MEIDÄN KASVIMAALLA

29/05/2017

Kiitos kaikista vinkeistä joita sain aiempaan viljelylaatikkopostaukseen! En ole aiemmin viljellyt mitään, ja kaikki kotiin kannetut yrtitkin olen onnistunut aiemmin tappamaan. Jännityksellä odotetaan, että miten nyt käy, kun ekat viljelykset on nyt multaan laitettu.

En vielä puutarhaliikkeeseen mennessäkään ollut varma, että mitä kaikkea tahtoisin kasvattaa, joten mentiin vähän sillä, että mitä kaikkea siellä oli jäljellä. Ajattelin kuitenkin, että satoa olisi kiva korjata pitkin kesää, eikä sitten vasta syksyllä. Vilejylaatikoon valikoitui taimista hernettä, erilaisia salatteja, joku kaali (en muista enää mikä) sekä rucolaa. Siemenistä kylvettiin vielä thaibasilikaa, korianteria, persiljaa, ruohosipulia sekä lisää hernettä. Laatikkoon oli kasvanut itsekseen vielä ilmeisesti viimevuodesta ruohosipulia, joka siirrettiin vain toiseen kohtaan.

Oli ihana seurata miten innoissaan lapset lähtivät puutarhahommiin mukaan. Multa lensi, kuokat heiluvat ja löytämämme suuri kastemato aiheutti suurta ihmetystä. Nyt vain odotellaan, että alkaako sieltä mullan alta jotain nousemaan ja jännitetään yöpakkasten ja taimien puolesta.

Tosi hauskaa puuhailua tällainen, en ymmärrä miksi ei olla aiemmin aloitettu! Hauska muutenkin aloittaa aamu käppäilemällä kasvimaalle kastelemaan viljelykset. Ihan kesäfiilis!


VAALEANPUNAINEN VIIKKO

28/05/2017

Elämä oli tosi kivaa ja ihanaa aiemminkin, mutta jotenkin ihan erityistä nyt rakastuneena. Mennyt viikko on ollut melko tavallinen (vaikka harva viikko on ikinä tylsän tavallinen tai samanlainen), ja ollaan puuhattu ihan perus arkisia juttuja. Kaikki  on kuitenkin tuntunut jotenkin paljon merkityksellisemmältä nyt. Paremmalta ja kivemmalta.

Välillä on ihan naurettavaa olla näin hölmösti ihastunut. Pussailla puutarhamyymälässä, kikatella kahvilan tiskillä tai lähettää 100 tekstiviestiä yhden työpäivän aikana. Samaan aikaan se on maailman parasta. Miksi ei ottaisi kaikkea irti näistä fiiliksistä, tästä koko kropassa tuntuvasta onnesta? On ihanaa kun ei tarvitse jarrutella, järkeillä tai pelata mitään, olla vaan ja antaa mennä.

Kaikki on tapahtunut tosi nopeasti ja tuntuu hienolta että rohkenin hypätä kyytiin. Tuntuu hyvältä, että tehdään just niin kun meistä tuntuu, eikä niin miten kuvitellaan että pitäisi tehdä. Ja kaikki on mennyt tosi ihanasti juuri näin.

Meinasin tähän postaukseen listata viikon parhaita juttuja, mutta en pysty. Sillä kaikki on ollut parasta. Perus kaupassa käynnistä extempore-illalliseen. Viikko on siis ollut hyvin rakkaudentäyteinen. Tiedän olevani nyt ehkä tosi ärsyttävä leijuessani pää pilvissä, mutta hei, jos nyt kerran kymmenessä vuodessa.


IHANA AURINKO

28/05/2017

Ilokseni voin vihdoin virallisesti ilmoittaa, että kesä on nyt täällä! Ja vaikka auringolta suojautuminen on oikeasti ajankohtaista läpi vuoden, niin etenkin nyt kesällä sen merkitys korostuu. Kaupallisessa yhteistyössä LV:n kanssa meillä on ollut nyt muutaman viikon käytössä heidän uudet aurinkotuotteet.

Pojilla alkaa viikon päästä yhdeksän viikon kesäloma ja kesät olemmekin perinteisesti viettäneet ulkona. Eli aamulla lähdetään ja illalla palataan. Välillä saatetaan viettää koko päivä vaikkapa uimastradikalla tai rannalla, toisena päivänä mennään puistosta toiseen, tavataan kavereita, poiketaan kahviloissa ja toreilla… Päiviä kuitenkin yhdistää se, että kotona käydään lähinnä vain nukkumassa. Kesän lopussa ollaankin kaikki, mutta erityisesti pojat, pieniä papuja kun iho on päivettynyt ja aurinko vaalentanut hiukset.

