Meiltä on päiväkodille sellainen parin kilsan matka joka yleensä kuljetaan kävellen säässä kuin sässä, ellei ratikka satu juuri sillä minuutilla tulemaan. Yleensä Elvis istuu rattaissa, mutta niinä päivinä (kuten tänään) kun hänkin kävelee voi matka kestää ja kestää. Välillä ihmettelenkin että miten meillä voi mennä lähemmäs tunti matkassa. Mutta kun näitä aamulla ottamiani kuvia katselee, voi ihmettelyn unohtaa.

Elämä menee etenkin näin ruuhkavuosina siihen että kiireestä tulee vakio. Kiirehditään silloinkin kun ei oikeastaan edes olisi kiire. Pitäisi olla tehokas. On melko vapauttava tunne kun saa päälle sen vaihteen ettei kokoajan tarvitse hoputtaa tai miettiä mielessään tehtävälistavaa. Kun tuleekin se aamu kun on aivan sama ollaanko päiväkodilla yhdeksältä vai kymmeneltä.

Ei sitä aina osaa elää hetkessä ja unohtaa muita asioita, mutta kun se hetki tulee on se hyvä tunne. Tänä aamuna elettiin vain siinä hetkessä, ilman kiirettä. Lapset nauttivat lumesta, aurinko nousi pikkuhiljaa ja ohi kiirehtivät työmatkalaiset väläyttävät hymyjään. Aika ihanaa.

PS. Pakko vielä kiittää ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen vielä ihan näin erikseen ja yleisesti!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilen iltapalapöydässä Kaapo ihmetteli vuotavaa korvaansa. Ja todentotta, se olikin vuotanut hurjasti! Sitä se muutamia päivä kestänyt, mennyt ja tullut, kuume ja lämpöily oli siis enteillyt. Korvatulehdus. Muistelin Kaapon maininneen jotain korvastaan jo viime viikolla, mutta koska ei ollut kipua valitellut en osannut yhtään aavistaa. Kaapollahan oli ihan kamala, muutaman vuoden korvatulehduskierre, joka kuitenkin loppui seinään pari vuotta sitten putkituksen ja nielurisojen poiston jälkeen. Tämä on itseasiassa toinen korvatulehdus sen jälkeen, vaikka putket ovatkin jo aikaa sitten pudonneet.

Ei siinä auttanut sitten muu kun aamusta soitella lääkäriaikaa. Tällasina päivinä sitä huomaa miten hankalaa olla yksin aikusena lasten kanssa, mutta hienostihan se lopulta meni. Kaapo halusi ehdottomasti jäädä kotiin odottamaan siksi aikaa kun vein Elviksen tarhaan. Aiemmin jos vain jompikumpi on sairastanut, on logistiikan kannalta helpointa ollut pitää molemmat kotona. Minua vähän jännitti, sillä edestakaiseen reissuun meni melkein puoli tuntia, mutta hyvin oli jo niin iso poika täällä sen aikaa pärjäillyt.

Lääkärissä ei sitten mennytkään ihan yhtä hyvin. Ei muuten, mutta hän oli reilusti yli tunnin myöhässä, jonka aikana molemmat kyllästyimme moneen otteeseen odotteluun. Myöhästymisen syy paljastui myös vihdoin lääkärille päästessämme. Hän oli tosi ihana. Rauhassa tutki ja kyseli, ei mitään nopeaa likuhihnameininkiä jota valitettavan usein joutuu kiireisellä terveysasemalla kokemaan.

Apteekin, palkinto-mäkkärin ja pikaisesti uusien talvikenkien oston jälkeen ehdimme vielä kotiin hetkeksi hengähtämään ja välipalaa syömää ennen kun lähdimme hakemaan Elviksen päiväkodista. Ei siis mikään löysä rokulipäivä rennosti kotosalla, vaikka maanantaisaikku saatta siltä kuulostaa. Tai no jos sitä 20 minuutin lukutaukoa sohvannurkassa ei lasketa.

