KIITOS KIITOS

15/12/2014

kiitos 10426137_10204426925146533_7109696458960984659_nProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with 4 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetkiitos IMG_4891Processed with VSCOcam with t1 presetkiitos IMG_4504Processed with VSCOcam with t1 presetProcessed with VSCOcam with t1 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with s3 preset

Ajattelin toteuttaa tämän viikon kiitollisuuspostauksen vähän eri tyylillä kun aiemmin. On nimittäin taas sellainen viikko takana että olen kiitollinen oikeastaan ihan kaikesta. Rakeiset instagram kuvat ovat kuitenkin edelleen mukana.

On jännä miten omalla mielellä ja asenteella voi vaikuttaa niin paljon omaan elämäänsä, mutta ehdottomasti myös ympäristöönsä. Sillä on niin suuri merkitys että ajatteleeko asioista postitiivisesti vai ei. Ja se tarttuu. Elämä on paljon kivempaa kun näkee myös asioiden hyvät puolet. Ikäviä asioita ja huonoja päiviä on kaikilla, mutta se on asennekysymys miten niistä pääsee yli. Huonot jututkin kun voi yleensä kääntää toisin päin. Jos peruspositiivisuus on hukassa, voi sellaiseen opetella. Vaikkakin juuri aluksi miettimällä joka päivä yhden asian josta on kiitollinen. Ja niin kliseiseltä ja ällöttävältä kun kuulostaakkin, niin ilon kautta. Pitää vaan repiä sitä hyvää, tai edes huonoa huumoria, kaikesta mahdollisesta. Jonkin ajan kuluttua sitä vaan huomaa positiivisuuden olevan se oma perusfiilis. Ja se jos mikä on kivaa.

Viime viikkoon mahtui paljon hyvää. Rauhallisen kotiviikon jälkeen oli energiaa aloittaa uusi viikko täysillä. Kivoimpia juttuja oli leppoisa maanantai ja tulevan loman fiilistely. Postista nimittäin tipahti kasa uusia bikineitä. Tiistaina sain tehtyä hyvin hommia ja törmäsin sattumalta kaveriin. Oli kaunis aurikoinen päivä ja se vaikutti heti mielialaan ja energiatasoon. Keskiviikko alkoi ihanemmin kun ikinä, vuorossa oli nimittäin lasten ensimmäinen päiväkodin joulujuhla! Miten ylpeä sitä voikaan olla, ja ääk miten söpöjä kaikki olivat. Koristeltiin jouluikkunaa ja syötiin paparitaikinaa. Torstaina oli vuorossa vapaa-ilta, ensin kampaajalle ja sitten kaverin kanssa syömään. Ruoka oli hyvää, viini oli hyvää, hiuksista tuli hyvät ja seura oli parasta. Perjantai alkoi taas toisenlaisella hemmottelulla, nimittäin sokeroinnilla. Nyt voi sitten nauttia loman samettisäärissä. Pojilla oli molemmilla myös neuvola ja siellä kaikki meni hienosti. Illalla olin katomassa exäni keikkaa josta jatkoimmekin isolla porukalla lähiöön piccujouluihin. Extempore reissu, jonka aikana näin ihan hirvästi vanhoja tuttuja. Niin hauskaa! Yöllä saatoin ajaa taksilla toiselle puolelle helsinkiä ja herätä aamulla yhdestä lempparikainaloistani. Lauantai jatkui pikaisella kääntymisellä kotona josta lähdimme kaveriporukalla ajamaan Lahteen. Taas pari mahtavaa keikkaa, yksi uusi lempibiisi, kohtaamisia, lihamukeja ja mielettömästi naurua. Sunnuntai-aamu alkoi taas Helsingistä ja sieltä kainalosta (ja tämä nyt ei ole mikään sellainen rakkausjuttu, vaikka kiva juttu onkin!). Koko päivä yökkärissä, HIMYM maratooni ja thaimaalaista kotiinkuljetuksella. Eli siis viikko oli täynnä hyvää, mikä onni että sain viettää aikaa melkein jokaisen elämäni lempparityypin kanssa! Mites teillä, mitkä olivat viime viikon parhaat jutut?

