Haimme taaperolle tammikuusta alkaen päiväkotipaikkaa. Mieheni jäi hoitamaan lasta toissa syksynä, kun minä palasin päätoimisesti töihin omaan yritykseeni. Tammikuussa mieheni olisi siis hoitanut lasta kotona yhtä mittaan vuoden ja neljä kuukautta, lapsen ollessa silloin siis 2 vuotta ja 4 kuukautta.

Hakiessamme päiväkotipaikkaa toivoimme parasta, mutta toki pelkäsimme myös pahinta. Paras vaihtoehto olisi ollut ruotsinkielinen paikka noin kilometrin päässä olevasta päiväkodista, joka olisi mieheni (pyörällä kuljettavan) työmatkan varrella ja samalta suunnata löytyisi myös esim ruokakauppa ja muita palveluita.

Vähän huonompi vaihtoehto oli päiväkoti hieman kauempaa, kuitenkin edelleen miehen työmatkan varrelta, ilman että reitin varrelle sattuisi kuitenkaan julkista liikennettä tai mitään muita palveluita (kirjaimellisesti keskeltä metsää, meren rannalta siis). Mies voisi edelleen aamulla viedä lapsen hoitoon pyörällä matkalla töihin ja minä hakea sitten iltapäivällä kävellen tai pyörällä.

Kaikista huonoin vaihtoehto oli paikka jostain oikeasti kaukaa. Ja niin siinä sitten kävi, pahin vaihtoehto kävi toteeen ja paikka tarjoutui jostain ihan huitsin nevadasta. Siis oikeasti, puolen tunnin bussimatkan päässä, aivan päinvastaisessa suunnassa jossa mieheni käy töissä. Pelkkiin matkoihin kotoa päiväkodille ja takaisin kotiin, menisi päivässä yhteensä kaksi tuntia bussilla. Tähän kun lisää vielä miehen työmatkat päälle, eli toiset puoli tuntia (toiseen) suuntaansa pyörällä, ainut vaihtoehto oli jatkaa kotihoitoa.

Helsingin vaikea päiväkotitilanne on ollut tiedossa jo vuosia. Useilta alueilta on lähes mahdotonta saada päiväkotipaikkaa läheltä kotia, paikkoja ei vain ole, päteviä opettajia ja hoitajia ei ole (muun muassa esim palkkaus huono työmäärään ja vastuuseen nähden) ja itseasiassa ruotsinkielisellä puolella tilanne on vielä huonompi.

Helsingin Sanomien mukaan lokakuussa Helsingin päiväkodeista puuttui 448 varhaiskasvatuksen opettajaa, jonka lisäksi sijaisia on vaikea saada, heitäkään ei ole riittävästi ja iso osa heistä on epäpäteviä (sijaikseksi pääsee muutaman päivän koulutuksella).

Me emme siis todellakaan ole mikään kumma poikkeus tässä päiväkotilotossa, näitä tarinoita älyttömän pitkistä päiväkotimatkoista kuulee leikkipuistossa päivittäin. Itseasiassa eräs ystäväparheemme muutti lopulta toiseen kaupunkiin, koska vuoden jonottelunkaan jälkeen mitään järkevää päiväkotipaikkaa ei heidän lapsilleen löytynyt.

Kaupungin tarjoaminen päiväkotien lisäksi Helsingissä on toki myös yksityisiä päiväkoteja, mutta myös useat niistä ovat täynnä ja pula pätevistä opettajista ja hoitajista koskee myös niitä. Kaikilla perheillä ei myöskään ole varaa yksityiseen päiväkotiin, jonka lisäksi esimerkiksi lähellämme olevat yksityiset päiväkodit ovat monet auki vain 7,5 tuntia päivässä.

Viime viikolla moni Helsinkiläisperhe sai ikäviä uutisia, kun kotihoidontuen päälle tulevaa Helsinki-lisää kerrottiin leikattavan budjettisyistä. Ensi kesäkuusta alkaen tukea ei saa enää kuin 1-vuotiaaksi asti, kun aiemmin sitä sai 2-vuotaaksi (tuki lakkautettiin aiemmin jo 2-3 vuotiailta). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että entistä useampi joutuu laittamaan lapsensa päiväkotiin jo suunnitelua aiemmin – tai sitten yrittää kituutella muutamalla sadalla eurolla kuukaudessa.