Toivottavasti antibiotit ja korvatipat tehoavat, eikä tästä ala uutta tulehduskierrettä. Onneksi korva ei sentään ole kipeä eikä muita oireita ole. Seuraavaksi sitten odottelen vesirokkoa jota kuulemma päiväkodissa on ollut liikkeellä…

Ollaankos teillä sairasteltu, vai pysytty toistaiseksi terveinä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Joko se olisi taas perinteisen vuosikatsauksen aika. Itseasiassa blogin neljäs sellainen! Kylläpä vuodet vierivät. Vuosi 2014 on ehdottomasti ollut ystävyyden ja uusien tuttavuuksien vuosi. Olen käynyt paljon keikoilla, ja parhaitten ystävieni kanssa ollaan yökyläilty enemmän kuin koskaan. Näiden lisäksi viime vuoden mieleenpainuvimpia asioita on varmasti ollut poikien päiväkodin aloitus, Tinderiin liittyminen sekä blogityöstä saamani tunnustukset. Lisäksi juoksukoulu, sinkkuna oleminen sekä matkustelu olivat asioita joita tulee varmasti vielä pitkään muisteltua. Ihan hirvesäti hyviä asioita on tapahtunut, ja tässä siis tiivistetty pikakatsaus viime vuoteen:

Tammikuussa käytiin Tukholmassa Riikan perheen kanssa. Pojat aloittivat päiväkodin. Lumi ja kovat pakkaset tulivat myöhemmin muutamaksi viikoksi. Olin Tampereella Meandin muotinäytöksessä mallina. Mieshuolia. Liityin Tinderiin. Kävin treffeillä. Kävin myös ahkerasti tanssitunneilla.  Aloitin juoksukoulun ja juoksin cooperin televisio-ohjelmaan. Yritin aloittaa skeittaamista.

Helmikuussa odottelin jo kevättä kun talvikin jo meni. Pohdin paljon omaa käytöstäni äitinä ja koin omantunnontuskia hermojen menettämisestä. Ostin lapsille ekat kuravaatteet. Kävin Lahdessa ja yökyläililtiin kavereiden kanssa useaan otteeseen puolin ja toisin. Käytiin katsomassa Lego-elokuva ennakkoon. Blogimimmeistä oli kiva juttu Tutti Frutti magazinessa. Nyrjäytin pahasti nilkkani. Kävin treffeillä. Lunta satoi ja kaksi viikkoa oli hurja pakkanen.

Maaliskuussa juhlittiin Riikan synttäreitä. Kävin Lahdessa. Hävitin lompakkoni Hämeenlinnaan. Kevät lähestyi kovaa vauhtia. Päiväkotielämä alkoi rullaamaan. Aloin tekemään blogiin listoja. Kävin luistelemassa. Kävin treffeillä. Sain pakit. Meillä oli oksennustauti. Kävin eksäni kanssa bailaamassa. Otin uuden tatuoinnin. Söin terveellisemmin kun varmaan ikinä. Hain kouluun. Kävin Tampereella.

Huhtikuussa vuoden ekat pussikaljat. Optikko kauhistutteli ikänäöllä. Ilta Järvenpäässä. Pääsiäinen. Kävin treffeillä. Pidettiin piknikkiä pihalla. Ostin nahkatakin. Juoksukoulu alkoi pyörimään telkkarissa. Voitin Vuoden 2014 blogiteko-palkinnon. Kävin Saksassa vaippatehtaalla. Leikkasin hiukseni. Irtisanoin blogisopimukseni. Ihastuin ja minuun ihastuttiin. Juhlittiin lasten kanssa perinteisesti vappua.

Toukokuussa lomailimme muutaman viikon lasten kanssa Espanjaan. Ratsastin vuorilla. Minut ja Kaapo kuvattiin Happy in Helsinki-videoon. Kävin katsomassa balettia. Matkustimme pariksi yöksi Tarttoon.

Kesäkuussa syötiin hyvin, ulkoiltiin ja nautittiin kesästä. Kaapo ei halunnun mennä päiväkotiin. Otin tatuoinnin. Käytiin Saimaalla kylpylälomalla. Vuoden eka ulkokeikka Kalasatamassa. Pojat olivat Aarrekidin malleina. Käytiin puistoruokailemassa. Ostin sohvan. Paras kaverini alkoi seurustelemaan. Poistin melkein kaikki Tinder-mätsini. Hytistiin viikko mökillä Juhannusta viettäen. Pojat olivat mönkijän kyydissä. Minut kuvattiin laihdutuslehteen. Päätin lopettaa deittailun.

Heinäkuussa matkasimme Rusirockiin. Näin idolini Lily Allenin. Leikkasin hiukset vielä lyhyemmiksi. Ostin matkarattaat. Heitin paljon lasten leluja roskiin ja kirppikselle. Ostin uuden sängyn, mutten osannut kasata sitä. Kävin suppaamassa. Lähdimme kuukaudeksi lomalle Espanjaan. Juhlimme isäni 50-v päiviä. Tein uuden blogisopimuksen.

