On jotenkin aika ihanaa että yksi lasten lempiruuista on hernekeitto. Niinä päivinä kun aika on kortilla tai ei yksinkertaisesti vaan jaksa loihtia mitään ihmeellistä, on helpotus että kaupan hyllyltä voi vaan käydä nappaamassa pari valmista tölkkiä. Ja tietää että se maistuu kaikille. Eikä se rasista lompakkoakaan muutamaa euroa enempää.

Mutta vaikka kuinka kasvisluomupurkkeja aina valitsenkin, on purkkiruoka aina purkkiruokaa. Ei niitä viitsi ihan jatkuvasti syödä. Onneksi hernekeiton tekeminen itse on myös tosi helppoa. Vaikkiakin vähän hidasta ja alkuvalmistelut pitää muistaa aloittaa jo edellisiltana. Ja edullistakin se on. Isoon kattilalliseen, josta riittää meille kolmelle syömistä pariksi päiväksi ja muutama annos pakkaseen, hinnaksi tulee vain pari euroa! Ihana että jokin noin yksinkertainen voi olla niin hyvää. Maistuu etenkin juuri tällaisina viileinä päivinä ulkoilun jälkeen ihan parasta. Pannaria en keiton kanssa uskaltanut nyt tehdä, koska pelkäsin ahmaisevani koko pellillisen illan aikana 😀

Tässä vielä herkullisen kasvishernarin ohje:

500g kuivattuja luomuherneitä
3 palaa luomukasvislientä
3 l vettä
2 isohkoa sipulia
500 g luomuporkkanoita
2 tl meiramia
1 tl mustapippuria
2 rkl sinappia

Huuhtele herneet hyvin ja laita ne likoamaan isoon kattilaan yön yli, vähintään 10 tunniksi. Kaada liotinvesi pois ja mittaa heneiden joukkoon vesi, kasvisliemi sekä pieneksi pilkotut kasvikset. Keitä 1 tunti ja lisää sitten mausteet. Keitä vielä puolisen tuntia. Valmis!

Hmmm, minkähän gourmetreseptin keksisin sitten taas seuraavaksi jakaa…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”Miten me voitais tiedottaa kaikille, että eläinten syöminen ei oo oikein?

Ei heiluvaa hammasta saa vetää väkisin pois, maailma päättää milloin on sen aika irrota.

Hölmöä miksi jotkut ihmiset satuttaa eläimiä, eikö ne tiedä että ihmisetkin on aluksi syntyneet eläimistä.”

Kaapo 6v

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Scholl & Indiedays yhteistyö

Eilen oli taas hauskin ilta sitten naismuistiin. Sellaiset jutut, kun ei oikeastaan tiedä juurikaan mitä tuleman pitää, ovat aina niitä parhaimpia. Eikö vaan? Scholl kutsui muutaman bloggaajan ystävineen nimittäin viettämään iltaa ympäri Helsinkiä. Meille oli luvassa erilaisia rasteja yllätyksineen ja niitä lähdimme sitten porukalla suorittamaan. Ihan aluksi meistä jokainen askarteli omiin kenkiimme sopiviksi uudet Scoll GelActiv Everyday pohjalliset, jotta rasilta toinen kulkeminen sujuisi mahdollisimman mukavasti. Pohjalliset tekivät omista ihan tavallisista tennareistani ihan supermukavat, sillä pohjallisten kaksi erityyppistä geelipintaa vaimentavat pienimmätkin iskut ja tärähdykset. Jalat eivät tuntuneet yhtään väsyneiltä rastien jälkeen, vaikka reilun 3870 askeleen voisi kuvitella toisin.

Ihan aluksi nimittäin kävimme ottamassa alkudrinkit A21 coctail loungessa, sen jälkeen kipaisimme alkupaloille mainioon The Cockiin. Alkuruoan jälkeen törmäsimme Kasarmintorilla hahmoon nimeltä Rööperin Roope, joka piti sellaisen turistikierroksen ympäri punavuorta, että myös Tena olisi tässä vaiheessa ollut oiva yhteistyökumppani. Pääruoan nautimme intiimissä Hello Darlingissa, jonka jälkeen seuraamme liittyi myös mies ja kitara. Ihan vaatimaimattomasti kuljimme letkassa keskiviikkoiltana pitkin Helsingin katuja, laulaen kävelyyn ja kenkiin liittyviä biisejä. Mitä muuten on yllätävän paljon. Laulutuokio huipentui Ruttopustossa kuorossa vedettyyn Tinakenkätyttöön. Tästä kipaisimme vielä Kiilaan jälkkäreille. Tähän mennessä askeleita oli kertynyt 3870. Oma iltani ei tosin päättynyt vielä tähän, kipinkapin vielä kotiin ja koiran kanssa lenkille. Eikä tuntunut missään.

