Kiitos kaikista vinkeistä joita sain aiempaan viljelylaatikkopostaukseen! En ole aiemmin viljellyt mitään, ja kaikki kotiin kannetut yrtitkin olen onnistunut aiemmin tappamaan. Jännityksellä odotetaan, että miten nyt käy, kun ekat viljelykset on nyt multaan laitettu.

En vielä puutarhaliikkeeseen mennessäkään ollut varma, että mitä kaikkea tahtoisin kasvattaa, joten mentiin vähän sillä, että mitä kaikkea siellä oli jäljellä. Ajattelin kuitenkin, että satoa olisi kiva korjata pitkin kesää, eikä sitten vasta syksyllä. Vilejylaatikoon valikoitui taimista hernettä, erilaisia salatteja, joku kaali (en muista enää mikä) sekä rucolaa. Siemenistä kylvettiin vielä thaibasilikaa, korianteria, persiljaa, ruohosipulia sekä lisää hernettä. Laatikkoon oli kasvanut itsekseen vielä ilmeisesti viimevuodesta ruohosipulia, joka siirrettiin vain toiseen kohtaan.

Oli ihana seurata miten innoissaan lapset lähtivät puutarhahommiin mukaan. Multa lensi, kuokat heiluvat ja löytämämme suuri kastemato aiheutti suurta ihmetystä. Nyt vain odotellaan, että alkaako sieltä mullan alta jotain nousemaan ja jännitetään yöpakkasten ja taimien puolesta.

Tosi hauskaa puuhailua tällainen, en ymmärrä miksi ei olla aiemmin aloitettu! Hauska muutenkin aloittaa aamu käppäilemällä kasvimaalle kastelemaan viljelykset. Ihan kesäfiilis!

En todellakaan ole mikään viherpeukalo. Olen elämäni aikana valitettavasti tappanut lukemattoman määrän kasveja. Ei väliä onko kyseessä ollut helppohoitoinen huonekasvi (en muista edes niiden nimiä) vai vielä helpompi kaktus, kaikki ovat siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Ainoastaan eroni jälkeen ostamani peikonlehti on elänyt yli neljä vuotta. Suurimmaksi osaksi ilmeisesti jollain pyhällä hengellä. Jotenkin kummasti se on aina elpynyt uudestaan ja uudestaan, vaikka tilanne on vaikuttanut monesti kovinkin kriittiseltä.

Ihailen esimerkiksi mummoni kykyä loihtia omasta isosta pihastaan vuodesta toiseen upea vehreä ja kukkiva paratiisi. Itselläni ei ole minkäänlaista tietotaitoa vastaavaan. Vaikka asunkin kaupungissa, olen aina halunnut asua siellä vähän mökkimäisesti. Niin että on kunnon virheä piha, mutta että silti ratikalla pääsee hetkessä keskustaan. Olen tosi onnellinen että asun nyt juuri niin. Onni on myös se, että joku muu pitää pihasta huolta. Saan keskittyä vain ihailemaan kukkapenkkejä ja viljelyslaatikoissa rehottavia yrttejä. Olen kyllä monena kesänä haaveillut siirtolapuutarhaelmästä, mutta tiedän, ettei siitä lopulta tulisi mitään.

Nyt minulla olisi kuitenkin mahdollisuus ottaa yksi pihamme viljelylaatikoista omaan hoitooni. Kuinka ihanan idyllinen ajatus. Aurinko, kesä ja oman kasvimaan tuoreet kasvikset. Todellisuus voisi kuitenkin olla jotain ihan muuta. Kuten laatikoillinen kuihtuneita salaatteja sekä rikkakasveja.

Nyt tarvitisinkin vähän tietävämpien apua. Olisi ihana nostaa omaa satoa pitkin kesää, mutta onko se edelliset asiat huomioonottaen totaalisen huono ajatus? Eniten kiinnostaisi kasvattaa ehkä jotain muutamaa helppoa yrttiä, salaattia ja kenties kesäkurpistaa. Miltä tämä kuulostaa?

Toiseksi, kuinka kauan kestää että satoa alkaa tulemaan? Laitanko sinne siemeniä vai taimia? Kuinka usein niitä pitää kastella? Entä pitääkö niille tehdä jotain muuta, tuholaistorjuntaa, lannoista, miten? Vinkkejä ja kokemuksia siis kaivetaan kipeästi!

PS. Kiitos todella mielenkiintoisesta keskustelusta mielipide-postauksen kommenttiosiossa lihansyönnistä. Tosi hyviä ajatuksia, yritän palata kunnolla ajan kanssa niihin ihan pian!