Elokuusta puolet meni Espanjassa. Kaisu perheineen tuli myös käymään. Keksin loistavan baileys-pirtelön. Hurahdin virkkaamiseen. Pojat palaisivat seitsemän viikon loman jälkeen päiväkotiin. Elvis siirtyi isojen ryhmään. Etsin uutta asuntoa. Blogini muutti Indiedaysille. Jouduin lopettamaan ystävyyssuhteen. Leikattiin poikien hiukset. Sain sängyn kasattua. Blogi muutti. FLOW.

Syyskuu on synttärikuu. Täytin 28 Kaapo 5. Kävin Kööpenhaminassa ja Malmössa. Meinasin myöhästyä lentokoneesta. Kävin läpi kaikki vaatteeni ja järjestelin kaapit. Ihastuin. Ostin farkut.

Lokakuussa vietettiin poikien synttäreitä, Elvis täytti 3. Leikkasin itse ostatukan. Vietin kolme mahtavaa päivää Pariisissa. Sain 3. palkinnon parhaan perheblogin sarjassa. Ihania juttuja ystävien kanssa. Sekosin Vansin ystävämyynnissä. Meidän koti esiteltiin lehdessä. Sain serkun.

Marraskuussa oli pimeää. Sydänsuruja. Kävin taas Kööpenhaminassa. Rakennettiin paljon legoilla.
Kävin pitkästä aikaa treffeillä, mutta se oli katastrofi. Tuli vähän lunta. Aivovuodon keikka Riikan ja Villen olkkarissa. Vaalensin hiukset.

Joulukuussa valmistauduttiin matkaa varten. Käytiin ottamassa rokotukset ja pojat kävivät neuvolassa. Kävin Lahdessa ja vietin tosi kivan viikonlopun ennen lomaa. Jouluna jorasimme thaimaalaisissa joulubileissä. Vuosi vaihtui ystävän kainalossa raketteja katsellen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Muutama kuukausi sitten, vieraillessani Unicefin hankintakeskuksella sekä varastolla, sain tututustua oikein kunnolla myös Unicefin eettisiin lahjoihin. Pääsin oikeasti penkomaan School in a boxin sisällön, tutkiskelemaan hygieniapakkausta sekä testaamaan vesipummpua (jota lehmäkin osaa käyttää). Eikä tämän jälkeen kyllä jäänyt epäilystäkään siitä mitä aion kaikille, päiväkodin tädeistä isovanhempiin, antaa joululahjaksi.

Sen lisäksi että lahjat todella ovat ettiisiä, ovat ne mielestäni myös ekologisia. Sekä ihan konkreettisia. Jos ostat rokotteet, lapsi todella saa rokotteet. Jos ostat jalkapallon, se toimitetaan lapselle tuomaan pelaamisen iloa. Lisäksi netistä voit seurata minne päin maailmaa lahjasi lähettettiin. Lahjoja löytyy monesta eri hintahaarukasta. Lisäksi yhden isomman lahjan voi jakaa monelle saajalle. Verkosta ostettavan lahjan mukana saaja saa lahjasta kertovan kortin. Jos haluaa kortin ehtivän vielä jouluksi sen voi myös itse helposti printata. Tänä vuonna kortiksi voi valita myös ihanan Tove Janssonin nimenomaan UNICEFille suunnitteleman Joulun ihme-printin.

Eettisten lahjojen lisäksi Unicefilta sekä muunmuassa Globe Hopelta löytyy yhteistyömallistoja erilaisia tuotteita. Me annettinkiin ennen reissuun lähtöä poikien päiväkodin hoitajille ja opettajille maapähkinäpussien lisäksi heijastimia sekä rintakoruja, joiden tuotosta menee myös osa Unicefille. Jos siis pukinkontista puuttuu vielä paketteja, suosittelen lämpimästi tutustumaan Unicef-lahjoihin. Niiden kautta kun hyvä mieli tulee oikeasti ihan todelle monelle osapuolelle.

Sydämellinen kiitos myös kaikille hyväntekeväisyyshuutokauppaan osallistuneille. Upea ryijy huudettiin 100 euron hintaan, enkä voisi olla enempää hyvilläni. Kyllä tässä joulunajassa vaan vuosi vuodelta korostuu enemmän ja enemmän myös antamisen ja jakamisen ilo.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Saako omia lapsia kehua? Nyt on pakko, katsokaa miten söpöjä! Ihanat on myös nuo mätsäävät sadeasut.

