Syyskuun alussa kerroin, kuinka meillä aloitettiin unikoulu, eli lopetimme yömaitojen antamisen ja rauhoitelimme taaperon takaisin unille lähinnä laitamalla tutin suuhun ja peiton takaisin päälle. Tosiaan, unikoulu meni alusta saakka lähes näin helposti. Jo tätä ennen hän nukahti itsekseen illalla sänkyyn ja siitä oli varmasti apua myös keskellä yötä uudellen unenpäästä kiinni saamisesta.

Yömaidon lopettamisen jälkeen jotkut yöt menivät paremmin kun toiset, joskus hän heräsi muutaman kerran, aina välillä hän sattui nukkumaan läpi yön. Ainut mikä tuntui rankalta, olivat aikaiset aamuherätykset. Mutta pikkuhiljaa 5.30 herääminenkin vaihtui kuuteen ja siitä puoli seitsemään ja joskus jopa vielä pidempään. Itsehän olin heräillyt niin pitkään niin paljon, että vaikka lapsi nukkui, omat yöni olivat silti katkonaisia. Ja ova edelleen. Onneksi joukkoon on myös mahtunut paremmin nukuttuja öitä, ja vielä niin, että kaikki nukkuvat samana yönä hyvin.

Jossain vaiheessa tilanne meni kuitenkin öisin siihen, ettei enää auttanutkaan pelkkä silittely, jotta baby nukahti uudestaan unilleen. Saatettiin vaatia pidempiä nukutussessioita, syliin ottamista ja pitkää rauhoittelua. Pahimmillaan keskellä yötä oltiin kaikki 1,5 tuntia hereillä itkuisen taaperon kanssa.

Kerran olimme muutaman yön mummolassa, jossa Myy nukkui vieressäni parisängyssä. Huomasin, että jos hän yöllä heräsikin, hänelle riitti pelkästään se, että hän huomasi minun olevan vieressä ja jatkoi itsekseen unia. Kaivaitui ehkä vain vähän lähemmäs kainaloa, mutta saatoimme nukkua levollisesti koko yön ilman sängystä nousemista – ja mikä parasta nukuimme aamulla pitkään, jopa reippaasti yli kahdeksaan.

Aamuöiset huudot kotona kuitenkin jatkuivat ja tunnin rauhoitelun sijasta otinkin hänet viereeni ja saatoimme jatkaa heti unia. Mieheni oli tosin väsistyttävä tässä vaiheessa aina muualle nukkumaan, sillä emme mahdu kaikki 140 leveään sänkyymme. Mietin kyllä jo tässä vaiheessa, että teenkö virheen opettessani lapsen nukkumaan vieressä.

Toisaalta, monet nukkuvat perhepedissä, eikä se tuskin olisi ongelma jos päivittäisimme sänkymme leveämpään – patja kun pitäisi muutenkin vaihtaa parempaan. Järkeilin itselleni myös sen, että monet lapset tulevat jokatapauksessa vanhempien sänkyyn yöllä nukkumaan, viimeisään kun osaavat / pääsevät pois itse sängystään. Että olisihan tämä jokatapauksessa meillä edessä. Jos kerta nukkuisimme kaikki paremmin samassa sängyssä, mikä ongelma?

Mutta sitten tuli se ongelma. Yöt alkoivat muuttumaan taas levottomammiksi. Taapero saattoi herätä ja vaatia pääsyyä meidän sänkyyn jo ennen kun olimme itse nukahtaneet. Kello aamuviideltä viereen ottaminen aikaistui usein jo kello kahdeksitoista. Taapero myös hyöri, pyöri, potki löi ja hyppi päälle unissaan ja yöllä herätessään. Yritin tehdä välimme peitoista ja tyynyistä ”muureja”, mutta se ei auttanut – hän halusi olla mahdollisimman lähellä tai huomioni jos heräsi itse yöllä. Kuitenkin olimme niin väsyneitä, että jatkoimme viereen ottamista, muuten hän protestoi kovaa ja pitkään huutamalla. Sellaista ei yksinkertaisesti vain jaksa keskellä yötä.

