Minulla on ollut näköjään  perinteenä unohtaa blogini synttärit, ja niin kävi myös tänäkin vuonna. Blogi nimittäin täytti viime viikon lauantaina huimat seitsemän vuotta!

Perustin tämän blogin tammikuun alussa, seitsemän vuotta sitten omaan tarpeeseen. Olin reilun vuoden ikäisen pojan äiti ja haaveilin toisesta lapsesta. Minulla oli asiaa äitiydestä ja ihan tavallisesta arjesta ylipäätään, mutta ei sopivaa foorumia tämän kaiken julistamiseen. Blogit eivät olleet tuohon aikaan itselleni kovin tuttuja, etenkään perheaihaiset blogit, mutta hetken mielijoteesta ajattelin sellaisen perustaa.

Olenkin aiemmin kertonut blogin nimeni tulevan sen hetkisesta elämänvaiheesta. Olin selvinnyt esikoiseni kanssa vauvavuoden yli, pikkuhiljaa taas omat jutut alkoivat kiinnostamaan, mutta toki se lapsi-arki oli vahvasti kaikessa tekemisessä läsnä. Olin hoitovapaalla ja päivisin usein liikuimme paljon kaupungilla muita äitikavereita tapaamassa tai harrastuksissa. Tuntuikin luontevalta että blogissa oli perätysten taaperon astiat-testissä-postaus, postaus torstai-illan tyylistäni Oopperassa sekä höpöttelöä siitä kun pyykinpesukone meni rikki. Ja sama linja jatkuu edelleen näin seitsemän vuoden jälkeen.

Tykkään blogistani siinä että se on juuri minun näköinen ja että voin kirjoittaa tänne kaikkea minua kiinnostavaa. Suurista kävijämiiristä huolimatta olen uskaltanut pitää blogini aitona, vaikka toki jotain yksityiselämän juttuja on pakko rajata pois. Kirjoittaminen, antaminen ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa antaa myös minulle paljon.

Seitsemään vuoteen on mahtunut kaikenlaista. Sain toisen lapseni, erosin, sain paljon uusia ystäviä, muutin (nyt yhteensä kolme kertaa), lapset aloittivat päiväkodin, koulun, aloin itse opsikelemaan, olin monta vuotta sinkkuna, rakastuin, menin naimisiin ja vaikka mitä kaikkea muuta. Blogista tuli pikkuhiljaa itselleni myös ammatti ja kokopäiväinen työ.

Muutaman kerran olen myös miettinyt blogin lopettamista, mutta tullut aika pian siihen tulokseen ettei voisi elää ilman tätä. Porskutetaan siis eteenpäin yhtä suurella innolla kun seitsemänkin vuotta sitten. Ja vaikka elämää ei voi kauheasti käsikirjoittaa tai ennustaa, niin sanottakoon kun kuitenkin tämä klisee, että kivoja juttuja ja uusia tuulia on tulossa tänä vuonna!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ SOYAPPÉTIT MEALS

Pääosin kasvissyöjänä kaipaan jatkuvasti uusia ja helppoja tapoja valmistaa koko perheelle maistuvaa ruokaa. En mielelläni viihdy keittiössä yhtään sen kauempaa kuin mitä on tarvis, mutta silti minulle on tärkeää syödä ja tarjota terveellistä ja ennenkaikkea hyvää ruokaa. Tahdon tehdä ruoat mahdollisimman puhtaista raaka-aineista, mutta minua ei myöskään haittaa käyttää osittain apuna vaikkapa jotain puolivalmistetta tai pakastetta – kunhan se on terveellistä ja järkevästi tuotettua.

Moni päättää varmasti näin vuoden vaihtumisen yhteydessä tekevänsä ryhtiliikkeen syömisten kanssa, ja se onkin hienoa, etenkin jos se liittyy terveellisempään ja vastuullisempaan syömiseen. Kasvisruoan suosio onkin kasvanut ihmisten tullessa entistä valveutuneimmiksi. Jo kasvisruoan lisääminen muuten sekaruokavalioon on hyvä suunta. Terveydellisten- ja ympäristövaikutuksien lisäksi se on tietysti myös eettisempää. Pienillä askeleilla on hyvä aloittaa!

