Meidän joulu meni tosi rauhassa kotona. Aattoaamuna katsottiin lasten kanssa Joulupukin kuumaa linjaa, keiteltiin riisipuurot ja käytiin ihanassa aurinkoisessa & kirpeässä pakkassäässä pulkkamäessä. Sitten jo ensimmäiset sukulaiset saapuivat, pojat lähtivät isälleen, mini meni päikkäreille ja aloimme pikkuhiljaa valmistelemaan ruokia.

Pikkuhiljaa saapuivat myös loput vieraat. Joutiin glögiä, laitettiin ruokia esiin, mihinkään ei ollut kiire tai mistään ei ollut stressiä, oli ihanan rentoa ja tunnelmallista. Lahjoja oli tänä vuotta hurjan paljon. Paketti per lapsi ei tänä vuonna onnistunut. Uskon syyn olleen isoksi osaksi siinä, ettei koronan vuoksi olla voitu paljoa nähty ja nyt kaikki halusivat paikkailla sitä muistamalla toisiaan lahjoin. Minille olisi tosin riittänyt se yksi paketti, hän oli ihan ihmeissään kun lahjoja tuli sen ensimmäisen jälkeen lisää. Lopulta hän vain hurrasi, tanssi ja hihkui ”olen niin innoissani” kun sai toimia pukin apurina. Pukki kun oli käynyt meillä jo edellisenä yönä, kun vielä nukuimme.

Joulupäivänä vähän ikävä vaivasi, vuoroviikkovanhemmuudessa raskainta on erossa olo lapsisa ja joulun alla se veti aika herkäksi. Ollaan kuitenkin saatu viettää poikien kanssa niin monet joulut yhdessä, että välillä näinkin päin. Olimme siis ihan vain komisteen kotona miehen ja minin kanssa. Käytiin taas pulkkamäessä, syötiin ja katsottiin ihan liikaa lastenohjelmia.

Tapanintanssit jäivät tänä vuonna välistä ja juhlistettiin mieheni syntymäpäivää pienesti kotona vain ihan keskenämme. Tilattiin myös pizzat, ja vaikka kuinka jouluruoista tykkäänkin, niin olihan se aika ihanaa vaihtelua tähän väliin. Sitten alettiinkin pakkailemaan, sillä Tapanin jälkeisenä päivänä meillä oli ohjelmassa minin kanssa risteily Tukholmaan! Tätä oltiin odotettu pitkään, vähintäänkin yhtä paljon kun joulua. Aamusta suunnattiin varmuudeksi koronatestiin ja sitten kodin kautta hakemaan kimpsut ja kampsut ja laivalle. Kerrron reissusta myöhemmin lisää!

Toivottavasti teillä muillakin oli ihana ja omannäköisenne joulu!

Vaikka joulu on ehdottomasti lempijuhlapyhäni, en ole ikinä oikein osannut viettää sitä kovinkaan paljon etukäteen. Etenkään kotia en ole ikinä laittanut hyvissä ajoin joulukuntoon, vaan vasta ihan pienesti juuri ennen h-hetkeä. En omista jouluverhoja, ovikoristetta eikä meillä raikaa joululaulut. Itseasiassa nuo olohuoneen katossa olevat valotkin ovat jääneet viime joulusta, en edes miellä niitä pelkästään jouluun sopiviksi.

Tänä vuonna meillä on kuitenkin oikea kuusi, pieni, soma ja vastavarten meille kaadettu ja muutama päivä sitten toimitettu. Eilen illalla kaiveltiin lasten kanssa siihen muutama vanha koriste. Minulla on säästössä muutama omasta lapsuudestani vanha koriste ja kyllä niiden näkeminen herättää joulutunnelman.

Ja vaikka en joulusta niin kovin etukäteen hössöttäjä olekaan, jopa itse vähän järkytyin tänään tajutessani, etten ole vielä juonut yhtään glögiä tai syönyt konvehtia, en muistaakseni edes piparia! Riisipuuron keittämistäkin olen pantannut aattoaamuun.