Samalla pahenivat taas omat uniongelmat. Oli vaikea saada unta, myös silloin kun olisi saanut nukkua rauhassa. Heräilin paljon ja unen päästä oli vaikea saada kiinni. Aamulla tosin olisi nukuttanut, ja jos taaperon otti viereen sai todennäköisesti nukkuakin ainakin tunnin pidempään. Onneksi tämä on jo vähän helpottanut (oman paksun ja lämpimän peiton vaihtaminen ohuempaan auttoi jo paljon), mutta keholla kestää tosiaan aika kauan palautua parin vuoden pätkäunista.

Meillä oli lähestulkoon jo ostoskorissa uusi 180 leveä sänky, mutta päätimme nyt kuitenkin aloittaa uuden unikoulun. Eli emme ota taaperoa enää viereen nukkumaan. Kumpikaan meistä ei jaksaisi yhtään, mutta pidemmällä juoksulla varmasti parempi valvoa muutamana yönä, kun venkslata ja nukkua huonosti jokikisenä. Tiedän, että perhepeti-systeemi toimii monilla eikä nukkumisjärjestelyillä ei ole sinänsä väliä – kunhan kaikki saavat nukutuksi. Meillä samassa sängyssä nukkuminen ei kuitenkaan tunnu toimivan.

Kyselin muutama viikko instassa, että miten muut nukkuvat ja minkälaisia unijärjestelyitä muilla on. Vastauksia oli yhtä monta kun vastaajiakin. Sain myös muutamia neuvoja, vaikka en kysynyt. Joku ehdotti lapsen siirtämistä toiseen huoneeseen nukkumaan. Vaikka meillä onkin täällä joka toinen viikko kaksi makuuhuonetta tyhjillään, tarvitsevat isommat lapset omaa tilaa eikä olisi heitä kohtaan reilua laittaa pikkusiskoa samaan huoneeseen nukkumaan. Eli se ei ole meillä vaihtoehto, vaan nukumme siis silti samassa huoneessa, koska taaperolla ei ole omaa huonetta – enkä itse edes usko sen olevan meidän kohdalla ongelma.

Ensimmäinen, eli viime yö unikoulua meni onneksi ilman yöhuutoja. Taapero heräsi himpun yli kuusi ja vaati pääsyä viereemme. Mieheni nousi kuitenkin tässä vaihessa hänen kanssaan aamutoimiin. Eli hei vaan taas aikaiset aamut.

Ihanaa isänpäivää omalle isälleni sekä lasteni isille! <3 Sekä tottakai kaikille muillekkin isille, iskille, papoille, vaareille, fafoille, mufeille, isoisille, paapoille, taatoille, ukoille, ukille, äijille, bonusisille ja isänmielisille elämän tärkeille ihmisille.

Kutsutaanko teillä muuten jollain erikoisemmalla tavalla isoisiä tai isejä, joku varmasti jäi listata vielä uupumaan?

Kaupallinen yhteistyö Piltti & Indieplace

Meidän lapset täällä pohjolassa saavat ihan poikkeuksellisen hienon alun elämälleen. Meidän pohjoiset pienet ovat kaupungissakin luonnon helmassa, meidän pohjoiset pienet nukkuvat päiväunensa paukkupakkasissa ja pääsevät saunomaan jo ennen kun osaavat kävellä. Meidän pohjoisen pienet nukkuvat suloisesti läpi yöttömän yön ja kaamoksen aikaan ovat aikaisin aamulla pihalla, kuravaatteissaan valmiina leikkimään. Pulkan kyydissä he matkaavat läpi tuulen ja tuiskeen. Meidän pohjoisen pienet saavat maistaa suoraan varvusta maailman parhaimpia ja puhtaimpia marjoja. Voi ihanat pienet, punaposkiset pikkuisemme!

