Minua pyydettiin mukaan tekemään uudenlaista Tyylini Kolmella Sanalla-asugeneraattoria Indiedaysin ja Bio Luvilin yhteistyökampnajan merkeissä. Asugeneraattorista voi etsiä inspiraatiota omaan pukeutumiseen värin, materiaalin tai fiiliksen mukaan. Itse olen selaillut kesäisiä asuja nyt muutamana päivänä aivan ihastuksissa. Ai vitsit, ihmisillä on ihania vaatteita ja tosi erilaisia tapoja yhdistellä niitä.

Samalla Bio Luvilin sivuilta kannattaa katsastaa erilaisten materiaalien pesohjeet, joiden avulla saa ne omat vaatteet sälytettyä pidempään parempina. Moni nimittäin käyttää yhtä pesuainetta kaikkien vaatteiden pesuun, joka puolestaan useasti haalistaa vaatteiden värejä sekä huonontaa tiettyjen tekstiilien kestävyyttä. Itse aloin vasta hiljattain käyttämään mustille ja tummille vaatteille tarkoitettua pesuainetta ja eron kyllä huomaa. Ei se ollutkaan mitään huuhaata!

Asugeneraattoriin liittyen  käynnissä on nyt myös Instagram-kisa, jossa arvotaan 300 euron lahjakortti voittajan valitsemaan vaatekauppaan! Lisäksi palkintona on vuoden pesuainepakkauksia. Kisaan osallistutaan ottamalla kuva omasta asusta ja kuvailemalla sitä kolmella sanalla eli värillä, tekstiilillä ja fiiliksellä sekä tägäämällä se hashtagein #BioLuvil sekä #TyyliniKolmellaSanalla instagramiin. Kannattaa siis ihan ehdottomasti osallistua!

Täällä blogissa ollaankin aiemminkin puhuttu vaatteiden huollosta, olisi silti mielenkiintoista kuulla miten te hoidatte vaatteitanne? Onko jotain kultaisia vinkkejä vaatteiden huoltoon?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tein eilen pienen ihmiskokeen. Pärjäänkö vuorokauden ilman puhelinta ja nettiä. No, pärjäsin.

Oikeasti en tehnyt kokeilua vapaaehtoisesti. Puhelin hajosi ja koska en ole vielä vuodenkaan asumisen jälkeen saanut aikaiseksi asentaa taloyhtiön nettiä, vaan käyttänyt puhelimen yhteyspistettä, olin sitten kokonaan ilman. Minulla ei ollut sillä hetkellä aikaa hoitaa asiaa, joten päätin vaan jättää sen seuraavaan päivään. Sen tiedostaminen, etten pääsisi koko päivänä selaamaan somea tai katsomaan netflixiä lasten mentyä nukkumaan vähän ahdisti, mutta koska asialle ei voinut mitään annoin vaan olla.

Ilta kotona oli vähän outo. Otin vaikka kuinka monta kertaa pimeänä olleen puhelimen käteen. Kymmenen aikaan illalla totesin, että ei kai tässä muu auta kun mennä nukkumaan. Yleensä saan unen päästä kiinni vasta reippaasti puolen yön jälkeen. Ja sängyssäkin pyörin ainakin tunnin puhelimen tai läppärin kanssa.

Aamulla pääsin sitten hoitamaan puhelin-asiaa. Olin ihan varma että olen saanut ainakin miljoona kiireellistä sähköpostia, kymmeniä huolestuneita yhteydenottoja kavereilta, satoja tinder-treffiehdotuksia ja missanneeni jonkin todella suuren uutisen. Tänään kaikki oli kuitenkin aivan samoin kun eilenkin samoihin aikoihin. Pari viestiä, ei mitään kriittistä. Kaikki hyvin. Maailma ei ollut romahtanut, vaikka olinkin ollut vuorokauden ilman nettiä.

Oma kännykän räplääminen on häirinnyt jo pitkään. Se on kumma, ettei ratikkaakaan voi odottaa paria minuuttia, ilman että kaivaa sen puhelimen esiin. Se vie myös ihan hirveästi aikaa. Toisaalta sitten yritän välillä puolustella itseäni itselleni, että onko se nyt niin vakavaa? Mitä sitten jos räpellän sitä puhelinta jatkuvasti, se on tätä päivää. Eilisen ihmiskokeen innoittamana ajattelin kyllä pistää itselleni muutamia sääntöjä. Että selaan somet korkeitaan vain tunnin välin ja etten ota puhelinta sänkyyn. Hyvästi perinteeksi muodostunut tinderin selaaminen kunnes silmäluomet painuvat kiinni, tervehdys paremman yöunet.

Ja jos ihmettelette miksi olen usein asukuvissa kännykkä kädessä, johtuu se siitä että puhelin toimii myös kamerani kaukolaukasijana. Sentään niin koukussa en ole, että selaisin instaa myös kesken kuvausten

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ihan kaikista uusimmat blogin lukijat eivät ehkä vielä tienneet, mutta kuten arvata saattaa, lempparivärini vaatteissa on ehdottomasti musta. Järkkäilin tuossa hiljattain juuri vaatehuonetta ja paria vaalenpunaista ja tummanharmaata vaatetta lukuunottamatta kaikki muut vaatteeni ovat mustia. Ostin kyllä nyt alkutalveksi tosi hienon vihreän talvitakin, mutta se on jo kirppiskassissa, sillä en vain osaa käyttää muita värejä.

