En usko, että veikkaus menee kovin mönkään, jos epäilen huomenna paikkojen olevan vähän kipeinä. Pääsin nimittäin vihdoin muutaman vuoden pähkäilyn jälkeen kokeilemaan tänään ensimmäisen kerran Roller Derbyä. Lajin ensimmäinen suomalainen seura, Helsinki Roller Derby, järjesti muutamalle bloggaajalle tilaisuuden tulla tutustumaan lajiin.

Itse olen lajissa kiinnittänyt enemmän huomiota lähinnä sen fyysisyyteen, kontakteihin sekä pelaajien ulkonäköön ja itseasiassa vasta tuolla tajusin, ettei minulla ole mitään hajua pelin säännöistä tai edes siitä mitä siinä pitää ylipäätään tehdä. Se on vain näyttänyt hauskalta, mutta olenkin tainnut kiinnittää aiemmin enemmän huomiota esimerkiksi värikkäisiin varusteisiin kun itse peliin.

Asia alkoi kuitenkin valkenemaan pikkuhiljaa, kun pääsimme seuraamaan suomen parhaimpien joukkueiden peliä. Roller Derbyä pelataan siis ovaalin muotoisella radalla kahdessa joukkueessa. Pisteitä kerätään niin, että kummassakin joukkueessa on yksi jammeri (tähtikypärä) jonka päästessä rata läpi syntyy pisteitä. Joukkueet sitten toki yrittävät sekä estää toisen joukkueen jammeria etenemään ja toisaalta samalla myös puolustaa omaa jammeriaan. Lisäksi pelissä on paljon muita sääntöjä ja se onkin hyvin taktinen laji. Vauhdikkas joukkuelaji vaatii siis myös nopeuden, voiman ja ketteryyden lisäksi strategista älyä.

Itse en todellakaan vielä voisi mennä pelaamaan. Lähinnä keskityin pysymään pystyssä! Pikkuhiljaa varmuutta omaan menoon alkoi kuitenkin tulla, ja loppua kohden uskalsinkin jo luistella vähän kovempaa, kääntyillä ja mennä takaperin. Kyllä se siitä kun vaan tarpeeksi treenaa! Hauskinta olikin juuri se, kun uskalsi kokoajan pikkuhiljaa olla rohkeampi, eikä kaatuminenkaan enää pelottanut niin paljoa (en kaatunut kertaakaan!).

Tykkään muutenkin tuollaisesta urheilusta, jossa se hauskanpito on pääasiassa ja kuntoilu tulee siinä sitten vähän niinkun huomaamatta mukana. Tässä lajissa kuulemma myös kehitys tapahtuu nopeasti. Siis että sen näkee ihan fyysisesti omassa kropassaan mutta erityisesti myös taidoissa. Jotkut lajia pari vuotta sitten ekaa kertaa kokeilleista pelaavat nykyisin jo maajoukkueessa.

Suomi onkin Roller Derbyssä ihan parhaiden joukossa ihan maailmanlaajuisesti. Opin tänään myös, että myös miehet pelaavat Roller Derbyä ja heillekkin on omat joukkueensa. Miehiä on paljon myös valmentamassa sekä tuomaroimassa.

Me taidetaan Peetan kanssa aloittaa Roller Derby ihan oikeasti harrastuksena. Tai ainakin käydään helmikuussa strattaava parin kuukauden alkeiskurssi. Oli sen verran kivaa, että haluan kyllä oppia kunnolla luistelemaan. Se itsensä ylitys-fiilis urheilussa kun urheilussa on niin hyvä, ja tässä sitä tuntuu ainakin saavan!

Jos teitä muuten kiinnostaa kokeilla, niin seuraava kaikille avoin ja ilmainen lajikokeilu on jo tänään lauantaina! Open Skate tapahtumaan voi osallistua Jätkäsaaren Bunkkerissa klo 14-17. Jotta varusteita varmasti riittää kaikille, kannattaa tapahtumaan ilmottautua etukäteen.

Onko Roller Derby teille entuudestaan tuttu laji tai minkälaisia mielikuvia se teissä herättää? Itse olin ehkä vähän yllättynyt kuinka kovaa urheilua se onkaan, pitää mennä pian uudestaan 😀 !