Itse tutustuin hijattain Soyappétit Mealseihin, jotka ovat siis soijasta valmisettuja erilaisia helppoja lisiä ateriaan. Ateriat siis valmistetaan itse lähes alusta saakka, mutta näistä saa hyvän korvaajan ateriaan normaalisti laitettalle lihalle. Tuotteita voi käyttää esimerkiksi korvaamaan lihan vaikka kerran viikossa, tai jatkamaan liharuokia siirtyen askel askeleelta kohti kasvisruokapainotteisempaa arkea. Soyappétit Meals -ateriaperheeseen kuuluu tällähetkellä neljä erilaista tummasta soijarouheesta valmistettua ja valmiiksi maustettua tuotetta, Burger Mix, Tex Mex, Falafel ja Bolognese. Annosvaihtoehdot eivät kuitenkaan rajoitu vain näihin, vaan vain mielikuvitus on rajana. Sillä kuka sanoo ettei Burger Mixistä voisi vaikka pyöritellä pullia tai syödä sellaisenaan riisin kanssa tai salaatissa?

Soija on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista ja se sisältää enemmän proteiinia kun muut pavut. Proteiinin lisäksi soijassa on lukuisia vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita sekä aminohappoja ja kuitua. Kun soija kuivatetaan soijarouheeksi sen proteeinipitoissus nousee huippukorkeaksi. Lisäksi soijarouhe on edullista, se säilyvy hyvin ja on hyvin riittoisaa – soijan määrä nimittäin tuplaantuu vesiturvottamalla. Jauhelihan lisäksi soijarouheella voi helposti korvata myös vaikkapa kanan tai kananmunan. Soijarouhe on monikäyttöistä, sillä sen maku on neutraali ja sitä voi maustaa myös marinoimalla, liottamalla, keittämällä. Se toimii myös jälkiruoissa, se sopii hyvin jogurtin joukkoon, leivonnaisiin ja muihin jälkiruokiin.

Soijan ympäristövaikutukset huomattavasti pienemmät kun eläinperäisten tuotteiden. Soyappétit tuotteet on valmistettu pääosin Euroopassa, vastuullisesti tuotetusta ja geenimanipuloimattomasta soijasta. Lisäksi se on täysin gluteenitonta ja sopii myös vegaaneille.

Meidän yksi arjen juhlava ruoka on hampurilaiset. Niitä tehdään yleensä silloin, kun ei keksitä mitä syötäisiin tai jakseta mennä kauppaan. Kaapista kun yleensä löytyy aina leipää, salaattia, kurkkua ja juustoa. Hamppareiden kylkeen voi tehdä lisukkeen myös siitä mitä jääkapista löytyy, eli vaikkapa kaaliraasteen,vihreän salaatin tai kuten minä tälläkertaa, peruna -ja bataattiuunilohkoja.

Soyappétit Burger Mix valmistuu ihan älyttömän helposti sekoittamalla soijaseos veteen. Sitten sen annetaan turvota hetki ja tällä aikaa voi vaikka laittaa uunin päälle pilkkoa perunat, bataatit sekä hampparin väliin menevät kasvikset. Pihvit taputellaan käsin ja ne voi joko paistaa pannulla tai uunissa. Pussissa lukee, että se sisältää annoksen kahdelle, mutta siitä saa helposti neljä pihviä, eli hyvin myös isommalle joukolle.

Itse taputtelin pihvit uunipellille ja laitoin mukaan perunat ja bataatit, joiden päälle kaadoin tipan öliiviöljyä sekä ripauksen sormisuolaa. Pihvit paistuivat uunissa kymmenessä minutissa. Jätin juurekset uuniin vielä hetkeksi ja laitoin samalla leivät sinne lämpiämään. Sitten vain nostellaan kaikki ainekset pöytään, jossa jokainen voi koota itselleen mieluisan hampurilaisen. Hyvää, terveellistä ja täyttävää.

Soyappétit Meals tuotteita löytää parhaiten K Citymarketeista, joissa nämä tuotteet ovat tarjouksessa vielä tänään ja huomenna  Europäivillä! Lisää inspiraatiota ja reseptejä löytyy Soyappétitin Facebookista.

ARVONTA

Myös teillä on mahdollisuus voittaa terveellinen ja herkullinen Soyappétit Meals -tuotepaketti. Arvon yhteensä viisi tuotepakettia, jotka sisältävät kaikki tuotesarjan makuvariantit. Voit osallistua arvontaan kertomalla kommenttikentässä mitä Soyappétit Meals –tuotetta haluaisit itse testata ja minkälaisen reseptin kanssa. Arvonta päättyy 20.1.

En muista vuosikausiin tehneeni mitään uuden vuoden lupauksia, enkä tee nytkään, mutta tänä vuonna asetin itselleni tavoitteeksi siirtyä ihan kokonaan ja täysin pelkästän luonnonkosmetikkan käyttäjäksi. Sanotaanko että viimeisen vuoden, ehkä jopa parin, aikana etenkin käyttämäni ihonhoitotuotteet ovat olleet suurimmaksi osaksi jo luonnonkosmetiikkaa, mutta sitten taas vaikkapa hiustuotteiden ja meikkien osalta tilanne on ollut ihan päinvastainen.

