No moi pitkästä aikaa. Arvanette ehkä viikonlopun yli kestäneen blogihiljaisuuden syyn Kyllä, eli Flow. Takana on mahtavat kolme päivää – ei edes väsytä kauheasti! Tässä päivän aikana olen plärännyt läpi viikonlopun aikana ottamiani kolme tuhatta kuvaa! Flow-postauksia on tulossa siis varmasti lisää vielä pitkin viikkoa.

Olen ollut pitkään jo vähän kriisissä tukkani kanssa. Vuoden verran olen minäkin haaveillut ah niin trendikkäästä hattaratukasta. Ongelmani kuitenkin on, ettei vaalea tukka sovi mulle sitten yhtään. Tuossa kesän alussa aloin haaveilemaan myös ihan keltaisesta tukasta, ja Flowssa ihmisiä katsellessani huomasinkin että niin moni muukin. Keltainen on just nyt varmaan trendikkäin hiusväri mitä voi olla. Shokkivärin lisäksi olen myös miettinyt oman värin kasvattamista. Siinä vaan kestäisi ihan ikuisuus. Uumailen nimittäin myös perus vaaleanruskean (maantien harmaan) paluuta. Ja eipä tarvitsisi murehtia juurikasvuista.

Kävin kuitenkin perjantaina laittamassa myös oman Flow tukan kuntoon. Vaalennettiin aika reippaasti latvoja, mutta pidettiin tyvi tummana. Vaalean päälle sekoiteltiin persikkainen oranssi vaalenpunaisesta ja oranssista colourmaskista. Tykkään kovasti, vaikka vaaleaan tukkaan totutteluun meni hetki. Tumma tyvi kuitenkin helpottaa ja hiukset ylös nostamalla saa vaaleaa vähän piiloon, jos haluaa.

Koska tämä tukka-asia on ollut pitkään pinnalla, kiinnitän nyt paljon huomiota myös muiden hiuksiin. Koska en ole ollut ihan varma mitä haluan, olen yrittänyt ammentaa jotain inspistä sitten muista. Tästä uudesta persikkaoranssista kyllä tykkään, ja nyt saa hetkeksi omat hiuspulmat jäädä. Olen muuten viime aikoina jättänyt hiukset useasti suoristamatta! Ihme on siis tapahtunut. En ole oikein ikinä pitänyt taipuisasta ja pörröisestä tukastani. Käytän silottavia tuotteita ja tosiaan suoristan sen joka päivä. Mutta nyt selkeästi olen päässyt tästä tavasta – ei aina tarvitse olla niin sliipattu!

Kuvia Flowssa tuli tosiaan otettua paljon ja tässä osa bongaamistani mageista hiuksista, jotka on ehdottomasti jaettava kanssanne. Mitäs tykkäätte? Ja minkä ennustatte olevan seuraava hiustrendi näiden hattaratukkien ja shokkivärien jälkeen? Itse ajattelen että se voisi juurikin olla ne luonnolliset omat värit.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten alkukesästä Sideways festareilla, myös H2Ö vieraat olivat toinen toistaan tyylikäämpiä ja persoonallisesti pukeutuneita. Oli oikeasti tosi ihana vain istuskella ja katsella ohi käveleviä ihmisiä. Kun sanoin että kysessä oli hurjan kaunis festari visuaalieneen, niin sitä olivat myös vieraat. Tässä vain pieni pala niistä kivan näköisistä ihmisistä, jotka kohdalle viikonlopun aikana sattuivat.

Muistan hyvin festarit kymmenen vuoden takaa, maailman humalaisin porukka oli verhoutunut lähinnä sadetakkeihin ja niihin maailman kamalimpiin, jättimäisiin Don Huonot-festarihattuihin. Itse luotin tälläkin kertaa mustan voimaan, mutta nautin täysillä niistä kaikkein hullunkurisempien väri-ja kuosiyhdistelmien näkemisestä. Lisäksi minäkin olen vihdoin alkanut lämpeämään tuolle bohohenkiselle hippityylille, voitteko uskoa! Itselläni on ollut parin kuukauden aika myös hirveä halu värjätä hiukset, joko ihan shokkikeltaisiksi tai kirkkaan oransseiksi – eikä joka toisen festari-ihmisen upeiden ja kreisien hiuksien näkeminen ainakaan helpottanut sitä kuumetta.

