MUUTAMA KASVISRESEPTI LOKAKUULLE

1/10/2019

Tajusin vasta hetki sitten, että tänään strattasi jo lokakuu! Jo muutaman vuoden ajan lokakuu ollaan tunnettu myös lihattomana kuuna. Myös minä olen pidemmän aikaa tahtonut omalta osaltani kannustaa kasvisruokavalioon ja nyt lihattoman lokakuun kunniaksi jaan muutaman kasvisreseptin blogini arkistoista, vaikkapa niille päville kun ei meinaa keksiä mitään syötävää. Osa resepteistä on myös kokonaan vegaanisia tai helposti sellaiseksi muokattavissa olevia.

PUNAJUURI/JUURESRISOTTO

Risotto on oma lempiruokani ja tästä respetistä olen erityisen ylpeä. Luulin että olen jo aiemmin jakanut ohjeen blogiin, mutta yllätyksekseni sitä ei löytynytkään vanhoista postauksista. Ohje on muutaman vuoden takaa ja se on myös päässyt mukaan Sannan Ruokakassin resepteihin muutama vuosi sitten (lisää kuvia täällä). Tämä on niiiiin hyvää.

Tarvitset:
6 punajuurta
3 porkkanaa
1/2 palsternakka
2 kevätsipulia
3 valkosipulin kynttä
50 g voita
3 dl risottoriisiä
8-9 dl vettä johon puristettu 1 sitruunan mehu
3 rkl kasvisfondia
150g parmesaania
Mustapippuria
Sormisuolaa
Oliiviöljyä
Timjamia

Raasta kaksi punajuurta kippoon. Laita uuni 200 asteeseen, kuori ja lohko loput juureekset uunipellille, lorauta päälle oliviiöljy ja suola, voit käyttää myös punajuurien lehdet. Paahda juurekset uunissa kypsiksi ja rapeiksei, noin 15-20 min
Aloita sillävälin risoton valmistaminen.

Pilko sipuli varsineen sekä valkosipuli, kuulota öljyssä pannulla. Lisää voi sekä riisit, kuulota riisit. Sekoita vesi-sitruunamehu-kasvisfondi ja kaada loraus kerrallaan riston joukkoon. Lisää joukkoon myös raastettu punajuuri. Anna kiehahtaa, lisää nestettä pikkuhiljaa ja soit lisätä joukkoon tarvittessa vielä hieman voita sekä raastettua parmesaani. Risoton kuuluu jäädä vähän löysäksi.
Tarkista maku ja mausta lopuksi hyppysellillisellä mustapippuria ja lisää tarvittessa suolaa.

Koristele risotto paahdetuilla kasviksilla, parmesaanilla sekä timjamilla.

KIKHERNESALAATTI

Tämä salaatti on oma suosikkini ja itselläni on siihen monta eri variaatiota. Nykyisin yleensä vaihdan avocadon tomaattiin ja idut jätän kokonaan pois. Terveellistä ja täyttävää pikaruokaa parhaimmillaan. Resepti löytyy täältä. Ja vähän kevyempi versio täältä.

LINSSIKEITTO / PASTAKASTIKE

Tämä syksyyn sopiva täyteläinen linssikeitto on hyvää sellaisenaan jonka lisäksi se toimii pastan kanssa kastikkeena. Resepti löytyy täältä.

PINAATTI-FETA PANNUKAKKU

Yksi blogini kaikkien aikojen luetuimpia postauksia on tämä helppo ja moneen tilanteeseen sopivan suolaisen pannukakun resepti. Alkuperäisen ohjeen löydät täältä.

TOFU-PANANGCURRY

Mausteiset curry-ruoat ovat myös ihania kylmien iltojen lämmittäjiä. Onnekseni nykyään myös lapset ovat tykästyneitä vähän tulisempiin makuihin. Tämän curryn kanssa sopii niin nuudelit kun riisikin. Resepti löytyy täältä*.

MINITORTILLAT

Tortillat ovat myös sellainen ruoka jota voi varoida loputtomiin. Tortillat ovat myös hyvä tapa käyttää ruoantähteitä ja muita jämiä pois jääkaapista. Inspiraatiota suojarouhetäytteisisin tortilloihin täältä*.

HERNEKEITTO

Vanha kunnon klassikko ei sen enempää esittelyjä kaipaa, resepti täältä.