Päästiin Polarn O. Pyretille valitsemaan pojille kunnon sadekamppeet tuleviin sade -ja kurakeleihin. Ihanan henkilökunnan avustuksella päädyttiin lopulta tällaisiin klassisiin setteihin. Sininen, punainen ja raita yhdessä vaan toimii. Samalla tietysti saatiin ohjeistusta ja vinkkejä koon valitsemiseen sekä eri keleihin pukeutumiseen, vaikkapa että millainen sukka kannattaa saappaan sisään sujauttaa.

Meillä ei hirväesti ole aiemmin kuravaatteita harrastettu. Laadukkaat ja hienosti vettä pitävät kuorivaatteet ovat riittäneet. Niillä on kelvannut uida kuralätäköissä kastumatta. Nyt kuitenkin alkuvuodesta, päiväkodin alettua, koin että erilliset kuravaatteet ovat tosi kätevät. Oikeastaan ehdottomat. Aamu-ulkoilun jälkeen päiväkodin työntekijöillä ei vain ole mahdillisuutta pyyhkiä kuorivaatteita tai talvihaareita asianmukaisesti puhtaaksi. Tai pahimmassa tapauksessa ulkovaatteet ovatkin hörpänneet vettä eivätkä olekkaan kuivuneet iltapäiväulkoiluun mennessä. Jolloin lapsi joutuu ulos märissä vaatteissa. Kurakeleillä lasta kotiin haettaessa on myös aika ihanaa vain riisua kurahousut, jättää ne päiväkodille ja viedä kotiin puhdas lapsi.

En itse, eivätkä lapsetkaan, koe että sadevaatteet olisivat ikävän hiostavat. Oikeastaan lapset rakastavat sitä että vettä voi oikeasti kaataa päälle, lätäkköön hypätä vatsalteen ja hanskoja uittaa vellissä ja ränneistä pulppuavan veden alla kastumatta. Kun on kunnon setti päällä, rankkasateessakin ulkoilu on ihan super hauskaa.

Koska tämän viisivuotisen äiti-urani aikana olen todennut POPin ulkovaatteet yksinkertaisesti laadukkaimmiksi, joten halusin tarjota nytkin mussukoilleni vain parasta (helpottaa myös huonoa omaa tuntoa illalliseksi heille syöttämistäni einespinaattiletuista). Irrotettavat huput, fleecekaulukset,hyvät heijastimet ja kaikki mahdolliset säätömahdollisuudet ovat sinänsä ihan pikkujuttuja, mutta todella tärkeitä. Vaatteet on suunniteltu huolella niin että lapsen on nissä mukava liikkua, leikkiä ja olla.

Kuriksia valitessa kannattaa ottaa tarpeeksi iso koko, että myös kylmemmillä keleillä sinne alle mahtuu talvipuku. Silloin on mielestäni hyvä että kurahousuissa on sivuissa säätömahdollisuus, kuten näissä. Eli että lahjetta saa nepparia avaamalla sitten vähän leveämmäksi. Otin pojille nyt todella reilut koot, ettei heti tarvitse ostaa uusia – mutta eivät ne mielestäni pahalta näytä, vai kuinka? Kaapolla takki ja housut ovat kokoa 122/128 (6-8v) ja Elviksellä 110/116 (4-6v). Korkealle tuleva henkselimalli on myös kätevä, niiden kanssa ei vättämättä edes tarvitse takkia.

POPin saappaat on myös kivat siitä, että niissä on kunnon luistamaton pohja ja kantapään korko, jonka alta housujen lenksu ei luiskahda pois tai kulu kävellessä. Saappaissa koot menee sillä tavalla, että niistä kannattaa valita normaalia kokoa kahta numeroa isompi koko.

Ja entäs nuo sydvestit!? Elvis on kuin Karhuherra Baddingtonin pikkupoikaversio sadehatussaan. AIVAN IHANA. Sekin on sisältä mukavaa ohkaista fleeceä ja ilmeisen mukava päässä.

Joten antaa sataa vaan, me olemme valmiita! Mites teidän muiden syys ja kuravarusteet? Onko joku muukin kääntänyt kelkkansa ja vannoo nykyisin kuristen nimeen?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.