Siltu on ihana hyyyyvin pikkuhiljaa laskeutua joulumodeen. Ilman stressiä ja paineita tai liikoja odotuksia. Tiedän, että se joulutunnelma kyllä tulee pienellä – tai itseasiassa olen jo joulutunnelmissa nytkin, ilman mitään vaivaa. Ja ymmärrän hyvin senkin, että jotkut taas tykkääväät tehdä joulua paljonkin etukäteen, eivätkä koe sitä vaivaksi vaan kivaksi jutuksi. Sekin on varmasti ihanaa.

Huomenna illalla, kun meidän kauppatilaus ja sen sisältämät suklaat ja glögit ovat saapuneet, aion paketoida muutaman lahjan, pistää diffuusseriin kanelin & kardemumman tuoksuista öljyä ja ehkä jopa pistää Pähkinänsärkijän soimaan. Ja sitten mä vietän muutaman päivän joulua ihan täysillä. Parasta joulussa on mielestäni muuten sohvalla lököily ja yölliset mätileivät.

Meidän vanha varsi-imuri alkoi reistailemaan jo pari vuotta sitten ja siitä saakka olen haavaillut uudesta. Viime vuoden loppupuolella päätin sellaisen vihdoin ihan oikeasti hankkia ja vertaillessani malleja huomasin, ettei niistä löytynyt juuri yhtään kuluttajien omia käyttökokemuksia.

Nyt kun meidän imuri on ollut käytössä melkein puolisen vuotta voisin kertoa omani. Kyseessä ei siis ole yhteistyö, vaan olen imurin itse ostanut, enkä saa tämän kirjoittamisesta mitään hyötyä – kiva kuitenkin jos voin auttaa jotakuta toista omilla imurikaupoillaan!

Oma budjettini uuteen varsi-imuriin oli muutama sata euro, tuntui järjettömältä maksaa yhtään enempää, koska meillä on muuten ihan hyvä tavallinen imuri. Lisäksi meidän edellisen varsi-Dysonin teho oli alkanut hiipumaan parin vuoden (runsaan) käytön jälkeen, joten tiesin ettei edes kallis hinta välttämättä tarkoita tässä tapauksessa paljoakaan.

Hinnan ja laadun lisäksi toivoin myös löytäväni imurin, joka näyttäisi kivalta, sillä se saisi olla esillä helposti käden ulottuvilla. Ja sellainen löytyikin, täydellisesti kodin sisustukseen sopiva varsi-imuri, Roidmi S1E, joka on voittamiensa muotolupalkintojen lisäksi osoittautunut onneksi myös käytössä ihan kelvoksi kapistukseksi.

Meillä varsi-imuri on käytössä yleensä silloin, kun pitää nopeasti imuroida suurimmat villakoirat sängyn alta, putsata leivänmurut keittiön lattialta tai siivota eteiseen varisseet hiekat. Imuteho on tässä mielestäni hyvä, mutta isommat siivoukset on silti tehokkaampaa hoitaa tavallisella imurilla. Varsi-imurin ansiosta kuitenkin vähän harvemmin.

Imurin akun teho on ollut myös yllättävän hyvä, perustasolla imuroidessa tällä ehtii kyllä hyvin käydä pintapuolisesti ihan koko reilun 90 neliöisen asuntomme nurkasta nurkkaan läpi. Perustason imun lisäksi tässä on ”turbotaso”, eli voimakkaampi imu, joka on hyvä vaikka eteisen matolla, mutta myös kuluttaa akkua nopeammin. Valmistaja lupaa akun kestävän 40 minuuttia perustasolla ja 10 minuuttia tehotasolla – ja se on mielestäni pitänyt hyvin paikkansa.

Pyörivässä imuritelassa on niin harjaset että kumiset telat, jolloin sen sisuksiin saa lattialta tai matolta  imettyä helposti niin hiekan, pölyn, pikkukivet, hiukset, karvat, pompulat ja pikkulegotkin… Parasta on, että lähes kaikki imurin osat ovat irrotettavia että vesipestäviä. Pölysäilö on kooltaan 0.4l ja ainakin meillä se täyttyy yllättävän nopeasti – mutta on tosiaan myös tosi helppo ja kätevä tyhjentää sekä pestä.

