Tänään on ollut yksi jännättävimmistä päivistä – jota onkin itseasiassa aika kovasti jo odoteltukin. Poikien loma loppui, päiväkotirumba alkoi ja samalla sitten se eskari! Voi, minun reipas esikoiseni on eskari nyt!

Virallisesti esikouluopetyus alkaa kai vasta keskiviikkona, mutta leikin kautta tapahtuva opetus ei varmaankaan eroa paljoakaan muusta päiväkotipäivästä.

Jännemäksi jutunhan teki se, että tämä eskari on ihan uudessa paikassa jossa sitten myös uudet lapset ja aikuiset. Ensikäynnin perustella minulle tuli todella hyvä olo uudesta paikasta ja henkilökunnasta – niin ja myös muista lapsista. Kun kyse on omista lapsista, suhtaudun usein hyvin varauksellisti tällaisiin juttuihin, koska kriteerini ovat kai jotenkin aika kovat. Oli todella helpottavaa miten hyvä fiilis tuli uudesta päiväkodista heti ensi hetksestä lähtien. Edellisessä paikassahan minulla meni useampi kuukausi ennen kun aloin luottamaan siihen, että lapseni ovat hyvässä hoidossa.

Elvis jatkaa edelleen vanhassa päiväkodissa, mutta ainakaan nyt kahteen paikkaan vieminen ei tunnu liian hankalalta. Katsotaan sitten talvella kun räntää sataa naamaan… Minusta tuntui aluksi vähän pahalta ajatus, että pojat eivät nää toisiaan koko päivänä. Mutta oikeastaan on aika kiva että he saavat uusia, ihan omia kavereita ja ehkä leikit kotona illalla sitten sujuvatkin myös rauhallisemmin. Saa nähdä. Elvis oli ainakin tästä asiasta aivan fiiliksissä ja ilmoitti olevansa nyt päiväkodin kingi. Hahaha. Joten varmaan kiva myös se, ettei Elviksen tarvitse nyt enää olla leikeissä se ainainen pikkuveli. Aiemmin kun hän lähinnä meni aina isompien perässä siellä.

Saas nähdä mitä kaikkea eskarivuosi tuo tullessaan. Into oppia uutta on ainakin Kaapolla kova, toiveena hänellä olisi oppia lukemaan ja laskemaan. Niin liikuttavaa. Nyt kun ekan päivän jännityksestä on päästy yli, saattoi muutama kyynel vierähtää silmäkulmasta tätä kirjoittaessa. Ei tuota lasten kasvamista, kehittymistä ja itsenäistymistä voi estää, joten kai heidän on pakko antaa vain mennä – eikä pitää enää vauvoina. Niisk.

Minäkin täältä toivottelen kaikille iloista päiväkoti, eskari ja kouluvuotta kaikille. Jotenkin aika ihanaa että tämä arki alkoi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kerroinkin jo että olimme viime viikonloppuna nykyisessä mummolassani, vahnassa nuoruudenkodissani. Talo on todella ja ihana persoonallinen, kuten ehkä kuvista jo huomaisittekin. Mutta kaikista parasta paikassa on ehdottomasti sitä ympäröivä luonto. Piha on suuri, nurmukkoalueen lisäksi siellä on oma pikku metsä jossa kasvaa mm paljon mustikoita ja kanttarelleja, kukkaniitylle on siroteltu edesmenneen koiramme tuhkat, girripaikalta on myös suuri ja kaiken kruunaa oma kasvi ja yrttimaa. Tämän ympärillä on sitten vielä lisää metsää ja metsäpolkua pitkin pääsee myös omaan rantaan.

Lapsillehan tuolla olo on yhtä seikkailua, ihmettelyä ja hurjan hienoja kokemuksia. Mutta vaikka itse tuolla olen asunutkin, niin on se edelleen ja oli se silloinkin sitä myös itselleni. Öisin on täysin hiljaista, päivällä metsä on taas täynnä luonnon ääniä ja yllättäen matkalla bussipysäkille vastaan saattaa astella suuri hirvi. Joka puoleta löytyy uutta ihmeteltävää.

Kesäisinhän tuo paikka on uskomaton, jokapuolella kukkii ja mummoni onkin kova viherpeukalo. On mahtavaa että ruuan lautaselle saa kerättyä metsästä ja omalta kasvimaalta. Mielestäni se on tärkeä juttu opettaa myös lapsille. Mutta myös talvisin tuo paikka on lumoava. Lumessa näkee paljon eri eläinten jälkiä, tunnelma on vain sellainen tosi pysähtynyt. Sellainen on meidän kesäsaari.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mä en jaksa miehiä. Poikia. Deittailua. En jaksa Tinderiä enkä sitä kaikkea turhanpäivästä säätämistä. En jaksa sitä ettei viitsitä sanoa suoraan tai todellakaan sitä, että annetaan tahalteen olettaa jotain ihan muuta. En jaksa tätä koko somessa säätämistä, odotuttamista tai viesteihin vastaamatta jättämistä. En jaksa yöllisiä panoehdotuksia tai ainakaan sitä, että niitä tulee ihan vääriltä ihmisiltä. En jaksa sitä miten nopeasti ihmisiin kyllästytään. Enkä kyllä jaksa myöskään liian vakavia ihmisiä. Enkä sitä että kaikki parisuhteeseen tai tapailuun liittyvät asiat on nykyään niin hirveän vaikeita. En jaksa turhaa chättäilyä ja ajan hukkaamista. Tai sitä että kokoajan pitää olla niin kauheen cool. En myöskään jaksa sitä, että ihastun aina ihan vääriin tyyppeihin. Enkä mä jaksa sitä, ettei mun eteisen komerossa pysy naulakko seinällä. En myöskään jaksa ylöspäin hilautuvia shortseja. Enkä varsinkaan jaksa menkkoja.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Koska tänään en vaan jaksa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oltiin poikien kanssa muutama yö mummolassa. Rakastan tuota paikkaa yli kaiken, asuin itse siellä siihen saakka kunnes kotoa muutin pois, reilu kymmenen vuotta sitten. Nykyään isossa talossa tosiaan asustelee mummoni sekä muutama vuokralainen. Ihanaa että on tuollainen paikka missä rentoutua täysin.

Talo on saaressa ja suunnilleen keskellä metsää. Oli pitkästä aikaa ihana nukkua täydellisessä hiljaisuudessa. Ei mitään liikenteen melua missään. Piha on täynnä kukkia, marjoja, sieniä ja yrttejä. Pihapiirissä asustelee myös pupuja ja peuroja. Joskus metsässä vastaan saattaa tulla kettu tai hirvi ja naapuripellolla asuu kesäisin lampaita.

Ihanaa että on tällainen paikka mihin välillä paeta kaupungin hälinää. Tekee hyvää pojillekkin nähdä vähän toisenlaista elämää betoniviidakon sijasta. Ja ihanaa on tottakai myös se, että mummini on nuori ja jaksaa vielä touhuta lasten lasten -ja lasten lasten lapsiensa kanssa. Käydä soutelemassa ja metsäretkillä. Ihania muistoja.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.