Illan aikana juteltiin (ja naurettiin) paljon, joten jutunaiheet vaihtuivat jatkuvasti lennossa. Kantavana teemana oli kuitenkin hyvinvointi, josta jutunjuurta riitti. Palaan ehdottomasti vielä tarkemmin tähän ja minkälaisia pointteja illan aikana aiheesta tuli esiin. Videon muodossa nimittäin…;-D

Miltäs tällainen suunnistus ja rastien suorittaminen kuulostaa? Ajateltiin että tästähän voisi kaveriporukalla tehdä ihan tavan, niin hauskaa oli. Noita pohjallisia kun en muutenkaan aijo tämän jälkeen ottaa ikinä pois, lähden mielelläni suunnistamaan vaikka joka viikko. Lisää illan fiiliksiä voitte käydä kurkkimassa Emilian, Marian ja Sannin blogeista sekä instagramista #scholldinnerdetour.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Aina kun pysähdyn miettimään, että mitä mulle kuuluu, havahdun siihen miten kauhean nopeasti aika kuluu. Eletään jo marraskuuta ja vuosi alkaa lähentyä loppuaan. Juurihan se vaihtui! Loppuvuoden odotetuin tapahtuma, Joulu, piristää mieltä. Vaikka olenkin jouluihminen, olen kuitenkin vastustanut aina joulun hehkuttamista ennen joulukuuta. Eilen kuitenkin löysin itseni jo hypistelemässä jouluvaloja ja uusia piparkakkumuotteja. Tulossa on ensimmäinen joulu, jonka vietämme kotona. Aina muuten olemme olleet joku reissussa tai vuokranneet mökin tai olleet mummolassa. Tänä vuonna en halua lähteä minnekkään. Ellei sitten uusi Thaimaan-matka yhtäkkiä putkahtaisi sähköpostiin… 😀

Rakkausrintamalla on tapahtunut sekavia asioita. Tinderiä on poisteltu ja ladattu taas takaisin. Yli vuoden kestänyt odotus erästä suhdetta kohtaan on myös päättynyt. Juuri kun olin aikeissa kertoa että täällä minä vielä odotan ja rakastan häntä, sain tietää että hänellä on jo uusi. Olisihan se ollut kiva kuulla se häneltä itseltään, mutta voinpahan sanoa tähän väliin taas sen mitä aina sanon. Vitun jätkät. Pareja itkuja lukuunottamatta olen ottanut jutun ihan hyvin. On tosin aika surullista, että koska pettymyksiä on ollut tässä niin paljon, etteivät ne enää edes oikein tunnu miltään. Vielä vuosi sitten olisin varmasti itkenyt peiton alla ainakin kaksi viikkoa putkeen tätä. Mutta ehkä minäkin pääsen nyt vihdoin jatkamaan tästä sitten omaa elämääni.

Olen muuten myös keksinyt rakkauden teorian. Tai sen on varmasti kekisnyt joku muu jo oikeasti aiemminkin, onhan aiheesta tehty Ashton Kutcherin tähdittämä leffakin, mutta kuitenkin. Uskon nyt vahvasti siihen, että rakkaus elämääni ei tupsahda hakemalla mistään Tindereistä ja ala heti inohimoisena loppuelämän rakkaustarinana, vaan joku hassu päivä vastaan astelee joku vanha tuttu. Joku johon olen törmäillyt vuosien mittaan, mutta silloin aika ei ole ollut vain oikea. Teoriaani tukee monen monta tapausta, niin ystävien kun omastakin elämästäni.

Koiran kanssa menee kokoajan paremmin. On tosi hyviä päiviä ja sitten vähän niitä kakkaisempia (kirjaimellisesti). Paola on todella fiksu koira, hän tietää miten minut saa heltymään, mutta tietää tasan myös mistä naruista vedellä, jotta hän minut raivon partaalle. Edelleen tuntuu pahalta se fakta, ettei hänestä voi koskaan tulla läheskään niin rakas tai tärkeä kun omat lapset. Mutta muuten puppy blues alkaa olla takanapäin. Nautin suunnattomasti jokapäiväisistä lenkeistämme. Paolla on myös jo uusi bestis, viisikuinen Taika-koira. Aika hauskaa, että ollaan tutustuttu sitä kautta, että Taika on Kaapon eskaribestiksen perheestä. Ollaankin ulkoiltu niin porukalla kun myös kaksin mammojen ja koirien kesken. Ja muutenkin koiran kautta todellakin saa uusia kavereita. Koko sinä aikana, kun ollaan tässä uudessa talossa asuttu, en ole tutustunut näin moneen naapuriin kun nyt tämän kuukauden aikana.