KASVIS-COUSCOUS

Kasvisouscous on myös mitä mainioin, maistuva arkiruoka johon voi laittaa joukkoon melkeimpä mitä vaan kaapista löytyy tai mieli tekee. Toimii niin lämpimänä että kylmänäkin. Inspistä tekoon tältä.

FLUNSSANKARKOITUSKEITTO

Vielä toinen linssikeitto, mutta sitäkin ajakohtaisempi. Resepti täällä.

Olisihan noita reseptejä ollut vielä lisääkin, mutta toivottavasti näistä saitte ehkä jotain uutta inspistä keittiöön. Itseni alkoi tekemään ihan hirveästi mieli nyt tuota risottoa.

Pakko vielä vinkata, että kauppojen pakastealtaista löytyy nykyisin tosi paljon hyviä kasvisjuttuja, kuten erilaisia pihvejä, paleroita ja lihankorvikkeita. Pakasteiden käyttö lasketaan kohtuullisesti käytettynä mielestäni vain ja ainoastaan arjen helpottajiin ja ne toimivat tosi hyvin silloin kun ei keksi mitään syötävää tai ei ole aikaa kokkailuille. Itse menen nyt laittamaan tuunatun pakastepizzan uuniin.


KAAPPIIN UNOHTUNEET HÄÄKENGÄT

3/10/2017

Minulle oli alusta asti selvää että menisin naimisiin sneakerit jalassa. Koko kesän katselimme meille samanlaisia lenkkareita ja lopulta päädyttiin osamaan sekä meille että lapsille kaikille samanlaiset Vansit. Kuitenkin muutama päivä ennen hääjuhlaa minulle tuli paniikki – tarvitsen sittenkin korkokengät! En oikeastaan ikinä käytä mitään korollisia kenkiä. En vain tykkää enkä osaa. Jostain iski kuitenkin ajatus, että alttarille kuuluu astella korkokengissä.

Ensin katselin netistä sellaisia vaaleita ja hillittyjä, mutta lopulta posti toi minulle pikatoimituksella kahdet todella villit kengät, joista tässä ne toiset. Siis kuinka hienot ja hirveät samaan aikaan! Koska perinteenähän on, että morsiammella on jotain sinistä, niin vaaleansiniset pörrökorot ajavat täydellisesti asian – eikö vain?

Nuo kantapään stassikoristelut olivat syy miksi hullaannuin kengistä, vaikka ovathan ne kokonaisuutenakin aika, öömmh, noh ainutlaatuiset. Mutta kuten otsikostakin voi päätellä, nämä kengät jäivät sitten lopulta laittamatta ja astelin avioliiton auvoiseen satamaan aluperäisen suunnitelman mukaan, valkoisissa nahkaisissa tennareissa. Paras päätös, vaikkakin ehkä vähän tylsähkö näiden rinnalla 😀


MY WEDDING DRESS

17/09/2017

Edellisissä hääpostauksissa mekkonikin on jo vilahdellut useaan otteeseen, mutta halusin kertoa siitä vielä vähän erikseen. Päädyin suunnittelemaan mekon itse ja teettämään sen mittatilaustyönä. Apuun riensi taitava Batel, jonka Batel Boutique tekee niin valmista mallistoa että mittatilaustöitä ihan suunnitteluasteelta lähtien. En ehtinyt tapamaan Batelia etukäteen, vaan lähetin hänelle inspiraatiokuvia ja viestiemme perusteella hän sitten piirsi luonnoksen ja valmisti mekon minulle.

Tai itseasiassa häämekkoni ei edes ole mekko, vaan se kostuu kahdesta eri osasta. Yläosa on pitsistä valmistettu body ja alaosa satiininen hame. Body on selkäpuolelta vähän avoimempi ja niin pääntietä kun hihojen suotakin koristaa kauniit käsin ommellut pitsit. Hihat bodyssä olivat hyvin läpikuultavat ja niissä toistui harvakselteen myös sama pitsikuvio mikä paita-osassakin. Aluksi senkin piti olla täysin läpikuultava, ainoastaan pitsit peittivät kriittisimpiä kohtia, niin etteivät rintaliivit näkyneet. Yläosa jäi silti kovin paljastavaksi ja loppumetreillä päädyimme lisämään paita-osaan nuden värisen vuoren. Bodyn tavoin haaroissa oli siis neppari, joten yläosa pysyi hyvin paikallaan, eikä tullut hameen alta kuten tavallisen paidan kanssa olisi voinut käydä.

