MIKSI PALKATA KUVAAJA OMIIN JUHLIIN

14/05/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa MIKSI PALKATA KUVAAJA OMIIN JUHLIIN

On jo pitkään pitänyt kirjoittaa aiheesta ulkopuolisen valokuvaajan palkkaaminen juhliin. Nyt aihe onkin mitä ajankohtaisin, sillä moni juhlii näin kesän kynnyksellä erilaisia valmistujaisia, konfirmaatioita, kihlajaisia ja polttareita. Ja tottakai niitä häitä, joka onkin varmasti se yleisin juhla johon kuvaaja otetaan.

Meillä perheessä on juhlittu niin monet synttärit ja vanhempien lasten nimiäiset niin, ettei siinä tohinassa ole itse ehtinyt räpsäistä kun korkeintaan muutaman tärähtäneen kuvan. Jäkikäteen on usein tullut harmiteltua sitä, kun vaikkapa koko perheestä ei muistettu tai ehditty juhlissa yhtään kuvaa ottaa.

Viime talvena, Myyn ristiäisiä suunnitellessamme, en halunnut luottaa vain siihen, että saisin vierailta muistoksi kuvia tai varsinkaan nakittaa ketään kuvaamaan juhlissa, joten päädyin palkkaamaan kuvaajan.

Minulle kuvat ovat tärkeitä, niitä on ihana katsella jälkikäteen ja säilyttää muistona jälkipolville. Oli ihanaa, että meillä oli ristiäisistä jaettavaksi kuvia myös niille sukulaisille jotka eivät päässeet paikalle.

Itselläni oli juhlissa yksi stressin aihe vähemmän, kun ei tarvinnut miettiä, että pitää ehtiä ottaa kuvaa kakusta ennen kun se on syöty tai yhteiskuva vauvasta ja kummeista. Oli ihana että me ja kaikki vieraat saimme vain keskittyä olennaiseen ja silti juhlista jäi muistoksi läjäpäin myös aivan ihania ja tunnelmallisia kuvia.

Olimme sopineet kuvaajan kanssa etukäteen mitä ja millaisia kuvia toivoisin hänen, toki omaan tyyliinsä, ottavan. Samoin sen, että juhlien herkän luoneen vuoksi hän yrittäisi pysytellä ns taka-alalla etenkin kastamisseremoian ajan. Koska vauva nukahti heti kastamisen jälkeen, sovimme että kävisimme ottamassa perhepotretit vielä myöhemmin hänen studiollaan.

Itselleni kuvat ovat toki tärkeitä myös ammattini puolesta, mutta kyllä se rakkaus hetkien taltioimiseen ja niiden taltioiden katselu tulee jostain syvempää. Meillä on kymmeniä ja kymmeniä valokuva-albumeita lapsuudestamme, kuvia (ja videoitakin) on otettu kaikilta synttäreiltä, juhlista, matkoilta, ekoista koulupäivistä ja todella paljon ihan muuten vaan. Muistan äitini joskus sanoneen, että jos tulisi tulipalo, hän pelastaisi lapset ja valokuvat – ehkä se ajatus on jollain tapaa myös iskostunut minuun.

Kuvaajaa valitessa ratkaisee ennenkaikkea hänen tyylinsä. Sen täytyy olla sellainen josta itse tykkää. Itse aloin etsimään kuvaajaa instagramin kautta erilaisilla hakusanoilla, kuten perhekuvaus, vauvakuvaus, hääkuvaus, juhlakuvaus, potretti. Sitten rajasin kiinnostavimmat kuvaajat vielä paikkakunnan mukaan ja selasin instan lisäksi myös portfoliot heidän nettisivuiltaan.

Omista etsinnöistäni nousi tyyliltään yksi kuvaaja yli muiden, Minna Sipinen. Hänen ottamansa kuvat olivat pääosin hääpareista, mutta niissä oli juuri sellainen kaunis ja ihana, bohomainen herkkä tunnelma, jota olin itsekin hakenut. Hänen tyylinsä sopi yksi yhteen minulla mielessäni olleeseen fiilikseen ja värimaailmaan ristäispaikasta, pitsimekoista ja kukkasista.

