Kun vauva tulee taloon se on suuri muutos ihan kaikille perheenjäsenille. Aikoinaan, kun Elvis syntyi, Kaapo oli juuri täyttänyt kaksi vuotta ja silloin se ikäero oli tosi hyvä. Toki kahden pienen kanssa on rankkaa, mutta silloin säästyimme täysin kaikenlaisilta mustasukkaisuuksilta. Toki myös vanhemman lapsen rauhallinen ja empaattinen luonne saattoi auttaa asiaan, mutta mietin usein että tilanne olisi saattanut olla ihan erilainen vaikkapa kolmen vuoden ikäerolla.

Nyt kun pojat ovat vauvaa lähes 9 -ja 7 vuotta vanhempia, en myöskään odottanut näin isoilla ikäeroilla tulevan mitään vaikeaa mustasukkaisuutta. Eikä sellaista tosiaan ole ollutkaan.

Välillä kuitenkin huomaan ettei aikani riitä kaikille, mutta se oli etukäteen tiedossa – myös vanhemmille lapsille. He sekä ymmärtävät että hyäksyvät sen, että vauva tarvitsee paljon huomiota ja että hän ei voi myöskään odottaa vuoroaan samalla tavalla. Silti välillä, muutaman kerran, on tuntunut kurjalta etten pysty antamaan ja olemaan ihan samalla tavalla kun ennen. Etenkin kun vauvan syntymä sattui muutenkin uuteen elämänvaiheeseen, koulujen alkamisen kanssa samaan aikaan.

No miten pojat ovat sitten muuten suhtautuneet uuteen pikkusiskoon? He ovat aivan haltioissaan. On niin ihana seurata vierestä miten he katsovat vauvaa, menevät aina kotiin tullessaan suoraan hänen luokseen ja kuinka he mielellään auttavat kaikessa vauvaan liittyvässä. Kuten etukäteen uumoilinkin, heistä on jo nyt ollut myös suuri apu vauvan viihdyttämisessä ja pienten askareiden hoitamisessa.

Suojeluvaistokin on heti ollut ihan huipussaan. Heti jos vauva parahataa, molemmat säntäävät hänen luokseen. Vauvan nimeä ja siitä mahdollisesti koulussa väännettäviä nimimuunnoksia mietittäessä he molemmat myös tulivat yhteistuumin siihen tuolokseen, että kenellekkään edes pikkusiskon kiusaamista ajattelevalle ei jää epäselväksi ketä häntä suojelee. Säälin myös jo etukäteen kaikkia poikaystäväehdokkaita.

Kaikki on siis mennyt lasten osalta ihanasti. Heillä on ollut alusta saakka yhdessä hyvä meno ja oli ihana huomata miten yhtälailla he kiintyivät ja ihastuivat vauvaan. Hän oli heille heti hyvin tärkeä ja rakas. On mielenkiintoista nähdä minkälainen suhde sisaruksille vuosien saatossa muodostuu. Ihanat sisko ja veljet!

Meidän vauvalle päätettiin nimi ennen kun hän oli edes olemassa. Itseasiassa se lyötiin lukkoon ennen kun me vanhemmat olimme tunteneet toisiamme edes vuorokautta – osittain toki vitsillä, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Kun vauva ultra-äänessä varmistui tytöksi nimi vanhvistui. Vauvaa alettiin ajattelemaan sillä nimellä ja osalle tuleva nimi jo paljastettiinkin. Tässä muutamien viikkojen aikana vauvan toista nimeä miettiessä aloimme kuitenkin tykästyä myös yhteen toiseen etunimeen. Emme ole ihan vielä päässeet yhteisymmärrykseen uuden nimen kirjoitusasusta, mutta jatkan vielä neuvotteluja.

Minulla ei kuitenkaan ole mikään kiire nimetä vauvaa, emme edes vielä tiedä että kastetaanko hänet vai pidetäänkö nimiäiset. Kummejakaan emme ole vielä kysyneet. Tämä on itselleni ihan normaalia ja enemmän ihmettelen niitä ihmisiä jotka ovat askarrelleet ristiäiskutsut jo ennen kun vauva on edes syntynyt.

