Olemme yrittäneet mieheni kanssa, aina välillä kun mahdollista, antaa toiselle vähän vapaata kaikesta tästä pikkulapsiperhepyörityksestä. Sanoisin, että meidän molempien mielestä parasta on, kun saa olla vaikka yön yli ihan yksin kotona. Olla vaan, tehdä mitä huvittaa ja nukkua rauhassa yö ilman stressiä aikaisesta herätyksestä.

Vaikka kotiympyröistä irtaantuminen tuntuu joskus työläältä, on itsekin ihana päästä hetkeksi vähän uusiin maisemiin. Tai tällä kertaa vanhoihin, kun läksimme mummini luokse entiseen nuoruudenkotiini Espoon saaristoon.

Olin etukäteen miettinyt, että päästään sinne ihanasti metsään samoilemaan, keräämään sieniä ja marjoja söpöihin koreihimme, ihmettelemään luonnon ääniä ja ihastelemaan merta. Mieheni jo ennen lähtöämme vähän naureskeli näille vaaleanpunaisille ajatuksilleni ja oikeassa hän olikin.

Myy ei tykännyt yhtään kävellä metsässä, maasto oli vaikeakulkuista ja haalari liian iso, satoi melkein kokoajan, naapurin talonrakennus peitti alleen metsän äänet, meren äärellä taapero vain suuttui kun ei saanut mennä uimaan ja sienikorinakin meillä oli mummin kanssa paperikassit.

Silti etukäteen suunnitellun yhden yön sijasta olimmekin siellä kaksi yötä – ja pidempäänkin olisimme vielä viihtyneet, mutta velvollisuuden pakottivat takaisin kaupunkiin. Oli ihanaa viettää kiireetöntä aikaa kolmisin äiti, tytär ja isomummi. Saunottiin, leikittiin, kuunneltiin radiota, täytettiin ristikkoa ja raivoavasta taaperosta huolimatta kuljettiin myös metsässä. Löydettiin paljon sieniä ja syötiin hyvin. Nähtiin peura ja olihan siellä suurmmaksi osaksi myös tosi hiljaista, vaikka naapurista sahaamisen ääntä ja pauketta välillä kuuluikin.

Nukuttiin Myyn kanssa vierekkäin parisängyssä vanhassa huoneessani, enkä ole aikoihin nukkunut yhtä makoisasti ja ilman pinnasängyllä ramppaamista. Ei ehkä ollut instassa hyvältä näyttävää sieniretkeä, mutta paljon aidompaa menoa, kuten monen sydämen sulattanut, keskellä metsäpolkua makaava ja käpyä syövä Myy.

Kaupallinen yhteistyö Oppi&ilo kanssa
Sisältää tuote-arvonnan!

Lapsi oppii uusia taitoja parhaiten tekemisen, kokeilemisen ja oivaltamisen kautta. Lapset ovat luontaisesti hyvin uteliaita ja heillä on halu oppia. Oppimisen tueksi me vanhemmat voimme tarjota lapselle häntä juuri sillä hetkellä kiinnostavaa tekemistä, oli se sitten värien opettelua tai portaissa edes takaisin kulkemista.

Leikki on merkittävä toiminta lapsen elämässä ja leikin kautta lapsi kokee maailmaa ja kehittää ymmärrystään. Ennen leikkimään oppimista vauva oppii vuorovaikutuksesta vanhempiensa kanssa. Hoiva ja läheisyys ovat tärkeintä, mitä pieni lapsi tarvitsee ensimmäisten kuukausiensa aikana. Sylittely ja yhteisten leikkien tuoma läheisyys vahvistavat lapsen turvallisuuden tunnetta, vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta sekä kiintymyssuhteen muodostumista.

Kotimainen Oppi&ilo tarjoaa oppimisen ja lapsuuden asiantuntijoiden huolella suunnittelemia tuotteita 0-12 vuotiaille lapsille. Oppi&ilolla on lapsille monipuolisia ja hauskoja puuhakirjoja, puuhakortteja sekä erilaisia pelejä ja kirjoja, jotka kaikki innostavat tutkimaan ja tekemään itse. Ne kannustavat oivalluksiin, joista lapsi saa intoa seuraavan askeleen ottamiseen ja antavat samalla eväitä uuden oppimiseen.

Tänä syksynä Oppi&ilon valikoima on laajentunut entisestään eritysesti 0–2-vuotiaille kehitetyillä uusilla tuotteilla, joista myös osa on ollut meidän käytössämme jo jonkin aikaa. Yksi näistä ihanista uutuuksista ovat juuri uudistetut Vauvan kanssa -puuhakortit, jotka tarjoavat tietoa lapsen kehityksestä ja ennenkaikkea runsaasti kehityksen eri vaiheita tukevaa innostavaa puuhaa kaikille vauvan aisteille. 

Kortit voi ottaa käyttöön jo heti vastasyntyneen kanssa, sillä kortit ovat jaoiteltu värien mukaan eri ikäkuukausille sopiviksi. Korteista löytyy paljon helppoja keinoja vuorovaikutuksen lisäämiseen, kuten erilaisia loruja ja leikkejä – niin rauhallisempaan silityshetkeen kun riehakkaampiinkin leikkeihin ja jumppatuokioihin.