Imuri on myös niin kevyt ja helppo käyttää, että ollaan saatu lapset entistä enemmän mukaan siivoukseen. Meidän tavallinen imuri sijaitsee vähän hankalasti siivouskaapin hyllyllä, joten sen esiin ottamiseen tarvitsee aina aikuisen. Varsi-imurin paikka on taas keittiön nurkassa, jossa se seisoo seinään tarralla kiinnitettävän huomaamattoman ja pienen magnettitelineen avulla latauksessa.

Tämä meidän imuri on tosiaan S1E -malli ja sen hinta oli puolisen vuotta sitten alessa muutaman euron alle 200 euroa (norm noin 250e). Hiljattain tilalle tuli R10 -malli, joka on ilmeisesti vain päivitetty versio, eikä sinänsä eroa tästä muuten kun vain tuon mallinimen perusteella.

Itse suosittelen varsi-imuria niin sanotuksi kakkos -tai arki-imurikisi etenkin lapsi ja lemmikkiperheisiin – eli kun joka päivä päivä pitää jostain vähän putsata. Itse en lähtisi siivoamaan isoa asuntoa pelkästään tällä (ainakaan kerralla, koska säiliö täyttyy nopeasti ja akku saattaa loppua kesken), mutta jos asuu vaikka yksiössä, niin tälläinen kapistus riittää oikein mainiosti!

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä RUSTA kanssa

Meidän pikkuruiselle parvekkelle paistaa iltapäivisin jo hetken aikaa niin paahtavasti aurinko, että siellä tarkenisi vaikka bikineissä. Auringon mentyä varjoon viinilasillisen pystyy siemailemaan vilttiin kääriytyneenä, mutta sitten on kyllä jo hipsittävä sisälle lämpimään. On ihanaa miten kesän lähestyessä saa parvekkeesta pikkuhiljaa yhden uuden huoneen ja joka päivä siellä tarkenee vähän kauemmin.

Parasta meidän parvekkeella ovat sen ohi kohoavat männyt sekä metsiköstä kantautuva äänimaailma, eli erilaiset linnut ja niiden viserrys. Autotie on kaukana ja luonnon lisäksi ainoat äänet ovat läheisestä puistosta kantautuvat lasten riemunkiljadukset. Ei siis ihme, että tykätään viettää lämpimällä aikaa parvekkeella, vaikka se ihan pikkuinen onkin.

Viime kesänä ostimme Rustasta parvekkeen lattialle puiset Aruba -laatat, jotka tuovat kivasti kodikkuutta ja lämpöä. Se oli myös elämäni ensimmäinen kerta kodin -ja ulkotilojen sistustavaraa, huonekaluja, rakennusjuttuja sekä puutarhan liityyvien tarvikkeiden sekä kasvien myyvässä Rustassa. Ja viime viikolla kävin siellä uudestaan, sillä parveke piti saada jälleen kevätkuntoon!

Minulla on ollut pitkään jo haaveissa saada parvekkeen perälle pieni sohva, jossa voisi rennosti paistatella päivää ja loikoilla, syödä aamupalaa sekä leikkiä lasten kanssa. Lasten vuoksi emme myöskään tahdo parvekkeelle mitään, jonka päällä voisi vaarallisesti kiipeillä – joten myös siksi matalat huonekaluratkaisut ovat suosiossamme. Koska parveke on pieni ja sään armoilla, on myös käyttännnöllisesti tärkeää, että tavaroita on siellä helppo liikutella.

Rustan valikoimista löytyy edullisesti paljon erilaisia parveke -ja terassisettejä perinteisistä taittokalusteista ja tuoleista suurempiin lounge-kokonaisuuksiin. Mietin pitkään meille Rustan kauniin vihreän väristä ja metallista Antibes-sarjan taittopöytää sekä tuoleja, mutta päädyin samaan kun viime vuonna, että loikoilu on se meidän parvekkeen juttu – ja sitten löysin nuo Ottoman rahit, aivan täydelliset!