Lapset taas ovat olleet nyt jo yli viikon isällään. Koska isän luona on putkiremppa päällä ja evakkokoti on vähän kauempana nyt, oli tämä kätevämpää näin. Viikko on mennyt tosi nopeasti, mutta silti kaipaan jo lapsia ihan kauheasti kotiin. Sitä kuvittelee aina, että ehtii tehdä ihan kauheasti kaikenlaista kun lapset ovat poissa. Järjestää vintin, laittaa kirppiskamat myyntiin ja maalata kauan odotaneen seinän. Nämä kaikki ovat edelleen tekemättä, mutta Sons Of Anarchyssä olen tosin jo vikassa tuotantokaudessa.

Päällä on myös jonkinasteinen some-ähky. Kun muut snäppäävät koko elämänsä kaikelle kansalle, itse saatanat unohtaa puhelimen olemassaolon moneksi tunniksi. Olen huomannut myös että esimerkisi instan käyttäminen ja ylipäätään kaiken somen räplääminen on vähentynyt. Jotenkin siitä on silti vähän ahdistunut olo. Olen myös miettinyt blogin tulevaisuutta. Tuntuu että tämä junnaa nyt paikallaan, enkä tunne olevani kovinkaan inspiroiva. Mutta toisaalta, nyt on vain tällainen tasaisen arjen kausi, niin eipä sitä mitään hirveää ilotulitustakaan blogiin silloin ole antaa. Pitää vain itse koittaa olla stressaamatta, kuvailla vaan paljon (tätä likaista pimeää kotia ja harmaata luontoa) ja ottaa iististi. Niin se oma inspiraatiokin sitten taas löytyy. Hullua muuten myös se, että blogi täyttää kahden kuukauden päästä jo 5-vuotta!

Havahduin hiljattain myös siihen, että olen ollut myös reilun kuukauden täysin kasvissyöjä. Se on tapahtunut oikeastaan ihan vahingossa. Olen jo pidemmän aikaa syönyt todella kasvispainotteisesti, mutta lapsille sitten taas on niin paljon helpompaa keksiä liharuokia. Hyvin ovat pelkät kasvispöperötkin maistuneet ja kiva miten omat lapsetkin ovat jo tuon ikäisinä valveutuneita siitä. että miksi kasvissyönti on parempi. Eräs ilta ruokapöydässä tosin itkettiin, kun linssikeiton chilit olivatkin ihan supertulisia.

Eipä mulle siis tämän ihmeempää. Niin paitsi että eksyin tänä aamuna metsään! Siis miten uskomattoman huono suuntavaisto voi olla. Oltiin Paon kanssa vähän pidemmällä lenkillä keskuspuistossa ja teiden sijasta kujettiin metsäpolkuja ja rämeikköjä pitkin. Jossain vaiheessa en tullutkaan sille tielle mille luulin ja lähdinkin vahingossa kulkemaan aivan väärään suuntaan. Umpimetsää tietysti. Ketään ihmisiä ei näkynyt missään, puhelmesta oli akku lopussa ja alkoi tulla vähän creepy-olo. Pikkuhiljaa aloin kuulla että jossain kauempana on isompi tie ja lähdin suunnistamaan sinne. Olin kävellyt monta kilsaa ihan täysin väärään suuntaan. Vähän kyllä nauratti kun mietin hyppääväni ratikkaan, etten enää vain eksyisi kotimatkalla. Ensi kerralla otan kompassin mukaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyössä Indiedays ja Ilovirta

Maailmalla sattuu ja tapahtuu jatkuvasti ja itsestäni tutuu että eritysen paljon juuri nyt. Ja vaikka joidenkin ihmisten reagointi ja vaikkapa nettikirjoittelu hämmentää ja järkyttää, tukimusten mukaan kuitenkin ihmisten tarve auttaa ja olla mukana tekemässä hyvää kasvaa kokoajan. Kaikilla meillä ei kuitenkaan suuren halun lisäksi ole välttämättä kovin suuria resursseja lähteä vaikkapa vapaaehtoistyöhän tai lahjoittaa jatkuvasti suuria summia hyväntekeväisyysjärjestöille. Jokainen meistä kuitenkin pystyy pieniin arkisiin ja hyviin tekoihin sekä ajatuksiin. Annetaan hyvän kiertää, joohan.

Ilovirta on lokakuun alussa toimintansa aloittanut uudenlainen kiltti sähköyhtiö, jonka kautta voi lahjoittaa joka sähkölaskun mukana 1, 2 tai 5 euroa valitsemallesi hyväntekeväisyysjärjestölle. Kuvitelkaa jos vaikka jokainen sähköä ostavan kotitalouden tilaaja tekisi näin, olisi lahjoitteava summa huomattava. Ilovirran kautta lahjoitettu summa menee täysin lyhentämättömänä suoraan järjestölle. Pari euroa kuukaudessa ei juurikan tunnu omassa lompakossa – mutta pienistä puroista syntyy suuri virta.

