Olen taas viime päivinä saanut kuulla ja lukea itsestäni kuinka olen niin helvetin ärsyttävä, kuinka ääneni on pahempi kun vanha nariseva ovi ja kuinka ulosantini ja ylipäätään vain koko olemukseni on yksinkertaisesti niin raivostuttavan hirveä ja rasittava. Tämä tosiaankin siksi että joku (joka silti päivästä toiseen seuraa juttujani) ei pidä äänestäni tai kuinka toisen mielestä minulla ei ole oikeita ongelma (voi kuule, tietäistpä vaan).

Näitä juttuja lukiessa tulee tosi paha mieli. Mutta ei siksi että ne loukkaisivat minua verisesti, vaan siksi, että ne oikeuttavat ja yllyttävät kiusaamisen. Yllämainittuja juttuja lukiessani, vain muutama hassu ihminen yritti sanoa väliin, että onkohan nyt ihan ok sanoa noin, kun kymmenen muuta vain heittivät lisää vettä myllyyn ja lähtivät mukaan haukkumiseen.

Kun omat lapseni aloittivat päiväkodin ja koulun pahin pelkoni olisi se, että heitä kiusattaisiin. Jossain vaiheessa tajusin että vaikka kuinka olen opettanut heitä aina olemaan toiselle reiluja, asettumaan toisen asemaan ja olematta kiusaamatta, saattaisi heistäkin tulla esimerkin kautta kiusaajia. En tiedä kumpi pelottaa minua nykyään enemmän, mutta sen tiedän että vihaan kiusaamista.

Lapsien kouluaika on mennyt hienosti tähän saakka ja kohta he ovat niin isoja, että voivat mennä itse nettiin lukemaan näitä juttuja. Joko juttuja missä heidän äitiään hakutaan ja jolle naureskellaan tai sitten jotain toista ihmistä. Pointti on kuitenkin se, että he lukevat näitä meidän vanhempien kirjoittamia juttuja ja ottavat niistä mallia. Kuten lapset tekevät. He alkavat luulla että tuon kaltainen haukkuminen ja kiusaaminen on ihan ok. Me siis opetamme lapsemme kiusaamaan. Miksi helvetissä?!

Koulukiusaaminen ei ole mikään ihan pikkujuttu. Se jättää usein ikuiset arvet. Sydän syrjälläni olen lukenut näiden kiusattujen tai heidän vanhempien kertomuksia siitä, miten lapsi on joutunut vaihtamaan koulua, masentunut, syrjäytynyt tai pahimmassa tapauksessa tehnyt itsemurhan kiusaamisen takia. Ja täällä netissä me vaan jatkamme kiusaamista, haukumme ja teoillamme kannustamme kaikkia muitakin tekemään samoin.

Minulla on hyvä itsetunto. Tykkään omasta äänestäni ja mikä ihaninta, miehenikin rakastaa sitä. Joten minulle on tosiaan yksi hailee kuulostanko kymmenen anonyymin mielestä narisevalta ovelta vai en. Mutta jollekkin toiselle tuollaisen kuuleminen voi romuttaa hänen koko maailmansa. En yhtään ihmettelisi jos lopettaisin itse vaikka kokonaan puhumasta ellen olisi näin paksunahkainen.

Julkkisisia ja bloggaajia haukututaan usein sillä verukkeella että he ovat valinneet itse olla näkyvillä ja julkisessa työssä. EI! Se ei silti oikeuta paskamaiseen käytökseen, haukkumiseen, herjaamiseen, perättömien jourujen levittelyyn tai mihinkään muuhunkaan kiusaamiseen. Kritiikiin ja kiusaamisen välissä on hyvin selkeä raja. Se kuka väittää muuta valehtelee vain itselleen.

Lapset eivät kiusaa toisiaan erilaisuuden takia tai pönkittääkseen omaa itsetuntoaan. Lapset alkavat kiusaamaan kun he saavat siihen mallin kotoa tai muualta ympäristöstään. Lapset imevät meiltä enemmän vaikutteita kun voimme kuvitellakaan. Lopetetaan se. Lopetetaan kiusaaminen. Nyt.

Tavallaan. Puolet laatikoista on edelleen purkamatta, mutta puolet kuitenkin jo purettu! Meillä on hienoiten järjestelty kellari mitä olen ikinä nähnyt ja osa näistäkin laatikoista vielä matkalla suoraan sinne. Tärkeintä on kuitenkin että tämä tuntuu ihan kodilta. Jopa kaaoksenkin keskellä tuntuu hyvältä. Kodin lisäksi uusi naapurusto ihastuttaa päivä päivältä enemmän, kun pikkukaduilta löytyy toinen toistaan ihanempia kahviloita ja ekohoitoloita.