Tästä viikosta tulee vähintään yhtä hyvä ja olkoon se täynnä ihania asioita joista olla kiitollinen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

YKSIN

4/12/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joinain päivinä yksinäysyys tuntuu pahemmalta kun toisena. Sitä istuu kotona, taikka kävelee ulkona, mutta yksin. Tuntuu ettei kaikki ole hyvin, olo ei ole kokonainen. Jotain puuttuu. Ja se jokin on rakkaus. Rakkaus, turva ja pysyvyys, ne ovat asioita joita kaipaan elämääni enemmän kuin mitään.

Olen ollut nyt kaksi vuotta sinkkuna ja ensimmäisen kerran tänä talvena olen kokenut kateellisuutta muiden onnesta. Huomasin eräänä iltana, että tuntui tosi pahalta lukea muiden ihmisten ihanista parisuhdelomista ja poikaystävien kokkaamista herkuista, samalla kun itse yritti vain saada ajatukset pois siitä, ettei minulla ole ketään. Olen tuntenut myös mustasukkaisuutta. Se on vain primitiivisesti kummunnut jostain syvältä kun parhaat sinkkuystäväni ovat alkaneet seurustelemaan. Kuvioihin on tullut ylimääräisiä ihmisiä jakamaan ennen vain minulle kuuluneen huomion.

Tietysti olen ihan superonnellinen ystävieni puolesta. Ja olen toki myös ihan onnellinen omastanikin elämästä. Mutta ei se poista sitä yksinäisyyden tunnetta. Eikä suoraan sanoen aina ole yhtä helppoa. Tänään voi olla ihan hyvä fiilis, huomenna saatan olla allapäin koko päivän ja purskahdella itkuun aina kun yksinäisyys tulee mieleen tai radiossa soi rakkauslaulu.

Yksinäisyydessä on pahinta se ettei voi jakaa elämäänsä kenenkään kanssa. Istua sohvalla turvallisessa kainalossa ja ihmetellä yhdessä ääneen elokuvaa. Iloita yhdessä, nauraa yhdessä, vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä. Olen vain minä. Voin toki jakaa instagramiin kuvan herkullisesta salaatistani, mutta mielummin söisin sen yhdessä jonkun kanssa.

Yksinäisyys tuntuu fyysisiesti kehossa, rintaa puristaa. Välillä on vaikea saada unta tai ruoka ei maistu. Ei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin. Onneksi on lapset, onneksi on ystävät ja perhe. Mutta se tietynlainen rakkaus ja yhdessäolo puuttuu silti. Pelottaviakin ajatuksia yksinäisyys joskus aiheuttaa. Välillä mietin että jos nyt jotain tapahtuisi, kaatuisin vaikka kotona, kukaan ei kaipaisi tai ihmettelisi. Äiti ehkä päivien päästä.

Asiat mitä kaipaan ovat ihan pieniä ja arkisia. Toki haluaisin rakastua ihan hulluna ja nähdä yhdessä kaiken vaalenpunaisten lasien läpi. Mutta en kaipaa mitään hillittömiä illallisia Pariisissa tai kukkia ja lahjoja. Haluaisin vain että joku sanoo kultapieneksi, silittää poskea, auttaa ruoanlaitossa, herättää aamulla kun nukun pommiin, istuu metrossa vieressä ja esittelee kavereilleen tyttöystävänä. Haluan pestä ällöttäviä hikisiä lätkäkamoja, valita yhdessä irtokarkkeja, luottaa toiseen ja saada puhelun että moi kulta, pääsin nyt töistä, tehdäänkö jotain?