Jos joskus tulee tunne, ettei oikein keksi mitä vauvan kanssa voisi tehdä, näistä korteista löytyy siihen varmasti ratkaisu. Leikkien lomassa vauvan motoriikka kehittyy ja yhteinen vuorovaikutus vahvistuu.

Vauvan ensimmäiselle vuodelle suunnitellut kortit hauskuuttavat kyllä edelleenkin meidän juuri 14 kuukautta täyttänyttä taaperoakin. Erilaisia loruja ja leikkejä on edelleen hauska tehdä yhdessä ja tällä hetkellä myös korttien pois ja takaisin koteloon laittaminenkin on hitti. Tällaiset kortit pitäisi ehdottomasti jakaa kaikille ensimmäistä vauvaansa odottaville.

Yksi meille erittäin ajankohtainen asia on sanojen opettelu ja siksi Kuuntele sanoja -äänikirjat Minun päiväni ja Minun maailmani, ovat olleet hyvin ahkerassa käytössä. Myy tykkää muutenkin selailla paljon kirjoja ja nämä paksusivuiset äänikirjat sopivat pieniin käsiin hyvin (eli eivät hajoa rajussakaan käsittelyssä). Kirjoissa on kuvattu erilaisia arkisia tapahtumia, kuten ruokailutilanne tai iltapesu, ja esineiden yhetydestä löytyy nappi, jota painamalla kirjasta kuuluu tämä sana suomeksi sanottuna.

Jopa pikkuinen sormi osuu hienosti napille ja hän tohkeissaan tavailee perässä sanoja. Myös meidän perheen 8-vuotias on jotenkin hellyyttävän haltioitunut näistä äänikirjoista ja parasta onkin katsoa vierestä, kun lapset lukevat ja oppivat yhdessä.

Oppi&ilo-tuotesarjaan kuuluvat myös uusi 1–2-vuotiaille kehitetty Eläinperheet-ensipelisarja sekä aiemmin kesällä ilmestyneet vauvakirjat Onko tämä pupu minun?, Onko tämä apina minun?, Kuuntele! Mikä sanoo miau?, Kuuntele! Mikä sanoo muu? ja Etsi ja yhdistä! Iloiset eläimet sekä suositut Taaperon kanssa -pakka ja Minä oivallan -kuutio.

Tuotteet ovat hauskoja, kehittäviä, korkealaatuisia sekä helppokäyttöisiä ja ne kannustavat oivalluksiin, joista lapsi saa intoa seuraavan askeleen ottamiseen ja antavat samalla eväitä uuden oppimiseen. Tuotteissa on aina selkeästi kerrottu, minkä ikäiselle lapselle (0-12v) ne on suunnattu. Lisäksi joka tuotteesta löytyy käyttövinkkejä sekä tietoa taidoista, jotka kehittyvät kyseisen tuotteen parissa puuhaillessa ja leikkiessä. Oppi&ilo tuotteita voi ostaa hyvin vastutelluista kirjakaupoista sekä suurimmista markeiteista sekä tottakai Oppi&ilon omasta verkkokaupasta.

ARVONTA!

Yhteistyössä Oppi&ilon kanssa sain arvottavaksi teille kolme vapaa-valintaista tuotetta Oppi&ilon vauvatuotteista. Jätä siis kommenttisi alle ja olet mukana arvonnassa. Voittajia arvotaan yhteensä kolme ja jokainen saa valita itselleen siis yhden tuotteen. Kerro vaikka, mikä on teidän lempipuuhanne vauvan kanssa tai minkä vauvatuotteen tahtoisit? Arvonta päättyy 20.10.19 ja säännöt löydät täältä.

Oppi&ilo löytyy myös Instagramista – ota ihmeessä seurantaan! Koska tuotteita halutaan kehittää kokoajan entistä paremmiksi, Oppi&ilon omalla Facebook sivulla haetaan säännöllisesti iloisesta oppimisesta kiinnostuneita lapsia tuotetestaajiksi Opii&ilon Puuharaatiin. Myös vanhemmille on suunnatun uutiskirjeen voi tilata täältä, uutiskirje pitää sisällään hyödyllistä tietoa iloisesta oppimisesta.

Aamupala makkarin ikkunalla, eli kun lapsi haluaa mielummin graavilohta ja kahvia kun kaurapuuroa. Ps. Mistä tuota omaa tahtoa oikein tulee?