Minna on aiemmin kuvannut myös häitä ja muita tapahtumia, mutta tätä nykyään keskittyy täysillä potretteihin. Pari, perhe ja lapsikuvausta hän tekee niin miljöössä kun uudenkarhealla studiollaan Helsingissä. Olin iloinen, että siitä huolimatta sain hänet kuitenkin kuvamaan vielä meidän ristiäiset – aina kannattaa siis kysyä jos kuvaaja tuntuu muuten oikealta.

Jos mahdollista, kuvaajaa etsisessä kannattaa olla myös mahdollisimman ajoissa, sillä etenkin monilla kesän viikonloput on bookattu jo aikoja sitten täyteen. Sopivan tai sopivien kuvaajien löytyessä kannattaakin heti laittaa kyselyä sähköpostilla.

Vieraan ihmisen pyytäminen intiimeihin perhejuhliin voi tuntua jännittävältä ajatukselta, mutta ammattitaitoinen kuvaaja kyllä osaa olla luontevasti paikalla niin, ettei kuvaaminen häiritse. Taka-alalla puuhasteleva kuvaaja saa yleensä taltioitua myös ne kaikista aidoimmat hetket, ilmeet ja reaktiot. Ja jos juhlien yhteydessä on mahdollista ottaa myös potrettikuvat vaikkapa perheen kesken, tulee siinä lyötyä kaksi kärpästä yhdellä kertaa, kun kaikki ovat kuitenkin jo valmiiksi laittautuneita.

Olen itse myös kerran antanut ystävälleni lahjaksi sen, että kuvasin hänen lapsensa ristiäisissä ja lupasin teettää kuvista heille kirjan muistoksi. Kiva idea, mutta tässä tapauksessa kävi vähän huonosti, sillä kadotin kameran muistikortin juhlien jälkeen ja kaikki kuvat siis katosivat samalla.

Mutta valokuvaajan palkkaaminen vaikka valmistujaisiin on minusta ihan tosi ihana (”aineeton”) lahjaidea. Moni kuitenkin tahtoo itsestään myös ne potretit valkolakki päässä.

Onko teillä ollut ulkopuolista kuvaajaa perhejuhlissa tai vaikka polttareissa?

Postauksen kuvat Minna Sipinen Photography


RISTIÄISET VILLA KIVESSÄ

9/12/2018
Kommentit pois päältä artikkelissa RISTIÄISET VILLA KIVESSÄ

Postaus on totetettu yhteistyössä Kirjailijatalo Villa Kiven kanssa

Jos meillä kesti päättää vauvan nimi, niin kesti meillä myös päättää että millä tavalla se annetaan. Pidettäisiinkö nimenantojuhlat vaiko kastettaisiinko vauva kirkkoon. Pitäisimmekö tilausuuden kotona, kirkolla vai jossain muualla. Kutsutaanko vain kummit ja ihan lähisuku vai kenties vähän isommat juhlat. Vaatimattomat kakkukahvit vai kunnon syömingit. Vaihtoehtoja riitti.

Lopulta päädyimme järjestämään ristiäiset vuokrattavassa juhlatilassa yli kuudellekymmenelle hengelle, kahden viikon varoitusajalla. Yleensä ristiäiset kai pidetään ihan pienellä porukalla, mutta ensinnäkin halusimme juhlia ihanaa iloista tapahtumaa parhaiden ystäviemme ja perheemme kesken, jonka lisäksi löysimme niin ihanan juhlapaikan, että sen potentiaali oli pakko hyödyntää kunnolla.

Koska emme tienneet minkälainen ja ennen kaikkea, minkä näköinen, lähikirkkomme on sisältäpäin ja millaiset tilat siellä olisi ristiäisten jälkeisiä kahvitteluja järjestää, ajattelin vähän vilkaista Helsingin juhlapaikkatarjontaa.