Kotimainen Piltti on valmistanut pohjoiseen makuun sopivia lastenruokia vuodesta 1952 lähtien – pitkät perinteet siis takaavat sen, että Piltti tuntee suomalaisten lasten maun. Piltin lasipurkkituotteet valmistetaan edelleenkin Turussa ja nykysin täysin hiilineutraalisti. Hiilineutraali tehdas tarkoittaa, ettei Piltin tehtaalta toimiteta lainkaan jätettä kaatopaikalle, ja tuotanto on muutenkin täysin hiilidioksiidivapaata. Tuotantoon tarvittava höyryvoima hankitaan läheiseltä Turku Energian biopolttolaitokselta.

Laskipurkkituotteissa käytetään mahdollisimman paljon paikallisia raaka-aineita ja siitä tunnustuksena ne ovat saaneet myös avainlippu-merkin. Lasipurkki ja metallikorkki ovat myös 100% kierrätettäviä. Tutussa puna-valkoruudullisessa korkissa olevan koodin avulla tuotteessa käytetyt raaka-aineet voidaan jäljittää pellon tarkuudella. Lastenruoan valmistuksessa käytetään vain parhaita, puhtaita lastenruokalaatuisia raaka-aineita, joita koskevat tarkat laatuvaatimukset.

Piltti Pohjoisen Maut-tuotesarja on täydentynyt kolmella uudella maulla: Prinsessa, Luumua & Marjaisat palat, joihin ei ole lisätty sokeria tai makeita mehutiivisteitä. Uutuustuotteet saavat makeutensa pelkästään kypsistä marjoista ja hedelmistä. Lisäksi kolme vanhaa tuttua sosetta Punaposki, Ruusunmarjainen & Metsämarjainen löytyvät nyt Pohjoisen Maut-tuotesarjan alta ja myös niiden reseptit on päivitetty makeuttamattomiksi. 

Meille, etenkin lasten ruoissa tärkeää on puhtaus, laatu sekä tietysti hyvä maku. Kuka nyt ei tahtoisi tarjota pienelleen vain parasta? Meillä valmiita marja -ja hedelmäsoseita käytetään yleensä puurojen joukossa sekä välipalana niin kotona kun reissussakin. Pohjoisen Maut-soseissa on hyvä sekoitus kirpeyttä ja makeutta, joten myös perheen isommille lapsille ne maistuvat vaikkapa jogurtin joukossa. Eikä ihme, sillä muistan itsekin vielä vähän isompana lapsena syöneeni viilin aina Piltin ruusunmarjasoeen kanssa!

Kuten sanottu, vaikka asumme kaupungissa, luonto on meillä kokoajan lähellä. Kerrostaloasuntomme maisemaa koristavat korkeat männyt oravineen, parvekkeella vierarailevat tiaiset ja molemmin puolin kotikorttelia kohoavat isot metsät, joissa voi kuulla tikan naputuksen.

Yksivuotias Myy on ehtinyt nuoreen ikäkäänsä verratten jo paljon. Hän on syönyt mustikoita suoraan puskasta, nukkunut yön teltassa, pulahtanut järvessä, heittänyt monet kerrat löylyä puusaunan ylälauteelta, kulkenut mukana laskettelureissulla, käynyt sienimetsällä, nähnyt valkohäntäpeuran mummolan pihalla ja nukkunut tuntikausia raikkaassa ulkoilmassa.

Kaikkiin näihin retkiin liittyy vahvasti tietysti myös eväät. Ruoka maistuu parhaalta ulkona nautittuna tai viimeistään pitkän ulkoulun päätteeksi. Liikkuessamme vähänkin pihapiiriä kauemmaksi, löytyy repusta vähintään jotain pientä huikopalaa, kuten marjasosetta. Pohjolan pikkuisia yhdistää myös se, että eväitä syödään ulkona vuodenajasta riippumatta.

Pohjoisen maut uutuuksista Prinsessaisen reseptistä löytyy omenaa, mansikkaa ja metsämustikkaa, se on myös mitä mahtavin C-vitamiinin lähde. Luumua-soseesta taas löytyy niin tuoretta että kuivattuakin luumua, joka edistävät vatsan toimintaa. Marjaisat Palat-soseessa taas maistuu omenasose, mansikka ja metsämustikat, omenapalat tuovat rakennetta ja sen avulla on helppo pikkuisen totutella karkeampaan ruokaan. Myös tässä on runsaasti niin luonnollista että lisättyä C-vitamiinia.

