– Menin sekaisin koronatestikäymisten laskuissa
– Olin yli viikon kotona yksin lasten kanssa
– Kävin viikon aikana kolme kertaa lääkärissä
– Unohdin tehdä kirjanpidon, mutta sain armonaikaa vetoamalla kipeään lapseen
– Söin rauta, biotiini -ja antibiottikuurit
– Olin yksin yön hotellissa
– Lilluin katolla porealtaassa
– Korkkasin lenkkarikauden
– Satoi metri lunta ja kahlattiin puiston puuterihangessa
– Liukastelin jäällä ja sukat kastuivat
– Ilta-aurinko alkoi taas maalaamaan seiniämme
– Innostuin pitkästä aikaa meikkaamisesta
– Uudet aurinkolasit tulivat
– Kävin lenkillä, juoksin rappusia ja jalat menivät niin maitohapoille etten mainannut päästä kotiin
– Saatiin naapureilta saunavuoro
– Käytiin läpi lasten kirjahylly
– Möin kirjoja fb-kirppiksillä ja lupasin, ettei enää ikinä
– Lahjotin Hopelle monta jättikassia kirjoja, leluja, vaatteita ja kenkiä
– Käytiin retkellä keskiaikaissaaressa
– Kuljin viikon jumppavaatteissa takoituksena aloittaa hetkenä minä hyvänä pilates
– Vaihdoin ekaa kertaa kukkien mullat
– Tein vanhoista ruusuista prinssessakylvyn tyttärelle
– Käytiin pitkästä aikaa keskustassa hoitamassa asioita
– Haaveilin ihanasta talosta Porvoossa ja menetin yöuneni sen vuoksi
– Lottosin, Eurojacpottasin ja tein rahamediaation
– Olin kovin levoton
– Tuntui että haluan kokoajan jotain uutta elämääni enkä osaa pysähtyä tähän
– Ilmoittauduin takaisin kouluun
– Kadut putsattiin
– Kävin tapaamassa pitkästä aikaa mummia

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Tarramonsterin kanssa.
Sisältää alennuskoodin!

Kevät on täällä ja sehän tarkoittaa toppavaatteiden pois pakkailua ja kevätvermeiden kaivelua esille. Me järkkäiltiin eilen pois vähän niitä kaikista paksumpia talviasuja ja tein samalla katsausta, mitä uutta kevääksi pitäisi hankkia. Taapero on venähtänyt muutamassa kuukaudessa taas niin paljon, että ainakin uusi kuoritakki ja hanskat on listalla.

Tänään meillä on ohjelmassa myös hakea päiväkotipaikkaa syksyksi. Tämä kevät ja syksy ovatkin ainakin meidän perheessä kausia, jolloin erityisesti kaikki lasten vaatehankinnat pyörivät jatkuvasti mielessä. Ja koska mitä enemmän lapsia, sitä enemmän myös tavaraa, olen viime vuosina yrittänyt kunnostautua vähän järjestelmällisemmäksi.

Olen kuullut, että jotkut pitävät ihan exel-taulukkoa siitä, mitä kaikkia vaatteita ja missä koossa heillä on lapsilleen. Vakavasti harkitsen samaa, sillä löysin juuri viime viikolla kellarista esikoisen pränikät talvikengät, jotka olin sinne laittanut muutama vuosi sitten talteen odottamaan seuraavaa käyttäjää. Ne olisivat olleet ihan täydelliset keskimmäiselle…viime talvena.

Vuosia sitten koin kuitenkin jo suuren valaistumisen kun löysin NIMIKOINTITARRAT! Sen jälkeen ei ole enää yksiinkään uusiin hanskoihin pitänyt kiireessä kouluaamuna viritellä maalrinteipistä lappusta ja etsiä teippiin tarttuvaa, ei sotkevaa kynää. Noin kerran vuodessa olen tilannut Tarramonsterilta liimattavat nimitarrat, joihin olen ollut tosi tyytyväinen. Tarra-arkista on helppo aina lätkäistä tarra uuteen vaatteeseen.

Itseasiassa tilaan nykyään tarroja myös itselleni omalla nimelläni sekä puhelinnumerolla, kyllä nimikoin myös omat hanskani! Muistisairautta sairastava isoäitini muutti hiljattain palvelutaloon ja tilasin myös hänelle sinne omat reilun kokoiset tarrat, jotta omat henkilökohtaiset tavarat olisi helpommin pitää tallessa ja löytää.

