Huhtikuussa

-Ihastuin pitkästä aikaa
-Vihastuin yhtä nopeasti
-Kävin pari kertaa Lahdessa
-Join kevään ekat puistoskumpat
-Istuin maassa ilman takkia ja oli kuuma
-Kävin kolme kertaa lääkärissä vatsani takia
-Kuljin noin 19373640 kertaa taxilla
-Juhlin kantisclubini synttäreillä
-Googlailin liikaa sairauksia ja diagnosoin itseäni
-Olin tähystyksessä
-Löysin vihdoin täydelliset farkut
-Blondasin hiuksiani kolme kertaa
-Juhlin blogigaalassa
-Bailasin lasten diskossa
-Söin liikaa sokeria
-Kävin pikkuisen perheeni kanssa brunssilla keskustan kattojen yllä
-Suutuin tyhmille nettihaukkujille
-Lopetin snäppäämisen
-Nukuin liian vähän ja huonosti
-Olin kaksi viikkoa juomatta kahvia
-Lintsasin futismutsiudesta
-Olin elämäni ekaa kertaa (?) Myllypurossa
-Näin liian vähän kavereita
-Starttasin pyöräilykauden
-Tulin tosi tosi surulliseksi kun kouluprojekti ei mennyt suunnitellulla tavalla
-Poltin kolme tupakkaa ja joka kerta oli yhtä ällöä
-Tilasin aamulaten kotiinkuljetuksella
-Olin meikattavana
-Kävelin puolitahalteen yhden paikan ohi, jos sattuisin näkemään yhden tyypin ja näin sen ja panikoin ja esitin etten huomaisi sitä
-Kävin vain kerran koululla
-Sain uudet silmälasit
-Olin katsomassa isäni keikkaa
-Ostin neljä kiloa mansikoita
-Sain hyvää hoitoa sairaanhoitajalta, jota olin sanonut hulluksi kynsiepisodin takia
-Kävin äänestämässä yleisen painostuksen vuoksi
-Meinasin saada hermoromahduksen noin 763529 kertaa
-Olin ison rekka-auton kyydissä
-Ajoin elämäni ekan kerran trukkia
-En vastannut kenellekkään Tinderissä
-Rikoin aurinkolasini
-Tyhjensin lähes koko vaatehuoneeni
-Ostin hirveästi uusia sukkia
-Itkin ratikassa koska olo meni vaan niin tunteelliseksi

Kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa, hoidin näköasiat kuntoon käymällä näöntarkastuksessa ja tilaamalla uudet silmälasit kun aurinkolasitkin vahvuuksilla. Ja koska aurinko jo paistaa lähes täydellä teholla, ajattelinkin nyt ihan ensimmäiseksi kertoa teille vähän aurinkolaseista ja siitä, mitä tulisi ottaa huomioon uusia laseja hankkiessa.

Aurinkolasien tärkein tehtävä on suojata silmiä haitallisesta uv-säteilyltä sekä kirkkaalta valolta. Aluksi kannattaa miettiä, minkälaiseen käyttöön aurinkolasit tulevat. Esimerkiksi autoiluun, vedellä liikkumiseen, urheiluun on juuri niihin käyttötarkoituksiin suunniteltuja linssejä erilaisilla tummuusasteilla. Jos taas silmät ovat kovin valoherkät ja aurinkolaseja tarvitsee käyttää myös pilvisellä säällä, kannattaa silloin harkita asteittain uv-valossa tummenevia linssejä.

Moni teistä on varmaankin kuullut myös polarisoivista linsseistä ja Specsaversin myymälässä pääsin minäkin ensimmäistä kertaa käytännössä kokeilemaan, että miten ne toimivat. Polarisoivat linssit estävät häikäisevän heijastuvan valon läpäisyä paremmin kuin mitkään muut linssit. Valon heijastuessa erilaisilta pinnoilta, se saavuttaa silmän vaakasuunnassa, jolloin näkökentään tulee vaikkapa tienpinnasta heijastuvaa valoa. Polarisoiva linssi kuitenkin suodattaa tämän heijastuksen, jolloin silmä näkee paljon paremmin. Tämä on todella tärkeää vaikkapa autoillessa, mutta toki myös muutenkin on ihan kiva nähdä kunnolla, ilman häikäiseviä heijastuksia.

