Pizza himottaa, farkut ahdistaa ja olen tällä viikolla siirtänyt salille menoa jo kolme kertaa. Jotain on tehtävä. Tai vähän jo teinkin, mutta silti motivaatio on edelleen vähän hukassa. Olen ollut syksystä saakka kasvis -ja ajoittain täysin vegaanisellakin ruokavaliolla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin välttämättä syönyt kokoaikaa mitenkään superterveellisesti. Kaikkea epäterveellistä herkkua kun saa vegaanisenakin. Suurin ongelmani ehkä kuitenkin on kasvisruoan useasti korkea hiilaripitoiuus ja siitä seuraava hiilareiden ja sokerin himo. En tiedä vaikuttaako muillakin hiilareiden syöminen niin, että niitä pitää vaan saada lisää ja lisää? Minulla ainakin. Ja munkkia päälle.

Päivässä tulee onneksi käveltyä aina yhteensä ainakin muutama tunti, mutta muuten liikuntakin on jostain syystä ihan unohtunut. Tuntuu että keho kaipaisi kunnon hikirääkkiä, mutta kun ei muuten joko huvita tai sitten ei ole siitä kuuluisaa aikaa. Sitten siitä tulee kaiken kukkuraksi vielä huono-omatunto kun ei ehdi tai jaksa. Pari päivää sitten latasin puhelimeen sitten appin nimeltään 7 min workout. Kyllähän ihmisellä  pitäisi ainakin seitsemän minuuttia päivässä olla aikaa jotain lihaskuntoa vähän tehdä. Huono-omatuntokin hälveni kun parina päivänä on sattunut kainaloissa sellaisiin lihaksiin, mitä en edes tiennyt olevan olemassa.

Tuntui kuitenkin siltä, että tarvitsisin vieläkin lisää motivaatiota. Ajattelin selailla vanhoja postauksiani. Muistelin että siellä oli jotain sporttijuttuja, onnistumisia ja elämäntapamuutokseen liittyviä kirjoituksia. Muutaman postauksen jälkeen olin sanaton. Jotenkin ylpeä itsestäni. Miten se ala-asteelta saakka jojo-laihduttanut Minttu voikin kirjoittaa noin viisaasti. Yhdessäkään ruokavalioon, minäkuvaan, painonhallintaan tai hyvinvointiin liittyvässä postauksessa pääpointti ei ollut kaloreiden laskeminen, itsensä piiskaaminen tai muutkaan kepuliskonstit. Kaikista paistoi läpi itsensä hyväksyminen, rakastaminen ja armollisuus.

Istuin siinä koneella, uunissa muhi kaalilaatikko ja olin juuri lähdössä kävelylenkille hakemaan pojat eskarista ja päiväkodista. Näinhän on juuri hyvä. Joo-o, toki olisin voinut syödä illalliseksi vain porkkanan ja juosta päiväkodille kolmen kilon painot nikoissa. Mutta en minä ole sellainen. En tykkää sellaisesta. Miksi sitten tekisin niin?

Se oli paras motivaatio mitä olisin voinut saada. Muistutus siitä että minä olen oikein hyvä tällaisena. Että liikun, vaikka sitten ”vain” lenkkeillen, koska se tekee hyvän olon. En siksi että yrittäisin mahtua kauneusihanteeseen. Sama juttu ruuan kanssa. Arvostan itseäni, joten haluan siksi syödä hyvin ja puhtaasti. Jos sen seurauksena mahdun paremmin farkkuihini, on se vaan plussaa. Mutta jos huomenna viikonlopun alkamisen kunniaksi syönkin pizzaa ja sen kanssa lasin viiniä, on sekin ihan ok. Koska jokainen on sen aina välillä ansainnut ja elämästä pitää nauttia.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Muutama hassu auringonsäde menneellä viikolla sai tämän tytön ihan kevättunnelmaan. Edes monta päivää kestänyt räntäsade ei ole vienyt fiilistä pois. On ihana kun askel tuntuu kevyeltä, naama on kokoajan kuin hangon keksi ja silti kaikesta energiasta ja päässä pyörivistä ideoista huolimatta mieli on hurjan harmooninen.

Se on hieno tunne, kun on itse varma että kaikki tulee menemään hyvin. Sitä niin usein haaveilee ja haluaa jotain, mutta unohtaa keskittyä siihen mitä on tässä ja nyt. Jotenkin tuo kevään tuleminen taas palautti mieleeni tämän. Tuntuu että olen juuri nyt todella rakastunut elämään.