Kirjoitin Googlen kuvahakuun ”Helsingin kauneimmat vuokrattavat juhlatilat” ja heti ensimmäisenä taisinkin klikata Töölönlahdella sijaitsevan Villa Kiven kuviin. Tiesin heti, että haluaisin pitää juhlat täällä, eikä mikään muu paikka tai vaihtoehto tuntunut enää sen jälkeen yhtä hyvältä. Onnekseni paikka olikin Oskulle entuudestaan tuttu ja hän oli kanssani samaa mieltä juhlien järjestämisestä siellä.

Kirjailijatalo Villa Kivi on paikkana hyvin ainutlaatuinen ja tiesin, että tyyliltään sen juhlatila olisi varmasti myös sellainen joka vetoaa moniin teihin blogini lukijoihin. Ajattelinkin, että esittely paikasta kiinnostaisi monia ja siksi ehdotin heille yhteistyötä. Rehellisyyden nimissä emme olleet myöskään budjetoineet yhtään ylimääräistä vuokratilaa varten, joten oli mahtavaa että myös heidän mielestään yhteistyö näkyvyyttä ja rehellistä kokemustamme vastaan kuulosti hyvältä.

Kaunis vaalea puuhuvila sivurakennuksineen seisoo Linnunlaulussa, Töölönlahden rannalla, ja toimii kirjailijoiden ja kirjailiajärjestöjen tukikohtana. Koko Linnunlaulun alueen historia on värikäs, monimuotoinen ja korkeakulttuurinen ja Villa Kiven kirjallisuuteen liittyvä historia on lähtöisin jo kaukaa 1900 luvun alusta lähtien. Vuonna 1985 Villa Kivi siirtyi Kivi-talo Säätiön omistukseen ja hallintaan.

Rannan puolella, talon alakerrassa sijaitseva vuokrattava juhlatila on vain pieni osa itse rakennusta, jossa on yhteensä 14 ammattikirjailijoille vuokrattavaa työhuonetta. Erillisen saunarakennuksen yhteydessä on myös kirjailijaresidenssi, eli 3 vierashuonetta, jotka on tarkoitettu Helsingissä vieraileville kirjailijoille lyhytaikaiseen majoitukseen. Saunaa ja näitä huoneita voi myös vuokrata edullisesti juhlatilan vuokrauksen yhteydessä.

Kirjailijat voivat hakea työhuonetta aina kolme vuotta kerrallaan ja työskennellä siellä rauhassa kauniissa maisemissa ja upeissa puitteissa. Kivi-talo säätiö on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tarkoituksena on parantaa kirjailijoiden työskentelymahdollisuuksia sekä helpottaa keskinäistä kanssakäymistä ja yhteydenpitoa lukijoihin. Juhlatilasta saatavilla vuokratuotoilla voidaan tarjota kirjailijoille edulliset vuokrat sekä majoittaa kirjailijaresidenssissä esimerkiksi vierailevia luennoitsijoita.

Villa Kivessä on syntynyt romaaneita, runoteoksia, historiankirjoituksia, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia, esseitä, ym. yli 300 teosta. Talossa ovat kirjoittaneet sadat suomalaiset ammattikirjailijat, joista viisi on saanut Finlandia-palkinnon. Kirjailijatalo Villa Kivessä pidetään merkittäviä kirjallisuus- ja taidetilaisuuksia myös yleisölle. Avoimia tilaisuuksia ovat muun muassa Helsinki päivä ja Taiteiden yö.

Huvilan alakerran juhlasaleja vuokrataan esimerkiksi kokouksiin, seminaareihin, karonkkaan, häihin ja syntymäpäiväjuhliin. Ja ristiäisiin. Tilaan saa istumapaikat reilulle 60 hengelle, mutta tarvittaessa sinne mahtuu noin sata henkeä. Juhlasalista aukenee myös terassi suoraan Töölönlahdelle. Ristiäispäivänä rannassa uiskenteli utelias joutsenperhe.