Hommaa siis edelleen riittää, mutta tehdään mitä pystytään töiden ja muiden lomassa – hyvällä mallilla kuitenkin jo ollaan. Vai onko muilla näyttänyt jo ihan valmiilta koti reilun viikko muuton jälkeen? (Sanokaa pliis että ei).

Minulla on ollut näköjään  perinteenä unohtaa blogini synttärit, ja niin kävi myös tänäkin vuonna. Blogi nimittäin täytti viime viikon lauantaina huimat seitsemän vuotta!

Perustin tämän blogin tammikuun alussa, seitsemän vuotta sitten omaan tarpeeseen. Olin reilun vuoden ikäisen pojan äiti ja haaveilin toisesta lapsesta. Minulla oli asiaa äitiydestä ja ihan tavallisesta arjesta ylipäätään, mutta ei sopivaa foorumia tämän kaiken julistamiseen. Blogit eivät olleet tuohon aikaan itselleni kovin tuttuja, etenkään perheaihaiset blogit, mutta hetken mielijoteesta ajattelin sellaisen perustaa.

Olenkin aiemmin kertonut blogin nimeni tulevan sen hetkisesta elämänvaiheesta. Olin selvinnyt esikoiseni kanssa vauvavuoden yli, pikkuhiljaa taas omat jutut alkoivat kiinnostamaan, mutta toki se lapsi-arki oli vahvasti kaikessa tekemisessä läsnä. Olin hoitovapaalla ja päivisin usein liikuimme paljon kaupungilla muita äitikavereita tapaamassa tai harrastuksissa. Tuntuikin luontevalta että blogissa oli perätysten taaperon astiat-testissä-postaus, postaus torstai-illan tyylistäni Oopperassa sekä höpöttelöä siitä kun pyykinpesukone meni rikki. Ja sama linja jatkuu edelleen näin seitsemän vuoden jälkeen.

Tykkään blogistani siinä että se on juuri minun näköinen ja että voin kirjoittaa tänne kaikkea minua kiinnostavaa. Suurista kävijämiiristä huolimatta olen uskaltanut pitää blogini aitona, vaikka toki jotain yksityiselämän juttuja on pakko rajata pois. Kirjoittaminen, antaminen ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa antaa myös minulle paljon.

Seitsemään vuoteen on mahtunut kaikenlaista. Sain toisen lapseni, erosin, sain paljon uusia ystäviä, muutin (nyt yhteensä kolme kertaa), lapset aloittivat päiväkodin, koulun, aloin itse opsikelemaan, olin monta vuotta sinkkuna, rakastuin, menin naimisiin ja vaikka mitä kaikkea muuta. Blogista tuli pikkuhiljaa itselleni myös ammatti ja kokopäiväinen työ.

Muutaman kerran olen myös miettinyt blogin lopettamista, mutta tullut aika pian siihen tulokseen ettei voisi elää ilman tätä. Porskutetaan siis eteenpäin yhtä suurella innolla kun seitsemänkin vuotta sitten. Ja vaikka elämää ei voi kauheasti käsikirjoittaa tai ennustaa, niin sanottakoon kun kuitenkin tämä klisee, että kivoja juttuja ja uusia tuulia on tulossa tänä vuonna!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ SOYAPPÉTIT MEALS

Pääosin kasvissyöjänä kaipaan jatkuvasti uusia ja helppoja tapoja valmistaa koko perheelle maistuvaa ruokaa. En mielelläni viihdy keittiössä yhtään sen kauempaa kuin mitä on tarvis, mutta silti minulle on tärkeää syödä ja tarjota terveellistä ja ennenkaikkea hyvää ruokaa. Tahdon tehdä ruoat mahdollisimman puhtaista raaka-aineista, mutta minua ei myöskään haittaa käyttää osittain apuna vaikkapa jotain puolivalmistetta tai pakastetta – kunhan se on terveellistä ja järkevästi tuotettua.

