Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplay kanssa
Postaus sisältää arvonnan!

Lapset älylaitteilla ei ole varsinaisesti lempinäkyni ja siksi meillä onkin normaalisti hyvin tiukka ruutuaika. Yksi tunti jokatoinen päivä. Lomalla otetaan kuitenkin höllemmin. Itseasiassa reissuja varten kaivetaan esiin aina pädi, joka ei ole meillä käytössä muuten ollenkaan.

Lomalla lapset ovat aamusta iltaan aktiivisia, uivat ja leikkivät usein paahtavassa auringossa. Lukemisen, piirtämisen ja lautapelien lisäksi he saavat heittää aivot narikkaan leffoja tai sarjoja katsellen. Meillä on usein tapana antaa lapsille ruutuaikaa joku kuumimpaan keskipäivän auringon aikaan tai sitten illalla. Aikojen suhteen ei olla niin tarkkoja. Joskus ruutuaikaa ei ole ollenkaan, toisena päivänä he saattavat katsoa lempisarjaansa useamman jakson putkeen.

Loma alkaa usein matkustamisella ja tänne aina tänne Espanjaan reissatessamme meille on synytynyt melko samaa kaavaa nouttava runtiini noin viisi tuntia kestävälle lennolle. Nousun jälkeen odotellaan tarjoilua, syödään, ehkä vähän luetaan, katsotaan leffa tai muutama jakso sarjaa ja lopulta nukahdetaan loppuajaksi.

Ohjelmia katsomme Viaplayn kautta ja katsottavat lataamme laitteille etukäteen offline-modessa. Näin voimme katsoa niitä missä ja milloin vaan, ilman nettiyhteyttä. Kuten siis vaikkapa lentokoneessa tai missä vain ulkomailla.

Toki myös lasten lisäksi minä katson etenkin lentokoneessa ohjelmia. Huomasin muutama kuukausi sitten Viaplaystä löytyvän zombie-sarjan Walkingn Deadin kaikki jaksot – myös ne uusimmat kaudet joita en ole vielä nähnyt. Olenkin katsellut jaksoja aina kun olen ehtinyt, mutta koneessa matkalla tänne ehdin katsomaan ruhtinaalliset kaksi ja puoli jaksoa täysin keskeytyksettä. En normaalisti ole mikään kovin jännittävien sarjojen tai leffojen ystävä, mutta tähän sarjaan jäin kerrasta ihan koukkuun kun sitä ehkä kuutisen vuotta sitten jostain syystä satoin ensimmäistä kertaa katsomaan.

Kaapo taas latasi kännykälleen vähän toisenlaisesta kauhua, nimittäin Hotel Transylvian elokuvan kolmannen osan – monsterit matkalla. Leffa oli kuulemma tosi hauska ja minunkin pitäisi katsoa se, jotta tietäisin mistä ihmeen Kraakkenista täällä puhutaan.

Lomalla on tärkeä päästä offlineen ja jos se väillä vaatii avukseen älylaitteen, on se mielestäni ihan ok. Laitteet ja offlineen ladatut lastensarjat ovat osaltaan mahdollistaneet, tai ainakin helpottaneet, todella paljon matkustelua lasten kanssa. Reissasin ensimmäistä kertaa yksin poikien ollessa 1,5 ja 3,5 vuotiaita ja ilman pädiä esimerkisksi rauhallista hetkeä rannalla, kun pienempi nukkuu päikkäreitä ja minä tahtoisin hetken ottaa aurinkoa ja lukea kirjaa, ei olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman pädille ladattua Lego Movieta.

Viaplay appin voi siis ladata esimerkiksi kännykälle tai pädille, niin macille kun anroidillekin. Appin kautta voi myös helposti rajata kaikki ne lukemattomat sarjat ja elokuvat joita on mahdollista ladata laitteelle offlineen. Tämän jälkeen niitä on mahdollista katsoa ihan missä päin maailmaa tahansa, maalla, merellä, ilmassa – ilman nettiyhteyttä. Viaplaystä löytyy katsottavaa ihan kaikille, aikuisille ja lapsille ja kaikille siltä väliltä. Leffoja, sarjoja, dokkareita ja kuulemma myös tosi paljon urheiluakin, kuten golfia (!?:D)

ARVONTA! Katsotaanko teillä reissussa ohjelmia offlinessa tai ollaanko teillä muuten lomalla höllempiä ruutuajan suhteen? Kerro vastauksesei alle kommentteihin niin olet mukana 2kk ilmaisen Viaplayn-katselupaketin arvonnassa! Arvonta päättyy ke 26.6.

Tein eilen pienen ihmiskokeen. Pärjäänkö vuorokauden ilman puhelinta ja nettiä. No, pärjäsin.

Oikeasti en tehnyt kokeilua vapaaehtoisesti. Puhelin hajosi ja koska en ole vielä vuodenkaan asumisen jälkeen saanut aikaiseksi asentaa taloyhtiön nettiä, vaan käyttänyt puhelimen yhteyspistettä, olin sitten kokonaan ilman. Minulla ei ollut sillä hetkellä aikaa hoitaa asiaa, joten päätin vaan jättää sen seuraavaan päivään. Sen tiedostaminen, etten pääsisi koko päivänä selaamaan somea tai katsomaan netflixiä lasten mentyä nukkumaan vähän ahdisti, mutta koska asialle ei voinut mitään annoin vaan olla.

Ilta kotona oli vähän outo. Otin vaikka kuinka monta kertaa pimeänä olleen puhelimen käteen. Kymmenen aikaan illalla totesin, että ei kai tässä muu auta kun mennä nukkumaan. Yleensä saan unen päästä kiinni vasta reippaasti puolen yön jälkeen. Ja sängyssäkin pyörin ainakin tunnin puhelimen tai läppärin kanssa.

Aamulla pääsin sitten hoitamaan puhelin-asiaa. Olin ihan varma että olen saanut ainakin miljoona kiireellistä sähköpostia, kymmeniä huolestuneita yhteydenottoja kavereilta, satoja tinder-treffiehdotuksia ja missanneeni jonkin todella suuren uutisen. Tänään kaikki oli kuitenkin aivan samoin kun eilenkin samoihin aikoihin. Pari viestiä, ei mitään kriittistä. Kaikki hyvin. Maailma ei ollut romahtanut, vaikka olinkin ollut vuorokauden ilman nettiä.

Oma kännykän räplääminen on häirinnyt jo pitkään. Se on kumma, ettei ratikkaakaan voi odottaa paria minuuttia, ilman että kaivaa sen puhelimen esiin. Se vie myös ihan hirveästi aikaa. Toisaalta sitten yritän välillä puolustella itseäni itselleni, että onko se nyt niin vakavaa? Mitä sitten jos räpellän sitä puhelinta jatkuvasti, se on tätä päivää. Eilisen ihmiskokeen innoittamana ajattelin kyllä pistää itselleni muutamia sääntöjä. Että selaan somet korkeitaan vain tunnin välin ja etten ota puhelinta sänkyyn. Hyvästi perinteeksi muodostunut tinderin selaaminen kunnes silmäluomet painuvat kiinni, tervehdys paremman yöunet.

Ja jos ihmettelette miksi olen usein asukuvissa kännykkä kädessä, johtuu se siitä että puhelin toimii myös kamerani kaukolaukasijana. Sentään niin koukussa en ole, että selaisin instaa myös kesken kuvausten 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.