Nimitarrojen lisäksi meiltä löytyy lasten vaatekaapeista järjestelytarroja, jotka auttavat lapsia löytämään ja tunnistamaan omat vaatteensa, että pitämään kaapit nimensä mukaisesti paremmassa järjestyksessä.

Ulkovaatteiden, asusteiden ja kenkien lisäksi nimikoimme myös lasten sisävaatteet. Olen ollut tosi tyytyväinen Tarramonsterin tarroihin, sillä ne kestävät hyvin myös pyykinpesukonetta ja kuivuria. Nimikointitarrat helpottavat myös vaatteiden kierrätystä, kun nimitarran saa vaihdettua uuteen, toisin kun tussilla niskalappuun kirjoittaessa.

Mitä kaikkea nimikointitarroilla voi nimikoida? No ainakin:

– Takit, ulkohousut, haalarit ja sadeasut
– Sisävaatteet, alusvaatteet, sukkikset ja sukat
– Kengät, saappaat ja sandaalit
– Pipot, hatut, lippikset, hanskat, sormikkaat, lapaset ja huivit
– Vesipullon
– Nukenrattaat
– Hiekkalelut ja pallot
– Polkupyörän, skuutin, skeittilaudan
– Kypärän
– Repun ja penaalin
– Koulukirjat ja vihot
– Tärkeimmät lelut ja pehmot
– Luistimet ja lätkämailan
– Pulkan, stiigan ja liukurin
– Kännykän, kalenterin, lompakon

Viimeiset kerrat olen pääosin tilannut Tarramonsterin valmiita teemapakkauksia, jolloin arkeissa on paljon eri värisiä ja eri kuvilla olevia tarroja. Mutta toki tarrat voi halutessaan suunnitella kokonaan myös itse. Vaihtoehtoja ja valinnanvaraa on paljon ja liimattavien tarrojen lisäksi valikoimissa on silitettäviä lappuja, järjestely, tsemppi ja eläkeläistarroja. Useimmissa teemapakkauksissa on 80 tarraa, eli kaksi arkkia tarroja ja meillä ne ovat yleensä riittäneet noin vuodeksi. Tarrat valmistetaan Suomessa.

Sain teille alennuskoodin Tarramonsterin tarroihin! Koodilla MINTTU15 saatte 15% alennuksen tilauksestanne.
Alennus on voimassa sunnuntaihin 11.4 saakka.

Vaikka tätä kevättä vasta aloitellaan, itselläni on kieltämättä juuri nyt ajatuksissa jo ensi syksy ja päiväkodin aloituts. Itse aloitus ei kuitenkaan jännitä, vaan se, että mistä lopulta päiväkotipaikan saamme. Mehän jouduimme jo vuoden vaihteessa siirtämään päiväkodin aloitusta, kun emme saaneet järkevän matkan päästä paikkaa. Ja koska haemme ensisijaisesti ruotsinkieliseen, mutta varmuudeksi myös suomenkieliseen päiväkotiin, joutuu hakemusten kanssa kikkailemaan ja jännittämään aivan liikaa. Nyt siis hakemusta tekemään. Onneksi sentään nimikointihommat on halussa.

– Kevään ensimmäiset kukat ja pisamat bongattu
– Mahdottoman monta syötyä suklaamunaa
– 2 sisälle eksynyttä kärpästä
– 3 kotkaa, 2 haukkaa, 10 joutsenta, 1 kurki nähty ja 1 palokärki kuultu
– Lumettomat kadut ja metsät
– 2 pellillistä leivottua pullaa
– 2 metsäretkeä
– 2 retkeä rannalle
– Pitkästä aikaa hyvät lukemat askelmittarissa

– 1 meressä uinti (en minä)
– 16 kerättyä simpukkaa
– Munanetsintää metsässä ja talossa
– 2 cm päivävauhtia kasvavat herneenversot
– Pyöräily -ja aperolkauden korkkaus
– 1 aamu-päikkärit sohvalla lastenohjelmien pyöriessä taustalla
– Kotiin jätetty läppäri
– 1 kippo jäätelöä
– Eväsretki trollipolulla
– 183873282130230320 talvihorroksestaan herännyttä muurahaista