Moni päättää varmasti näin vuoden vaihtumisen yhteydessä tekevänsä ryhtiliikkeen syömisten kanssa, ja se onkin hienoa, etenkin jos se liittyy terveellisempään ja vastuullisempaan syömiseen. Kasvisruoan suosio onkin kasvanut ihmisten tullessa entistä valveutuneimmiksi. Jo kasvisruoan lisääminen muuten sekaruokavalioon on hyvä suunta. Terveydellisten- ja ympäristövaikutuksien lisäksi se on tietysti myös eettisempää. Pienillä askeleilla on hyvä aloittaa!

Itse tutustuin hijattain Soyappétit Mealseihin, jotka ovat siis soijasta valmisettuja erilaisia helppoja lisiä ateriaan. Ateriat siis valmistetaan itse lähes alusta saakka, mutta näistä saa hyvän korvaajan ateriaan normaalisti laitettalle lihalle. Tuotteita voi käyttää esimerkiksi korvaamaan lihan vaikka kerran viikossa, tai jatkamaan liharuokia siirtyen askel askeleelta kohti kasvisruokapainotteisempaa arkea. Soyappétit Meals -ateriaperheeseen kuuluu tällähetkellä neljä erilaista tummasta soijarouheesta valmistettua ja valmiiksi maustettua tuotetta, Burger Mix, Tex Mex, Falafel ja Bolognese. Annosvaihtoehdot eivät kuitenkaan rajoitu vain näihin, vaan vain mielikuvitus on rajana. Sillä kuka sanoo ettei Burger Mixistä voisi vaikka pyöritellä pullia tai syödä sellaisenaan riisin kanssa tai salaatissa?

Soija on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista ja se sisältää enemmän proteiinia kun muut pavut. Proteiinin lisäksi soijassa on lukuisia vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita sekä aminohappoja ja kuitua. Kun soija kuivatetaan soijarouheeksi sen proteeinipitoissus nousee huippukorkeaksi. Lisäksi soijarouhe on edullista, se säilyvy hyvin ja on hyvin riittoisaa – soijan määrä nimittäin tuplaantuu vesiturvottamalla. Jauhelihan lisäksi soijarouheella voi helposti korvata myös vaikkapa kanan tai kananmunan. Soijarouhe on monikäyttöistä, sillä sen maku on neutraali ja sitä voi maustaa myös marinoimalla, liottamalla, keittämällä. Se toimii myös jälkiruoissa, se sopii hyvin jogurtin joukkoon, leivonnaisiin ja muihin jälkiruokiin.

Soijan ympäristövaikutukset huomattavasti pienemmät kun eläinperäisten tuotteiden. Soyappétit tuotteet on valmistettu pääosin Euroopassa, vastuullisesti tuotetusta ja geenimanipuloimattomasta soijasta. Lisäksi se on täysin gluteenitonta ja sopii myös vegaaneille.

Meidän yksi arjen juhlava ruoka on hampurilaiset. Niitä tehdään yleensä silloin, kun ei keksitä mitä syötäisiin tai jakseta mennä kauppaan. Kaapista kun yleensä löytyy aina leipää, salaattia, kurkkua ja juustoa. Hamppareiden kylkeen voi tehdä lisukkeen myös siitä mitä jääkapista löytyy, eli vaikkapa kaaliraasteen,vihreän salaatin tai kuten minä tälläkertaa, peruna -ja bataattiuunilohkoja.

Soyappétit Burger Mix valmistuu ihan älyttömän helposti sekoittamalla soijaseos veteen. Sitten sen annetaan turvota hetki ja tällä aikaa voi vaikka laittaa uunin päälle pilkkoa perunat, bataatit sekä hampparin väliin menevät kasvikset. Pihvit taputellaan käsin ja ne voi joko paistaa pannulla tai uunissa. Pussissa lukee, että se sisältää annoksen kahdelle, mutta siitä saa helposti neljä pihviä, eli hyvin myös isommalle joukolle.

Itse taputtelin pihvit uunipellille ja laitoin mukaan perunat ja bataatit, joiden päälle kaadoin tipan öliiviöljyä sekä ripauksen sormisuolaa. Pihvit paistuivat uunissa kymmenessä minutissa. Jätin juurekset uuniin vielä hetkeksi ja laitoin samalla leivät sinne lämpiämään. Sitten vain nostellaan kaikki ainekset pöytään, jossa jokainen voi koota itselleen mieluisan hampurilaisen. Hyvää, terveellistä ja täyttävää.

Soyappétit Meals tuotteita löytää parhaiten K Citymarketeista, joissa nämä tuotteet ovat tarjouksessa vielä tänään ja huomenna  Europäivillä! Lisää inspiraatiota ja reseptejä löytyy Soyappétitin Facebookista.