Itse tykkään olla auringossa, saada pisamia ja väriä pintaan. Silloin onkin eritysen tärkeää muistaa ihon suojaaminen aurinkorasvalla. Rusketuksesta tulee paljon kauniimpi ja tasaisempi kun se saa pikkuhiljaa kehittyä, iman palamista. Puhumattakaan kaikista niistä riskeistä joita auringonottoon ja etenkin ihon palamiseen liittyy. Onkin ihan harhaluulo, ettei iho ruskettuisi suojan kanssa, päinvastoin! Samalla aurinkorasva nimittäin myös kosteuttaa ihoa, jolloin rusketus myös pysyy paremmin.

LV:n uudesta aurinkotuotesarjasta löytyy kolme erilaista rasvaa. Helposti levittyvä ja imeytyvä suojakeroimen 30 sisältävä voide, joka on mielestäni tosi hyvä sellainen perusrasva joka kulkee kassissa mukana koko kesän. Tuubista on helppo lisäillä rasvaa pitkin päivää itselle ja lapsille. Samanlaisessa tuubissa oleva SPF50 voide on itselläni taas tapana levittää lapsille heti aamusta. Nämä korkean suojakeroimen sisältävät voiteet ovat usein tosi paksuja ja sotkevia, mutta tämä levittyy mielestäni kivasti ja imeytyy myös hyvin. Suihkepullossa oleva SPF20 suoja on taas oma lemppari, sillä siitä on helppo suihkutella itselleen olkapäille ja selkään rasvaa pitkin päivää.

Kaikki LV:n tuotteet ovat täysin hajusteettomia, värittömiä ja sopivat myös herkälle iholle. Tuotteet on kehitelty yhdessä Allergia -ja astmaliiton kanssa ja niille on myönnetty Allergiatunnus. Nämä aurinkotuotteet sopivat koko perheelle, niin kasvoille kun vartalollekkin ja samalla ne vielä kosteuttavat ihoa.

Aurinkorasvaa olisi hyvä lisäillä iholle pitkin päivää, etenkin uimisen ja hikoilun jälkeen, mutta myös muutenkin. Esimerkiksi rannalla ollessa aurinkorasvaa kannattaa lisätä mielummin vähän liian usein kun liian harvoin. Siellä kun auringon paahdetta ei tuulen takia usein niin hyvin huomaa. Hyvä muistisääntö onkin lisätä rasvaa vaikkapa aina kun pitää juomatauon.

Me reissataan paljon Espanjassa, ja siellä olekin kantapään kautta oppinut, miten tärkeää aurinkorasva on. Mutta kyllä sitä Suomessakin helposti voi palaa, myös talvella! Nämä LV:n aurinkotuotteet sopivat hyvin myös meikin alle, ja etenkin kasvot kannattaakin suojata ympäri vuoden haitallisista ja vanhentavilta säteiltä.

Ei olla vielä varmoja, että päästäänkö poikien kanssa tänä kesänä käymään Espanjassa, mutta tyttöjen kanssa on ainakin varattu matka heinäkuussa Nizzaan! Muutoin sitten nautitaan kesähesasta, ja toivottavasti tehdään jotain pienempiä reissuja tässä lähistöllä. On aika hyvä fiilis tulevasta kesästä, ainakin tähän mennessä se on alkanut tosi ihanasti ja aurinkoisesti!


KAVERIN KANSSA TÖISSÄ

27/05/2017

Käytiin ystäväni Peetan kanssa tekemässä kahden päivän työkeikka yhdessä. Kaverin kanssa töiden tekeminen on aina vähän jännittävää, sillä toinen saattaakin olla ihan erilainen työmodessa kun siinä tutussa ystävämodessa. Olen useasti kuullut töistä johtuvien erimielisyyksien pilanneen ystävyyssuhteita, joten toki ihan pikkuisen (mutta vain pikkuisen) jännitti etukäteen, että miten kaikki menee. Jännitystä ei helpottanut se, että toteutimme keikan vielä tädilleni. Samaan aikaan tosi ihana ja kiva tehdä tuttujen kanssa töitä, mutta samalla taas jännää, koska siihen tosiaan liittyy myös vähän toisenlainen jännitys ja paineita.