Viime vuoden aikana suosikkituotteikseni ovat nousseet Absolutionin, Patykan sekä Weledan tuotteet. Myöskään Madaran, Pain tai Mia Höydön tuotteista minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Vuoden lopussa sain testattavaksi myös uuden kotimaisen Olivia Kleinin tuotteita. Kaikki sarjan tuotteet eivät siitä ihan vakuuttaneet, mutta merkin Dry Deosta tuli heti suosikkini. Jauhemainen deodorantti toimii loistavasti nimittäin myös kuivashampoona.

Sitten kun kurkkaa suihkun puolelle niin luonnonmukaisia suihkusaippuoita ja geelejä kyllä löytyy, mutta sitten taas shampoo ja hoitoainemaailman kanssa olen ihan hukassa. Meikkipussi myös ammottaa luonnollisten tuotteiden osalta tyhjyyttään, muutamaa saatua huulirasvaa lukuunottamatta.

Koska tiedän että siellä teissä lukijoissa on paljon valveutuneita tyyppejä ja luonnonkosmetiikan käyttäjiä, pyydänkin teitä kertomaan suosikkituotteenne ja suosittelunne etenkin seuraavista:

– paras pidentävä ja tuuheuttava ripsiväri
– hoitava shampoo ja hoitoaine
– jokin hiuksia tuuheuttava tuote
– jokin hiuksia silottava tuote
– hiuslakka
– paras meikkipohja
– paras kulmakynä
– tehokas deodorantti
– kevyesti ihoa päivettävä tuote / itsesuskettava (onko sellaisia?)
– kynsilakat?

Kuvissa näkyy myös meidän uutta kylppäriä. Se onkin itseasiassa kaikista huoneistamme ainut, jossa on tällä hetkellä enää vain yksi pahvilaatikko. Tosin ”kylppäri” tekstillä varustettuja laatikoita saattaa vielä lojua jossain täällä muualla. Kylpyhuoneemme on ihanan tilava ja niin ihanan lämmin verrattuna vanhaan kotiin, jossa ei ollut lainkaan lattialämmitystä. Vielä tämäkin on vähän keskeneräinen, peilikaapista puuttuu vielä toinen ovi emmekä ole löytäneet vielä sopivia pyyhekoukkuja, mutta pikkuhiljaa!

Eilen suljettiin vanhan kodin ovi perässä viimeisen kerran. Vielä viime viikolla pakkaillessa tunsin suurta haikeutta tulevaa muuttoa koskien, mutta pestessäni eilen viimeisen kerran lattioita tunsin miten jokaisella pyykäisyllä etäännyin enemmän ja enemmän asunnosta. Lopulta lähteminen sieltä oli itseasiassa hyvinkin helppoa.

Ehdimme asua edellisessä kodissamme kaksi vuotta ja yksitoista kuukautta. Silloin sitä edeltävään asuntoomme oli tulossa putkiremppa, enkä kuumeisesta etsinnöistä huolimatta tahtonut löytää meille sopivaa asuntoa. Olin tuolloin kulkenut vuoden kyseisen talon ohi poikien silloiselle päiväkodille, kun yksi aamu jäin katselemaan taloa ja aloin miettimään, että millaistakohan siellä olisi asua. Talo ei ollut yhtään sillä alueella josta olin aiemmin uutta kotia etsinyt, mutta koska olin jo seuraavana päivänä avain kourassa katsomassa asuntoa, ajattelin että sen oli vain tarkoitus mennä niin.

Kolmeen vuoteen mahtuu niin paljon. Ihan aluksihan remppasin asunnon maalaamalla sen vitivalkoiseksi lattioineen. Asunnossa oli kolme isoa huonetta, joista yksi oli keittiö. Nukuimme aluksi aika pitkään kaikki samassa huoneessa, kunnes jossain vaiheessa tajusin ettemme tarvitse erikseen olohuonetta. Jokaisessa huoneessa meillä oli myös valtavat, yli kaksi metriä korkeat ikkunat, joista kolmen ikkunan yläpuolella räystään alla oli vuodesta toiseen linnunpesät. Ikkunoista tulvi ihanasti valoa sisään ja ohiajavista junista heijastui kauniita liikkuvia valopilkkuja pitkin seiniä.