Kaupunki ei omien sanojensa mukaan odota ryntäystä päiväkoteihein tuen lakkauttamisen jälkeenkään, mutta he ovat ennakoineet että lapsia on ensi vuonna päiväkodeissa 800 enemmän kun tänä vuonna. Nähtäväksi jää mikä tilanne siis vaikka ensi syksynä päiväkodiessa sitten lopulta on.

Me jäämme todellakin jännityksellä odottamaan, sillä osaltamme päiväkodin aloitus lykkääntyy kolmen tunnin matkojen vuoksi. Emme siis pysty ottamaan tuota paikkaa huitsin nevadasta vastaan, vaan mies jatkaa hoitovapaataan kesään / syksyyn saakka. Kaikki sormet ja varpaat ristiin, että joku järkevämpi paikka järjestyisi silloin.

Tavallaan tilanne on kuitenkin meille myös helpotus, sillä pähkäilimme päiväkodin aloituksen kanssa – ja nyt joku muu teki vaikean päätöksen puolestamme. Mies olisi kyllä edelleen halunnut jatkaa koti-isänä, mutta taloudellinen tilanne, eli eläminen niillä parin sadan euron kuukausitienesteillä, alkoi väsyttämään.

Taapero jatkaa siis kotihoidossa ja kaupungin tarjoamassa kerhosssa muutaman tunnin viikossa. Siitä ei tietääkseni vielä leikattu. Juuri tänä aamuna taaperoa kerhoon viedessäni tunsin kovin suurta kiitollisuutta kuitenkin tästä kaikesta. Kerhossa heitä on siellä neljän saman ikäisen tytön ryhmä ja kaksi ohjaajaa, enkä parempaa kerhoa voisi toivoa. Ennenkaikkea olen iloinen mieheni puolesta, joka saa olla vielä puoli vuotta lapsen kanssa kotona, koska niin oikeasti tahtoo. Tämä aika on niin lyhyt ja korvaamaton – ja meidän perheelle paras ratkaisu tehdä näin.

(Paitsi just noi tuli mölyämään tohon viereen, kun yritän tehdä töitä ja mietin, että onko sittenkään – ja sitten taapero tuli antamaan pusun ja olin taas että joo).

Minkälaisia kokemuksia teillä on päiväkotipaikan saamisessa? Entä mitä tunteita Helsinki-lisän lakkautus herättää?

Saatiin vihdoin maalisävyt päätettyä ja maalitkin saapuivat jo eilen oven taakse. Nyt pitää vain päästä hommiin, en malta odottaaaaaa!

Myyn kanssa on ihanaa. Vaikka välillä tuntuu haikealta, että hän on jo niin iso, on mieletöntä miten fiksu, valmissanainen ja hauska tyyppi hän jo on. Kuten hänen vanhemmat sisaruksensakin. Nyt kun taakse on jääneet yöheräilyt ja kaikki muut vauva-ajan haasteet ja hän esim pukee itse, pystyy kunnolla keskittymään olennaiseen, eli kivojen asioiden tekoon ja leppoisaan yhdessäoloon (sekä höpöttelyyn).

Maksoin äsken koko vuoden ennakkoverot, kaikki laskut sekä tein melkein valmiiksi loppuvuoden kirjanpidonkin – ah, miten helpottunut olo, kun takaraivossa ei enää jyskytä ne ikävimmät ja tekemättömät asiat.

Sain pois alta myös toisen, pari vuotta pitäis -listalla olleen asian, nimittäin soitettua kaupungin hammaskääkäriin, ja näin edistettyä viimeisen viisaudenhampaani poistoa. V i h d o i n.

Pakaisteista ”leipominen”. En ole itse mitään leipojatyyppiä, suurpiirteinen luonteeni ei kestä turhan tarkkoja ohjeita ja leipomisesta syntyy mielestäni muutenkin ihan liikaa sotkua. Onneksi pakastealtaiden valikoimissa on nykyään tosi hyviä ja maistuvia vaihtoehtoja. Me tehtiin lasten yksi päivä kuvien vegaanista omenapiirakkaa ja toisena iltana jenkkityylisiä keksejä, jota saatiin Cacculta testiin. Ihanan helppoa ja lapset ovat iloisia, kun äiti ”leipoo”.