Kaapon ja Elviksen kohdalla nimet päätettiin myös vasta kun oli ihan pakko. Useampi kuukausi siinä meni ja siltikin minulla kesti jonkin aikaa ennen kun osasin alkaa kutsumaan heitä nimillään – tai ehkä juuri siksi. Todella pitkään kutsuin heitä ihan vain vauvaksi – kuten nyt tätä uusintakin tulokasta.

Mielestäni siinä on jotenkin ihanan hellyyttävää kutsua vauvaa vauvaksi. Siinä että hän on vielä niin pieni, ettei hänellä ole vielä nimeä. Olen nyt jo ihan huonona siitä, ettei meillä ole enää sinä ihan pikkuista vastasyntynyttä vaan vauvamme on jo ihan tuollainen iso kunnon vauva! Mutta vauva vielä kumminkin.

Olen huomannut, että mitä enemmän lapsia, sitä kauemmin heitä haluaa pitää vauvoina. Ensimmäisen kanssa sitä aina kovasti odotti uusia kehitysvaiheita, kuten että hän alkaisi liikkumaan, syömään kiinteitä ja juttelemaan. Tokan kannsa homma olikin jo aivan päinvastainen – kun oikeasti ei ole mikään kiire ja onhan se paljon helpompaa niin. Tietysti silloin sitä oli myös omakohtaisesti kokenut sen kaikkien hokeman ”aika menee todella nopeasti, kohta se lapsi menee jo kouluun”.

Toki rakkaalla lapsella on monta nimeä ja vauvallammekin vaikka kuinka paljon lempi -ja hellyyttelynimiä,
ihanin niistä kuitenkin on ihan vaan se Vauva.

Kaupallinen yhteistyö – Polarn O. Pyret

Kaupallinen yhteistyö – Polarn O. Pyret

En varmasti ole ainut jolla on jokapäiväinen syksyinen pulma – miten pukea lapset ulos? Kun välillä on kuuma ja välillä kylmä, välistä sataa vettä, sitten taas paistaa aurinko ja yhtäkkiä vielä tuuleekin kovaa.

Etenkin pienten lasten ja vauvojen pukeminen voi olla haasteellista, sillä he eivät juurikaan liiku tai osaa kertoa onko heillä kuuma tai kylmä. Paras tapa onkin pukea (kaiken ikäiset) lapset kerroksittain. Silloin vaatetusta on helppo lisätä tai vähentää tarpeen mukaan. Helpoin muistisääntö kerrospukeutumiseen on että 1. aluskerrasto pitää ihon kuivana, 2. välikerros pitää kehon lämpimänä ja 3. ulkovaatteet suojaavat tuulelta ja sateelta.

Lapselta toiselle kestävien ulkovaatteiden lisäksi Polarn O. Pyretin merinovillavaatteet kuuluvat vuosienkin jälkeen ehdottomiin suosikkeihini. PO.P Wool-mallisto onkin todella laaja – sieltä löytyy lähes 300 villaista tuotetta eri ikäisille lapsille. Kaikella PO.Pin villalla on myös vastuullinen ja eettinen Mulesing free -sertifikaatti.

Vauvaa pukiessa vaatteen materiaaliin ja pehmoisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Merinovilla on pehmeää eikä kutita herkääkään ihoa ja se sopii siksi niin suoraan iholle kun välikerrokseksikin. Villa hengittää ja imee kosteuden tehokkaasti niin, että lapsen iho pysyy lämpimänä ja kuivana. Villa on hyvä materiaali erityisesti vastasyntyneille ja vauvoille, jotka eivät pysty vielä säätelemään kehonsa lämpötilaa, mutta sopii se toki myös paljon liikkkuvalle ja leikeissään hikoilevalle lapselle. Villa kannattaakin pukea aina suoraan ihoa vasten, sillä se lämmittää jopa märkänä, toisin kun vaikka puuvilla.