ARVONTA

Myös teillä on mahdollisuus voittaa terveellinen ja herkullinen Soyappétit Meals -tuotepaketti. Arvon yhteensä viisi tuotepakettia, jotka sisältävät kaikki tuotesarjan makuvariantit. Voit osallistua arvontaan kertomalla kommenttikentässä mitä Soyappétit Meals –tuotetta haluaisit itse testata ja minkälaisen reseptin kanssa. Arvonta päättyy 20.1.

Marraskuisella Thaimaan matkalla sain ihan hurjan määrän kyselyitä hotelleistamme. Enkä ihmettele, sillä tuntikausien etsiminen ja arvosteluiden vertailu tuotti tulosta ja löysimme meille ihanat paikat yöpyä. Jo melko pienellä Koh Lantan saarella majoitusvaihtoehtoja oli mieletön määrä, mutta hitsit, niin oli suurkaupunki Bangkokissakin.

Bangkokissa hotellia valitessa kannattaa ensin päättää, että millä alueella siellä haluaa asustaa. Kaupunki on ihan hillittömän kokoinen ja välimatkat sen mukaisia. Paikasta toiseen liikkumisessa saattaa hyvin vierähtää tunti jos toinenkin. Kannattaa siis vähän katsella alueita sillä silmällä, että mitä reissultaan tahtoo, shoppailua, nähtävyyksiä, historiaa, paikallista tunnelmaa vai kalliita merkkiliikkeitä ja kimaltavia pilvenpiirtäjiä.

Itse halusin hotellin joen varrelta. Skytrainin lisäksi kaupungissa pääsee liikkumaan helposti jokilaivoilla ja sen varrella sijaitsee myös ehdoton nähtävyys Grand Palace sekä muutamia muita temppeleitä. Ajattelin että joen varrella saattaisi olla myös kivat maisemat, ja oikeassa olin.

Bangkokin hotellia aloin etsimään itseasiassa vasta kahta päivää ennen siellä yöpymistä. Onneksi en sentään jättänyt sitä ihan edelliseen iltaan, sillä se oli ilta jona jouduin vatsataudin vuoksi yöksi sairaalaan tiputukseen.

Hotellien hintataso yllätti hintavuudellaan, olin nimittäin kuullut Bangkokissa olevan paljon edullisempaa. Toisaalta korkeat hinnat saattoivat johtua high seasonista ja siitä että olin niin myöhään liikenteessä. Jouduin siis hieman nostamaan budjettiani, sillä halusin että hotelli sijaitsisi aivan joen rannalla, että siellä olisi hyvä aamupala, kivat huoneet ja iso allasalue. Kaikista hienoimmat ja kehutuimmat hotellit jouduin karsimaan niiden hinnan takia pois, mutta jäi minulle vielä useampi ”vähän parempi” vaihtoehto joita sitten jäin pyörittelemään.

Etsin halpoja hintoja Bookingin, Hotels.com, Trivagon, TripAdvisiorin ja Agodan kautta. Näiden lisäksi katsoin aina instagramista vierailioiden kuvia saadaakeni realistisen kuvan hotellista. Availin uusia nettivaraussivustejen sivuja uusista selaimista ja näin ollen sain kaivettua kaikista halvimmat hinnat. Laitoin myös suoraan sähköpostia kolmeen eri hotelliin, josta sitten muutenkin näistä yhdeksi suosikikseni valikoituneesta hotellista, Chatrium Riversidesta, sain vielä lähes satasen halvemman hinnan kolmelle yölle. Valinta oli siis vihdoin selvä.

Lähtöä edeltävänä päivänä tosiaan sairastuin, mutta pääsimme onneksi kuitenkin lentämään Bangkokiin ja kamalan, tunnin kestäneen taksimatkan päätteeksi hotellille. Hotellin edessä meitä odotti jo iso joukko työntekijöitä, yksi avasi taksin ovet, toinen otti pienet kassit, kolmas isot matkalaukut, neljäs oksennuspussini ja viides saattoi meidät vastaanottoon.

Itse aikoinani hotellin vastaanotossa työskennelleenä katsoin ihastellen kahden respan yhteistyötä. 36 kerrokisessa hotellissa huoneista ja vieraita varmasti riittää, joten joka asissa tulee olla tehokas. Sisäänkirjautumisen yhteydessä saimme vielä upgreidauksen huoneeseen josta oli kaupunkinäkymän sijasta suora näköala joelle.