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pakko se on kai paljastaa, tällaisia vaaleanpunaisia juttuja on nimittäin tullut osteltua viime aikoina. Pitkään haaveissa ollut asia tapahtuu
– minusta tulee kummitäti!

Omassa kaveripiirissä on ihan täysi babyboomi päällä. Tuntuu että yhtäkkiä joka toinen kaveri lähipiiristä odottaa vauvaa. Mikä hauskinta, varmaan viidellä on laskettu aika kuukauden sisällä toisistaan. Vauvoja toki on putkahdellut toisille äitikavereille, mutta se on kuitenkin niin erilaista, kun kouluajoilta saakka ollut ystävä saa ensimmäisen lapsensa.

Kävin eilen tapaamassa yhtä tällaista. Yksi vanhimmista ja parhaimmista ystävistäni sai viime viikolla kauniin pienen tyttövauvan. Olin jo valmiiksi niin liikuttunut ja onnessani vauvasta, etten pystynyt pidätellä kyyneleitä kun minua kysyttiin vielä hänen kummikseen. Pientä tuhisijaa olisi voinut tuijotella tuntikaupalla ja tahtoisin mennä joka päivä nyt sinne kylään.

Samalla kun kaverit saavat lapsia, minulle alkaa olla aika selvää, että minulla ne olivat nyt tässä. Useasti on tullut haaveiltua suurperheestä, jossa kaikilla lapsilla on muutaman vuoden ikäerot. Nyt kuitenkin, kun omat lapset täyttävät tänä vuonna jo 6 -ja 8 vuotta (voitteko kuvitella!!!), en ole varma onko hommaan enää mitään järkeä ryhtyä uudestaan.

Vielä tuossa alle pari vuotta sitten lupasin itselleni, että jos sopivaa isä-ehdokasta ei olisi elämääni ilmestynyt siihen mennessä kun täytän 32-vuotta, niin hankkisin sitten lapsen yksin. Nyt en kuitenkaan todellaan tiedä, että haluanko vai enkö halua enää lapsia. Tavallaan kyllä, mutta sitten toisaalta taas en.

Elämä menee nyt niin kivasti, lapset ovat ihanan omatoimisia, heidän kanssa on niin helppo tehdä ja mennä sekä toisaalta omiin juttuihin on myös todella paljon aikaa. En ole varma haluanko taas sitä monen vuoden hoitamista ja sumussa elämistä. Raskausvaivoja, heitteleviä hormooneja, revennyttä persettä (kuten asian kauniisti synnytyksen jälkeen ilmaisin), imetyshikeä, huonosti nukuttuja öitä, joka puolelle lentäviä soseita ja kuivaksiopettelua. Juuri kun olen päässyt takaisin kiinni tähän ”normaaliin” arkeen.

Toisaalta olisi vielä ihana kerran kokea ne potkut vatsassa, lapsen syntymä, läheisyys ja yhteys vauvan kanssa, imettäminen, kasvun ja kehityksen seuraaminen, kaikki se rakkaus. Nähdä miten pojat kiintyisivät uuteen sisarukseen. Silti olen enemmän sen kannalla, että ei.

Eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu, mutta vaikka se onkin vähän haikeaa, tuntuu hyvältä olla sujut sen ajatuksen kanssa, että minun lapset olivat nyt tässä. On ihana seurata miten ystävien perheet kasvavat ja tuntea onnea ja iloa heidän puolestaan. En ole kertaakaan kokenut katkeria, kateellisia tai muuten surullisia tunteita siitä, että ystäväni saavat vauvoja. Luulen, että sekin jo kertoo jotain.

Kun on itse ollut tässä niin pitkään äidin roolissa, on ihan tosi hauskaa että jatkossa saan vihdoin olla myös se rento ja kiva ja siisti kummitäti, joka antaa syödä jäätelöä ja irtiksiä lounaaksi, jonka kanssa käydään keskustassa shoppailemassa ja leffassa ja kahviloissa ja jonka luona yökylässä saa aina valvoa myöhään ja jolle voi kertoa kaikki salaisuudet.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Sainpas eilen illalla purettua osan reissukuvista. Kerroinkin että käytiin Malagassa huikeassa Gibralfaron linnassa, mutta pyörittiin myös vähän kaupungin keskustassa. Olen itse käynyt muistaakseni Malagan keskustassa aiemmin vain kerran, joten paljon oli uutta ihmeteltävää. Ihan keskustassa, mielettömän katedraalin kulmilla, olikin paljon ihmisvilinää, mutta heti lähdettäessä sivukaduille kovin rauhallista. Kävelimme myös kanaalin varrella olevaan nykytaiteen museoon, eli Centro de Arte Contemoráneo de Málagaan. Entiseen kauppahalliin rakennetussa näyttelytilassa oli muunmuassa Mark Rydenin surrealistinen näyttely. 

