En voi uskoa että meidän reissu alkaa lähestyä loppuaan. Paluulennot on siis varattu ensi viikonlopulle. Byäääh. Uskomatonta miten nopeasti kuukausi voikaan vierähtää. Niinkai se olisi kotonakin mennyt, mutta näin reissun päällä sen huomaa vielä selkeämmin. Vaikka matkan päättyminen aiheuttaakin haikeutta, on kotiin myös kiva palata. Ja ennenkaikkea suomen kesään. Saatoin kyllä olla hieman liian optimistinen paketessani kaikki takitkin säilöön ennen matkalle lähtöä. Ei siellä ehkä ihan helle vielä ole, mutta aina saa toivoa.

Tässä jo valmiiksi Espanjaa ikävöidessä oli pakko kääntää mieli positiiviselle vaihteelle, joten (jo uuden syksyreissun suunnittelun lisäksi) olen tehnyt listaa mitä kaikkea aion kesällä tehdä. Viime kesä meni suomessa vähän ohi. Eka oltiin täällä espanjassa, sitten vietettiin maailman kylmintä kesäkuuta, jonka jälkeen taas lähdettiin tänne espanjaan. Tulevan kesän aionkin viettää nyt tiiviisti suomen kamaralla – ehkä muutamaa pikapyrähdystä naapurimaihin lukuunottamatta. Toiveissa on tietysti lämmin ja aurinkoinen kesä.

Tulevana kesänä aion ainakin:

– ajaa kaikkialle uudella laatikkopyörällä
– ostaa kausikortin uimastadkalle
– käydä aamu-uinneilla
– ihastua ja pussailla
– kävellä yöreinnoilta kotiin kun aurinko nousee
– lähteä roadtripille asuntoautolla
– koluta kaikki helsingin ilmaistapahtumat ja puistokeikat
– nukkua teltassa
– soutaa
– olla rohkea
– nukahtaa nurmikolle
– syödä hirveästi mansikoita, kirsikoita ja herneitä
– seikkailla suomenlinnassa
– tehdä ihania aamupaloja
– käydä kaikissa linnanmäen laitteissa
– mökkeillä perinteisesti
– bailata mökillä
– olla lasten kanssa aamusta iltaan ulkona
– käydä uimassa jossain pienessä lammessa keskellä metsää
– riekkua festareilla (sideways, ruisrock, h2ö, flow)
– sisustaa kotia
– ostaa kukat, hedelmät ja vihannekset torilta
– puistojoogata
– tehdä kukkaseppeleen
– kokeilla (ehkä) sinisiä hiuksia
– myydä kirppiksellä
– kastua kesäsateessa
– käydä suppaamassa
– syöttää lampaita
– nauttia jokaisesta auringonsäteestä
– kävellä korkokengillä
– ottaa tatuoinnin
– tehdä mansikkakermakakun
– laskea vesiliukumäestä
– katsoa mitä tuleman pitää ja sanoa mahdollisimman usein kaikkeen kyllä

Mitäs te meinaatte tehdä kesällä? Puuttuuko omasta listastani jotain ihan välttämätöntä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kerroin muutama päivä sitten että kävimme siskopuoleni kanssa heppataleilla, jossa hänenkin hevosensa asuu. Hevosten, ponien ja varsojen lisäksi talleilla on koiria, kissoja, possuja, kanoja ja kukkoja. Ennen tallin lattialla viipotti myös marsuja ja viereisellä tilalla on iso vuohitarha ja toisella naapurilla taas härkiä. Näinpäs sellaisen vauvan käsivarren kokoisen heinäsirkakin… Pojat muistivat hyvin vuoden takaiselta käynniltään Amanda-ponin, jolla pääsivät ratsastamaan. Yhdestä tallista löytyi myös maailman suloisin, hiljattain syntynyt uusi vasa.

Jos jostain omassa kasvatuksessani olen erityisen ylpeä, niin siiä että olen opettanut lapset kunnioittamaan niin erilaisia ihmisiä kuin eläimiäkin. En kiellä etteivätkä he vaikka tuttuja koiria välillä käsittelisi vähän kovakouraisesti, mutta silloinkin näkee että että siinä on kovasti rakkautta ja välittämistä mukana. On ihana huomata että pojat tykkäävät tosi paljon kaikista eläimistä ja ovat kovasti kiinnostuneita niistä. Aivan mahtavaa kädsä heidän kanssaan vaikkapa juuri tuolla talleilla, mutta ihan kadulla kulkiessammekin he kyllä huomaavat jokaikisen koiran ja linnun ja kehuvat niitä söpöiksi.