Juhlapaikka on pitkänmallinen tila, jossa on ikään kuin kolme auki olevaa huonetta peräkkäin. Ensimmäisessä, vihreäksi maalatussa huoneessa on suuri pöytä, joka toimii loistavasti buffet-pöytänä, kaksi muuta huonetta toimivat sitten itse juhatilana. Viimeisessä huoneessa on myös upea kakluuni. Muutenkin tila on täynnä kauniita katseenvangitsijoita, kuten erilaisia kristallikruunuja, satiiniverhoja hapsuineen, kultaisia yksityiskohtia sekä taideteoksia eri kirjailijoista.

Lisäksi tilavuokraan kuuluu keittiön käyttö, suuri määrä erilaisia astioita, lisäpöytiä ja tuoleja, piano, musiikki– ja äänentoistovehkeet sekä muutama mikrofoni. Lisäksi varastosta löytyi edellisten vuokraajien jättämiä tunnelmavaloja, pöytäliinoja, maljakoita ja serviettejä, joita saa vapaasti käyttää. Tilaan saa siis järjestää omat ruoat ja juomat, mikä on useimmille suuri plussa. Vuokra-aika on yleensä klo 10-02.

Me päädyimme tarjoamaan ristiäisissä kylmiä ruokia, joista suurimman osan pystyi valmistamaan jo edellispäivänä. Itseasiassa anoppini teki melkein kaiken, hitsi mikä urakka. Mutta oli se sen arvoistakin, ruoka oli ihanaa!

Tarjolla oli kahta erilaista perunasalaattia, vihersalaatti, punajuuri- ja hernehummusta, marinoitua kesäkurpitsaa, munakoisoa sekä porkkanaa, oliiveja, tuoretta Levain-leipää, itsetehtyä simennäkkileipää, erilaisia juustoja ja hilloa sekä parsa että sienipiirakka. Juomana skumppaa, viiniä sekä seljankukkamehua. Jälkkäripuolesta on tulossa vielä ihan oma postauksensa.

Tila toimi mielestäni tosi kivasti myös ristiäisiin ja kaikki reilu 60 vierasta mahtuvat hyvin. Me toimme mukanamme tilaa koristamaan ystäväni Pajun häissäkin olleet valkoiset pöytäliinat sekä kirppareilta haalitut maljakot sekä kasapäin kukkia. Ystäväni Cessi, joka oli myös yksi kummeista, teki Myylle myös samoista kukista maailman söpöimmän kukkaseppeleen, jota oli tarkoitus hänen juhlassa pitää. Se kuitenkin unohtui koko päiväksi jääkaappiin.

Itse kastetoimitus oli ihana. Löysimme kivan papin, joka sai kaiken näyttämään ja kuulostamaan juuri meidän tyyliseltä, eli rennolta ja hauskalta. Itsehän en siis kuulu kirkkoon, eikä vanhempia lapsiani ole kastettu, joten oli kiva että kastaminen tuntui minustakin silti hyvältä ja luonnoliselta. Isoveljet lausuivat vielä lopuksi Kun on oikein pieni-runon. Omaan hassuttelevaan tyyliinsä toki. Kummeja Myy sai yhteensä neljä.

Päällään Myyllä oli Oskun suvun puolelta tuleva, 20-luvulta saakka käytetty kastemekko. Myös meidän suvun kastemekko oli tilaisuudessa läsnä, mutta se oli hihoista niin kapea, ettei mahtunut kolmikuisen Myyn päälle. Olin ostanut myös kolmannen, itse juhlissa pidettävän mekon, mutta Myy nukahti toimituksen jälkeen kastemekko päällään ja nukkui itseasiassa ihan juhlien loppuun saakka.

Lahjapöydällä meillä oli Myyn vauvakirja, joka toimi samalla vieraskirjana. Olin myös tettäänyt kuvia, jotka oli tarkoitus laittaa kiertämään niin, että jokainen olisi halutessaan voinut ottaa kuvan mukaansa. Noh, tästäkin unohdettiin mainita, mutta kyllä ainakin osa vieraista kuvia pläräili.

