Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen.
Viikot 27 & 28

Helteisen Hangon jälkeen ollaankin vietty vähän kylmempää ja märempää kesälomaa kaupungissa. Mutta oikeasti sekin on ollut aika ihanaa. Meillä ei ollut mitään etukäteissuunnitelmia, mutta yhtäkkiä olen huomannut, että joka päivä ollaan keksitty jotain kivaa tekemistä. Kunnia näistä retkistä kuuluu miehelleni. Olen iloinen, että olemme voineet tarjota lapsille kivaa kesälomatekemistä ja muistoja siitäkin huolimatta, että olemme olleet näinkin tiivisti kotona. Eipä sen tarvitse yhdessäoloa kummempaa juuri ollakaan.

Kesäkuulumisia viime viikoilta:

Ollaan tavattu vanhempiani pitkän tauon jälkeen
Pojat uivat hyisesessä altaassa
Kävin yksin aamu-uinnilla sateisella Stadikalla
Myy sai elämänsä ensimmäisen letin hiuksiin
Pottatreenejä ja palkintotarrojen keräilyä
Käytiin syömässä Jädelinon herkulliset jäätelöt
Löysimme kaverin suosituksesta upean (aution) rannan
Kerättiin koko perhe aivan innoissamme mustikoita metsästä
Ostin perheen monta vuotta toivoman leivänpaahtimen ja ollaan syöty paljon paahdettua leipää
Myy pääsi ekaa kertaa Lintsin laitteisiin (vankkuri, 2x autokaruselli & Pelle-rumpu)
Sateiden myötä allergiaoireetkin rupesivat väistymään

Vanhemmat arki-sarjan postaukset:
ARKI 1 & 2, ARKI 3 , ARKI 4,  ARKI 5, ARKI 6,  ARKI 7, ARKI 8,  ARKI 9,  ARKI 10,  ARKI 11,  ARKI 12,  ARKI 13 & 14, ARKI 15 & 16, ARKI 17 & 19, ARKI 20 & 21, ARKI 24,

5 pyörää + 1 lastenistuin
12 kertaa rannalla
18 jäätelöä
14 päikkärit
1 juhannus
2 kuunneltua äänikirjaa
16 hyppyä kalliolta veteen
1 romanttinen yllätys
3 naku-uintia
2 aperol spritsiä
2 paarmanpuremaa
1 talon seinään lentänyt rengas ohiajavasta autosta
3 kertaa grillausta
2 kesäpavlovaa
10 tuntia pihatuolissa loikoilua
1 metsälenkki vanhoilla vallihaudoilla
5 oman maan mansikkaa
1 exä rannalla
6 jaksoa pipsa-possua
2 terapiasessiota etäyhteydellä
1 koirakaveri
2 tuulista päivää
1 sade
31 celsiusasten ylitys
1 palanut peppu
5 kg uusia perunoita
765454 mökkihaavetta
5 kierrosta Labyrinttiä
520 uutta kuvaa kameran rullassa
5 bongattua peruraa, 2 kurkea & 2 kotkaa
85 % pienentynyt ruutu-aika

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen.
Viikko 24

Palataanpas ajassa vielä reilu viikko taaksepäin, kun saimme vielä nauttia kesähelteistä kaupungissa (nyt nautimme niistä Hangossa). Päivä toisensa jälkeen sitä jännitti, että milloin hienot säät vaihtuvat siihen perinteisempään juhannussäähän, mutta oikeasti ne vain lämpenivät päivä päivältä.

Viime viiko oli poikien toinen kesälomaviikko ja se viikko, jona he asuvat meidän kodissa. Viikko tosin jäi puolikkaaksi, sillä kodin vaihtaminen venähti koronajännityksen vuoksi. He olivat olleet kontaktissa henkilöön, joka sai tietää olleensa aiemmin samassa tilassa positiivisen testiin saaneen henkilön kanssa. Muutama päivä meni testien tuloksia odotellessa, onneksi niistä selvittiin vain säikähdyksellä ja saimme vihdoin aloittaa kesäloman vieton yhdessä huojentunein mielin.

Vaikka itse en virallisella lomalla ole, pystyin onneksi joustamaan töistäni ja saimme loikoilla monena päivänä rannalla. Rannalle pyöräiltiin, mitä emme ole aiemmin voineet kaikki yhdessä tehdä, se oli ihanaa ja tuo taas niin paljon vapautta liikkumiseen.

Huomasin myös, etten ole ottanut koko tuona viikkolla juuri yhtään kuvia, vaikka tilanteita olisi ollut kiva tallentaa enemmän, olen silti iloinen, sillä se kertoo puhelimen olleen suurimman osan ajasta jossain laukun pohjalla.

Kävimme myös kesän ensimmäisellä puistoruokailuilla ja muutenkin puistoiltiin paljon, etenkin iltaisin. Pojat saivat joka ilta katsoa leffaa tai sarjaa, eikä nukkumaan ollut kiire. Ihanaa oli saada myös vihdoin parvekeen puulatoitus paikoilleen ja nauttia siellä omassa rauhassa jääkahvit iltapäivän auringossa, äänikirjaa kuunellen.