Hameen pituutta myös pähkäilin jonkun verran ja senkin suhteen päädyttiin viime metreillä toiseen ratkaisuun. Alunperin midi-mittaiseksi kaavailtu hame saikin jäädä vähän pidemmäksi, nilkkapituiseksi. Se toi mielestäni asuun enemmän juhlantuntua, olematta kuitenkaan ihan liian juhlava, mitä taas maata hipova helma tai laahus olisi ollut. Mekon alla on vain pieni vuori, eli mekko laskeutuu kauniisti suoraan alaspäin.

Olen tosi tyytyväinen asuuni ja Batel teki tarkkaa työtä ommellessaan pitsejä pala kerraan pukuuni. Jos jotain kuitenkin olisin tehnyt toisin (jos aikaa olisi ollut enemmän), niin olisin käynyt sovittelemassa erilaisia ja mallisia pukuja. Kartoittanut omia suosikkejani myös niin että mikä ei vain miellytä omaa silmääni vaan että mikä oikeasti sopii parhaiten omalle vartalolleni. Visioni olisi saattanut tässä tapauksessa ollut vähän erilanen, tai sitten ei – sitä ei voi tietää. Satiini kankaana oli sateisena päivänä myös riski, sillä jokaikinen sadepisara näkyi kankaassa. Toisaalta taas satiini liikkui kauniisti ja toi asuun sitä rentoutta jota puvulta kaipasinkin.

Mitään koruja vihkorosmuksen lisäksi minulla ei ollut. Batel tekee myös pientä omaa korumallistoaan ja olin ostanut häneltä pienet korvikset, mutta siinä aamun tohinassa ja jännityksessä unohdin kokonaan laittaa ne. Kenkinä minulla oli koko päivän jalassa valkoiset nahkaiset Vansin old skool tennarit. Myös Oskulla ja lapsillamme olivat samaiset kengät mustina. Omiin kenkiini vaihdoin vain naruiksi valkoset satiininauhat.

Sain oman pukuni bloginäkyvyyttä vastaan, joten en ihan osaa tarkasti sanoa mitä se olisi tullut maksamaan. Kuitenkin selvitellessäni sekä valmiiden pukujen että ompelijalla teetettävien pukujen hintoja ne liikkuvat yllättäen aika samoissa summissa. Etenkin jos haaveissa on vähän yksinkertaisempi puku, kuten minulla, saattaa sen teettäminen tulla jopa halvemmaksi. Lisäksi silloin saa juuri sellaisen puvun mitä haluaa, eikä samanlaista tule ihan heti vastaan.

Toki myös valmiista puvuista voi muokata vielä omanlaisensa. Minun vinkkini onkin lähteä kartoittamaan eri vaihtoehtoja ennakkoluulottomasti ja ajan kanssa. Esimerkiksi lokakuussa Love Me Do- messut ovat oiva tilaisuus tähän, myös Batel Boutique on siellä mukana laseeramassa uuden mallistonsa.

Edellinen postaus hääpuvun suunnittelusta löytyy täältä.

KUVAT TEEMU HÖYTÖ


TÄYDELLISTÄ HÄÄPUKUA SUUNNITTELEMASSA

15/08/2017

Yhteistyössä Batel Butiquen kanssa

Heti kun rupesimme miettimään häitä tuli aika pian mieleen ajatus häämekosta. Maistraattiin halusimme mennä melko arkisissa ja yksinkertaisissa vaatteissa, mutta kun meillä on edessä vielä kirkkosiunaus päätimme että se tehdään vähän näyttävämmin.

Aluksi minulla oli ajatus midi-mittaisesta, firtarityylisestä kellohameesta, mutta selatessani pukuja netistä huomasin itseäni miellyttävän sitten kuitenkin melkoisen yksinkertaiset, boheemit, pitsiset ja satiiniset pitkät mekot. Huomasin myös melko pian että morsiusliikkeiden valmiit mekot eivät olleet yhtään omaa tyyliäni, joten aloin etsimään vanhoja vintage-mekkoja sekä selaamaan eri ompelijoiden sivuja.

Minua houkutti ajatus siitä, että mekkoni olisi joko jostain kaukaa 50-luvulta tai että se tehtäisiin vain ja ainoastaan minulle ja omien toivoideni mukaan, niin ettei kenelläkään muulla olisi samanlaista. Eräältä jenkkisivulta löysin ompelijan jonka yksinkertainen, mutta yksityiskohtainen tyyli vetosi minuun ja kuinka ollakkaan, hän asuikin Suomessa! Batel Boutiquen Batel Lindström tekee niin omaa boheemia mallistoaan sekä mittatilausmekkoja ympäri maailman. Sain itsekin huomata että taitava ompelija pystyy valmistamaan häämekon pelkkien mittojen ja kuvien avulla, ja hänellä onkin tyytyväisiä asiakkaita aina Australiassa saakka.