Villavaatteita ei tarvitse pestä kovin usein, yleensä vaatteiden tuuletus riittää. PO.Pin villavaatteissa on kuitenkin erityinen superwash-menetelmä, jonka ansiosta kaikki villavaatteet ovat pesukonepestäviä. Etenkin vauvan kanssa tämä on tärkeää, sillä tiedättehän ne yllättäen vuotavat vaipat sekä puklut…

Me olimme tässä eräs päivä kaupassa käymässä ja vauvalla oli päällään aiemmin ostamani PO.Pin harmaa merinovillainen haalari ja valkoinen myssy. Yksi myyjistä luuli vauvaa pojaksi, joten päätin että puen hänet jatkossa vastaisuuden varata yltäpäältä vain ja aioastaan pinkkiin. Hahha, no ei sentään, mutta mielestäni tämä vaaleanpunainen on vain todella nätti väri ja sopii ihanasti yhdistettäväksi tuohon harmaaseen. Vaaleanpunaisen ja harmaan lisäksi vauvalta löytyy myös tummansiniset merinovillaiset sukkahousut sekä body. Näitä nättejä perusvärejä on helppo yhdistellä toistensa kesken myös muiden kaapista löytyvien vaatteiden kanssa.

Kaikissa vastasyntyneiden aluskerraston vaatteissa on myös eritysen pehmeät tasosaumat, joten ei todellakaan tarvitse pelätä että vauvaa painaisi tai hiertäisi vaatteessa mikään. Välikerroksen villavaatteet ovat hieman paksumpaa, lämmitävää villafroteeta. Myös pikkuisia villasukkia löytyy ihan ohuina, paksuina ja siltä väliltä.

Näihin päiviin asti pieni vauva on mielestäni pärjännyt hyvin ulkona vaunuissa vielä hyvin merinovillaisilla sisävaatteilla sekä villahaalarilla, tumpuilla ja myssyllä. Kuitenkin nyt ilmojen kylmetessä, ja jos vaunuissa ei käytä makuupussia tai vauvaa tarvitsee nostaa vanun suojasta pois kesken ulkoilun, kannattaa miettiä myös vaatteiden tuulenpitävyyttä ja lisälämpöä ulkohaalarista.

PO.Pin vauvojen Windfleece-haalari on klassikko, jollainen myös molemmilla pojillamme on aikoinaan ollut. Muistaakseni Kaapolla oli se sinisenä ja Elviksellä punaisena – tai toisinpäin. Ja meidän uudella vauvalla sekin tietenkin nyt suloisena vaaleanpunaisena! Tämä hengittävä ja tuulenpitävä haalari sopii hyvin niin syysulkoiluun kun kauppareissullekin. Kovilla pakkasilla tätä voi käyttää myös toisen puvun alla välihaalarina. Meidän puku on kokoa 62, mutta reilun mitoituksen ansiosta toivon sen menevän vauvalle vielä ensi keväänäkin.

Vauvaa (ja pukijaa) ajatellen haalarissa on monta kätevää ominaisuutta, kuten tuplavetoketjut sekä käännettävät hihan -ja lahkeensuut. Tuplavetoketjut helpottavat siis huomattavasti pukemista ja ovat kätevät myös silloin kun vauva jatkaa ulkoilun jälkeen uniaan sisällä – puvun saa avattua hyvin vauvaa herättämättä, eikä vauvalle tule liian kuuma. Myös puvun vetoketjut on vuorattu niin, etteivät ne osu tai hankaa ikävästi vauvan kasvoja tai kaulaa. Haalari kuuluu ECO-valikoimaan, koska tuotteessa käytetty polyesteri on uudelleen kierrätettyä.

Eli tiivistetysti, vauvan syyspukeutumisessa kannattaa suosia pehmeää ja hengittävää villaa ja pukea vauva kerroksin. Vauvan ääreisverenkierto on vielä heikko käsissä ja jaloissa, joten parhaiten vauvan lämmön voi kokeilla niskasta. Jos se tuntuu kylmältä vaatteita tulee lisätä tai jos niska tuntuu hikiseltä niin vähentää. Koska vauva ei vielä liiku, vähän liian reilut vaatteet eivät häritse häntä – joten kannattaa ihmeessä ottaa jopa muutamaa kokoa reilummat vaatteet, jotka menevät sitten vielä muutamankin kuukauden päästä.

Kuvissa meidän vauvalla on päällään windfleecehaalarin lisäksi aluskerraston merinovillainen body, housut, sukat, välikerraston haalari, villasukat, tumput sekä hattu.

