PARASTA YKSINOLOSSA

16/05/2020

Sain tehdä viime viikolla jotain, josta niin moni perheellinen vain haaveilee – sain olla yksin kotona, neljä yötä! Tällaisen ajan saaminen ei ole mikään pikkujuttu, etenkään nyt korona-aikaan – mutta niin kovin tärkeä.

Olen asunut puolet aikuisiästäni yksin ja elänyt myös monen monta vuotta vuorovanhemuutta, niin että joka toinen viikko olin vain minä. Vaikka joskus koin ikävää ja yksinäisyyttä, suurimman osan ajasta se oli vain ihanaa. Ehdin toteuttaa itseäni paremmin, rauhassa, kun odotukset ja to do listat eivät olleet samalla tavalla valtavat, mitä ne nykyisin ovat, kun vihdoin saa sen hetken aikaa itsekseen kotona.

Siksi olikin eritysen ihanaa olla näin pitkään yksin kotona, neljässä päivässä ehtii jo aika paljon kaikkea ja sunnuntaina vieritinkin jo muutaman kyyneleen, koska oli jo niin ikävä perhettä ja halusin heidät takaisin kotiin. Asuessani yksin puuhastelin paljon kotona ja usein keksinkin toteuttaa jotain – kuten vaatehuoneiden täydellisen uudelleen järjestelyn tai kylppärin pintarempan ja saatoinkin ryhtyä hommaan samantein, vaikka keskellä yötä pelkän voiveitsen avustuksella.

Tällaista räjäytystä ei voi tehdä silloin kun asunnossa asuu muita. Minäkin nyt yksin ollessani tartuin vihdoin pensselinvarteen ja maalasin makkarimme pitkään hommaa odottaneen seinän – huomatakseni vain, että halusinkin maalata sittenkin huoneen kaikki seinät ja siihen meni vielä toinenkin päivä – ja silti jäi aikaa kaikelle muullekin. Se oli ihanaa.

Vaikka olen erittäin introvertti ja jollain tapaa erakkoluonne, en missään nimessä tahtoisi vaihtaa nykyistä pois ja asua aina vain itsekseni. Ehdottomasti omaa aikaa pitää jatkossakin kuitenkin, ottaa, pyytää ja vastavuoroisesti antaa – ja mieluiten niin, että se yksinolija saa viettää sitä aikaa rauhassa omassa kodissa (mutta toki vaikka hotelli, mökki tai kaverin tyhjä asuntokin käy). Harvoin toki resurssit riittävät moneen päivään, mutta tunti pari siellä täällä tekee jo ihmeitä.

Parasta yksinolossa:

Siisteys. Koti pysyy paljon siistimpänä kun siellä elää kuuden ihmisen sijasta vain yksi. Ja vaikka ei pysyisikään, omat sotkut härisitsevät huomattavasti vähemmän kun toisten.

Ruoka. Saa syödä ihan mitä haluaa ja milloin haluaa. Yksin ollessa teen kaikkia kummallisia kasvispöperöitä jota muuten kukaan perheestäni ei söisi, toisena päivänä saatan elää pelkästään leivällä ja pussinuudeleilla ja toisena sitten taas tilata iltamyöhällä lempisushejani ja syödä niitä yömyöhään sarjaan keskittyen.

Rauha. Voi kädä vessassa vaikka ovi auki, ilman että kukaan änkee mukaan.

Olet vastuussa vain itsestäsi. Ketään muuta ei tarvitse pitää hengissä.

Vapaus aikatauluista. Voi haahuilla ruokakaupassa etikettejä tutkaillen vaikka kuinka kauan, eikä kukaan odota tai hoputa, voi syödä milloin haluaa, nukkua milloin haluaa, siivota milloin haluaa, istua kaksi tuntia aamukahvilla, jäädä luuhaamaan kaupungille, tavata extempore kaverin, laiskotella tai saada touhuamispuuskan keskellä yötä.

Jaksaminen. Yksinolo lataa akkuja, pienen oman ajan jälkeen on jälleen parempi puoliso ja vanhempi.