Kaikista unohduksista huolimatta meillä oli todella, todella ihanat juhlat. Tietysti kaikki rakkaat vieraat tekivät tunnelman, muttei käy kieltäminen että myös kauniilla ja toimivalla juhlatilalla oli osuutensa asiaan.

Ristiäiset alkoivat kahdelta ja viimeiset vieraat lähtivät muistaakseni siinä kuuden aikaan. Jos päivä olisi sunnuntain sijaan ollut lauantai, olisivat juhlat varmaan kestäneet yömyöhään saakka. Mietittiin jo kovasti, että mitkähän juhlat tuolla voisi seuraavan kerran järjestää. Ehkä ihan vain aikuisten kesken ja samalla voisi vuokrata myös ainakin saunan, kenties jäädä yöksikin residenssiin. Oli muuten hyvä tietää etukäteen, ettei alakerran juhlinta häiritse ylhäällä työskenteleviä kirjailijoita.

Vaikka kaksi viikkoa oli suhteellisen lyhyt näin isojen juhlien järjestämiseen, vältyttiin mielestäni pahimmilta stresseiltä. Olihan siinä aikamoinen roudaaminen, kun kaikki ruoat tuli omasta takaa, mutta toisaalta olisin ollut varmaan enemmän stresseissä siivoamisen suhteen jos oltaisiin pidetty ristiäiset meillä kotona. Eikä silloin oltaisi voitua kutsua kun ihan pieni osa vieraista.

Aurinkoinen sunnuntaipäivä Töölönlahdella oli täydellinen meidän juhlia ajatellen. Koko huvilan ympäristö on uskomattoman kaunis jopa marraskuussa. Mikä onni että edes muutama huvila alueella on säästynyt ja pidetty kunnossa ja miten ihana että meillä tavallisillakin pulliaisilla on mahdollisuus tätä Villa Kiveäkin käyttää.

Meidän pappikin muuten kehui, että tällaisia kunnon bileitä näiden ristiäisten pitäisikin olla. Ilon juhlia. Kaikesta rentoudestaan ja suuresta määrästä vieraita huolimatta, tilaisuus oli myös ihanan herkkä ja tunnelmallinen.

Suurin osa postauksen kuvista Minna Sipinen Photograpy


VAUVALLA ON NIMI!

19/11/2018

Meillä oli eilen aivan ihanat ristiäiset ja juhlat vauvan nimen kunniaksi. Juhlista vielä myöhemmin lisää, tärkein kuitenkin ensin, eli nimi. Meidän tytär sai kasteessa nimekseen Myy Saga Emilie.

Nimeä pyöriteltiin pitkään ja hartaasti, hienoja nimiä kun on niin paljon! Saga-nimi lyötiin lukkoon oikeastaan heti kun saimme tietää odottavamme tyttöä. Nimellä on suuri merkitys, sillä myös Oskun 95-vuotias supermummo on samanniminen. Myös Emilie on kunnianosoitus toiselle merkitykselliselle lähisukulaiselle.

Etunimi Myy taas tuntui sopivan vauvalle kun nappi päähän. Myy on ollut yksi suosikkinimistäni aina ja yksi niistä nimistä, mitä minulla on ollut mielessä mahdolliselle tulevalle tyttärelleni. Nimi Myy on monelle tuttu Tove Jansonin saduista, mutta itse asiassa nimi tulee alunperin Kreikan kirjaimistosta ja sille on myös oma symboli μ. Sitä on käytetty myöhemmin myös Latinalaisessa kirjamistossa ja metrin miljoonas­osan tunnuksena. Täten Myyn voidaankin katsoa tarkoittavan pienintä mitä on. Ja sitä Myy nyt onkin, perheemme pienin.

Mikä minusta on hienoa on se, että kaikki nämä nimet kuvastavat vahvoja, rehellisiä, rohkeita ja omaa tietään kulkevia naisia. Minusta nimen valinnassa riittää hyvin se, että se on omasta mielestään kaunis, mutta ihanaa myös, että näillä nimillä on sen lisäksi vähän isompi merkitys meille.