– 3 koristeltua pääsisäisoksaa
– Pelkissä verkkareissa tai jumppalegginsseissä, hupparissa ja villasukissa oleilua
– Tiukkaa mietintää siitä, mitä tehtäisiin jos tulisi zombihyökkäys, haitornado, dinosaurustornado, zombivesisade tai jos talot tahtoisivat litistää meidät
– 1 harhaankävely matkalla leikkipuistoon
– Oksettavan kamalat ja ihanat vauhdit riippukeinussa
– 1,5 tuntia kuunneltua äänikirjaa
– 4 luettua lastenkirjaa (x15)
– 3 jaksoa zombisarjaa
– Kirpeä ilma ja ihana lämmittävä aurinko
– Taaperon kanssa kovaan ääneen ulkona kävellessä laulettu ”Kukkia, kukkia, kevät on täällä!”

Lähiömutsi kirjoitti hiljattain blogissaan siitä, miten heillä eivät lapset saa rahaa kotitöistä saatika edes viikkorahaa. Mielipidettä asiaan lapsiltaan kysyessä vastaus oli ollut ”epäreilua”, koska kuulemma ihan kaikki muut saa. Tiedän, että lapsista usein tuntuu, asiassa kuin asiassa, että KAIKKI MUUT, vaikka todellisuudessa vain muutama saisi. Siksi minäkin täältä huutelen, ettei saa meidänkään lapset!

Meidän lasten säännöllisiin kotitöihin kuuluu omien sänkyjen petaaminen, oman huoneen ja ”oman” vessan siivous sekä kerran viikossa imurointi, lisäksi päivittäin on tiskikoneen tyhjennystä tai täyttämistä sekä roskien vientiä. Lapset auttavat usein myös ruokapöydän kattamisessa sekä astioiden pois viemisessä. Satunnaisesti on pyykkikoneen täyttöä, viikattujen pyykkien viemistä omaan kaappiin, olohuoneen siivousta, mattojen tamppausta, imurointia tai kaupassa käyntiä.

Olemme joskus myös kokeilleet pienen palkkion maksamista kotitöistä, mutta se tuntui hölmöltä eikä raha oikeastaan edes motivoinut hommien tekemiseen, joten kokeilu loppui lyhyeen. Kotitöiden tekeminen kuuluu perheessämme kaikille ikätason mukaisesti, enkä itse näe pointtia että niiden tekeminen olisi sidottuna rahaan. Joskus toki kaupassakäynnistä saa ostaa itselleen palkkioksi tikkarin tai pitää pullojen palauttamisesta saaneet rahat saa käyttää lauantaiherkkuihin.

Myös viikkorahasta on ollut lasten kanssa puhetta, mutta olemme päätyneet toistaiseksi siihen, ettei sitä makseta. Toki lapset saavat rahaa jos tarvitsevat, mutta erittäin harvoin alakoululaiset tarvitsevat. Lapsilla on myös omia säästöjä ja heille säästetään rahaa, joita heillä ei ole kuitenkaan lupa käyttää – niitä säästellään isompiin juttuihin, kuten pelikonsoliin, rahastoon ja muuten vaan tulevaisuuteen.

Sensijaan lapset saavat elää joka päivä etuoikeutetusti, on harrastuksia, harrastusvälineitä, kännykät, karkkipäivät, kaapit täynnä ruokaa, ravintolassa ja kahvilassa käyntejä sekä lomamatkoja. Ja silti opetamme heille vastuullista rahankäyttöä. Kaikkea ei voi saada, ostoksia harkitaan, raha ei tule itsestään, kaikkea ei edes tarvitse itse omistaa eikä raha ole kaikki kaikessa.

Muutamien vuosien kuluttua nämä raha-asiat tulevat varmasti entistä ajankohtaisemmiksi kun lapset kasvavat lisää. Olen itse tehnyt nuoresta saakka opiskelujen ohella työtä ja se on ollut arvokasta oppia, jota tahdon myös lasteni saavan. Välillähän lapset auttavat minua työjutuissani ja toimivat esim malleina, silloin he toki saavat siitä palkkion, mutta se on jo taas asia ihan erikseen.