Kaiken tämän yksinäisyyden keskellä en onneksi kuitenkaan ole yksin. Kuten blogissakin olette varmaan kyllästymiseen saakka kuulleet, minulla on maailman parhaat ystävät. Heille voin jakaa ihan kaiken. Vaikka suurinosa nykyään seukkaakin. Minulla on ihanat, kauniit ja hauskat lapset joiden kanssa voin kuitenkin jakaa suurimman osan arjestani. En osaa edes kuvitella miltä tuntuisi elää vuosikaudet myös fyysisesti ihan yksin, ilman ketään. Minun yksinäisyyteni onneksi on vain ikävä tunne sisällä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KOTIBILEET

17/11/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olipa kerran lauantai-ilta, kämppä täynnä blogimimmejä, ihanaa ruokaa, kylmää juomaa, Aivovuodon olkkarikeikka ja aamuöiset Singstar skabat. Yhdet parhaimmista kotibileistä siis ikinä.

Riikan ja Villen kotona Hunajassa oli siis tunnelma katossa kun reilu 20 bloggaajaa vietti iltaa hyvän ruoan ja ohjelman äärellä. Soppa-Hanna loihti meille Arlan tuotteista toinen toistaan herkullisisimpia ruokia. Ihaninta oli tietysti tavata kavereita sekä tutustua myös muutaamaan ihan uuteen ihmiseen. Olin saattanut ehkä saada ennekkoon vähän vihiä illan esiintyjästä, mutta se ei lieventänyt jännitystä kyllä yhtään. Päinvastoin. Aivovuoto siinä keskellä Riikan ja Villen olkkaria oli enemmän kun ok. Mahtava keikka ja ihan kreisi ilta ylipäätään. Meitä jäi yöksi vielä hyvä puorukka, jonka kesken pelattiin kaikkea pullonpyörityksestä pleikkariin vielä myöhään yöhön. Yöpalaksi syödyn piparparkakku-pavlovan kuvat silmissä oli sitten hyvä kömpiä Kaisun ja Essin väliin nukkumaan.

Toki iltaa tulee edelleen istuttua aika useinkin kavereiden kanssa, mutta vanhoja kunnon kotibileitä on nykyään ihan liian harvoin. On myönnettävä, että vähän oli eri meininki kotibibiksissä joskus silloin teininä kun nyt. Mutta paino sanalle vähän, kyllä vieläkin boolit läikkyivät valkoiselle päiväpeitolle ja matot tanssittiin rullalle. Ei teinibileissä silti ikinä ollut noin hienot puitteet, kokin tekemiä tarjoiluja tai erikseen sovittua privakeikkaa. Ja pullonpyöritystäkin pelatessa tuli viimeistään pussailtua jonkun kanssa. Nyt pysyttiin sivistyneesti vain totuudessa. Mutta eipä tässä mitään ihan teinejä enää edes ollakkaan. Aivan ihanat ja mielenpainuvat juhlat, kiitos vain kovasti kaikki osalliset!

Ihan nostalginen fiilis tuli kun tätä kirjoittaessa rupesin miettimään kaikkia villejä nuoruuden ajan bileitä. Voi mitä muistoja! Koskas te olette viimeksi olleet kotibileissä ja onko jotain mieleenpainuvampia bileissä sattuneita tapahtumia, joita voisi ihan julkisesti jakaa? 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

OILI

11/11/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oili (aka Arttu Wiskari) on ystäväni Kaisun kissa. Tai en kyllä varma onko se oikeasti kissa, vai ennemminkin joku avaruusolento. Kun ensimmäisen kerran näin Oilin en voinut uskoa että se on oikeasti tästä maailmasta. Se seisoo kun magnusti, istuu tuolilla kuin ihminen, ei räpytä silmiään ja katsokaa nyt ylipäätään vaan tuota lyttänää naamaa! Ihan hassu kissa ja niin ihana. Ehdotinkin Kaisulle jo pientä bisnesideaa Oiliin liittyen, katsotaan saadaanko se toteutettua..

