Meidän kaksio meni alkukesästä hyrskyn myrskyn, kun tajusin ettemme tarvitse erillistä olkkaria ja minä lähdin yhteisestä makkarista ihan omaan huoneeseeni. Huonejako on toiminnut paremmin kun hyvin näin. Miksi en tajunnut tätä aikaisemmin!

Pitkään kaikki tavarat olivat missä sattuu ja huoneen yksi seinä odotti ihan liian pitkään uutta pintaansa. Mutta nyt vihdoin kesän lähestyessään loppuaan, olen vihdoin malttanut jäädä tänne kotiinkin puuhastelemaan. Seinä sai vihdoin viime perjantaina uutta ilmettä, kun ”tasoitin” lasikuitutapetin Presto tasoitteella ja telalla. Väriltään se on tuollainen vaalean harmaa ja pinnan jätin tahalteen rosoiseksi. Poikien huoneessa on myös yksi pitkä seinä samanlainen.

Paljon täällä on vielä kesken. Etsinnässä on kahvipöytä, isompi senkki vanhan tilalle. Lisäksi taulut odottavat seinälle pääsyä. Pikkuhiljaa on ollut mottoni koko tässä asunnossa asumisemme ajan. Ja kerrankin joku suunnitelma on pitänyt 😀 Mutta tällä hetkellä näyttää siis tältä, kyllä tämä tästä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Gaga nojatuoli, Stool-betonijakkara, Bobby-päytävalaisin, Ellipse-villamatto, Naoko-rahi, Amy-lattiavalaisin

Kävin viime viikolla Vierailulla Helsingin Keskuskadun Habitat myymälässä Indiedaysin yhteistyön tiimoilta. Iso myymälä on toki itselleni entuudestaan hyvin tuttu, mutta nyt pääsin perinpohjaisesti tutustumaan tuotteiden lisäksi myös Habitatiin yrityksenä henkilökunnan opastamana.

Moni varmasti tuntee Habititatin ja tietää, että sieltä saa esimekriksi aivain ihania piensisustustarvikkeita oikeastaan kodin joka huoneeseen. Tämä on täysin totta, mutta piensisustuksen lisäksi Habitatin valikoimissa on todella kauniita, vähän isompiakin huonekaluja. Esimerkiksi erilaisia sohvia ja nojatuoleja löytyy vaikka kuinka ja mikä parasta, myös kangas ja värivaihtoehtoja on ihan mieletön määrä. Siis oikeasti, kymmeniä erilaisia! Itse ihastuin täysin myymälässä olleeseen yönsiniseen sametti-verhoiltuun nojatuoliin.

Sillä silmällä tuli myös katseltua tulevalle koululaiselle erilaisia työpöytiä ja tuoleja. Lisäksi niin valaisin, tekstiili kun astiavalikoimakin on todella laaja ja omaan mieleeni.

Samalla skandinaavisen pelkistetty, mutta  myös aasialaishenkinen muotoilu tekevät Habitatista aivan omanlaisensa. 60-luvulla ensimmäisenä Lontoossa avattu Habitat-myymälä oli tunnettu erityisesti innovatiivisesta, modernista ja funktionaalisesta designistaan ja sitä se on vielä tänäkin päivänä. Iso osa Habitatin huonekaluista valmistetaan keski-euroopassa, joten niissä käytetään paljon kaunista tammea. Tuotevaloikoimasta löytyy jatkuvasti myös tunnettujen suunnittelijoiden yhteistyömallistojen tuotteita. Kauniit ja hyvin käyttötarkoistustaan vastaavat tuotteet ovat silti edullisia. 

Sain tehtäväkseni valita Habitatin myymälästä kuusi suosikkituotettani. Valinta ei ollut helppo, suosikkeja kun omalta listaltani löytyy oikeasti noin sata kuusikymmentä. Erityisesti juurikin nuo isommat huonekalut, kuten modulisohvat sekä nojatuolit olivat mieleeni, myöskin valaisimista on ihan mahdoton valita yhtä suosikkia, eikä edes mennä pientavaroihin kuten maljakoihin, astioihin, kelloihin ja huonetuoksuihin…

Tekemääni kollaasiin valitsin tuotteita jotka sopivat olohuoneen lisäksi vaikkapa makkariin, keittiöön, työhuoneeseen ja jopa ulos. Ja muuten, Habitatilta löytyy myös todella laaja ulkokalusteiden tuotevalikoima. Ja jos ette pääse myymälään, myös uudistuneesta nettikaupasta löytyy näistä suurin osa. Valitsemani Top6 tuotteet ovat siis Gaga nojatuoli, Stool-betonijakkara, Bobby-päytävalaisin, Ellipse-villamatto, Naoko-rahi ja Amy-lattiavalaisin. Mitäs olette mieltä näistä? Omasta mielestäni ihanan raikkaita ja ajattomia.