Elämä on tällä hetkellä monella osa-alueella helpompaa ja mukavampaa kun vaikkapa keväällä, jolloin ei ollut.  Mieli on levollisempi kun pitkään aikaan. En sano että nyt elämä olisi pelkkää hattaraa, mutta ehkä sitä on tullut nyt tarpeeksi nähtyä, että vaikeistakin asioista selviää, ja se on tuonut rauhaa.

GUA SHAAMINEN

Ostin tämän jadekivisien Gua Sha -lastan viime keväänä ja olen käyttänyt sitä siitä saakka välillä säännöllisemmin aamuin illoin ja toisinaan taas vähän harvemmin. Gua sha välineistä tämä lasta on itseasiassa ainut mitä olen kokeillut, mutta en ole tämän rinnalle oikeastaan edes mitään muuta kaivannutkaan. Lasta istuu todella hyvin kasvojeni luustoon aaltoilevan muotonsa ansiosta, sitä voi käyttää leukalinjaan, purulihaksistoon, poskiluille ja silmien ympärille. Olen lastan ostamisesta saakka haaveillut osallistumisesta Katja Kokon Gua sha -verkkokurssille, mutta toistaiseksi olen pärjännyt hyvin myös lastan mukana tulleilla ohjeilla ja netistä näkemieni pätkien pohjalta.

En oikeasti tiedä, näenkö selkeää eroa kasvoissani gua sha käsittelyn jälkeen, mutta ainakin tunnen. Sanotaan että gua shaamalla saa selkeämmät piirteet leukaan ja poskipäihin ja että se ennaltaehkäisee sekä silottaa ryppyjä, kirkastaa ihoa sekä poistaa turvotusta. Itse koen gua shaamisen rentouttavana hetkenä, joka tekee siis myös mielelle hyvää. Jade-kiven sanotaankin olevan erityisen hyvä stressaantuneelle mielelle ja keholle, joten miksi ei.

JOULUN TUOKSUT JA MAUT

Rakastan joulua, mutta en ole yhtään sitä ihmistyyppiä joka aloittaa sen viettämisen kuukautta etukäteen. Meillä kotona joulua harvemmin laitetaan kotiin sen ihmeemmin, varsinkaan kovin montaa päivää ennen aattoa. Nyt meillä on jo nyt poikkeuksellisesti olohuoneessa pikkuiset valot sekä juuri kotiin kannettu pieni metsäkuusi ruukussa (käymme istuttamassa sen ulos joulun jälkeen).

Itselleni joulutunnelma syntyy tuoksuista sekä mauista. En tarvitse ainottakaan punaista servettiä, lunta tai edes kynttilöitä päästäkseni joulutunnelmaan. Minulle riittää tutut tuoksut ja maut.

Tänä vuonna olen ottanut pienen varaslähdön jouluun jo näin joulukuun alussa. Diiffuuserissa tuoksuu kardemumman ja kanelin eteeriset öljyt ja glögiäkin olen juonut jo kolme lasillista. Kun kuusi tuli eilen olohuoneen nurkkaan tuoksumaan, oli aika avata myös kauden eka joulusuklaa. Tonys Chocolonelyn suklaat saavat hyvälle mielelle, koska ne ovat maailman ainoat oikeasti reilut ja orjavaapaasti tuotetut suklaat. Tässä joulusuklaassa on ihanan mausteinen maku, joka myös auttaa siihen, ettei koko levyä pysty ahmimaan kerralla.

BIO SCULPTURE KYNNET

Vuoden pari haaveilin näistä ja nyt syksyllä kävin vihdoin ottamassa ensi kertaa kynsiini Bio Sculpture -lakkauksen. Bio Sculpture on siis geelilakkaus oman kynnen päälle, mutta erona perinteiseen geelilakkaukseen, se on kynnelle paljon hellävaraisempi – itseasiassa se vahvistaa ja hoitaa omaa kynttä, koska myös sen laittaminen eroaa perinteisestä geelilakkauksesta luonnolisuuden lisäksi. Bio Sculpturessa kynnnen pintaa ei viilata ja vahingoiteta, lisäksi itse lakka on myös hellävarainen, hajuton, kliinisesti testattu, eläinkokeeton ja vegaaninen.