Vaikka musta ihan suosikkiväri vaatteissa on, ja tulee varmaan olemaan, huomasin selkeästi inspiroutuneeni tästä viikonlopusta. Eilen metsäretkellä päällä olikin sitten vähän kreisimpi ja värikkäämpi asu, kuten instasta ehkä joku huomasi. Tai siis kreisi nykyiselle mustalle-minulle, kun oli väriä ja kukkakuosia. Ehkä sitä Flowhun vihdoin viitsisi sitten verhoutua johonkin muuhun kuin mustaan. Vaikka nuo perjantaina festareilla jalassa olleet mustat samettipökät kehuja saivatkin.

Mikä on muuten teidän KAMALIN festarivaate-muistonne? Itse en edelleenkään pääse varmaan ikinä yli niistä hatuista…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Auto starttaa ihan kohta ja matkaa Turkuun H2Ö festareille. Olenkin tässä koko aamun tuskaillut, että mitä ihmettä sitä pakkaisi mukaan. Luvattu on niin sadetta kun aurinkoa ja lämpöäkin, eikä yhtään helpota että joku kiva festariasu pitäisi kehitellä siis kahdeksi päiväksi. Olen tosi fiilikseen mukaan pukeutuja, ja siksi on tosi vaikea aina lähteä jonnekkin reissuun, koska haluaisin ihan varmuuden vuoksi pakata mukaan puolet omaisuudestani. Nyt täytyy vielä mietti’ vaatteet sen mukaan että pieni sade ei haittaa, aurinkoisella säällä ei läkähdy ja eikä illan viiletessä sitten jäädy.

Onneksi sentään mennä autolla, joten kassiin viitsii heittää pari ylimääräistä varmuuden vuoksi-b-vaatetta. Yksi näistä vaatteista on yhdet festarit nähnyt Asoksen Squba mekko*. Hurahdin viime vuonna täysin noihin nostalgisiin squba-kankaisiin vaatteisiin. Juuri viimeksi tänään ostin alesta samaista kangasta olevan hupparin. Tulee vaan niin ylä-aste mieleen!

Tykkään tuosta Asoksen mekosta, sillä se on melko simppeli ja malliltaan aika klassinen. Materiaali tuo siihen kuitenkin särmää, ja etenkin tennareihin ja lippikseen yhdistettynä tulee mieleen kaikkea muuta kun ihan kiva sunnuntailounaalle sopiva mekko. Vai mitä tykkäätte? Mekko näytti olevan alessa normikoissa täällä* ja pikkukoissa se löytyy täältä*.

Mitäs muuta sinne festareille kannattaakaan pakata mukaan? Vessapaperia laukun pohjalle ainakin ja hmmm, no kai sillä jo aika pitkälle pärjää! 😀

*Sisältää mainoslinkin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täytyy myöntää että olen hiukan kateellinen lapsille. Kahdestakin asiasta. Ensinnäkin tuosta rusketusksesta. Miten joku voikin ruskettua noin hyvin ja tasaisesti! Ihan epistä. Täytyisi varmaan itsekkin juosta aamusta iltaa pihaa edes taas ja uida pulikoida, eikä vaan maata paikallaan nahkaa kärtsäten. Etenkin Kaapolla oli vielä jouluisen Thaimaan reissun pohjia jåljellä, joten hän on näyttänyt suunnilleen ekan päivän jälkeen pieneltä pavulta.