Tarttui tuolta Habitat käynniltä myös jotain omaan kotiin. Juuri nyt yritän pikkuhiljaa saada muutoksen kourissa ollutta olohuonetta, eli nykyistä makkariani uuteen uskoon. Tuo Habitatin makuuhuone-osasto onkin ihan omaa luokkaansa. Sieltä löytyy kaikkea aamiastarjottimista ylellisiin hotellin lakanoihin. Itse olen aivan rakastunut pellavaan ja nuo sinisen pellavalakanat oli vain pakko saada! Lisäksi hempeää tunnelmaa luomaan ostin kuultavat verhot ikkunaan. Yöpöydälle ei olisi voinut sopia paremmin tuo söpö marmorinen lamppu.

Tältä näyttää siis uusi makkarinurkkaukseni, mitä tykkäätte sinisestä pellavasta? Voin kertoa että nukuin viime yön uusissa lakanoissa todella hyvin! Entäs onko teillä jotain omia suosikkeja Habitatin tuotteista? Itse käyn ainakin hakemassa olkkariin vielä myöhemmin tuon top6 jalkalampun, päätin juuri!

Sain myös teille jaettavaksi -15% alekoodin, joka on voimassa kesäkuun loppuun. Koodilla kesa2016 saatte siis alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista Habitatin nettikaupasta. Aika hyvä ale, etenkin jos vaikka uusi sohva houkuttaa 😉

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

En ole ihan varma, kuinka monta kertaa olen otsikoinut postauksen samalla tavalla. Kotona. Se vain kertoo jotenkin niin paljon. Kaikki tiedämme miten ihanaa on palata reissusta kotiin. Oli siellä ollut kuinka kivaa tahansa, koti on silti paras.

Ennen reissuun lähtemistä siivoan yleensä aina. Siistiin kotiin on kivempi palata. Tai niin olen aina ajatellut. Tällä kertaa en ehtinyt. Koin jo pienoista ahdistusta kotimatkalla siitä, mitä vastassa mahtaisikaan olla. Reissun edeltävä viikko oli ollut todella hektinen, en ollut koko viikkona ehtinyt siivota. Kotiin tullessani olin niin väsynyt, että heittäydyin vain suoraan sänkyyn.

Eilen palasin sitten tähän hetkeen ja arkeen. Sotkuinen koti ahdisti edelleen, mutta olin sopinut optikkokäyntiä ja muuta menoa kaupungille. Iltapäivällä piti käydä läpi viikonlopun kuvia. Sitten nukkua taas univelkoja. Tänään päätin käydä sitten kamalan, monta päivää ahdistaneen sotkun kimppuun.

Mutta arvatkaa mitä. Kun katsoin vähän tarkemmin, kotona näyttikin aika kivalta. Toki tavaroita oli hujan hajan, mutta ahdistavan kaaoksen olinkin kehitellyt vain omassa mielessäni. Meillähän näytti ihan meiltä, kotoisalta. Tältähän meillä aina näyttää, paitsi siivouspäivän jälkeisenä päivänä. Miksi ihmeessä olin kehitellyt päässäni ahdistavan ajatuksen sotkusta? Vain sen takia, että minulla on yleensä tapana siivota perjantaisin? Kukaan ei ollut katsomassa sotkua viikonloppuna ja nyt taas tiistaina koti näyttää siltä miltä tavallisena tiistaina näyttää.

Tai no sellaisena tiistaina kun lapset ovat kotona. Mutta oikeastaan oli aika ihana nähdä lasten kesken jääneet leikit huoneessa. Se helpotti vähän ikävää.

Muistin taas sen, että itselleen on ihan turha asettaa turhan tiukkoja tai turhia sääntöjä. Joo, siistiin kotiin on kiva palata. Mutta se ei ole myöskään maailmanloppu, jos sänky on petaamatta ja legot pitkin lattiaa. Tai ainakaan siitä on turha ahdistua tai potea huonommuutta. Ja se koskee aika montaa muutakin asiaa elämässä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”Oletkos sä vähän tollainen tuuliviiri, Oletkos sä aina vähän nopea liikkeissäs?” kysyi äitini leikkisästi kun kerroin hänelle viimeisempiä sisustussuunnitelmiani. Eikä hän tosiaan kysynyt tätä syyttä. Olkkarin nurkassa odottaa kasa myyntiin meneviä tuoleja, sohva haetaan ensi viikolla. Muistatteko taannoisen makkarin uuden suunnitelman? Unohtakaa se. Ainakin toistaiseksi.

Viimeisin suunnitelmani jakaa makkari kahdeksi eri tilaksi jäikin vielä mietintämyssyyn, itseasiassa yhden edelliseen postaukseen tulleen kommentin takia. Siinä nimittäin kysyttiin että miksi en vain tekisi olkkarista toista makkaria ja siirtäisi oleskelutilaa isoon tupakeittiöömme. Olin aiemmin ajatellut että haluan pitää ns. oikeat toiminnot oikeissa huoneissa. Makkari makkarissa, olkkari olkkarissa ja keittiöhommat keittiössä. Kuitenkin olen huomannut, että olohuone on meillä tosi vähässä käytössä. Emme oikeastaan katso ikinä telkkaria tai löhöile pitkiä aikoja sohvalla. Jos meillä on kavereita kylässä istumme lähes poikkeuksetta aina keittiössä. Ja lapset nyt tekevät leikkinsä aina minne sattuu.