Omat kynteni ovat paperimaiset ohuet, helposti lohkeilevat ja katkeilevat. Jo ensimmäisen lakkauksen jälkeen oma kynsi vahvistui lakan alla selvästi ja kynnet pysyivät myös ilman lakkausta katkeamatta. Siis ero oli huikea. Kynnet kasvavat normaalisti geelauksen alla ja minäkin sain sen ansiosta kasvatettua itselleni pitkät ja vahvat kynnet.

Nyt vimmeisimmästä käynnistäni ehti kulua sen verran aikaa, että edellinen lakkaus alkoi irtoilemaan ja otin sen itse ”kuorimalla” pois. Satuin poikkeamaan tavalliseen geelilakkaukseen, kun sellainen sattui muiden menojeni varrelle – suuri virhe! Kynteni menivät jälleen tosi huonoon kuntoon, lisäksi lakkaus tehtiin huonosti ja lähti nopeasti pois. Sen seurauksena kynteni liuskoittuvat ja katkesivat. Nyt on onneksi taas hyvää tekevä bio-lakkaus kynnen päällä ja ihanan siistit kynnet päivästä toiseen. (ps. ompas näistä vauvakäsistä vaikea ottaa kivan näköistä kuvaa!)

TUPLAPEITTO

En koe olevani mikään vilukissa, paitsi nukkumaan mennessä. Väsyneenä olen kylmissäni, mikä usein hankaloittaa nukahtamista. Etenkin talvisin käyn nukkumaan kahden peiton alle pitkissä housuissa, villasukissa, yöpaidassa sekä villapaidassa – ja saatan silti hytistä ennen nukahtamista. Jossain vaiheessa yötä sitten herään kuumisani riisumaan.

Oma peittoni on todella lämmin, eli vika ei ole siinä, mutta hytinään auttoi silti se, kun vaihdoin tulplaleveään peittoon. Tuplapeitto oli meillä jokus yhteiskäytössä, mutta emme osanneet nukkua yhdellä yhteisellä peitolla, tuli liian kuuma, ja siirryimme epäromattisesti omiin peittoihin.

Tuplapeiton kanssa nukkuessa ei enää hytisytä niin kovasti, sillä siihen pystyy kieriytymään ihan kunnolla, eikä kylmää ilmaa pääse mistään sisään. Yksin tuplaleveän peiton alla nukkuminen tuntuu muutenkin pieneltä luksukselta, etenkin jos nukun sängyssä yksin ja pystyn kieriskellä sängyn puolelta toiselle ja pysyä silti kokoajan lämpimässä peiton alla.

KIRKASVALOLAMPPU

Esteettisesti tuo yli metrin mittainen möhkäle ikkunalaudallamme ei saa minua huokailemaan ihastuksesta, mutta ai että mikä vaikutus sillä aamuisin onkaan. Olivat silmät kuinka uniheikasta tahmaiset tahansa, tämä möhkäle saa minut hereille pilkkopimeinä aamuina ja jopa tuntemaan itseni energiseksi ja valmiiksi uuteen päivään. Ison kahvikupillisen kanssa lyömätön yhdistelmä.

Joinain päivinä saatan vahingossa istua sen loisteessa puoleen päivään saakka, kun teen töitä ruokapöydän ääressä. Tässä mallissa hyvä puoli on myös se, että valon kirkkautta pystyy säätämään. Se on toiminut joskus myös lisävalona, kuvatessani pimeässä.

KOSTEUTTAVA KASVOVESISUIHKE

Sain jokin aika sitten testiin kotimaisen luonnonkosmetiikka-apteekkisarja Atopikin uutuustuotteita. Atopikia olen hehkuttanut aiemminkin, kotimaista kauraa sisältävät tuotteet sopivat etenkin herkälle iholle sitä hoitaen ja rauhoittaen. Uuden kosteuttavan sarjan tuotteet ovat silti ihanan kevyitä ja niistä suosikikseni nousi tämä kosteuttava kasvosuihke. Suhkin sitä aamuin illoin ja joskus siinä välissäkin. Kasvosuihkeen ansiosta kosteusvoide imetytyy ihoon paremmin, mikä on näin tavisaikaan erityisen tärkeää.