Meidän tytär täytti alkuviikosta kuukauden. Uskomatonta miten paljon pieni voikaan muuttua muutaman viikon aikana. Ja kasvaa! Vauvalla olikin syntymänsä alkuviikkoina haasteita syömisen – ja sen vuoksi myös kasvamisen suhteen, mutta nyt tuo kaikki on kyllä vähintääkin kurottu kiinni. Vaikka onhan hän ihan pikkuinen edelleen, niin tuntuu silti että joka aamu herätessään hän olisi venähtänyt ainakin muutaman sentin. Vielä reilu viikko sitten tuntui myös että kaikki hänen vaatteensa olisivat edelleenkin aivan liian suuria ja yhtäkkiä osa alkaakin jo käydä pieneksi.

Kun Elvis oli vauva, tein blogiin postaussarjan johon kokosin kerran kuukaudessa kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita. Ajattelin että sellainen olisi ihana tehdä taas. Elviksen vauvakirja meillä on itseasiassa edelleenkin osittain täyttämättä, mutta onneksi blogista pääsee jälkikäteen katsomaan että vaikka milloin se ensimmäinen hammas puhkesikaan. Jatketaan siis hyväksi havaittua linjaa ja kirjataan kaikki realiajassa edes tänne.

VAUVA 1 KK

– 3815 g 55 cm
– Imetys onnistuu rintakumin kanssa, jonka lisäksi syö pumpattua maitoa sekä vähän korviketta pullosta
– Syö 1-4 tunnin välein, mutta saattaa syödä yli tunninkin putkeen
– Valvoo jo pidempiä pätkiä, mutta nukkuu edelleen myös paljon
– Hereillä ollessaan viihtyy parhaiten sylissä (tai kylpyhuoneen hoitopöydällä)
– Nukkuu parhaiten sylissä, vieressä tai vaunuissa, mahdollisimman lämpimässä
– Hymyilee paljon (sekä nauraa äänettömästi) ja on ihanan ilmeikäs
– Seuraa jo tarkasti katseellaan ja tykkää katsoa eritysesti kasvoja ja erilaisia varjoja ja kontrasteja
– Tykkää vaipanvaihdosta, suihkussa käynnistä ja suukoista
– Kuuntelee tarkasti isoveljiensä puhetta
– Silmäripset sekä hiukset ovat alkaneet tummentumaan
– Kannattelee hieman jo päätään
– Hormoninäpyt alkavat pikkuhiljaa vähentymään
– Kärsii ajoittain pienistä vastanväänteistä ja pulauttelusta
– On edelleen vailla virallista nimeä, alunperin suunniteltu nimi taitaa ehkä sittenkin vaihtua
– Häntä kutsutaan siis edelleen Niu-Nauksi

Yhteistyö – Joutsen

Yhteistyö – Joutsen – Untuvapussi ja peitto saatu

Muutama vuosi sitten kaverini tuli meille kylään vauvansa kanssa. Oli keskitalvi, ulkona reippaasti pakkasta ja narskuvat kinokset. Vauva oli pakattuna vaunukoppaansa ja siellä olleeseen makuupussiin. Päiväunilta heräilevä vauva nostettiin pussista ja yllätyksekseni hän oli myssyä lukuunottamatta pelkissä sisävaatteisa – ja silti aivan lämpöinen. Mietin, että miten kätevää, ettei vauvaa tarvitse joka kerta ulos lähtiessä pukea ulkovaatteisiin. Silloin päätin, että jos saisin vielä joskus vauvan, hankkisin hänelle samanlaisen makuupussin.

Ja sellainen meillä nyt on, nimittäin kotimaisen Joutsenen ihana untuvamakuupussi. Vielä ulkona ei onneksi ole niin kylmä, että pussi olisi meillä vaunuissa käytössä. Sen sijaan vauva saa nukkua ihania pehmoisia päiväuniaan siinä kotona. Olen huomannut, että vauva nukkuu parhaiten juurikin vähän pakattuna, lämpöisessä ja suojaisassa pesässä. Eikä ihme, se varmasti tuntuu turvalliselta ja tutulta niin.