Omat lasini tulevat sekalaiseen normaalikäyttöön, kaupungille, pyörällä ajoon, rannalle, festareille ja mihin sekkailuihin sitä nyt ikinä kesällä ikinä päätykään. Halusin isot, mustat ja näyttävät, vähän filmitähti-henkiset lasit, ja sellaiset löytyivätkin Love Moschinon mallistosta. Malli on LM SUN RX 02. Tykkään kovasti noista kevyistä ohuista aisoista isojen linssien parina.

Linsseiksi laseihin otettiin juurikin polarisoiva linssi, tuollaisessa tumman tuhkaisessa värissä. Linsseissä on myös omat vahvuuteni, joten voin kertoa että lasien käyttömukavuus on hyvin miellyttävä. Ero polarisoivien ja tavalliseten linssien välillä on todella huomattava. Tuntuu että näkee paljon paremmin, kun joka pinnalta ei heijastu valo takaisin.

Jos silmä -tai aurinkolasien hankinta on listalla, kannattaa hyödyntää Specsaversin tarjous, jossa silmälasien ostaja saa aurinkolasit kaupan päälle. Itse kävin Helsingin Itäkeskuksen myymälässä, enkä ikinä ole tehnyt päätöstä laseista niin nopeasti. Valikoima on siellä laaja, mutta ammattitaitoisen avun kanssa sopivat linssit löytyivät hetkessä. Sain myös kuulla, että aurinkolaseiksi suunnitellut lasit voi muuttaa silmälaseiksi ja toisin päin. Enpä ole ikinä tullut ajatelleeksi asiaa, ja tämähän vielä tuplaa valikoiman määrän!

Muistakaan siis suojata kallisarvoiset silmänne haitalliselta uv-säteilyltä, se onnistuu parhaiten valitsemalla laadukkaat lasit hyvillä ja kunnollisilla linsseillä. Laseista taas kannattaa pitää parhaiten huolta pyyhkimällä linssit mikrokuituliinalla (ei paidan helmaan) ja pesemällä ne niille tarkoitetulla puhdistusaineella.

Kuvat Paju Purovuo Vaatteet R/H

En enää

-huuda ’moi’ kun tulen kotiin, vaikka tiedän ettei siellä ole ketäään
-häpeile tilata kotiinkuljetuksella ruokaa vain yhdelle
-etsi poikaystävää
-ahdistu jos olen yksin suununtaisin
-ajele säärikarvoja varmuuden vuoksi
-jaksa tai halua käydä treffeillä

Vieläkin

-yllätyn ihmisistä, ulkonäkö ja ennakko-odotukset voivat todellakin pettää
-tuskailen typerien deittailusäätöjen takia, että voiko laittaa viestin heti vai sadan päivän päästä
-puhun itsekseni
-nukun vain toisella puolella sänkyä

Nykyään

-tiedän että kaikki menee omalla painollaan
-nautin yksinolosta
-olen paljon varovaisempi
-tiedän mitä haluan ja ansaitsen, enkä tyydy vähempään

Tarkkasilmäisimmät instagram-seuraajat jo tietävätkin, minä olen nykyään blondi! Viikon sisään olen istunut yhteensä 11 tuntia kampaajan tuolissa, kun tummaa tukkaani on vaalennettu useaan otteeseen. Näissä kuvissa hiukset ovat kahden ensimmäisen vaalennuksen, eli lähes seitsemän tunnin jälkeen. Tänään ne vaalenivat vielä lisää ja sävy alkaa olemaan sellainen kivan kylmä.