Olin pukuja etsiessäni tallentanut aina minua miellyttävät kuvat omaan Pinteres-kansiooni, josta minun oli sitten helppo jakaa Batelille inspiraatiokuvia haluamastani tyylistä. Batelin työhuone sijaitsee Vantaalla, mutta kiireisen aikataulun, omien menojeni sekä hänen kesälomansa takia emme ehtineet tavata kun vasta ensimmäisessä sovituksessa. Tämä olisi ihan normaali käytäntö jos asuisin ulkomailla, mutta muutoin toki olisimme voineet katsoa kankaat ja ottaa mitat kasvotusten. Laitoimme kuitenkin sähköpostia ja soittelimme, joten mekko saatiin valmistukseen myös ilman ensimmäistä tapaamista.

Batel Boutiquessa voidaan siis suunnitella häämekko alusta loppuun asti toivomusten mukaan tai vaihtoehtoisesti muokata jo olemassa olevia mekkoja. Batelilla on kokemusta on jo yli 500 häämekon suunnittelusta ja toimituksesta. Mittatilausmekon hintaan kuuluu luonnos ja suunnittelu, materiaalin valinta, neuvonta (tätä tarvitsin yllättävän paljon) sekä sovitus ja mahdolliset muutokset ja korjaukset myös jälkikäteen. Häämekkojen lisäksi tilata voi toki mekkoja, yläosia ja hameita myös muihinkin tilaisuuksiin tai vaikkapa kaasoille.

Omassa mekossani tulee olemaan erillinen body-mallinen yläosa ja hame. Kävin sovittamassa mekkoa ensimmäistä kertaa viime viikolla jolloin myös viimeiset stressit sen sopivuudesta kaikkosivat. Puku oli todella kaunis ja todella ammattimaisesti ommeltu. Yläosaan tulee paljon pitsiä, jonka tekemisessä ja käsin ompelussa on mennyt varmasti tuntikausia. Olen todella onnellinen että saan juuri sellaisen mekon kun tahdoin, juuri omien mittojeni mukaan. Päätimme lisätä vielä hihoihin vähän pitsiä sekä pienentää hametta sentillä, joten valmiin mekon saan hakea muutaman päivän päästä.

En vielä halua paljastaa miltä mekkoni näyttää ja lisäkseni se onkin nähnyt vasta vain sovituksessa mukana ollut kaasoni. Ylläolevista inspiraatiokuvista kuitenkin saa ehkä jotain käsitystä pukuni tyylistä. Lisää Batelin mekkoja löytyy hänen nettisivuiltaan, facebookista, instasta sekä livenä lokakuussa järjestettäviltä Love Me Do-häämessuilta.

Suosittelen ehdottomasti hääpuvun teettämistä ompelijalla, taitava tekijä osaa myös auttaa mekon suunnittelussa jos ihan tarkkaa visiota ei itsellään ole. Moni saattaa mieltää puvun teettämisen kalliiksi, mutta itseasiassa hinnat liikkuvat aika samoissa, ellei jopa matalemmissa hinnoissa valmiiden massapukujen kanssa jonka lisäksi teetetyn puvun voi jopa saada nopeammin kun morsiusliikkeen kautta tilatun.

En malta odottaa häitä ja nyt kun stressi kaikista järjestelyistä alkaa helpottaa sen tilalle on tullut kutkuttava jännitys. Vaikka olemmekin jo naimisssa tuntuu alttarille kävely ja kaikkien sukulaisten edessä rakkauden vannominen silti tosi jännältä, huh alkoi heti mahanpohjasta ottamaan vain pelkkä ajatus 😀


MITÄS ME KOULULAISET

10/04/2017

Viime syksynä meidän perheessä alkoi täysin uudenlainen arki, kun sekä Kaapo että minä aloitimme molemmat ekan luokan. Kaapo peruskoulussa ja minä ammattikorkeassa. On aika uskomatonta, että katse alkaa olemaan tulevassa kesässä ja sen myötä ensimmäinen vuosi takana päin. Ensimmäinen vuosi on mennyt opetellessa aamuherätyksiä, aikatauluja laatiessa ja suoraan sanottuna välillä mekoisessa stressissä ja sumussa.