Ja se elämä. Se on yhtä vuoristorataa, iloja ja suruja. Oma asenne kuitenkin ratkaisee. Viimepäivien tapahtumat ovat myös muistuttaneet siitä, että myös ikävistä asioista voi löytää hyvää. Mummoni sai sydänkohtauksen. Se myös toi koko perheen koolle ja muistutti miten rakkaita läheisiä minulla onkaan. Ja mummokin on jo iloisella ja reippaalla päällä. Kaikki menee lopulta hyvin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kaksiviikkoinen Thaimaassa oli tosiaan ihana. Loistava kohde lasten kanssa. Vaikka lennot olivat pitkät, sujuivat ne ilman mitään kommelluksia. Uskon että näiden reissumiesten kanssa myös matka välilaskulla olisi onnistunut, mutta onhan suora lento aina stressittömin. Aiemmista reissukerroista poiketen en myöskään tällä kertaa matkustanut poikien kanssa yksin, vaan lisäkäsinä olivat sekä äitini että kaksi veljeä. Vaikka välillä tuntui että minulla olikin neljä lasta kaitsettavana…

Thaimaassa parasta ehdottomasti oli lämpö, sen jälkeen tulee upea ranta ja meri. Ihmiset olivat aivan ihania ja ihan uskomattoman lapsirakkaita. Sain viimeksi tänään facebook viestin eräältä hotellimme työntekijältä viestin kuinka hän ikävöi poikia. Toinen oli juui ladannut heistä kuvan Instagramiinsa…

Kiehtovaa paikassa on sen rosoisuus, kontrasti kauniiseen ja kurjaan. Samalla se oli paikoitellen myös surullista. Olla nyt turistina paikassa jossa moni elää hurjan köyhissä oloissa ja työskentelee pyöreitä tunteja joka ikinen päivä, muun perheen ollessa pahimmillaan satojen kilometrien päässä. Mutta, kuten tänään Kaaponkin kanssa puhuttiin, on matkustamisessa juurikin hienoa se että pääsee näkemään maailmaa. Näkemään että mitä kaikkea täälle pallolle mahtuu ja miten erilaisia ihmisiä ja paikkoja onkaan olemassa. Se kasvattaa arvostusta ihmisiä sekä eläimiä -ja ylipäätään maapalloamme kohtaan.

Tuolla Kaho Lakissa, jossa olimme, vaikutti olevan useampia lapsiystävällisiä hotelleja. Ja vaikka meillä ei enää tarvetta olekkaan, näytti ruokakaupoissa olevan ihan reilusti erilaisia vaippoja sekä valmiita vauvanruokia. Usein kun ne suositellaan Suomesta saakka mukaan raahaamaan. Myöskään kaikkia lääketarpeita ja aurinkorasvoja ei kannata pakata mukaan. Vaikka tuo Khao Lakin keskusta on hyvin pieni, löytyi sieltäkin kolme apteekkia. Ja hinnat olivat myös edullisemmat. Toki ihan pienten lasten kanssa matkustaessa täytyy ehkä ennakoida pikkuisen enemmän kun meidän. UV-vaatteet suosittelen pakkamaan lapsille mukaan, kaksin kappalein jos mahdollista. Muutoin peräänkuulutan, jo ehkä vähän kulunutta nevoani matkaajille, ota rennosti. Täällä vielä 12 vinkkiä lasten kanssa matkustamiseen jos kiinnostaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ajattelin toteuttaa tämän viikon kiitollisuuspostauksen vähän eri tyylillä kun aiemmin. On nimittäin taas sellainen viikko takana että olen kiitollinen oikeastaan ihan kaikesta. Rakeiset instagram kuvat ovat kuitenkin edelleen mukana.

On jännä miten omalla mielellä ja asenteella voi vaikuttaa niin paljon omaan elämäänsä, mutta ehdottomasti myös ympäristöönsä. Sillä on niin suuri merkitys että ajatteleeko asioista postitiivisesti vai ei. Ja se tarttuu. Elämä on paljon kivempaa kun näkee myös asioiden hyvät puolet. Ikäviä asioita ja huonoja päiviä on kaikilla, mutta se on asennekysymys miten niistä pääsee yli. Huonot jututkin kun voi yleensä kääntää toisin päin. Jos peruspositiivisuus on hukassa, voi sellaiseen opetella. Vaikkakin juuri aluksi miettimällä joka päivä yhden asian josta on kiitollinen. Ja niin kliseiseltä ja ällöttävältä kun kuulostaakkin, niin ilon kautta. Pitää vaan repiä sitä hyvää, tai edes huonoa huumoria, kaikesta mahdollisesta. Jonkin ajan kuluttua sitä vaan huomaa positiivisuuden olevan se oma perusfiilis. Ja se jos mikä on kivaa.

