Olen valkoinen ja kotoisin pohjoisnavalta. Minun nimeni on Harri. Minulla on veli, jonka nimi on Hylje. Hän jäi kotiin, kun minä lähdin lomalle Espanjaan. Eikä se ole niin pehmeä ja valkoinen. Tänään heräsin aamulla ja menin aamupalalle. Hypin myös paljon. Ja söin kalaa. Paras kaverini on Beru. Hän on Kaapon nalle. Leikin tänään rattaissa. Pääsin mukaan kaupungille. Aina en saa mennä mukaan. Mutta tänään sain mennä koska olin niin kiltti. Ja myös koska Elvis sai raivarit. Kaupungilla nukuin rattaissa päikkärit ja sitten pääsin lelukauppaan. Siellä oli Lego-hylkeitä. Ne ovat metsästettyjä sukulaisiani. Ulkona kujalla minua kuvattiin. Putosin myös maahan, mutta en mennyt kauhean likaiseksi. Olen niin pehmeä. Elvis sanoi että olen pehmeyssankari. Olen hänen lempipehmolelu juuri sen takia. Seuraavaksi aion kuunnella iltasaduksi Ronja Ryövärintytärtä.

Elviksen vaatteet: lippis HUF paita Uhana Design shortsit Aarrekid kengät ja sukat Nike hylje Tallink Silja

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”Haluaisin joskus puhaltaa saippuakuplan, joka lentäisi maailman toiselle puolelle ja poksahtaisi hain hampaaseen ja sitten hammaskeiju toisi haille kolikon”

_{Elviksen takki saatu Babyshopista}

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”Tiesittekö että pojilla kasvaa hiukset ihan samalla tavalla kuin tytöillä?

Moni ei selvästikkään tiedä. Monien mielestä siinä on jotain pahaa ja epähaluttuvaa, jopa vähän kiusallista jos ”poika (haluaa) näyttää tytöltä”.

Sain eilen kuulla että eräs ihminen toivoo että leikkaan poikani hiukset ennen kouluunmenoa jotta hän välttyisi kiusaamiselta.

Täytyy nyt ihan ronskisti todeta että arvot on kyllä aika PERSEELLÄÄN jos ihmisen mielestä mahdollisesti kiusatuksi tulevan tulisi muuttaa itseään.

Sovitaanko niin että ketään ei kiusata? Sovitaanko niin että niin lapset kuin aikuiset saavat näyttää siltä miltä itse haluavat? Sovitaanko niin että puhumme omille lapsillemme suvaitsevaisuudesta? Sovitaanko niin että kiusaaja on se jonka tulisi muuttua?

Ei mulla muuta tältä erää.”

Näin kirjoitti ystäväni Linda eilen facebook statuksessaan. Allekirjoitan joka sanan, olen samasta aiheesta joutunut ennenkin blogissa kiistelemään. Ei nimittäin ole vain kerta tai kaksi kun minulle on päivitelty samaa.

”Harmittaako sua ettet saanut tyttöjä ja nyt yrität tehdä pojistasi sellaisia?”
”Kannattaisi ehkä leikata poikien hiukset, vai haluatko että heitä kiusataan?”
”Miksi ihmeessä pidät lapsillasi tyttömäisiä nutturoita?”
”Tyttöjen hiukset”
”Lapsesi on muutenkin niin ”kauniskasvoinen” että menee kyllä ihan tytöstä pitkillä hiuksilla”
”Ihan kun tahalteen tekisit heistä koulukiusattuja”

Näin ovat kommentoineet siis ihan aikuiset ihmiset. Lasten suusta en ole ikinä kuullut vastaavaa. Joskus joku tuntematon lapsi on saattanut vahingossa kutsua tytöksi leikkipuistossa. Lapsi on siihen vain rauhallisesti tokaissut että ”mä oon poika” ja leikit ovat jatkuneet. Niin sen kuuluukin mennä. Ketään ei kuulu kiusata ”vääränlaisten” hiusten tai minkään muukaan asian takia. Eivätkä lapset kiusaakkaan, elleivät saa siihen mallia vanhemmilta.