Papuja saapui myös suomesta postin mukana. Meidän ekat muuten! Tässä siis se kateuden aiheeni numero kaksi. Nuo väriyhdistelmät ovat vaan tosi ihania ja vaatteiden luomupiivallinen materiaali tosi hyvän tuntuista. En edes tiedä miksei Papun vaatteita ole poikien kaapista aiemmin löytynyt, sillä olen kyllä jokaista mallistoa aina kovasti ihastellut.  Enkä yhtään vähempää Hanna-Riikka Heikkilän ihanian printtien takia. No, parempi myöhään…

Papulta muuten sellaisia terkkuja, että nyt tämä ihana suomalaisyritys tähtää yhdeksi Euroopan johtavista lasten design-vaatemerkeistä. Kuulostaa hurjan hienolta. Eikä muuten yhtään mahdottomalta. Papu Design onkin pistänyt tämän mahdollistamikseksi käyntiin joukkorahoituskampanjan. Kampanjan tarkoituksena on vahvistaa kassaa, jotta Papu saa kunnolla kopin kansanvälisistä markkinoista. Myös kahden uuden ihmisen palkkaaminen tiimiin kesän aikana on tavoitteena. Joukkorahoitus toteutetaan Papun osakkeiden myymisellä. Osakkeenomistaja saa alennusta vaatteista ja on ensimmäisenä kuulemassa uusista mallistoista, erikoiseristä ja kaikesta muusta mielenkiintoisesta.

Me jatkamme vielä huomisen itsemme grillaamista ja helteestä nauttimista. Viikonlopuksi sitten kotiin! Toivottavasti sielläkin alkaisi pian ilmat lämmetä enemmän, ennenkuin Espanjan rusketus on muisto vain!

^Paidat ja legginsit saatu Papulta

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

No ei kauheasti mitään, mutta lähemmäs pari vuotta sitten ostamani Cambridge Satchel laukkuni on saanut blogissa ihan liian vähän huomiota. Ja samalla pääsen esittelemään supesöpöä vaalenpunaista lompakkoani sekä nallekarkki puhelimen kuorta.

Tuo laukku oli minulla varmaan vuoden säilössä, kunnes alkukeväästä otin sen takaisin käyttöön. Syy kaapin pohjalla lojumiselle oli se, että laukku oli minulle vähän liian suuri. Minulla ongelmana nimittäin on haalia laukkuihini niin paljon tavaraa, etten lopulta löydä niistä mitään. Siksi olenkin todennut, että minun pitää käyttää vain pienen pieniä laukkuja – joihin mahtuu juuri ja juuri puhelin, kukkaro ja avaimet.

Lompakon kanssa sama homma. Suuri lompakko täyttyy hetkessä kuiteilla ja kaikenmaailman korteilla, niin ettei sieltäkään meinaa löytää mitään. Siksi olenkin käyttänyt pientä kukkaroa niin kauan kun muistan.

Nyt kuitenkin Zara Homesta löytyi niin söpö pinkkikullattu nahkalompakko etten vain voinut jättää sitä ostamatta. Tuli heti vähän aikuisempi fiilis, mutta kuitenkin lompakko on sopivan pieni. Sinne mahtuu vain muutama tärkein kortti. Samalla reissulla Bershkasta ostin nuo nallekuoret puhelimeen. Kaikkien mielestä ne on järkyt, eli juuri täydelliset mulle.

En enää muista onko tuo Satchelini 11 vai 13 tuumainen, mutta yllättävän paljon sinne mahtuu tavaraa. Yritän kuitenkin pitää sisällön minimissä ja kuljetan sitten mielummin vaikka kangaskassissa tai rattaissa roikkuvassa repussa muun sälän. Kameran, nenäliinat, laastarit, juomapullon… Kaiken. Helpompi kun laukusta ei pursuile kaikkea tai soivaa puhelinta pidä kaivaa niin kauaa että soitto lakkaa. Vaikka kyllä tänä aamunakin heitin tuostakin kasan roskia pois… Aina sitä voi ainakin suunnitella olevansa vähän järjestelmällisempi kun on. Mites muilla? Aiheuttaako isot laukut samanlaista päänvaivaa?

ps. en tiedä mikä mun kuvien asettelua vaivaa..mutta koitan korjata sen. Nyt kuitenkin heppatalleille!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.