Maksetaanko teillä viikkorahaa tai rahaa kotitöistä?

Kuulostaa uskomattomalta, mutta en ole ennen tätä vaihtanut ikinä kukkieni multia. Se ehkä osittain selittää senkin, miksi ne muutamat kasvini ovat kokeneet aina lopulta hitaan poismenon.

Muistan vuoden takaisesta koronatilanteesta hyvin sen, miten somea selatessa tuntui, että jokaikinen vaihtoi kukkiensa mullat ja leipoi leipää. Myös minä tilasin tuolloin kauppakassipalvelusta multaa ja ainekset foccacian leipomiseen. Molemmat jäivät tekemättä.

Mutta kun viime viikkoina instagramini alkoi taas täyttymään mullanvaihtopäivityksistä, päätin minäkin nyt vihdoin tarttua tuumasta toimeen. Uuden mullan lisäksi myös muutama ruukussa itsekseen kasvanut lähtenyt uusi pistokas sai omat uudet ruukut.

Koska suurin osa kasveistamme on alunperin mieheni ja jopa yli 16 vuotta vanhoja, en halunnut sössiä hommaa, vaan googlailin paljon vinkkejä ja ohjeita mullan vaihtamiseen. Niin perusteellisesti opiskelin asiaa, että voin nyt hyvin jakaa vinkkini myös teille.

Kukkien mullanvaihto on hyvä tehdä talven jälkeen, kasvien lepokauden päättyessä – ja se aika on sattumoisin juuri nyt, eli helmi-maaliskuussa, kun kasvuaika alkaa valon lisääntyessä. Hitaasti kasvavilla lajeilla, kuten kaktuksilla, tai hyvin suurilla viherkasvailla uudelleen istuttaminen voidaan kuitenkin tehdä joka toinen tai kolmas vuosi.

Huonekasvit kaipaavat mullanvaihtoa, kun entinen ruukku on jäänyt pieneksi tai kalkkia ja lannoitesuoloja on kertynyt ruukun pinnalle. Nopeasti kasvavat kasvit tarvitsevat tarvitsevat mullan vaihdon yhteydessä halkaisijaltaan noin sentin suuremman ruukun joka kevät.

MULLANVAIHTO VAIHE VAIHEELTA

1. Mullanvaihto aloitetaan kastelemalla juuripaakku perusteellisesti jo edellisenä päivänä. Näin paakku irtoaa helpommin ruukusta ja pysyy koossa. Alusta, kuten pöytä, jossa vaihto suoritetaan kannattaa suojata reilusti sanomalehdillä. Avuksi kannattaa myös etsiä suojakäsineet, lapio ja astia uuden mullan esikastelua varten.

2. Uusi multa kostutetaan erillisessä astiassa ennen ruukutusta. Sopiva suhde on noin 1 dl vettä multalitraa kohti. Esikostutus on tärkeää mullan kestävän mururakenteen aikaansaamiseksi. Jos multaa ei esikostuteta, vaan kastellaan reilusti heti istutuksen jälkeen, saattaa multa kovettua yhtenäiseksi paakuksi. Oikeinkäsitelty multa ei kovetu.

3. Kasvin irrotus ruukusta onnistuu parhaiten, kun toisella kädellä tartutaan ruukkuun ja toisella peitetään mullan pinta niin, että kasvi jää sormien väliin. Kasvi käännetään poikittain tai ylösalaisin, ja ruukku napautetaan varovasti irti. Juuripaakkua ei rikota, jos siihen ei ole erityistä syytä. Usein riittää pelkkä vioittuneiden juurenosien poistaminen.

4. Ruukun pohjalle tehdään salaoja, joka estää liiallisen kosteuden kertymisen ruukun pohjalle. Se tehdään laittamalla aluksi paperinpala ruukun pohjalle estämään mullan valumista pohjareiästä. Salaojaksi laitetaan 2-4 cm paksuinen kerros kevytsoraa, saviruukunkappaleita tai kananmunankuoria. Salaojakerroksen päälle laitetaan multaa sen verran, että kasvi tulee entiseen syvyyteensä.