Muita Piltin tämän syksyn uutuksia ovat annospuurot sekä sormiruokailuun kivaa vaihtelua tuovat Puffit. Kätevä (ja myös 100% kierrätettävä) purkki kulkee kivasti mukana repussa ja ainakin meillä syrjäytti heti liian pitkäksi venyneiden kauppareissujen pelastajat – eli maissinaksut. Puffit on helppo noukkia pienilläkin sormilla ja sulavat nopeasti suuhun. Parasta näissä on, että kätevän ja uudelleen suljettavan pakkauksen ansiosta ne kulkevat siististi ja ehjinä mukana menoissa.

Itselleni oli ennen tätä yhteistyötä ihan uutta tietoa se, että lasipurkkituotteet tuotetaan täysin hiilineutraalisti – ihan mahtava juttu! Olen tosi iloinen myös siitä, että Pohjoisen maut soseista ei löydy sokerin lisäksi myöskään mehutiivisteitä – ne kuitenkin ovat melkein sama asia sokerin kanssa. Me kun turvaudumme kuitenkin päivittäin vähintään aamu -tai iltapalapuuron kanssa näihin valmiisiin soseisiin.

Ihana juttu on myös se, että Piltti tukee Mannerheimin Lastensuojeluliiton arvokasta työtä. Jokaisesta Pohjoisen Maut 4-packista  Piltti lahjoittaa 5 senttiä MLL toiminnan tukemiseen, jonka kanssa he ovat toimineet jo 15 vuoden ajan yhdessä suomalaisten lapsiperheiden puolesta.

Mikä teidän mielestänne tekee pohjolan pikkuisista niin erikoislaatuisia?

Kirjoitin tästä samasta aiheesta jo aiemmin päivällä instaan, mutta halusin jatkaa ajatusta täälläkin. Sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan tai itsessäänselvyydessään, sen sanoma on tärkeä: annetaan lasten olla lapsia.

Ehkä paras kohteliaisuus, jota olen äitiydestäni saanut on se, miten annan lapseni olla rennosti lapsia omina yksilöinään. Tutkia ja tarkastella maailmaa, kiipeillä, kokeilla ja ehkä vähän vanhingossa joskus sotkea samalla.

Minulla ei ole mitään sen kummempaa kasvatusfilosofiaa, enkä oikeastaan mieti juurikaan näitä juttuja arjessa. Teen ja olen vaan, tunteella ja täynnä rakkautta. Tärkeää minulle on kuitenkin antaa lasten olla lapsia. Olla juuri sellaisia kun ovat ja saada itsevarmuutta siitä, kun vanhempi hyväksyy ja arvostaa.

Kaikki lapset ovat erilaisia, mutta heitä yhdistää uteliaisuus ja halu oppia. Lapset oppivat itse kokeilemalla. Kuten vaikka sen, kuinka monta kertaa pitää tehdä kuperkeikka ennen kun päässä alkaa pyöriä, miten monta kertaa sängyllä voi pomppia ennen kun äiti kieltää, miltä perunamuussi tuntuu hiuksissa ja miten nopeasti pystyy juoksemaan paljain jaloin.

Lapsilla tulee olla vapaus elää iloista ja huoletonta elämää. Vapautta olla, leikkiä, tutkia, kokeilla – turvallisesti juuri sellaisena kun ovat.

Älkää ymmärtäkö väärin, tottakai myös kiellän lapsiani – usein monta kertaa päivässä (esim perunamuussia ei saa laittaa meillä päähän). Väsyynenä ja stressaantuneena enemmän. Parempina päivinä sitten vähemmän ja ennenkaikkea silloin kieltäminen on helpompi verhota toiseen muotoon. Sanoa ”ei” eri tapaa, rakentavammin, opettavasemmin. Rakkaus on myös rajoja, mutta rajat eivät kuitenkaan estä lapsia olemasta lapsia.

Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa. Vanhemmuus on paljon irti päästämistä. Välillä tuntuu vaikealta katsoa vierestä kun taapero haluaa syödä itse tai opetella syöttötuliin kiipeämistä – pitää vain päästää irti ja pysytellä sopivan matkan päässä, valmiina torjumaan pahimmat tilanteet, mutta antaa sijaa roiskeille ja pienille kolhuille.

Lapsilla on oikeus näkyä ja kuulua, tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Lapset eivät ole pieniä aikuisia vaan lapsia. Ja joskus lapset vaikka rupeavat kävelemään käsillä, metsästämään auringonsäteitä tai harjoittelemaan karateliikkeitä taidenäyttelyssä. Tietyissä olosuhteissa (esim kun kukaan tai mikään ei ole vaarassa) se on tosi ok.

Kuvissa näkyvät vaatteet on saatu R/H:lta insta-yhteistyöhön. Heidän uusi Freedom Kids lastenvaatemallisto innoitti alunperin tämän tekstin kirjoittamiseen.

Kaupallinen yhteistyö SoFine & Indieplace kanssa

Käsi ylös, kuka vietti lihatonta lokakuuta? Vaikka kuukausi on nyt lopuillaan, ei se tarkoita etteikö ruokavalioon kannattaisi jatkossakin lisätä reippaasti kasvisruokia. Me itse olemme syöneet aina vähän vaihdellen tofua, mutta nyt kun perheen nuorimmainenkin innostui siitä, niin paljon taas entistä enemmän.

Tofu onkin mitä mainioin vatsantäyte, se on edullista, helppoa ja ekologista. Tofu sopii moneen erilaiseen ruokaan ja valmiiksi maustetuista tofuista saa aikaan vaikka mitä.

Tofuhan ei itsessään maistu oikeastaan miltään ja siksi sitä varmaankin ollaan usein totuttu käyttämään eritysesti aasialaistyylisissä, reippaasti maustetuissa ruoissa. Ja sellaisiin tofu sopiikin aivan ihanasti! Mutta niin se sopii moneen muuhunkin!

Meillä kyllä lapset tykkäävät tofusta ihan myös maustamattomana ja kylmänä (kuten minäkin – siis kylmänä, ei mauttomana). Juuri muutama viikko sitten laitoin instaan videon, jossa taapero syö onnessaan maustamatonta tofua ihan sellaisenaan. Se aiheutti sydänsilmäemojeiden kommenttitulvan. Tofu on siis myös tosi hyvää sormiruokaa syömään opetteleville pienille.

Aikuiseen makuun maustamaton tofu voi kuitenkin olla – no mautonta. Maun lisäksi tofun maistumiseen vaikuttaa usein sen valmistustapa. Herkullista ja rapeaa tofua saa kuitenkin helposti, kunhan ensin kuivaa tofun pinnan hyvin, esimerkiksi painamalla sitä kahden talouspaperin välissä, jonka jälkeen paistaa sen öljyssä kuumalla pannulla. Maustamattoman tofun maustan itse yleensä soijakastikeella, valkosipulilla ja pippurilla, mutta parhaimman maun siihen saa marinoimalla tofun etukäteen. Siksi suosinkin yleensä valmiiksi marinoituja tofuja, sillä arvostan ruoanlaitossa nopeutta ja helppoutta.

SoFinelta löytyy useampia valmiiksi marinoituja luomu-tofuja, niin isona paloina kun nopeasti valmistuvina esikypsennettyinä kuutioinakin. Näistä SoFine Luomu Tofu  à la minute kuutioista omat suosikkimakuni ovat Savu, Marinoitu sekä Inkivääri-Valkosipuli. Muita herkullisia makuja ovat muunmuassa Teriyaki, Thai ja Tomaatti-Basilika.

Uutuutena pakkaseen on tullut kalattomat kalapuikot, SoFine SoSea Sticks sekä SoFine SoFish Sticks– miten mahtavia tuotteita eritysesti kiireiseen lapsiperhearkeen, mutta maistuvat herkullisesti muulloinkin, kuten vaikka illallisella tortillan välissä. Pakkasesta on helppo heittää uuniin tai pannulle tarvittava määrä puikkoja, vaikka harrastuksiin rientäville lapsille.