Yksinoloon pätee mieletäni sama fiilis kun matkustamiseenkin – on ihana reissata, mutta kotiinpaluu on aina lopulta se paras osuus.


VIIME VIIKKOINA

11/05/2020

Moi pitkästä aikaa! Tuli puolivahingossa pidettyä täältä blogista viikon tauko, lähes kymmenenvuotisen blogiuran aikana sellaista ei ole montaa kertaa sattunut. Viime viikkona on tuntunut siltä, että tämä arki rullaa ehkä vähän turhaan paikallaan, tavallinen elämä on ollut paikoin kuormittavaa, se taas syö luovuutta, enkä ole edes puoliväkisin viitsinyt keksiä jutunjuurta tänne. Mielestäni se on ihan okei.

Kaikille tulee välillä kausia kun elo on vähän tahmeaa, kausia kun ei ihan lähe tai jaksa vetää täysillä. Silloin ei mielestäni myöskään tarvitse yrittää pakolla suoritua kaikesta kuten ennen tai someen esittää, että kaikki olisi silti hyvin. Kaikki ei ole kuitenkaan huonostikaan, elämä on vain vähän raskasta juuri nyt – enkä tuskin ole ainut?

Tässä maailmantilassa on mielestäni enemmän kun ok tehdä asiat vähän sinne päin. Jos koskaan niin nyt on aika olla itselleen (ja muille armollinen) – vaikka joudun siitä edelleenkin itseäni välillä muistuttamaan. Ehkä kuitenkin viime viikolla tajusin tämän ensimmäistä kertaa kunnolla, tai ennenkaikkea pystyin toimimaan näin hyvillä mielin.

Jäin neljäksi päiväksi yksin kotiin ja mielessäni oleva to do -lista oli valtava ja kasvoi kokoajan. Kuitenkin lopulta sain tehtyä niistä asioista vain pienen osan, mutta se ei ahdistanut tai harmittanut. Tuntuipa hyvältä. Toivottavasti näitä oppeja osaan noudattaa paremmin myös sitten kun elämä palailee taas normaaliksi.

Myös arki-postaussarja on tästä syystä jäänyt jälleen muutaman viikon tauolle, onneksi alusta saakka otinkin sarjan sen kanssa linjan, etten suhtaudu siihen liian vakavasti tai liian tiukoin säännöin- sillä se synnyttää silloin vain stressiä. Tässäpä samassa siis myös satunnaisia kuvia viime viikoilta, eli 17, 18 ja 19. Puistossa oloa, juhlimista, seinien maalausta, äänikirjoja, kevätsäätä, vuoden eka jääkahvi, ekat paljaat nilkat, kukkivat kirsikkapuut, ulkoilua, lasten leikkejä.

Minusta tämä arki-sarja on nykyään aina kovin silmiä avaavia. Aina kun miettii, että elämä rullaa vaan samaa kaavaa, voi nopealla vilkasulla todeta, että jokaikinen päivä on tuonut jotain uutta ja ihmeellistä, jotain mistä on saanut iloa – ei mitään pakkopullaa.

Vanhemmat arki-sarjan postaukset:
ARKI 1 & 2, ARKI 3 , ARKI 4,  ARKI 5, ARKI 6,  ARKI 7, ARKI 8,  ARKI 9,  ARKI 10,  ARKI 11,  ARKI 12,  ARKI 13 & 14, ARKI 15 & 16


GET A WAY VAPPU

3/05/2020

Sohaa, sipsiä, shampanjaa – ja joo, myös tuttua taaperon perässä juoksemista, puistoilua vesisateessa, veljesten riitoja, jatkuvaa tiskikoneen täyttöä ja kaikkea sitä normaalisettiä, mutta pienellä maisemanvaihdoksella maustettuna. Vietettiin perheen kesken vappua Hangossa ja vaikka suurin osa ajasta tuntui olevan sekavaa säätöä, teki tosi hyvää päästä muutamaksi yöksi säätämään jonnekin muualle kun tänne ainaiseen ja tuiki tuttuun kotiin.

Olisin hyvin voinut jatkaa vapun viettoa vielä muutaman päivän, mutta samaan aikaan oli jo ihana palata kotiinkin.