Kaksipäiväinen kuvauskeikka meni kuitenkin tosi kivasti ja kaikki olimme tosi tyytyväisiä. Tätini on hiljattain perustanut uuden keittiöihin painottuvan firman, Blau Interiorin, jolle teimme esitettä. Peeta stailasi ja minä kuvasin. Oli tosi kiva kokemus kaikinpuolin. Meistä pidettiin tosi hyvä huoli, cavaa sai hörppiä töiden lomassa, ekana iltana käytiin pitkän kaavaan mukaan syömässä ja toisena päivänä lounaan jälkeen tehtiin vielä kesän ja viikonlopun kunniaksi drinksut toimistolla. Tätini myös auttoi lastenhoidossa ja poikaystäväni (!!!!! ihana sanoa noin) kuskaili minua ja kävi moikkaamassa pitkän päivän lomassa, joten tämä lukeutuu ehdottomasti yhdeksi parhaimmaksi työkeikoiksi!

Tässä pientä kurkistusta siis kuvausten kulisseihin, ja jos uusi keittiö, kylppäri tai säilytysratkaisut ovat ostoslistalla niin kannattaa poiketa Eirassa Blaun uudessa myymälässä hakemassa vähän inspiraatiota. Taas vain huokailen, miten lahjakkaita ja ammattitaitoisia ihmisiä minulla on ympärillä, tehdään mielellään jatkossakin töitä porukalla!


SE RAKKAUSJUTTU

24/05/2017

Muutama viikko sitten kävelin heräilevän kaupungin halki vieressäni ihminen joka oli jotain muuta, kun kukaan aikoihin. Jotain niin paljon enemmän. Ihminen joka sai minut tuntemaan suurta onnea ja kauneutta. Joka sai tuntemaan itseni maailman ihanimmaksi ja jolle haluaisin olla vähintään yhtä ihana. Sinä aamuna ymmärsin, miksi olen ollut neljä vuotta ja viisi kuukautta yksin. Koska aiemmin kenenkään muun kanssa ei ole tuntunut siltä. Niin oikealta, niin vahvasti. Tiesin aina, ettei yhtään vähempään kannata tyytyä, enkä tyytynyt. Tuona aamuna aika pysähtyi, oikeastaan koko maailmani pysähtyi. Kaikki oli niin selvää ja sain sen tunteen, jota olin koko tämän ajan odottanut tulevaksi. Ja vähän enemmänkin.

Myöhemmin aloin kuitenkin järkeilemään. Osaanko, pystynkö, mitä tämä nyt on ja mihin tämä johtaa? Toisena päivänä annoin vaan mennä satasella ja seuraavana taas painoin jarrua. En halunnut, että homma menee liian vakavaksi, ja olin helpottunut kun sovimme, että antaa kaiken mennä vain omalla painollaan. Molempien tunteet kuitenkin voimistuivat ja vietimme kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Kun olimme erillään tunsin ikävää, mutta silti jostain syystä pyristelin vastaan. En oikein tiennyt miksi. Vaiheilin ja lopulta jopa satutin häntä pahasti. Oli tosi lähellä, että melkein pilasin koko jutun.

Mutta samalla kun melkein menetin tämän ihmisen, kaikki tunteet ja ajatukseni selkenivät. Tajusin, että kaikki se epävarmuus olikin johtunut omista pelostani. Menettämisen pelosta. Olin pyristellyt vastaan, jotten saisi siipeeni niin pahasti. Olisin halunnut hypätä täysillä mukaan, mutta minua oli pelottanut ja jännittänyt, että se kaikki ihana loppuu juuri kun olen kiintynyt liikaa.  Alitajuisesti ajattelin kai, että jos homma ei mene liian vakavaksi ei toisen menettäminenkään tunnu niin pahalta.

Elämää ei voi hirveästi suunnitella, tai koskaan tietää miten se menee. Joten ihan turha sitä on myöskään alkaa pelkäämään mahdollisia epäonnistumisia jo etukäteen. Etenkin jos vierelläsi on ihminen joka saa sydämesi pakahtumaan, joka avaa maailman sinulle ihan uudella tavalla, jota ikävöit niin että fyysisesti sattuu, jonka silmissä näkyy koko universumi ja jonka kanssa yksinkertaisesti vain haluat olla. Silloin pitää vaan antaa mennä.

Joten tässä sitä nyt ollaan. Sydänsilmäemojina hölmö hymy korvissa. Se aiemmin mainitsemani ei liian vakava rakkausjuttu on ihan rehellinen rakkausjuttu. Juttu, jonka tekisi mieli vain vaalia itsellään, mutta silti samaan aikaan kailottaa koko maailmalle. Tämä teksti on kai jotain siltä väliltä. Minulla on rakkausjuttu ja se on just nyt maailman paras juttu.