Aasialaisten ruokien, kastikkeiden ja keittojen lisäksi tofu sopii mielestäni ihanasti syksyn sienien kanssa. Tofu ja sienet sopivat täydellisesti esimerkiksi kermaiseen pastaan tai risottoon. Syksystä inspiroituneena halusinkin jakaa teille nyt tosi helpon, edullisen ja makunystyröitä hivelevän satokausireseptin:

TOFU-SIENI-JUURESPANNU (aka SYYS-SPYDÄRI) & YRTTIKASTIKE

SoFine Luomu Tofu à la minute savunmakuisia tofukuutioita
Suppilovahveroita
Herkkusieniä
Porkkanaa
Lanttua
Perunaa
Punajuurta

Kastike:
1 nippu lehtipesiljaa
1 nippu ruohosipulia
kourallinen rucolaa
2 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 limen mehu
1/2 sitruunan mehu
1 tl piparjuuritahnaa
3 rkl vegaanista majoneesia

Pese ja pilko juurekset reiluiksi paloiksi uunipellille, perunoihin ja porkkanoihin voi jättää kuoret. Ripottele pinnalle vähän oliiviöljyä ja halutessasi ripaus suolaa. Paista uunissa 200 asteessa (kiertoilma) noin 15-20 min. Tee tässä välissä kastike.

Laita kaikki ainekset majoneesia lukuunottamatta korkeareunaiseen astiaan ja painele sauvasekottimella hienoksi. Sekoita lopuksi majoneesi mukaan, voit vaihtaa sen halutessasi myös esim. kevyempään kreikkalaistyyppiseen kaurajogurttiin. Anna tekeytyä jääkaapissa.

Kuivaa hyvin tofu talouspaperin avulla. Kuumenna pannu ja lisää öljy sekä putsatut sienet sekä ripaus suolaa ja pippuria, lisää sen jälkeen tofu ja paista se sienten kanssa rapeaksi. Pyöräytä joukossa vielä uunissa olleet juurekset. Tarjoile yrttikastikkeen kanssa. Voit halutessasi lisätä sormisuolaa vielä valmiin annoksen päälle.

*

Jos on tottunut syömään lihaa, kannattaa mielestäni kasvisruokaan suhtautua nimenomaan kivana juttuna, joka tuo omaan ruokavalioon hyvää ja kivaa, eikä niin että se vie pois jotain. Kasvisten määrän lisääminen edistää omaa terveyttä ja on ekologisempaa. Herkullisia ja helppoja kasvisreseptejä on vaikka millä mitalla ja parhaimmillaan sen oman lemppariruoan voi tehdä myös kasvisversiona – edes silloin tällöin. Silloin se on myös edullisempaa. Jos lapset opettaa pienestä pitäen mahdollisimman laajasti erilaisten kasvisten makuihin, tulevat he todennäköisesti syömään monipuolisesti myös vanhempina.

Kasvisruoan lisäksi ekologisempaa ruokailua on tottakai myös suosia kotimaista sekä kausituotteita, kuten nyt syksyllä lähimetsästä poimittuja sieniä ja syksyn juureksia. Ruokahävikki on asia, jossa ainakin meidän perheessä on vielä, ainakin välillä, parantamisen varaa. Ruokahävikin minimoimiseksi juurikin tällaiset pyttipannut tai tehdään mitä jääkapista löytyy- pastakastikkeet ovat mitä parhaimpia ruokia. Niihin kun voi laittaa oikeastaan mitä vaan.

Itse olen huomannut myös sen, että on melkein ihan sama mitä ruokaa tekee, jos lapset otetaan mukaan ruoanlaittoon, maistuu ruoka heille myös paljon paremmin. Oletteko itse huomanneet saman? Tämän ruoan kohdalla teimme taas aimo harppauksen sienien syömisen kanssa. Mitä muita vinkkejä teillä olisi ekologisempaan ja terveellisempään keittiöön?