Uuden ruukun tulee olla halkaisijaltaan pari senttiä juuripaakkua suurempi. Lasittamatonta saviruukkua liotetaan muutama tunti vedessä, näin ruukku ei ime kosteutta istutusmullasta. Jos ruukku on kovin iso kasville, voi kevytsoraa laittaa enemmän, jolloin ruukkuun ei myöskään tule niin paljon painoa kun mullan kanssa.

5. Nosta kasvi ruukkuun. Juuripaakun reunoille valutetaan uutta kostutettua multaa ja se tiivistetään hellävaraisesti sormin painelemalla. Älä täytä ruukkua piripintaan, vaan jätä pinnan ja ruukun reunaan useampi sentti.

6. Uudelleen istutetut kasvit suojataan auringonpaisteelta ja niitä sumutetaan säännöllisesti. Sumutusveteen voi lisätä ohjeen mukaan merileväuutetta. Normaali kastelu aloitetaan vasta, kun mullan pinta on kuivahtanut, eli noin 2 – 3 viikon kuluttua ruukutuksesta. Halutessaan mullan pinnalle voi myös laittaa kevytsoraa, joka tasaa mullan kosteutta etenkin altakasteluruukuissa.

7. Vanhat mullat voi kaataa paperikassiin ja laittaa biojätteeseen.

MILLAINEN MULTA?

Pitkäikäisille huonekasveille valitaan kompostoimalla valmistettu musta multa, johon muodostuu kestävä mururakenne, joka pitää mullan ilmavana ja kasvin juuret säilyvät elinvoimaisina ja terveinä.

Jos kasvi on altakasteluruukussa, kannattaa silloin valita altakastelumulta, joka sisältää pitkiä kuituja edistämään veden tasaista imeytymistä ruukun vesisäiliöstä. Altakastelumulta on myös riittävän ilmavaa suuriin ruukkuihin.

Kaktukset, rahapuu, anopinkieli ja muut nopeasti kuivuvassa kasvualustassa vihtyvät kasvit istutetan hiekkaa ja kevytsoraa sisältäävään kaktusmultaan.

MIKSI MULLAN VAIHTO ON TÄRKEÄÄ?

Mullanvaihdolla on muutakin merkitystä kuin antaa kasvin juurille lisää kasvutilaa. Multa maatuu vähitellen ruukussa ja samalla se tiivistyy. Vanhassa mullassa kasvin juurilla on ilmattomat olosuhteet, jolloin juuret kärsivät ja kasvi näivettyy. Jos juuret kuolevat, kasvikin kuolee.

Myös kasteluvedestä ja lannoitteista multaan kerääntyy vähitellen haitallisia määriä kalkkia ja suoloja. Kun mullan suolapitoisuus nousee, kasvi ei enää saa riittävästi vettä ja alkaa nuutua.

Ainakin toistaiseksi kasvimme eivät ole näyttäneet olevaan moksiskaan mullanvaihdosta, päin vastoin. Kahdesta kilpipiileasta löytyi multaa vaihtaessa yllätys, niiden juuret olivat lähes kokonaan kuolleet ja maatuneet pois. Mullanvaihto tuli siis todellakin tarpeeseen ja ihan viime hetkellä. Nyt annan niiden juurtua hetken vedessä ennen kun istutan ne uusiin, niille paremmin sopiviin pienempiin ruukkuuihin.

Kasvien lannoittaminen on itselleni vielä pieni mysteeri, joten kehoitan jokaisen perehtymään siihen itse vaikkapa fb:n viherkasviryhmän avulla.

Luin myös Maria Veitolan instasta mielenkiintoista tarinaa kuun vaikutuksesta kasveihin. Miksikäs ei, vaikuttaahan se myös niin moneen muuhunkin asiaan. Wanha kansa tiesi, että yläkuulla vaihdetaan kasvualusta, kylvetään siemenet, otetaan pistokkaat ja istutetaan kukat. Uudenkuun päivästä, eli kalenterin mustasta pallosta alkaa nousevan kuun kuun, yläkuun, eli uusikuun aika. Itselläni mullan vaihto osui juuri sattumalta tähän aikaan että myös aamupäivään, joka on kuulemma kasveille paras aika mullan vaihtoon. Tänään ja huomenna on kuun mukaan myös vesipäivät, eli parhaat päivät kastella kasvit!

—

Lähteet: Martat & Biolan