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

JA NIIN SEKIN MENI

1/11/2014

10734084_10152815780864609_7226820044930133996_n10354680_10152815781094609_1932603241913441325_n1902014_10152815791929609_1360201815271845173_n15287_10152815780914609_1979356775080136882_n10013571_10152815781114609_8020184914629714720_n12746_10152815785819609_7649727364539868632_n1510353_10152815786049609_8772047814510054427_n63405_10152815781119609_8343255364709440433_n10360441_10152815781089609_1484922056406189501_n10344843_10152815791719609_3364310464913776401_n10360441_10152815781074609_8449070740870238139_n10423760_10152815791739609_4344487762591151418_n10426848_10152815795514609_7884041756985544671_n10436086_10152815791944609_1225618891399825467_n10426888_10152815791934609_9155789108901001871_n10565169_10152815791734609_2142481909816537392_n10565169_10152815791749609_6157883229659716062_n10600599_10152815780874609_8915151470484878131_n10710822_10152815786094609_5076386689243013440_n

Lokakuu. Se meni hitusen kivuttovammin kun olin ajatellut. Edelleen, kuten joka kuun vaihde, ei voi muuta kuin ihmetellä ajankulkua. Juurihan tämä vuosi alkoi. Muistan selvästi kun oli tammikuu. Pian se on jo uudestaan. Tämä lokakuu on ainakin itselleni aina ollut vähän sellainen siirtymäkausi. Vihdoin hyväksyn että kesä on ohi, syksykin ihan pian, ja kaikki alkavat valmistautua talveen. Muuten tuntuu että tämä sama ajanjakso elämässäni vain jatkuu ja jatkuu. Ehkä olisi aika miettiä jotain opiskeluhommia tai osa-aika töitä. Tässä kuussa olen myös paljon miettinyt taas hetkessä elämistä, ja miten itse saisin taas ajatukset kasaan niin että osaisin nauttia tästä kaikesta mitä minulla jo on, enkä haikailla jotain mitä haluaisin. Jos viime kuu meni kunnon tunneryöpytyksessä niin tämä kuu ennemmin taas jossain sumussa turtana kulkien. On tämä naisen elämä vaan.. en edes tiedä, hullua. Jokatapauksessa, lokakuussa:

-sain serkun
-voitin blogigaalassa jaetun 3.sijan palkinnon
-tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä kun tosissani sanoin exälleni että haluan erota
-edelleen tykkäsin pojasta josta tykkäsin jo kymmenen viikkoa sitten
-edelleen olen sinkku
-varasimme matkan thaimaahan jouluksi
-sain nimikkopipon
-kävin pariisissa
-oli sydänsuruja
-matkustin vantaalle ja jäin bussista väärällä pysäkillä
-sain uuden ystävän
-tajusin ettei iällä oikeasti ole enää merkitystä
-nukahdin baariin, kaksi kertaa saman illan aikana
-lemmikkikuume kasvoi niin kovasti että aloimme syöttämään lintuja keittiön ikkunalaudalta
-leikkasin itse otsahiukset traagisin seurauksin
-pikkuveljeni räppäsi usealle sadalle ihmiselle seksielämästäni
-katsoin sillan tokan tuotantokauden ja kuuntelin sen tunnarin ainakin sata kertaa
-istuin neljä tuntia kampaajalla blondaamassa hiuksiani
-huomasin vanhentuneeni
-vaihdoin kaikki kylppärin (vaikeat) halogeenit, ihan ite
-kävin keskustelun exäni yhdenyön jutusta, ikeassa
-näin enneunta
-sain kuulla että kantakahvilani on myyty uusille omistajille
-tuhlasin ihan liikaa rahaa
-haaveilin päivittäin uusista tatuoinneista
-koin ehkä yhden elämäni pahimmista vaatekriiseistä
-tinderissä oli todella hiljaista
-whatsappin ryhmäkeskustelu kävin ehkä kuumemepana kuin ikinä ennen
-löysin itseni muutaman kerran kerran sellaisista paikoista etten vaan olisi ikinä uskonut
-järjestin lastensynttärit
-minulla oli nimipäivät
-the walking dead alkoi vihdoin pitkältä tauloltaan
-matkustin taksilla noin miljoona kertaa
-kävelin monena maanantai-aamuna vaasankatua pitkin haikein mielin kotiin
-päätin ettemme muuta tästä asunnosta vasta kun on ihan ihan pakko

Kuukausilistauksen kuvat perinteisesti instagramista @mintturipakinttu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.