Viime viikkoon mahtui paljon hyvää. Rauhallisen kotiviikon jälkeen oli energiaa aloittaa uusi viikko täysillä. Kivoimpia juttuja oli leppoisa maanantai ja tulevan loman fiilistely. Postista nimittäin tipahti kasa uusia bikineitä. Tiistaina sain tehtyä hyvin hommia ja törmäsin sattumalta kaveriin. Oli kaunis aurikoinen päivä ja se vaikutti heti mielialaan ja energiatasoon. Keskiviikko alkoi ihanemmin kun ikinä, vuorossa oli nimittäin lasten ensimmäinen päiväkodin joulujuhla! Miten ylpeä sitä voikaan olla, ja ääk miten söpöjä kaikki olivat. Koristeltiin jouluikkunaa ja syötiin paparitaikinaa. Torstaina oli vuorossa vapaa-ilta, ensin kampaajalle ja sitten kaverin kanssa syömään. Ruoka oli hyvää, viini oli hyvää, hiuksista tuli hyvät ja seura oli parasta. Perjantai alkoi taas toisenlaisella hemmottelulla, nimittäin sokeroinnilla. Nyt voi sitten nauttia loman samettisäärissä. Pojilla oli molemmilla myös neuvola ja siellä kaikki meni hienosti. Illalla olin katomassa exäni keikkaa josta jatkoimmekin isolla porukalla lähiöön piccujouluihin. Extempore reissu, jonka aikana näin ihan hirvästi vanhoja tuttuja. Niin hauskaa! Yöllä saatoin ajaa taksilla toiselle puolelle helsinkiä ja herätä aamulla yhdestä lempparikainaloistani. Lauantai jatkui pikaisella kääntymisellä kotona josta lähdimme kaveriporukalla ajamaan Lahteen. Taas pari mahtavaa keikkaa, yksi uusi lempibiisi, kohtaamisia, lihamukeja ja mielettömästi naurua. Sunnuntai-aamu alkoi taas Helsingistä ja sieltä kainalosta (ja tämä nyt ei ole mikään sellainen rakkausjuttu, vaikka kiva juttu onkin!). Koko päivä yökkärissä, HIMYM maratooni ja thaimaalaista kotiinkuljetuksella. Eli siis viikko oli täynnä hyvää, mikä onni että sain viettää aikaa melkein jokaisen elämäni lempparityypin kanssa! Mites teillä, mitkä olivat viime viikon parhaat jutut?

Tästä viikosta tulee vähintään yhtä hyvä ja olkoon se täynnä ihania asioita joista olla kiitollinen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Maanantaina olin kiitollinen että sain nukkua pitkään rankan viikonlopun jäljiltä. Aamupala oli myös ihana.

Tiistaina olin kiitollinen papalle, jonka antoi jonotuslappunsa meille poliisiasemalla passia hakiessamme.

Keskiviikkona olin kiitollinen upeasta säästä. Kävelin aivan rauhassa pitkin töölönlahtea miettien syntyjä syviä.

Torstaina olin kiitollinen Tinderistä joka pelasti muuten tylsän iltani. Siitä ei valitettasti ole painokelpoista kuvaa, tässä teille kuitenkin ihana Elvis.

Perjantaina olin kiitollinen lapsistani, joilla on vähintään yhtä sekopäinen huumorintaju kun itselläni.

Lauantaina olin kiitollinen Arabian tarjouluastiasta joka kesti ehjänä uunissa, vaikken ollut varma.

Sunnuntaina olin superkiitollinen kaikista ihmisistä ja tilaisuuksista joista olen blogin kautta saanut. Viimeisimmästä pian lisää!

Toivottavasti muutkin löysitte tällä viikolla asioita joista olla kiitollinen. Viimeviikolla alkaneen kiitollisuushaasteen/postaussarjan kaikki osat löytyy täältä. Mahtavaa tulevaa viikkoa meille!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.