AURINKO JA PAKKANEN (AKA VIHREÄ JOULU)

Tätä ei ehkä saisi sanoa ääneen, mutta minusta on ihanaa kun ei ole lunta (ilmaston lämpeneminen sen sijaan on aivan kamala juttu, tietysti, sanotaan se nyt tähän alkuun disclamerina heti). Olen nauttinut niin paljon viime päivien kuivista kaduista, auringosta ja pakkasrajatuntumasta. Siitä että voi kulkea lenkkareissa, ilman märkiä varpaita. Lunta toivon talvisin lähinnä vain lasten vuoksi, enkä sano etteikö lumi tekisi kaikesta kaunista, mutta aika nopeasti se usein muuttuu loskaksi ja liaksi – ainakin täällä kaupungissa kun katuja myös suolataan. Nautin nyt, niin kauan kun tätä kestää.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Suomenlinnan hoitokunnan kanssa

Moni mieltää Suomenlinnan turisti -ja kesäpaikaksi, mutta tuo upea maailmanperintökohde toivottaa kaikki tervetulleiksi ihan ympäri vuoden. Suomenlinna on osa Helsinkiämme ja siellä voi piipahtaa ulkoilemassa, syömässä tai museossa kuten missä tahansa muussakin Helsingin kaupunginosissa – ihan vaikka arki-itanakin.

HSL:n lauttamatka Suokkiin kestää vain vartin ja siihen käy ihan sama lippu kun muihinkin kaupungin julkisiin kulkuneuvoihin. Tiesittekö muuten, että Suomenlinnassa asuu noin 800 Helsinkiläistä ja sieltä löytyy myös päiväkoti, ala-aste, kauppa sekä kirjasto.

Viime viikonloppuna Suomenlinnassa käynnistyi perinteinen Linnoituksen joulu, joka tarjoaa paljon tekemistä ja kokemista koko perheelle. Uusien koronarajoitusten vuoksi iso osa tapahtuman ohjelmasta jouduttiin kuitenkin karsimaan pois, mutta ei onneksi ihan kaikkea. Me kävimme poikien ja äitini kanssa kiertämässä Linnoitustontun reitin sekä seikkailemassa vähän tunneleissa, linnoituksen muureilla, syömässä lounasta Bastion Bistrossa sekä katsomassa tykkejä ja ihastelemassa maisemia.

Suomenlinnassa on näin talviaikaan hyvin rauhallista ja väljää, joten omassa porukassa ulkoilu onnistuu turvallisesti. Linnoituksen jouluun voi osallistua omatoimisesti kiertämällä lapsille suunnatun Linnoitustontun reitin, tähtireitin tai mennä kiertämään linnoitusta muuten vaan. Myös osa Suomenlinnan ravintoloista ja kahviloista on auki, joten ulkoilun lomassa voi piipahtaa vaikka joulupuurolla ja glögillä.

Myös lautalla oli väljää, kyytiin otetaan vain rajallinen määrä porukkaa ja nyt ainakin isolla osalla matkustajista oli maskit. Lautan ulkokansi on muuten myös hieno elämys näin talvisaikaan – kunhan muistaa pukeutua lämpimästi.

Linnoitustontun reitti koostuu kahdeksasta eri rastista, jotka lapsi pääsee itse etsimään kartan avulla. Kartan voi hakea lauttalaiturin viereisestä matkailuneuvonnan aulasta tai ladata sen suoraan omaan puhelimeen. Kaikilla rasteilla on jouluinen teema ja pieni tehtävä. Kun kaikki rastit on saatu suoritettua ja merkattua karttaan, voi itselleen hakea pienen matkamuiston Café Vanillesta, Bastion Bistrosta, Ravintola Suomenlinnan Panimolta tai ravintola Adlerfeltistä. Reitti ei ole kovin pitkä (lautalta ja takaisin laskettuna yhteensä noin kaksi kilometriä), joten se sopii hyvin perheen pienimmillekin.

Muuten Suomenlinnassa voisi kierrellä loputtomiin. Itse olen käynyt siellä pienestä lapsesta saakka paljon, joten monet paikat ja tunnelit ovat tulleet tutuksi, mutta samaan aikaan linnoituksella on hirvittävästi nähtävää ja joka kerta tulee huomattua myös ihan uusia juttuja, vaikka ei tutuilta reiteiltä poikkeaisikaan.