Kiusaaminen ja sen malli tulee kotoa joten muistakaamme suvaitsevaisuus ja lähimmäisen rakkaus. Kohdellaan muita, niinkun haluaisimme itseämme tai omia lapsiamme kohdeltavan. Jotenkin niin itsestään selviä asioita, mutta ilmeisesti ei aina sitten kuitenkaan. Meillä aikuisilla on tosi iso vastuu ja samalla myös voima lopettaa esimeksiksi koulukiusaaminen. Käyttäkäämme sitä vastuuta hyvin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

On asioita joita tulee hehkutettua paljonkin ja on sitten niitä joita vaan unohtaa hehkuttaa. Vaikka kuinka siistejä ne olisivatkin. Blogiani vähän pidempään seuranneet eivät varmasti ole voineet välttyä näkemästä noilta HUFin lippiksiltä? Jotain mainitsin niistä toissa joulun Thaimaan reissun yhteydessä, mutta sen jälkeen on niiden ylistäminen unohtunut, vaikka onkin monesti pitänyt sitä tehdä.

HUF on amerikkalainen streetvaate/skeitti merkki, jonka tunnetuimmat tuotteet ovat sukat ja lippikset. Ostin itselleni ekan HUFin lippiksen jo useampi vuosi sitten ja meinasin pökrätä onnesta, kun tajusin heidän tekvän hattuja myös lapsille. Ongelmana oli vain se, ettei niitä löytynyt kun heidän omasta nettikaupastaan. Kerran päätin sitten kuitenkin repäistä ja törsätä omaisuuden toimituskuluihin ja tullimaksuihin ja tilata hatut myös pojille. Se oli sitten menoa.

Vuosi sitten kävi niin kivasti, että joku HUFilla eksyi instagramiini ja näki siellä kuvan pojista lippikset päässä. Hän sai jollain kummalla selvitettyä sähköpostini täältä suomenkieliseltä sivulta ja laittoi meille pienen paketin hattuja tulemaan. Olin todella onnellinen tästä materiasta, sillä en olisi ehkä enää raaskinut lisää hattuja jenkeistä saakka tilata ja toisaalta pelkäsin, että mitäs sitten jos (ja kun) jomman kumman lippis katoaisi.

Lippikset ovat herättäneet todella paljon ihastusta missä tahansa ollaankin sitten kuljettu. Näköjään siis monen muunkin mielestä ”aikuisten” vaatteet lasten koossa ovat vain ihan tosi söpöjä. Tykkään pukea lapset oman vaatemakuni mukaan, mutta harmillisen usein lastenvaatteissa on kaikenmaailman spidermanejä ja hassuja cool boy-tekstejä. HUFin lippiksiä löytyy monessa erilaisessa kuosissa ja niiden suunnittelijoina on useasti tunnettuja graafikoita tai taitelijoita. Samoin on mielestäni hauska niiden Salama McQueen kuvien sijaan pukea pojat vaikkapa kukkakuosiin. Niitä löytyy HUFilta aina. Lasten 6panel lippiksissä on kiva pehmeä lippa, helppo tarrasäätö ja sisäpuolella hien stoppaava fleecenauha. Junttia tai ei, minusta on ollut aina hauska myös samistella lasten kanssa.

Lasten hatuissa kuosit eivät näköjään vaihdu ihan niin usein kun aikuisten. Kovasti jo odottelen että mitä kivoja värejä täksi vuodeksi tulisi. Ja hartaasti toivon että joku Suomessa, tai edes Euroopassa, alkaisi jälleenmyymään myös näitä lastenkokoja.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viimeisen vuoden aikana olen saanut ihastella pikkuveljeni, Tommin, ottamia kuvia. Ihan huikeita! Kaikissa kuvissa on ihan mieletön tunnelma ja ne tunnistaa jo nyt oman persoonallisen tyylin ansiosta. Tykkään kovasti.  Hauskaa että meitä sisaruksia yhdistää monet samat kiinnostuken kohteet, kuten musiikki ja valokuvaus. Nimittäin muutkin veljeni harrastavat samoja juttuja. Jokaisella meillä on kuitenkin ihan oma tyylinsä, kuten vaikka näistä kuvista näkee.

Tommi vei tässä hiljattain, eräs sadepäivä, pojat kaupungille. Olipa ihana nähdä miten hän oli taltioinut reissun tunnelmat muistikortille. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hänen pitäisi alkaa jakaa kuviaan myös muualle kun facebook kavereilleen. Nyt vaan valokuvablogi pystyyn! Vai mitä olette mieltä?

Itse olen taas viettänyt lapsetonta sinkkuelämää tiistaista saakka. Huomenna saan pojat takaisin kotiin ja alkaa taas vähän erilainen arki. Odotan kovasti. Sitä ennen katselen näitä kuvia koneelta, ikävä jo painaa!

Muistuttelen vielä, että Habitare-lippu arvonta päättyy tänään!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.