Itse lykkäsin jatko-opintoja muutamalla vuoden, sillä blogin kanssa meni niin kivasti. Olisin varmaan lykännyt vielä pidempään, mutta haluan myös valmistua kolmikymppisenä. Toisaalta, vaikka työn ja opiskelun yhdistäminen on ollut rankkaa, niin molemmat ovat kuitenkin asioita mitä haluan tehdä ja mistä pidän. Se on auttanut jaksamaan. Motivaationi on korkealla, ehkä juuri sen lykkäämisen ansiosta.

Esikoisen koulun aloittaminen jännitti huomattavasti enemmän, kun oma opiskelu. Miten se pärjää, mitäs jos sitä kiusataan, mitäs jos se hävittää kaikki tavaransa, tai satuttaa itsensä välitunnilla..? Alku olikin vähän hankalaa, uuteen kaveriporukkaan ei päässytkään heti mukaan ja muutenkin isoon ryhmään kesti hetki tottua. Nykyään kaikki menee jo tosi kivasti, eikä samanlaista pelkoa tai murehtimista ole.

Oma opsikeluni alkoi syksyllä ihan rytinällä, mistään pehmeästä aloituksesta ei ollut tietoakaan. Pääsimme heti kunnolla hommiin ja meillä oli vain deadlinejä deadlinejen perään. Uusi koulu, uudet ihmiset, uudet tavat, kaikki oli uutta ja sen lisäksi piti tehdä hirveä kasa tehtäviä, yrittää saada lapsi ajallaan kouluun, toinen päiväkotiin ja itse jotenkin järkevän näköisenä myös ajallaan tunneille, auttaa läksyissä, nähdä joskus kavereita, harrastaa ja yrittää sitten päivitellä myös blogia siinä samalla. Kun marraskuun pimeys vielä lankesi ylle oli siinä ajoittain itkussa pitelemistä.

Koulu on kuitenkin kiinnostavaa, opettajat hyviä ja inspiroivia sekä saamani palaute hyvää. Se on auttanut jaksamaan. Kun on huomannut että tämä tosiaan tuntuu ainakin suurimaksi osaksi omalta jutulta, ja että siinä on ihan hyvä, niin se on motivoinut menemään eteenpäin. Kun on huomannut että niistä hulluimmistakin viikoista on lopulta selvinnyt ja opintopisteitä kerttynyt, antaa se taas lisää energiaa jatkaa.

Perheellisenä ja työn kanssa samaan aikaan opiskelu ei tosiaan ole helppoa. Mutta aiemmin olisin todennäköisesti kouluttautunut väärälle alalle. Olen jo kerran vaihtanut kokonaan alaa ja sen jälkeen käynyt jo avoimessa yliopistossa opiskelemassa jotain aivan muuta, joten parempi oli nyt odottaa sitä, että oikeasti hoksasin mitä tahtoisin tehdä. Ei tämäkään tosin ole kiveen kirjoitettua. Nyt jo tiedän että ihan perus toimittajan työ ei ehkä kuitenkaan ole se mieluisin juttu minulle, mutta kirjoittaminen, kuvaaminen ja kaikenlainen dokumentointi kiinnostaa. Medianomin tutkinto on kuitenkin hyvä pohja niille kaikille. Voi olla että maisteriopinnoissa suuntaudun sitten johonkin muuhun, mitä olin alunperin ajatellut. Se näkee joskus. Jos edes maisteriopintoihin jatkan.

Omalla opiskelulla ja kovalla työllä tahdon myös näyttää esimerkkiä lapsilleni. Toivon että pitkälle kouluttautuminen tulee olemaan heille itsestäänselvyys. Toki toivon myös että opiskeleminen pysyy tulevaisuudessakin maksuttomana, eikä opiskelijoilta leikata enää yhtään tukia ja etuja pois. Kaikilla pitäisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella, vanhempien varallisuuteen katsomatta.

Syksyllä me siis siirrymme tokalle ja Elvis aloittaa esikoulun. Joten hulabaloo jatkuu vaan. Blogia en halua pistää jäähylle ja aikataulun mukainen valmistuminenkin olisi ihan kiva, joten ei tässä auta kun painaa täysillä. Vaikka välillä kaikki tuntuu ihan paskalta ja tahtoisin jäädä vaan kotiin nukkumaan, niin enhän mä tätä tekisi ellen tykkäisi tästä. Paitsi tilastotieteen tunneista en tykkää, en yhtään, anteeksi nyt vaan.