Supersankarinimeni on Erkki Ahmanpelastaja
Isona minusta tulee Arkkitehti joka rakentaa oikeita Minecraft-taloja sekä ahmojen luonnonsuojelija
Kivointa maailmassa on kun mun äiti on niin kiltti
Kaikkien inhottavinta maailmassa on nähdä kun Myy syö torakkaa
On kivaa olla lapsi kun mahtuu kaikkiin pieniin koloihin
Lempiharrastukseni on sirkuskoulu
Näitä kieliä osaan puhua suomea, vähän englantia ja ruotsiksi ”är du vaken?”
Suosikkiaine koulussa Englanti
Aikuiset ovat outoja kun ne aina katsooo kännykkää ja silti sanoo lapsille, että ei saa katsoa kännykkää kun se on huono silmille sekä jotkut on hirveitä kun ne salametsästää ahmoja
Isoveli on outo ja kiva
Pikkusisko on kiva kun aina kun sen näkee se hymyilee
Lempiohjelmani on En katso mitään ohjelmia
Säästän rahaa en mihinkään koska mä oon lapsi, eikä tarvitse ostaa mitään itse
Idolini on Ahmis (ahma pehmolelu)
Kerään Minecraftlegoja
Lempiruokani on pizza Margarita
Ihmisiä on olemassa koska apinat ei osannut olla niin pieniä, sitten ne muutti itsestään ihmisen
Talvella haluan mennä Tahkolle laskettelemaan
Kesällä haluan tehdä uimahyppujä kolmosesta stadikalla
Haluaisin nyt rakentaa legoja
Toivon Joulupukilta Minecraftlegoja
Kahdeksanvuotiaana on kivaa koska saa legoja
Veljenä olen huolehtivainen ja autan ja joskus haluan olla yksin
Matkustaisin mieluiten Legolandiin, koska siellä on hotelli joka on rakennettu legoista
Siellä katsoisin monneja, niitä on siellä akvaariossa
Lempibändini Tykkään räpistä, en osaa sanoa lempparia
Unelmien syntymäpäiväni olisi sellanen, ettei tarvii mennä kouluun ja saa 15 donitsia ja saa ryvetä koko päivän
Terveisiet blogin lukijoille Hei blogin lukijat, musta on ihan kiva olla blogissa, kunhan ei tarvii olla joka päivä

Kuten taisin jo aiemmin ohimennen mainita, painiskelin loppukesästä Myyn yksivuotiskuvaukseen liittyvien ajatusten kanssa. Mietin, että olisi ihana otattaa ”viralliset” kuvat ammattikuvaajan toimesta. Sitten taas toisaalta, en oikein keksinyt kuka tämä kuvaaja olisi ollut, sillä en kuitenkaanollut valmis laittamaan hirveästi laittaa rahaa siihen. Toisaalta, olen kuitenkin aika tarkka kuvien kanssa, eikä halvalla harvoin saa hyvää.

Tuli fiilis, että kuvaukseen liittyi liikaa vaikeita kysymyksiä, nimittäin kuvaajan valinnan lisäksi piti tietysti suunnittella asu / asut, kuvauslokaatio, kuvauspäivä ja mitäs sitten jos silloin vaikka sataakin.

Päähäni oli myös tiukkaan iskostautunut ajatus, että tottakai kuvat pitäisi ottaa jos ei ihan just oikeana synttäripäivänä, niin korkeintaan muutaman päivän heitolla. Syntymäpäivä läheni vauhdilla ja itse juhlien järkkääminenkin vaati yllättävän paljon, etenkin kun olin juuri palannut kokopäiväisesti töihinkin.

En varsinaisesti luopunut ajatuksesta otattaa kuvia, mutta koska en pikaisella etsimällä löytänyt kriteereihin sopivaa kuvaajaa (enkä keksinyt vastauksia myöskään muihin kysymyksiin), jätin asian menemään omalla painollaan. Kuitenkin jos ei muuta, voisin itsekin edes jonkinlaiset kuvat ottaa.

Ja niin se universumi sitten kuuli pähkäilyni, sillä Myytä pyydettiin pikaisella aikataululla ihanan Kaikon malliksi. Kuvaukset sattuivat synttäriviikolle, vain muutamaa päivää ennen virallista päivää. Kuvaajana toimi upea Ashely Schulman, jonka kuvia, tunnelmaa ja tyyliä olen jo aiemminkin ihaillut.

Ei tarvinnut edes miettiä kuvausvaatteita, lokaatiota tai kuka tulee apuun assaroimaan (juuri kävelemään oppineen vauvan kuvaaminen on aika haaste, etenkin ulkona). Kaikki oltiin mietitty puolestamme ja kuvista tuli aivan ihania, vai mitä?

Myy sai jo oman palkkionsa mallina olosta (joka meni muuten ihanan helposti ja nopeasti – alle puolessa tunnissa kaksi asua!) ja Naisten Pankki upean lahjoituksen, mutta sain myös teille arvottavaksi yhden vapaavalintaisen tuotteen Kaikon uudesta mallistosta. Suoritan arvonnan Instagramin puolella ja osallistumisaikaa on enää tämä ilta – joten kannattaa klikata sinne (@minttustorgards) jos syksyinen uutuusvaate lapselle kiinnostaa!

Lopulta otin Myystä ihan täällä kotona myös ”viralliset” kuvat synttäripäivän iltana. Omassa makkarissa otettuja kuvia on myös ihana katsella vuosien päästä, sillä niistä huokuu juurikin sellainen turvallisen ja tavallisen kotoisa olo.