Mulla on muutenkin ollut suuri takkevaje sen jälkeen kun lempparitakkini koki alkuvuodesta  kovan kohtalon remppaamisen seurauksena. Täydelliselle villaiselle vintagetakille ei löytynyt tarpeeksi hyvää seuraajaa, ennen kun viime viikolla. Tai oikeastaan olisin halunnut vielä vähän pidemmän helman, mutta onneksi olen tällainen pätkä, niin tuo Marimekon villakangastakki on juuri siinä hilkulla. Takki oli kolme kertaa kalliimpi, kun mitä olin budjetoinut, ja kannan edelleen siitä hyvin huonoa omaatuntoa. Mutta kaikista kymmenistä sovittamistani takeista se vaan oli aivan ylivoimaisesti istuvin, parhaimman näköinen sekä laadukkaimman tuntuinen. Ehkä minä tai joku muu voi vielä joskus viidenkymmenen vuoden päästä kutsua tätä vintagetakiksi, kuten minä sitä edellistä. Ja oikeasti hyvä ostos tuo oli, olen käyttänyt ostopäivän jälkeen takkia joka päivä. Kiva miten vaikka tennareiden ja hupparinkin kanssa, tuo takki päällä, näytän eden vähän asialliselta.

Tänään tyyli oli kuitenkin vähän virallisempi. Olen saanut tosi paljon kyselyitä ja kehuja noista nilkkureistani. Olenkin nauruen voinut kertoa kaikille kyselijöille että ostin kengät vuosi sitten Espanjalaisesta ratsastuskaupasta kumisaappaiksi kovaan kahdeksan euron hintaan. Charharttin laukku sitten kuitenkin lopulta paljastaa, että oikesti tässä kulkee tällainen tennari -ja skedevaatetyttönen, joka nyt vaan välillä yrittää näyttää vähän asiallisemmalta aikuiselta.

Mutta oli miten oli, ihan sama mitä päällä on, kuhan on mustaa. Ps. vihdoin olen löytänyt huumoriini sopivan sivun, nimittäin #vainkuhajutut. Kuolen nauruun. No mutta, itse alan tästä nyt kiireisen viikonlopun viettoon – palataan asiaan sitten varmaan vasta marraskuussa!

Päivän asu:
takki Marimekko huivi Seppälä laukku Carhartt (saatu) farkut Dr Denim kengät Decathlon

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilisen rantsupäivän jälkeen oli pakko ottaa pojista myös päivän asu-kuvat. Nauratti niin itseäni, kuten selkeästi monia vastaantulijoitakin, lasten lomalookki. Ei pienintäkään epäilystä millä asiolla täällä ollaan. Turistit liikenteessä, moro vaan.

Löydettiin matkalla myös aivan ihana jäätelöbaari, Pitucca. Nelisenkymmentä itsetehtyä jäätelöä huusivat meitä astelemaan sisään. Ja onneksi mentiin. Maistettiin snikersjäätelöä, minttu-suklaata, kookosta ja aivan ihanaa hubbabubbaa vaahtokarkeilla. Kuten poikien paidoista ehkä näkee. Nam. Olen yrittänyt olla herkuttelematta täällä ihan joka päivä, mutta…

Noi poikien Vimman shortsit on uudet ja itseasiassa ainuat vaatteet jotka tätä reissua varten hankin. Niitä on meillä useammat eri koossa. Noita pienempiä kokoja (Elviksellä 80cm ja Kaapolla 100cm) olen käyttänyt pojilla uikkareina rannalla. Puuvillashortseista lähtee hiekkakin paremmin kun uimapukumateriaalista, joihin se jää inhottavasti sinne kankaan sisälle. Ja kuivuvatkin tosi nopeasti.

Reissun ekoina päivinä oli vähän pilvisempää, mutta sitten alkoi kunnon helteet. Eipä tarvitse paljoa vaatetta ulos pukea. Sen verran, että ihmisten ilmoilla kehtaa kulkea. Yksi ostoskeskuksen vartija kävikin jo eräs päivä ojentamassa. Pojat kävivät sellaisella ulkona olevan ostarin suihkulähteessä vähän viilentymässä. Eikä siinä suihkussa mitään, mutta märkää paitaa ei olisi saanut riisua. Turistit liikenteessä osa 2…

KAAPO: lippis HUF^, aurinkolasit markkinoilta, paita Primark, shortsit VIMMA^, kengät Havainnas
ELVIS: lippis HUF^, aurinkolasit markkinoilta, paita Bobo Choses, shortsit VIMMA^, kengät Bogi ^saatu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Sain hetki sitten kuulla saaneeni ihan hurjan määrän ääniä Indiedays Blog Awards äänestyksessä. Lumoavimpien kuvien kategoriasta napsahti toinen sija. Olen hurjan iloinen ja ennenkaikkea kiitollinen. Vau. Kiitos.

Samaan tapaan vähän hoomoilasina ollaan nyt pyöritty Funegirolan katuja täällä muutaman päivän. En ole tehnyt ainuttakaan tarkkaa suunnitelmaa päiviemme varuille. Fiiliksen mukaan joko uima-allasta, rantaa, leikkipuistoa tai shoppailua. Tästä pääsee tosi kätevästi ja nopeasti Malagan keskustaan, pari museota kiinnostaa, samoin kun päiväretki Marokkoon. Saas nähdä mitä keksitään!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.