Kaikki Chatriumin huoneet ovat itseasiassa sviittejä. Meidän 25. kerroksessa sijainneessa ihan ”perus sviitissämme” oli avokeittiö ja olohuone, iso parveke, kylpyhuone suihkulla ja ammeella sekä makuuhuone, josta avautui lattiasta kattoon olevista ikkunoista näymät joelle. Huone näytti vielä paljon kivemmalta mitä kuvissa, ja jääkapissa olevien virkokkeiden lisäksi huoneessa oli tuoreita hedelmiä.

Olin itse edelleen vielä aika sairas, joten tuntui tosi ihanalta päästä sivistyksen pariin, niin kivaan huoneeseen ja mielettömän hyvän palvelun hotelliin. Hotellissa oli kaksi ravintolaa, kahvila sekä Starbucks, joten meillä ei onneksi ollut tarvetta edes lähteä minnekkään. Vaikka olin kipeä, olin iloinen että sairastuin juuri tässä kohtaa, kun pojilla oli tilaa leikkiä olkkarissa, iso telkkari ja kaikki mahdolliset lastenkanavat ja minä sain levätä rauhassa makkarissa ja käydä välillä vaahtokylvyssä (jossa oli oma tyyny!). Myös jos olisin joutunut uudestaan lääkäriin, täällä ne olisivat todennäköisesti olleet vähän modernimmat mitä edellisessä saaressa oli..

Seuraavana päivänä vointikin oli jo vähän parempi, joten vietimme aurinkoisen ja kuuman päivän hotellin isolla allas-slueella. Illalla uskallauduttiin syömään jo muualle, joten otimme hotellin oman lautan ja matkasimme sillä viiden minutin päähän päälaiturille, jonka läheisyydestä löytyikin vaikka mitä ruokapaikkoja ja ostosmahdollisuuksia. Hotellilla on siis oma laituri, josta kulkee ilmainen lautta kymmenen minutin välein päälaiturille, josta pääsee liikkumaan eteenpäin niin lautoilla kun skytranillakin.

Kolmantena päivänä oltiin jo vähän aktiivisempia ja lähdimme jokiveneellä katsomaan suurta temppeliä. Turist Boatiksi nimetyllä lautalla oli todella helppo ja vaivaton matkustaa paikasta toiseen ja se toimi myös hop on hop of-tyylisesti, jos osti päivälipun. Me kuitenkin ostimme vain yhdensuuntaiset liput, sillä tiesin etukäteen temppelillä menevän ainakin jotain tunteja ja tahdoimme kaikki myös takaisin nauttimaan hotellin altaasta. Päivän päätteeksi kävelimme illalla jo pimeän tultua myös läheiselle iltatorille, joka oli enemmänkin valtava ulkona oleva ostoskeskus.

Hotellin arvosteluista luin myös todella ylistäviä kommentteja hotellin aamupalasta, eikä yksikään niistä ollut liioteltu. En ole eläessäni nähnyt niin hyvää ja kattavaa aamupalaa. Tai oikeastaan mitään seisovaa pöytää. Siellä oli ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa ja vielä vähän enemmän. Perus leivät, leivonnaiset, myslit, jogurtit ja muut, mutta myös paljon erilaisia salaatteja, aasialaisia ruokia, kymmenillä eri tavoilla valmistettuja kananmunia, sushia, smoothieita ja ihan hillitön vohvelibaari.

Yövyimme hotellissa siis kolme yötä ja viimeisenä päivänä meille tarjottiin vielä myöhäistä chek outia kello kolmeen saakka, sillä lentomme lähti vasta alkuillasta. Toki Thaimaassa palvelukulttuuri on ihan toisenlainen kun täällä meillä, mutta reissumme kolmesta hotellista tässä sen pisti oikein eritysesti merkille. Vaikka kyseessä oli käsitykseni mukaan kuitenkin suht tavallinen 3-4 tähden hotelli, oli se suomen tasoon verrattuna jossain seitsemässä tähdessä.

Todella moni teistä kyselikin tästä hotellista ja että suosittelisinko sitä – kyllä ehdottomasti. Ihanaa luksusta verrattain suht pienellä rahalla. Meidän kolmen yön sviittiyöpyminen aamupalla maksoi yhteensä vähän yli kolmesataa. Suositus siis tälle jos Bangkokin reissu on edessä tai suunnitteilla!