Ilovirralla itse sähkö on edullista, ja sähkösopimuksen ottaminen on helppoa – Ilovirta puhuu selkosuomea ja on myös sähköstä vähemmän kiinnostuneille helposti ymmärrettävissä. Riittää, kun tiedät minkälaisessa talossa asut, montako huonetta siinä on ja kuinka monta henkeä siellä asuu. Moni ei huomaa, kuinka vähän eroa Suomessa sähkön hinnoilla on. Koska hinnat ilmoitetaan sentti/kilowattitunteina, on kalleimmalla ja halvimmalla eroa vuositasolla noin 10 euroa. Ilovirta ei siis lupaa olla halvin, mutta edullista sähköä se lupaa. Minäkään en tällä hetkellä maksa halvimmasta sähköstä, sillä haluan maksaa vihreästä tuulisähköstä. Myös Ilovirran sähkö on 100% uusiutuvaa, joten se on tässäkin mielessä paras valinta silloin, kun haluat tehdä hyvää ja vaikuttaa pienillä teoillasi. Ilovirtaa lupaakin olevansa Suomen kiltein sähköyhtiö.

Itse arvostan Ilovirrassa juuri myöskin tätä rehellisyyttä ja tapaa avata vaikkapa sähkön hinnan ja kulutukset meille kuluttajille helposti ymmärrettävästi ja selkokielellä. Sähkösopimuksen teko on helppoa ja uusi sopimus on fiksu. Tällä hetkellä, kun sähkön hinta on alhaalla, ei kannata tehdä toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta. Se on hinnaltaan selkeästi huonoin vaihtoehto. Ilovirralla on myynnissä vain 1 -ja 2-vuoden sopimukset. Kuitenkin Ilovirran määräaikainen sopimus katkeaa aina muuttoon. Eli vaikka tietäisit jo sopimusta tehdessäsi asuvasi lyhyemmän aikaa ko. asunnossa, se ei haittaa. Sopimus ei seuraa perässä, ellet niin halua. Lämmin suositus siis vaihtaa nyt sähköyhtiötä, jos sellaiseen on mahdollisuus.

Ilovirran kanssa yhteistyössä on monia nimekkäitä hyväntekeväisyysjärjestöjä, kuten UNICEF ja Mannerheimin lastensuojeluliitto. Valitsin nämä kaksi omiksi hyväntekeväsisyysjärjestökseni. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut useamman kerran UNICEFista. Olen saanut kunnian tutustua heidän työhönsä sekä hienoon organisaatioon lähemmin. UNICEF tekee työtä heikoimmassa asemassa olevien lasten ja perheiden puolesta kaikkialla maailmassa. He huolehtivat, että lapsen oikeudet terveyteen, koulutukseen, tasa-arvoon ja turvaan toteutuvat. UNICEFin tekemä työ perustuu täysin vapaaehtoisiin lahjoituksiin. Kun valitset UNICEFin, lahjoituksesi kohdistuu lastenrahastoon. Lahjoitusvarat käytetään UNICEFin maailmanlaajuiseen työhön lasten hyväksi.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) on taas lasten ja perheiden tuttu ja luotettava kumppani, jonka tavoitteena on rakentaa Suomesta lapsiystävällinen maa. MLL on kansalaisjärjestö, joka edistää lapsen oikeutta hyvään ja onnelliseen lapsuuteen. MLL tarjoaa vilkasta ja monipuolista toimintaa kaikenikäisille, auttaa vanhempia arjessa sekä jakaa ihmisten iloja ja huolia joka päivä kaikkialla Suomessa.

Koska maailma on murroksessa ja uskon että jokainen teistä haluaa auttaa, järjestän vielä tähän pienen arvonnan. Kerro mitä kolmea kodissasi olevaa sähkölaitetta ilman et voisi elää. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 50 euron lahjoitus valitsemallesi hyväntekeväisyysjärjestölle. UNICEFin ja MLL lisäksi kaikki muut mukana olevat organisaatiot löytyvät TÄÄLTÄ. Kerro siis tärkeimmät laitteesi sekä valitsemasi hyväntekeväisyysjärjestö, perjantaihin 6.11 mennessä, niin olet mukana 50 euron lahjoituksen arvonnassa.

Kannattaa kurkata Ilovirran sivuilta myös vinkkejä sähkön säästämiseen! Ilovirta löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä. Käykää toki tutustumassa ja harkitkaa vakavasti olisiko aika vaihtaa sähköyhtiötä. Muistakaa myös osallistua arvontaan, lupaan jokaiselle osallistujalle ainakin iloista mieltä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.