Rakastan kesäistä Helsinkiä. Se on niin kaunis, täynnä elämää, väriä, vehreyttä ja kukkasia. Vielä ihenempaa on nähdä miten lapset nauttivat. Miten he eivät edes tarvitse sen kummempia aktivitteetteja, riittää että tehdään jotain yhdessä – siitä yhdessäolosta ja tekemisestä he nauttivat suunnattomasti. Ja siitä, kun saavat minut vihdoin maaniteltua hyiseen mereen uimaan kanssaan.

Vanhemmat arki-sarjan postaukset:
ARKI 1 & 2, ARKI 3 , ARKI 4,  ARKI 5, ARKI 6,  ARKI 7, ARKI 8,  ARKI 9,  ARKI 10,  ARKI 11,  ARKI 12,  ARKI 13 & 14, ARKI 15 & 16, ARKI 17 & 19, ARKI 20 & 21

Joskus muutama vuosi sitten Elvis ilmotti, että isona hänestä tulee rantapummi. Hän ei tosin ihan silloin tiennyt mitä se tarkoittaa, mutta kertoi mielestäni hyvin hänen (kuten meidän muidenkin) suhtautumistesta ranta-elmään. Me olemme juuuri se jengi, jonka suuntaa rannalle heti aamusta kun siellä on vielä hiljaista ja lähtee kotiin iltapalalle.

Olin eilen yksin lasten kanssa rannalla lähes koko päivän – ja se oli yllättävän rentouttavaa ja ihanaa. Mehän olemme lomailleet aiemmin kolmisteen poikien kanssa moneen, moneen otteeseen Espanjassa ja rantapäiviä on kertynyt lukemattomia. Muistan että aluksi, heidän ollessaan 3 ja 1,5 vuotiaita, eivät kaikki hetket olleet niin kovin seesteisiä, mutta pikkuhiljaa niistä alkoi tulla sellaisia.

Rannalla ollessa me oleilemme. Makoilemme, luemme, rakennamme hiekkakakkuja, syömme eväitä, käymme uimassa, katselemme merelle, keräämme kiviä ja simpukoita, käymme ostamassa jäätelöä, pojat leikkivät keskenään ja joskus nukahdamme. Rakastan sitä, miten se on meidän yhteinen juttu, josta kaikki tykkäämme. Kukaan ei pitkästy tai kaipaa mitään muuta.

Tämä kesä on erilainen, sillä mukana on jälleen yksi lähes kaksivuotias taapero. Se tarkoittaa sitä, etten minä voi laskea katsettani (tai pyllyäni) hetkeksikään ja että hiekkaa on I H A N joka paikassa. Mutta ihanaa oli se, että Myy omaksui eilen heti meidän tyylimme oleilla rannalla. Hänen perässään ei tarvinnut juosta ja veti hän varjossa rattaissaan myös parin tunnin päikkärit.

Paras biitsipummi-jengi.

Ensimmäinen lasten kesälomaviikko on takana päin ja vaikka meidän pienet koululaiset aloittivat lomansa muualla, tuntui se silti vaikuttavan myös meihin. Muistan omasta lapsuudestani sen, miten kivaa oli kun saimme kesäisin leikkiä pihalla muiden naapuruston lasten kanssa yömyöhään asti. Aamulla ei tarvinnut herätä kouluun, joten valoisat illat venyivät usein pitkään, eikä kotiin -tai nukkumaanmenoajat olleet niin tarkkoja.

Olemme monena iltana havahtuneet tekemään päivällistä vasta lähempänä seitsemää, eli silloin kun normaalisti arkena aloittelisimme jo iltapalan valmistelun. Sisäinen kello on vieläkin vähän sekaisin lisääntyneestä valon määrästä.

Kesäisin ollaan myös paljon ulkona, eilen lähdettiin Myyn kanssa vielä myöhäisen illasen jälkeen kävelylle. Oltiin nukkeinemme jo ulkona, kun minun oli pakko kipaista hakemaan kotoa vielä kamera mukaan. Lainasimme naapurin upeita rattaita (jollaisia olen yrittänyt nettikirppareilta jo pitkään etsiä) ja tämä pikku-mama (itse pukemissaan liian isoissa kengissä) sai kyllä hymyn huulille ihan jokaiselle vastaantulijalle.

Kiersimme naapuruston, välillä Myy pysähtyi keräämään kukkia, tarkistamaan vauvan asentoa ja asettamaan hänelle tuttia, katsomaan ohi kulkevia koiria tai ihmettelemään käpyjä ja muurahaisia, muutoin hänellä tuntui olevan kova kiire eteenpäin, kuten pikkuäideillä kai hänen mielestään kuuluukin olla. Vaikka oikeastihan meillä ei ollut kiire minnekään, ilta oli valoisa ja lämmin, täynnä huumaavaa kukkien tuoksua. Ihan täydellinen kesäiselle iltakävelylle.