Kuten olen aiemminkin kertonut, poden kovaa koirakuumetta ja oman koiran ottaminen on ollut vakavasti mielessä ainakin vuoden verran. Kuitenkin haluan tarjota parhaan mahdollisen elämän tulevalle lemmikillemme, enkä ole varma voiko vielä tässä elämäntilanteessa sellaista tarjota. Talleilla ollessamme löysimme niityltä hevosten joukosta nuoren koiranpennun. Naskalihampainen villikko vähän jännitti poikia, mutta itse olisin voinut napata sen vaikka heti mukaan (samoin kun mietin miten saisin huomaamattomasti salakuljetettua sikopuoleni koiran mukaan kotiin). Koiranpentu löysi lopulta kotiin, mutta koirakuumetta se ei totisesti helpottanut. Joku päivä vielä.

Vaikka tällaisia kaupunkilaishöpsöjä ollaankin, haluan ehdottomasti sälilyttää oman ja lasten yhteyden eläimiin ja luontoon aina. Elvis onkin ilmoittanut jo ryhtyvänsä isona eläinlääkäriksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen
– kokenut ylpeyttä ja huvitusta elviksen ekasta peiliselfiestä
– törmännyt sattumalta espanjan tindermatchiin ja jäätynyt totaalisesti
– käynyt tivolilaitteessa
– syönyt liikaa herkkuja
– valvonut joka ilta myöhään
– nukkunut joka aamu myöhään
– kokenut koirarakkautta
– käynyt elämäni halvimmassa sokeroinnissa
– suunnitellut olkkarin ja makkarin sisustuksen uusiksi
– aloittanut kirjoittamaan kirjaa
– käynyt meressä melkein uimassa
– ollut kiitollinen perheestä
– ostanut viinapulloja sisustusmielessä
– sairastanut (parhaillaan) keuhkoputkentulehdusta tai vastaava
– raivonnut lapsille
– nauttinut elämästä ja kaikesta
– varannut tatska-ajan
– kieltäytynyt töistä
– tehnyt töitä
– toivonut että matkasta jäisi ihania muistoja lapsille
– ikävöinyt
– nukkunut päikkäreitä
– lopettanut suuttuuneena olon
– jännittänyt siskopuolen talokauppoja
– ollut tekemättä mitään
– haaveillut mökkiviikosta kavereiden kanssa
– shoppaillut
– nähnyt kummallisia unia
– vauvakuumeillut ja katsellut netistä vaunuja
– suunnitellut kesän festareita
– leikkinyt vesisotaa lasten kanssa
– en vieläkään varannut paluulentoja

näin muutamia asioita mainitakseni.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tässä vain muutama kuva eiliseltä reissulta heppatalleille. Siskopuolellani on hevonen tässä melko lähellä, ja olenkin kirjoitellut talleista myös viime vuonna. Se on vaan tosi ihana paikka. Toki hevosten ja muiden eläinten, mutta myös mielettömien maisemien ansiosta. Vuorilta kun näkee viikunapuiden yli merelle saakka. Aika jännää on käydä myös maastossa ratsastamassa, ikinä ei tiedä tuleeko kapealla vuoristotiellä vastaan satapäinen vuohilauma vai härkiä.

Eilen päästiin poikien kanssa katsomaan kun uudet ystävykset, Tietsu ja Lucas, leikkivät. Tietsu on siis siskopuoleni 8-vuotias ruuna ja Luca taas parivuotias, vielä vauvakarvainen, poni-poikanen. En oikeasti ole tiennyt että hevosetkin leikkivät keskenään niin rajusti. Jos siis noin kauheasti tykkäävät toisistaan kun nuo kaksi. Kierivät maassa, painivat – ihan kun koirat. Mutta vaan kymmenen kertaa isommin. Lievästi sanottuna hiekka vähän pöllysi. Leikkvät itsensä ihan hikisiksi. Vähän jännitti seurata vierestä. Ihana oli taas huomata ettei (tässäkään tapauksessa) ystävyys katso ikää tai kokoa tai muutakaan. Ja miksi pitäisikään jos vaan tulee hyvin juttuun. Ihant nuo kaksi villiä.

Ja oli siellä talleilla vaikka mitä muutakin ihanaa, mutta se kuvatulva sitten vähän myöhemmin 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

..and then you dive.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.