Parvekkeemme haaste kun on edelleen pieni koko, se on leveydeltään vain vähän yli metrin, joten kaikki löytämäni sohvat ovat liian leveitä sinne. Emme myöskään välttämättä halunneet mitään kiinteitä tai tilaa vieviä kalusteita, vaan että istuimia voi siirrellä sen mukaan että juodaanko siellä auringonlaskua katsellen aikuisten kesken viiniä, otetaanko yksin aurinkoa kun taapero on päiväunilla vai rakennetaanko lasten kanssa junarataa ja syödään jäätelöä.

Rahit mahtuvat vierekkäin juuri sentilleen parvekkeen perälle, jolloin niistä saa tehtyä pienen sohvan, mutta ne toimivat kivasti myös erillisinä istuimina pöydän ympärillä. Sateen tullen rahit on helppo nostaa pystyyn suojaan seinää vasten tai tuoda sisälle. Mietin kyllä myös, josko saisin aikaiseksi nikkaroida raheille pienet alustat / penkit, jolloin ne olisivat vaikkapa 15 senttiä irti maasta ja vielä enemmän sohvamaisemmat niin.

Olen vähän huomaamattani viime aikoina huumaantunut keltaiseen väriin – ja nyt se ei kyllä ole ole enää huomaamatonta. Rustan sisustustuspuoleta löytyi myös raidallinen, kierrätetystä puuvillasta valmistettu Sima torkkupeitto, jonka voi ottaa myös ulos piknik-alustaksi sekä juutista ja puuvillasta valmistettu pirteä Panipat tyyny.

Keltaiseen väriin sopii mielestäni tosi kivasti myös tuo vihreä metallinen Milton pöytä, jonka kansi toimii tarjottimena. Meillä onkin ollut suuri tarjotin hankitalistalla vaikka kuinka kauan, sillä saa kätevästi kannettua  syömiset ja juomiset ulos. Pöytä menee myös tarvittaessa helposti kasaan ja sitä voi käyttää niin ulkona kun sisälläkin.

Kun ilmat edelleen lämpenevät, ajatuksena on, että kesäkeitaamme olisi entistä vihreämpi. Noita sinkkisiä parvekkeen kaiteen kiinnitettäviä Biarritz kukkalaatikoita saa ainakin tulla lisää ja niissä olisi tarkoitus kasvatella erilaisia hyötykasveja, kuten yrttejä, tomaattia ja vaikka mansikkaa. Minusta on ihana ajatus, että päivää paistatellessa voisi suuhun poimia käden ulottuvilta suupalan tai ruokaa laittaessa käydä napsaisemassa itse kasvattamiaan yrttejä.

Rustassa on myös iso ulkosalla oleva puutahraosasto, josta löytyy sipulien ja siementen lisäksi myös taimia sekä paljon erilaisia ulkokukkia ja kasveja. Itse emme ryhdy taimien kasvatuspuuhaan, vaan käymme ostamassa tulevat hyötykasvimme valmiina sitten kun säät lämpenevät ja valikoima entisestään kasvaa. En kuitenkaan voinut vastustaa laittamasta jo vähän vehreää partsille. Kukat tuovat kevääntuntua myös silloin, kun taivaalta tulee yllättäen räntää.

Oletteko te jo ehtineet laittamaan parveketta tai pihaa kevätkuntoon? Entä olisiko jotain vinkkejä hyötykasviehin, mitä itse ajoitte kasvatella?

Olen keräillyt alkuvuoden mittaan Instagramissa saamiani kysymyksiä ja koska vastaukset siellä näkyvät vain hetken tai kyselyt on tullut yksityisviestein, ajattelin jakaa niitä myös vähän kerrallaan tänne blogiin. Tähän ensimmäiseen osaan valikoin muutamia perheeseen, asumiseen ja opiskeluun liittyviä kysymyksiä.

TAHTOISITKO VIELÄ LISÄÄ LAPSIA?