Myös shoppailumahdollisuudet ovat Malagassa hyvät ja sieltä löytyykin paljon niin pieniä putiikkeja kun isoja ketjuliikkeitäkin sekä ostoskeskuksia. Keskusta on myös aivan rannan tuntumassa, mutta tällä kertaa emme siellä käyneet. Täytyy ehdottomasti käydä päiväretkellä tuolla uudestaankin!

Meillä oli muuten vielä vuosi sitten, tai oikeastaan vielä viime kesänä, Elvikselle rattaat aina mukana reissuissa. Etenkin jos jotain tällaisia koko päivän kestäviä reissuja tehtiin, niin ne olivat kätevät. Hän kun nukkuu vielä yleensä päikkäritkin. Nyt ei tosiaan rattaita ollut ja askelmittariin kertyi kilometrejä yli 13. Eli aika hienosti jaksoi 5-vuotiaskin mukana käppäillä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tiedättekö sen, kun yritätte kaikin mahdollisin tavoin vältellä jotain mitä ette haluaisi tehdä? Aamulla minua odotti eilen aloitettu eteisen komeron järjestely, mutta ei olisi millään huvittanut jatkaa sitä. Keksin kokoajan kaikkea muuta, muka tärkeämpää tekemistä. Ensiksi söin aamupalaa melkein kaksi tuntia. Merkkasin kalenteriin tulevia menoja. Lisäilin uutta musaa soittolistalle. Googlailin korvatatuointeja ja uusia hiusmalleja. Seuraavaksi olinkin kaivelemassa pari vuotta sitten ostamaani hiusvääriä jostain kaapin uumenista.

Ostin nimittäin muutama vuosi sitten vihreän hiusvärin. Muutamaan kertaan olen tässä vuosien aikana sitä käsissä pyöritellyt, mutten sitten kuitenkaan uskaltanut käyttää sitä. Huomasin värin menneen juuri vanhaksi, joten seuraavaksi olinkin yltä päältä vihreässä suoravärissä.

Nyt hiukseni ovat siis vihreät. Ja eteisen komero edelleen levällään.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kylläpä vähän kirpaisi palata eilen illalla +20 asteen lämmöstä tänne lumen ja tuiskeen keskelle. Kovimmat pakkaset taitavat olla jo taana päin, mutta olisin silti mielelläni jäänyt vielä Espanjan aurinkoon edes muutamaksi päiväksi. Kaksi viikkoa meni ihan liian nopeasti. Tänään aamulla, hytisten paksun untuvapeiton alla heräillen ja harmaata lumituiskua ikkunasta katsellen, olin samalla kauhuissani että iloinen, saimme kuitenkin tankata kaksi viikkoa aurinkoa kymmenen tuntia – joka päivä. Ajankohta lomalle ei olisi voinut olla täydellisempi, taisimme kaikki olla pienen aurinko-energian tarpeessa.

Itselläni on tässä vielä reilu viikko lomaa koulusta ja ajattelinkin nyt tosiaan ottaa sen vielä lomana. Latailla akkuja ja valmistautua varmasti melkoisen härdelliin kevääseen. Tänään minulla tosin oli suuret suunnitelmat pestä monta koneellistä pyykkiä ja järjestellä eteisen komero. Noh, pyykit on edelleen pesemättä, puolet komerosta ympäri eteisen lattiaa ja Netflxin uusi OA sarja katsottuna. Ainakin olen levännyt.

Pari muistikortillista kuviakin matkalta vielä odottaa läpikäyntiä. Jos teille tulee jotain tiettyä mieleen mitä tahtoisitte kuulla reisustamme tai vaikkapa jotain vinkkejä lasten kanssa matkustamiseen, niin vielä on mahdollisuus esittää postaustoiveita!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.