aika kiva viikonloppu, johon mahtui koko kodin suursiivous, jättimäinen sade jolloin meillä oli just menoa ja jouduttiin lähtemään kaatosateessa pyöräilemään, aamupala ihanassa ranskalaisessa kahvilassa, HopLopissa käynti, ehkä elämäni seesteisin kauppareissu kolmen lapsen kanssa (parin tunnin temmeltäminen  taisi viedä mehut) pyöäräilyä raikkaassa keskuspuistossa, hepan rapsuttelua, löhöämistä sohvalla ja 3-vuotiaan minipienet kakkukahvit muutamalle sukulaiselle.

Eilinen menikin sitten kaiken sen touhuamisen jälkeen ihan sumussa, koska siis mitä, onko nyt jo tiistai?