Joutsen on varmasti kaikille tuttu, pitkän linjan perheyritys joka sijaitsee nykyään Riihimäellä. Joutsen valmistaa untuvatuotteita, petivaatteita ja takkeja vuosikymmenten ammattitaidolla ja luontoa kunnioittaen. Vuosien saatossa Joutsen on kehittänyt uniikin jalostus -ja puhdistusprosessin, jonka ansiosta kaikki Joutsenen tuotteet ovat saaneet myös Allergia-, Iho- ja Astmaliiton myöntämän osoituksen tuotteiden puhtaudesta ja sopivuudesta myös allergikoille. Tuplapölynpoisto tapahtuu Joutsenen omassa höyhenjalostamossa ja prosessin aikana  raaka-aineesta poistetaan kaikki pöly, hilse, rasva sekä eläinperäiset valkuaisaineet, jotka yleisesti voivat aiheuttaa allergiaa.

Joutsen untuvapeittoja käytetään jopa sairaaloiden keskoloissa, missä luonnollisesti vain puhtain ja lämpimin voi olla kyllin hyvää pikkuisille. Ja kyllähän itsekin tiedän, että parhaat unet nukun lämpimän, mutta hengittävän untuvapeiton alla.  Puhtauden lisäksi untuvatuotteet ovatkin oiva valinta myös vauvoille juurikin untuvan ominaisuuksien vuoksi, se sitoo lämpöä mutta ei hiosta. Myös peittojen puuvillapäällinen on ihanan sileää ja hengittävää.

Meillä kotona untuvapussi on käytössä päivittäin. Vauvan kehdossa se toimii osittain avattuna ja reunat käännettynä unipesän tavoin. Pussin voi myös avata kokonaan, jolloin se toimii alustana tai leikkimattona. Olen itse kokenut pussukan käteväksi myös silloin, kun vauva vaikka nukahtaa sen päälle ja hänet täytyisi saada siirrettyä herättämättä toiseen paikkaan – pussissa vauvaa on helppo kuljettaa niin että hän makaa siellä ikäänkuin riippukeinussa. Vielä vauva ei hirveästi unissaan pyöri, mutta kun se aika koittaa, voi makuupussi olla silloin kätevämpi kun tavallinen peitto, sillä se ei suljettuna putoa pyörivänkään lapsen päältä.

Toki meillä on vauvalle makuupussin lisäksi myös vauvan untuvapeitto, onhan hänellä myös useampi sänky ja makuupussi tulee talven tullen vaunuihin käyttöön. Lisäksi perhepedissä nukkuessa on turvallisinta, että vauvalla on ihan oma peitto päällään.

Makuupussi tai peitto ovat muuten myös aivan ihania vauvalahjoja, vaikka babyshowereihin tai ristiäislahjaksi. Joutsen-untuvatuotteet kestävät myös aikaa ja melkein kyynel silmässä jo mietin sitä hetkeä, kun nään lapsenlapseni nukkuvan tässä samassa pussukassa.

Untuvatuotteista puhuessa mieleen tulee toki myös aina niiden eettisyys. Joutsenen untuvat hankitaan valikoiduilta eurooppalaisilta kumppanitiloilta, joissa vesilinnun untuvat kehittyvät hyvissä, luonnollisissa elinolosuhteissa. Käytettävä untuva on aina lihantuotannon ylijäämätuotetta, eikä Joutsen ole koskaan käyttänyt eläviltä linnuilta nypittyä untuvaa. Vuodevaatteissa käytetään pieneltä osin myös suomalaista hanhenuntuvaa ja saaristosta kertättyö, pesintäkauden jälkeen linnuilta irronnutta haahkanuntuvaa.

Koska untuva on uusiutuva luonnontuote, se toki myös hajoaa aikanaan takaisin luonnon kiertokulkuun. Pitkäikäisyytensä ja tuotannon vähäisen ympäristökuormituksen ansiosta untuvatuotteiden hiilijalanjälki on myös verrattain pieni. Vauvaa varten tulee tehtyä paljon uusia hankintoja ja mielestäni on tärkeää miettiä myös niiden ekologisuutta – ja tarpeellisuutta. Nämä untuvatuotteet ovat ajattomia, tulevat päivittäiseen käyttöön pitkäksi aikaa ja sen jälkeenkin ne ovat edelleen hyviä seuraaville käyttäjille. 

Joutsenen vauvatuotteita voi ostaa suoraan Joutsenen verkkokaupasta. Vielä kun saisin itselleni tuollaisen kokonaan suljettavan untuvamakuupussin aikuisten koossa! Minkälaisia nukkumisratkaisuja ja peitteitä teillä muuten on vauvoille?