ARKIKUVA 44/52

6/11/2019

Myy on kiipeillyt jo pitkään, mutta kokoajan taitavammin, korkeammalle, nopeammin ja huomaamattomammin. Hän on oppinut myös liikkuttelemaan huonekaluja niin, että voi niiden avulla kivuta tasolta toiselle.

Viime viikolla kävi se klassinen ”nyt täällä on liian hiljaista”-hetki. Ja sieltä hän löytyi, poikien huoneen työpöydältä piirtelemässä tärkeän näköisenä muistivihkoon.

Minäkin olen oppinut kaikesta tästä kiipeilystä, osaan nimittäin sännätä korkealla keikkuvan taaperon luokse nopaeasti, mutta rauhallisesti ja ääneti. Oppineena nimittäin niistä kerroista, kun oma säikädykseni säikäyttää syöttötulin reunalla taitelevan pikkuisen niin, että putoaminen on oikeasti lähellä.

Hauskaa, että minulla aika tarkkaan kahdeksan vuoden takaa myös melkein samanlainen kuva Elviksestä, samaisessa hyllyssä, pöytälevyn päällä istuen.


VAPAUTTAKAA LAPSET!

3/11/2019

Kirjoitin tästä samasta aiheesta jo aiemmin päivällä instaan, mutta halusin jatkaa ajatusta täälläkin. Sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan tai itsessäänselvyydessään, sen sanoma on tärkeä: annetaan lasten olla lapsia.

Ehkä paras kohteliaisuus, jota olen äitiydestäni saanut on se, miten annan lapseni olla rennosti lapsia omina yksilöinään. Tutkia ja tarkastella maailmaa, kiipeillä, kokeilla ja ehkä vähän vanhingossa joskus sotkea samalla.

Minulla ei ole mitään sen kummempaa kasvatusfilosofiaa, enkä oikeastaan mieti juurikaan näitä juttuja arjessa. Teen ja olen vaan, tunteella ja täynnä rakkautta. Tärkeää minulle on kuitenkin antaa lasten olla lapsia. Olla juuri sellaisia kun ovat ja saada itsevarmuutta siitä, kun vanhempi hyväksyy ja arvostaa.

Kaikki lapset ovat erilaisia, mutta heitä yhdistää uteliaisuus ja halu oppia. Lapset oppivat itse kokeilemalla. Kuten vaikka sen, kuinka monta kertaa pitää tehdä kuperkeikka ennen kun päässä alkaa pyöriä, miten monta kertaa sängyllä voi pomppia ennen kun äiti kieltää, miltä perunamuussi tuntuu hiuksissa ja miten nopeasti pystyy juoksemaan paljain jaloin.

Lapsilla tulee olla vapaus elää iloista ja huoletonta elämää. Vapautta olla, leikkiä, tutkia, kokeilla – turvallisesti juuri sellaisena kun ovat.

Älkää ymmärtäkö väärin, tottakai myös kiellän lapsiani – usein monta kertaa päivässä (esim perunamuussia ei saa laittaa meillä päähän). Väsyynenä ja stressaantuneena enemmän. Parempina päivinä sitten vähemmän ja ennenkaikkea silloin kieltäminen on helpompi verhota toiseen muotoon. Sanoa ”ei” eri tapaa, rakentavammin, opettavasemmin. Rakkaus on myös rajoja, mutta rajat eivät kuitenkaan estä lapsia olemasta lapsia.

Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa. Vanhemmuus on paljon irti päästämistä. Välillä tuntuu vaikealta katsoa vierestä kun taapero haluaa syödä itse tai opetella syöttötuliin kiipeämistä – pitää vain päästää irti ja pysytellä sopivan matkan päässä, valmiina torjumaan pahimmat tilanteet, mutta antaa sijaa roiskeille ja pienille kolhuille.

Lapsilla on oikeus näkyä ja kuulua, tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Lapset eivät ole pieniä aikuisia vaan lapsia. Ja joskus lapset vaikka rupeavat kävelemään käsillä, metsästämään auringonsäteitä tai harjoittelemaan karateliikkeitä taidenäyttelyssä. Tietyissä olosuhteissa (esim kun kukaan tai mikään ei ole vaarassa) se on tosi ok.

Kuvissa näkyvät vaatteet on saatu R/H:lta insta-yhteistyöhön. Heidän uusi Freedom Kids lastenvaatemallisto innoitti alunperin tämän tekstin kirjoittamiseen.


LOKAKUUSSA

2/11/2019

– Vaihdoin noin 60 kakkavaippaa
– Epäiltiin taas uusi allergioita
– Tunsin suurta kaipuuta työntää jalat pehmeään, valkoiseen ja lämpimään hiekkaan
– Töidenteko kotona alkoi sujumaan taas vähän paremmin (samalla kun mies lapsi / lapset elelevät arkeaan on välillä vähän haastavaa)
– Pidettiin Halloweenbileet kotona
– Kupritsalyhty ehti homehtua ennen pääpäivää
– Matkustettiin poikien kanssa junalla Hankoon ja takaisin
– Sain nukkua enemmän kun aikoihin (mutta silti edelleen aika huonosti)
– Taapero nukkui ennätysmäärän öitä heräämättä tai jatkoi uniaan vieressä
– Kävin bestiksen kanssa syömässä ja drinkeillä
– Kärsin ainakin kolme kahvipääsnsärkyä
– Olin kakkosluokkalaisten diskossa
– Googlailin: puhjennut kysta, kiertynyt kysta, kohdun ulkoinen raskaus ja endometrioosi
– Söin särkylääkkeitä, enkä mennyt lääkäriin
– Käytiin ekaa kertaa pyöräilemässä Myyn kanssa
– Linnanmäellä oli päiväsaikaan ihanan rauhallista ja jonotonta
– Myy oppi paljon uusia sanoja, kuten gurka
– Oli paljon kauniita ja valoisia päiviä
– Koin ajoittain ulkonäöllistä ikäkriisiä
– Googlasin myös: miksi huulista lähtee väri ja nasoaalijuonteet häivytys
– Menin tupareihin, vaikka aluksi ei pitänyt – onneksi, oli hauskaa
– Asunto -ja asumisasiat mietityttivät edelleen
– Kävin luovuttamassa verta ekaa kertaa elämässäni
– Menin metsään rentoutumaan, mutta siellä oli kauhea meteli
– Juhlittiin pikkuveljen kolemymppisiä dinnerkaraokessa
– Lauloin karaokessa poikien kanssa J. Karjalaisen kolme cowboyta
– Mietin otsatukan leikkaamista
– Piti siivota vaatekaappi, mutten ikinä saanut sitä loppuun