Poikien kasvun seuraamisen lisäksi asuntoon liittyy paljon hauskoja muistoja myös kavereiden kesken. Illanistujaisia, brunsseja, festarihotelleja ja parit jatkotkin. Silloin kun vielä snäppäsin aktiivisesti, tuli aika monta kertaa myös heiluteltua varpaita auringonsäteissä, kuvailtua aamukahvia ikkunalaudalla ja istuttuttua usein myös illan päätteeksi joku rappukäytävässä tai keittiön loisteputkilampun valossa höpöttämässä.

Muistelin juuri ig-storyssä sitä, kun muutama vuosi takaperin Flown aikaan istuin rapussa 1,5 tuntia snäppäämässä. Kaverini oli meillä yötä ja lähtenyt aiemmin deittinsä kanssa, joten luulin heidän olevan meillä. Olin nimittäin yllättänyt samaisen kaverin meiltä kerran aiemminkin, joten en tällä kertaa halunnut kokea samaa. Siellä minä sitten avauduin rappusilla istuen, tehdessä ehkä samalla snäppihistorian pisimmän storyn. Lopulta uskallauduin kotiin, vain huomatakseni ettei siellä ollutkaan ketään.

Myös naapureista ja pihapiiristä ylipäätään on myös hyvät muistot. Samoin huoltomiehestä, joka kolmannen kerran parin kuukauden sisään tullessaan avaamaan minulle ovea, kun avaimeni olivat jääneet kotiin, alkoi antamaan minulle kanta-asiakas alennusta ja jopa yhden kerran ihan ilmaiseksi.

Toki kaikkien ihanien juttujen lisäksi muistissa on myös ikävempiä juttuja, kuten koiranpennun tulo ja siitä luopuminen, alakerran hippikommuuni ja trancen kuuntelu täysillä, sydänsurut  ja toimimaton lämmitys. Mutta kuka nyt sellaisia jaksaa muistella.

On jännä ja ihanan kutkuttava tunne kun kaikki tämä on vasta edessä. Kolme yötä takana uudessa kodissa ja kaikki muistot vielä edessä. Sen voin kuitenkin jo varmaksi sanoa, että täällä on hyvä olla. Meidän kodissa. Heippa vaan ja hyvästi vanha!

Koska blogi oli joulukuussa kuulumisten puolesta normaalia hiljaisempi, palataankin vielä ajassa vielä vähän taaksepäin. Marraskuisesta Thaimaan matkasta huolimatta, ja osittain senkin takia, tuntui että meidän oli päästävä rahoittumaan jonnekkin joko Oskun kanssa ihan kahdestaan tai sitten perheen kesken. Syksy oli meille molemmille eritavoin rankka monestakin eri syystä ja nyt oli selvästi tauon paikka. Oltiin oltu viikkokaupalla flunssassa, joulu oli tulossa, emmekä olisi millään jaksaneet säätöä siitä että kenen luokse mennään ensin aattona, minne sitten seuraavaksi ja taas seuraavina päivinä, vai tulevatko jotkut meille. Sitä että mitä ruokia pitää ostaa, mitä lahjoja ostaa ja mikä kaappi vielä kuurata.

Paras päätös olikin lähteä kaikkea karkuun. Koska emme häiden takia ehtineet kesällä isäni luokse Espanjaan, lähdimme siis sinne viettämään joulua ja ihan vaan olemaan. Olikin jo kova ikävä sinne, ikävä vaaria ja kaikkia muita sukulaisia siellä.

Joulusta ei siis tarvinnut murehtia tai stressata yhtään. Kaksiviikkoisen aikana ei tehty oikeastaan mitään ihmeellistä. Käytiin hakemassa kaupasta kerralla useamman päivän ruoat ja muuten ihan vain rentouduttiin ja hengailtiin talolla. Saunottiin, lueskeltiin, pelailtiin, katsottiin leffoja ja käytiin kävelyllä tai ajelulla avoautolla.

Palattiin uudeksi vuodeksi takaisin Suomeen ja sen jälkeen meillä alkoikin aikamoinen muuttohärdelli. Pistettiin viikossa meidän kämppä pakettiin, kun juuri ennen matkaa oltiin tehty sama Oskun kämpässä. Toissapäivänä päästiin muuttamaan uuteen kotiin, eli toka yö takana tällä. Kohta käydään vielä tekemässä viimeinen tarkistus ja sanomassa heipat vanhalle kodille. Toivottavasti saataisiin täällä uudessa kodissa tavarat mahdollisimman pikaisesti paikalleen niin pääisisin täältäkin laittamaan ekoja kuvia. Nyt  kaiken lomailun ja hässäkän jälkeen blogi taas aktivoituu entiselleen, onkin ollut aika kova ikävä tänne!