Linnoituksen joulun aikaan koko Suomenlinna on koristeltu jouluisesti, kuusissa on valot ja joulutunnelmaan pääsee jylhissä maisemissa helposti. Suomenlinna on meidän kaupunkilaisten helmi, jonka upeudesta ja ainutlaatuisuudesta kannattaa nauttia ehdottomasti muutenkin kun kerran kesässä. Kun haluaa matkustaa vastuullisesti ja päästä omista ympyröistään pois (mutta silti helposti ja lähelle), suosittelen ehdottomasti vain hyppäämään lauttaan!

Linnoituksen joulun ohjelman voi käydä kurkkaamassa tämän linkin kautta, nyt ohjelmaa on tosiaan reilusti supistettu, mutta mahdollisesti 20.12. jälkeen ainakin osa perutuista ohjelmista saadaan turvallisesti järjestettyä. Sitä ennen joulutunnelmaan voi kuitenkin tosiaan käydä virittäytymässä omatoimisesti. Linnoituksen joulu -tapahtuma on käynnissä aina Loppiaiseen, 6.1.2021, saakka ja me aiomme ainakin mennä sinne vielä uudestaan ihan koko perheen voimin. Itse tahdoisin nähdä, miltä Suomenlinnassa näyttää kun siellä on kunnolla lunta!

Ja jos tulee mieleen vaikka jotain kysyttävää Suomenlinnasta lasten kanssa tai mistä vaan, niin vastaan omien kokemusten pohjalta mielelläni!

– taaperon varvas murtui
– mieheltä repesi nivelsiteet nilkasta
– kävin koronatestissä
– kävin lääkärissä ihottuman vuoksi
– esikoinen oli 10 päivää karanteenissa & etäkoulussa
– kuuntelin muutaman äänikirjan
– katsoin älskar mig -sarjan loppuun
– pidettiin aikuisten miniloma Hangossa
– keräsin metsästä mustikoita
– makasin melkein hirvenkakan päälle
– ostin uuden pyykkitelineen (sellaisen tavallisen ruman, koska hieno puinen on epäkäytönnöllinen)
– oli isänpäivä
– käytiin kylässä Espoossa
– aurinko paistoi usein ja pimeys alkoi painaa vasta loppukuusta
– taskulamppu kulki mukana takintaskussa ja kävin varta vasten keskustassa ostamassa lisää heijastimia
– käytiin katsomassa jouluikkunaa
– kävin veljen ja äidin kanssa klo 14.30 aamupalalla
– afterworkit venähtivät aamuun saakka
– aloin tykkäämään Julia-suklaamarmeladeista (vaikka silti ne jää edelleen aina konvehtirasian viimeisiksi)
– piti monta kertaa tehdä mitä söin viikon ajan -postaus, mutta unohdin aina kuvata ruokani
– mietin koko kuukauden olkkarin ja poikien huoneen uutta seinän väriä, enkä vieläkään ole täysin päättänyt
– saatiin puusepältä upea uusi senkki, joka odottelee sitä seinien maalausta ja pääsyä omalle paikalleen
– satoi lunta
– kävin hakemassa talvikengät ja takin kellarista
– kävin myös kellarissa kaivelemassa joulukoristeita, ja tuntui että vastahan vein ne sinne säilöön
– maalattiin paljon vesiväriellä ja leikittiin muovailuvahalla
– mietin joka kerta, että miten se kuuluu oikeaoppisesti sanoa, tehtiin / muovailtiin muovailuvahalla?
– taapero karkasi uimahallista ulos asti
– söin borshkeittoa sitten ehkä ylä-asteen (ja se oli ihanaa)
– käytiin kirjastossa palauttamassa maaliskuussa erääntynyt kirja (akkaripokkari)
– teki mieli kokoajan ostella uusia vaatteita, mutta en onneksi kauheasti ostanut
– minulla oli yhden päivän ajan kivat, siistit ja pitkät kynnet
– taapero sai päiväkotipaikan puolen tunnin bussimatkan päästä (ja vielä ihan väärään suuntaan)
– ostin glögiä