Mikään ihan yksinkertainen homma ei niinkin tumman tukan, mitä minulla vaalennus ole, joten olen enemmän kun tyytyväinen lopputulokseen. Tarvitsee olla aika taitava kampaaja, että saa vielä hiukset pysymään päässä moisen operaation jälkeen.

Olen aina mieltänyt itseni tummaksi ja ollut sitä mieltä, että vaalea ei vaan sovi minulle. Jostain syystä vaalennus on kuitenkin pyörinyt päässäni jo pitkään, ja nyt olen tosi iloinen että siihen vihdoin lähdin. Tosi ihanaa vaihtelua!

Laitan tänne pian kuvia tästä ihan lopullisesta väristä, mutta tosiaan tuolta insta-storystä sitä voi käydä jo etukäteen kurkkimassa!

Kuten jutuistani on voinut viimeisen puolen vuoden sisällä huomata, täällä ollaan menty aika tukka putkella. Joulun alla oli tarpeesen tullut pieni breikki, ja sitten mentiin taas. Pää, keho, mieli – kaikki ovat yrittäneet ohimennen kuiskailla, että nyt pitäisi vähän relata. Jos olisin epämieluisassa työssä tai opiskelut eivät kiinnostaisi, olisin jo varmasti lopettanut jomman kumman. Mutta kun halu tehdä on niin kova.

Useasti pienellä paineella sitä työskentelee muutenkin tehokkaammin. Mutta siinä vaiheessa, kun aloin olemaan tosi hajamielinen ja stressaamaan sen takia taas vähän lisää, tiesin että nyt aletaan mennä vähän äärirajoilla. Alkuvuodesta sain hyvinvointivalmennukseen liittyen mittarin, joka mittasi muunmuassa untani sekä stressitasoja. Jo silloin sain kuulla, että nyt mennään reippaasti punaisen puolella ja tulokset olivat jopa vähän huolestuttavia. Stressiä oli paljon, unta ja palautumista liian vähän. Viikot olivat raskaita ja vklopun huvit välillä vielä raskaampia. Tiesin eläväni vähän niinkun velaksi, mutta lohduttelin itseäni, että kesällä sitten relaisin ja lataisin akkuja.

Kunnes sitten eilen, aivan ilmoittamatta, iski niin kova vatsakipu, että jos olisin pystynyt liikkumaan tai puhumaan, olisin soittanut itselleni ambulanssin. Päivystyksessä lääkäri oli aivan varma, että kyseessä on vatsahaava. Muutaman tunnin tarkkaamossa lepäilyn jälkeen kipu helpottikin siihen tarkoitetuilla lääkkeillä. Koska lääkkeet auttoivat ja hemoglobiinikin oli hyvä, minua ei kiidätetty traumapolille tähystykseen, vaan kutsu sinne tulee lähipäivinä. Jossa sitten dignoosikin varmistuu.

Lääkeiden lisäksi sain tiukan määräyksen välttämään kahvia sekä stressiä. ”Ei yhtään stressiä!” Eilen ja tänään olenkin sitten vain levännyt. Ja stressannut niistä kaikista tekemättä jääneistä tehtävistä. Huoh.

Pieni (verrattuna siihen edelliseen) vatsakipu ja jatkuva ällöttävä, etova pahoinvointi ovat kuitenkin pitäneet huolen siitä, että sängystä en ole vuorokauden aikana juurikaan noussut. Mielessä olen kuitenkin jo raivannut tilaa kalenteriin ja jopa perunut muutaman työjutun sekä yhden kevään kurssin. Pakko.

Herranjestas, vaikka kuinka työ tai koulu olisikin mielenkiintoista, niin omalla terveydellä ja jaksamisella ei kannata leikkiä. Ei työn jälki liian stressaantuneena ole edes hyvää. Kun mieli ja keho sanoo että rauhoitu, niin kannattaa uskoa. Jälkiviisaana on helppo olla, mutta mielummin edes näin.

Nimim. Varoittava esimerkki-86