Joten tässä olisi sitten tarkoitus Vapun jälkeen päivittää vähän huoneita niin, että minä siirryn kamppeineni nykyiseen olkkariin, jonne mahtuu myös pieni oleskelunurkkaus. Lapset saavat vallata makkarin kokonaan itselleen ja myöhemmin mietin jos myös keittiöön hankkisi jonkun pienen sohvan yms.

Sellaisia suunnitelmia siis tällä kertaa. Pääsen taas maalaushommiin, katsotaan kuinka käy, vai onko ensi viikolla taas ihan uudet jutut 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viikonloppuna tulee tasan vuosi siitä, kun muutimme tähän nykyiseen asuntoomme. Olisi voinut kuvitella että ensimmäisestä kodista, johon poikien kanssa muutimme eron jälkeen, olisi ollut kovin haikea lähteä. Mutta oikeasti vaikeinta oli muuttaa pois rakkaasta kaupunginosasta, Alppilasta. Vaikka emme muuttaneetkaan kun reilun kilometrin päähän, niin muuton myötä muuttui myös paljon muutakin kun pelkkä postinumero. (Tuliko edelliseen lauseeseen nyt tarpeeksi monta muuta?) Emme enää olleet Alppilalaisia. Se tuntui oudolta, koska Alppilalaisuus oli muodostunut osaksi identiteettiäni. Kumpikaan pojista ei ole ikinä asunut missään muulla, joten siinäkin mielessä muutto tuntui haikealta. Taakse jäivät tutut kulmat – se söpö kettutarra siinä vesirännissä. Kaupat – ihmetteleeköhän se Alepan myyjä mihin ollaan kadottu? Kahvilat – koska tuore pulla on vaan niin hyvää. Divari – sinne pystyi mennä höpöttelemään ja hengailemaan jos kotona ei ollut tekemistä. Baari – jos netti ei toiminut, avaimet olivat jääneet kotiin sekä perinteset mustikkashotit tyttöjen kanssa. Ravintolat – pizzeria, kaksi kiinalaista, kaksi sushipaikkaa sekä Weeruska parin askeleen päässä olivat tosin vaa´an lukeman kannalta hieman haastavia naapureita. Lisäksi kaikki ystävät, naapurit, leikkipuisto ja muuten vaan tutut kasvot katukuvassa – kaikkia niitä on usein ihan kauhea ikävä.

Vanhaa kotia ei niinkään ole ikävä, vaikka kiva sekin oli. Enemmän ne on ne kaikki muistot jotka saavat haikean olon. Vaikkakin näkymä Alppilan kattojen yli oli kyllä huikea. 50 neliön kaksio tuntui ihan hyvältä silloin sinne muuttaessamme, mutta pikkuhiljaa se alkoi käymään liian ahtaaksi. Kaipasin enemmän avaraa ja yhtenäistä tilaa. Koska uutta sopivaa asuntoa ei meinannut millään löytyä ja lähestyvä putkiremppakin kolkutteli jo oven takana oli pakko laajentaa aluerajausta. Ja sitten löysinkin heti tämän nykyisen kotimme. Kaksio tämäkin, mutta melkein 30 neliötä isompi.

Vanhasta kodista mieleen on jäänyt pieni keittiö ja minipieni ruokapöytä jonka äärellä tuli usein istuttua. Samoin olkkarin seinään taiteilemani mustat pilkut, olkkarin hyllyn päällä olevan A (niinkuin Alppila) valokirjain sekä keittiön liitutauluseinä. Rapun hissi muodostui parin vuoden aikana myös todella legendaariseksi. Sillä oli jopa häshtägikin. Olisikin hauska joskus laskea, kuinka monta peiliselfietä tulikaan siellä otettua. En melkein ikinä pitänyt verhoja kiinni, eikä myöskään monikaan vastapäisessä talossa. Niinpä hekin tulivat aika tutuiksi, ja tuntui jotenkin turvalliselta kun ympärillä oli kokoajan elämää. Halusimme kovasti lemmikkiä, mutta emme voineet ottaa. Joten ruokimme joka aamu talitinttejä keittiön ikkunalaudalla. Sinne muutaessamme Elvis nukkui vielä pinnasängyssä ja minun sänkyni olkkarissa toimi päivisin sohvana. Keittiöön ei mahtunut tiskikonetta, en kertakaan pessyt parvekelaseja ja suihkun viemäri veti huonosti. Suoraan alakerrassa asui myös vanha ja aina iloinen mummo, joka ei ikinä valittanut melusta. Tosin autoin häntä säännöllisesti roskien viemisessä ja kauppakassien kanssa. Hyviä muistoja. Mitä te muistatte näistä meidän vanhoista ajoista? Onko meidän vanhasta kodista jäänyt jotain tiettyä mieleen?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.