Istuttiin muutama ilta sitten sohvalla ja yhtäkkiä tajusin – mehän ollaan oltu yhdessä neljä vuotta! Neljään vuoteen on mahtunut paljon, mutta kyllä sanoisin silti, että eniten mahtui ensimmäiseen puoleen vuoteen. Toukokuussa alettiin tapailemaan ja seurustelemaan, kesäkuussa päätettiin mennä naimisiin, heinäkuussa meidän vihittiin maistraatissa, elokuussa pidettiin hääjuhlat ja kirkkosiunaus, joulukuussa tein positiivien raskaustestin ja tammikuussa muutettiin virallisesti yhteen uuteen kotiin.
Mutta kuten sanottu, on neljäänkin vuoteen mahtunut vaikka mitä, vaikkei ne mitään ihan näin elämää mullistavia muutoksia olekaan olleet. Kuten kaikissa parisuhteissa, välillä on ollut ihanaa ja välillä taas haastavampaa. Niinä haastavinakin hetkinä olen edelleen ollut yhtä iloinen siitä, että tehtiin kaikki normien vastaisesti, eikä niin miten yleisesti ottaen ”kuuluisi tehdä”. Oli ihanaa mennä naimisiin aika sekopäisen vastarakastuneena.
Mulle yksi iso oivallus onkin elämässä ollut se, että elää sitä itselleen, niinkun itsestä parhaalle tuntuu ja haluaa. Ei niin miten olettaa muiden haluavan. Onhan se joskus jopa pelottavaa, mutta eipähän tule kiikkustuolissa kaduttua ainakaan tekemättömiä asioita <3
Nämä kuvat on meidän ekoilta yhteisiltä viikoilta, en voi uskoa että siitä on jo näin kauan!