No jooo, aika kultaa muistot ja viime aikoina on se käynyt usein mielessä. Mutta tässä asiassa on pakko ajatella järjellä, eikä vaan kuunnella hormoneja ja kirkuvia munasarjoja. Jos taloudelliset resurssimme olisivat toisenlaiset niin kyllä ehdottomasti. Isoin mietityksen aihe on siis raha (miten typerä syy). Jos meidän olisi mahdollista ostaa haluamamme iso asunto (4-5 makuuhuonetta, työhuone ja kodinhoitohuone pitäisi mielellään olla) haluamaltamme alueelta (ja keksisimme että mikä se alue on) sekä hoitaa lasta kotona pitkään, niin asiaa ei ehkä tarvitsisi miettiä niin paljoa järjellä.

Ja vaikka asunto-asiat järjestyisivät, kuitenkin toinen asia joka mietityttää on oma jaksamisemme. Lapsia on nyt jo yhteensä neljä ja välillä tuntuu, ettei oma pääni kestä sitä kaikkien asioiden muistamista ja hoitamista, kodinhoitoa ja omaa räpättämistä. Puhumattakaan ajoittaisesta elämöinnin määrästä (ja volyymista) ja tavarakaaoksesta. Tarvitsen paljon rauhaa, omaa aikaa ja seesteisyyttä ympärilleni, jota kyllä toki voi saada lastenkin kanssa, mutta ei aina kovin helposti tai usein.

Nuorimmaisen lapsen kanssa vauva-aika oli monesta syystä ajoittain tosi rankka, ja vaikka kaikki menisi tällä kertaa helpommin, pelkään että jo pelkkä univaje ja rikkonaiset yöt horjuttavat liikaa mielenterveyttäni sekä kuormittaisivat parisuhdetta. Kaikissa kolmessa raskaudessa minulla on ollut hyperemeesi, eli raju raskauspahoinvointi ja sen kokeminen jälleen pelottaa myös.

MISSÄ TAHTOISIT ASUA?

Olen koko aikuiselämäni halunnut asua ratikkalinjan varrella, ja niin myös olen tehnyt viimeiset 17 vuotta, mutta koronavuosi pisti ensimmäistä kertaa ihan tosiaan pohtimaan uusia vaihtoehtoja. Mökkimäinen asuminen kantakaupungissa on aina kiinnostanut, mutta nyt alkoi oikeasti tuntumaan, että tarvitsemme entistä enemmän tilaa ympärillemme sekä oman kunnon pihan. Mietin jossain vaiheessa ihan vakavissani muuttoa puutaloon Porvooseen ja googlailin jopa busssiaikatauluja ja laskin lasten koulumatkoja sieltä tänne.

Mutta juuri nyt en tiedä yhtään, siis ainakaan kun miettii realistisesti (suuria haaveita toki jugendlinnasta ja merenrantamökistä on). Minulla on todella vahva tunneside ja kaipuu vahoille kulmille Alppiharjun suunnille. Samoilla kulmilla asuisi paljon ystäviä, on kaikki mahdolliset palvelut uimahallista leffateatteriin, kirjastoon ja suutariin, ravintolat ja kahvilat, lapsille päiväkodit, eri vaihtoehtoja kouluista, leikkipuistot ja harrastukset. Sieltä suunnilta muutimme kuitenkin aikonaan pois, koska isoja asuntoja sieltä on lähes mahdoton löytää. Olemme myös nyt tottuneet täydelliseen rauhaan ja välittömään luonnonläheisyyteen, joten ihmisvilinä ja ajoittainen levoton tunnelma voisi olla liikaa, vaikka nyt sitä usein kaipaankin.

Olen itse alunperin Espoosta ja kun sieltä silloin 17 vuotta sitten muutin pois, olin varma etten ikinä palaisi. Nyt olen katsellut asuntoja jopa vanhoilta kulmilta. Länsimetrolla kun pääsisi nopeasti ja helposti vaikkapa Tapiolasta kavereita tapaamaan.

Ex-tempore illanvietot tai pikaiset kahvilatreffit kavereiden kanssa onkin se syy, miksi pelkään etten olisi onnellinen jossain kauempana asuessani. On tärkeää tietää, että voin milloin vaan nopeasti tavata kaveria tai käydä hankkimassa jonkun tarvitsemani asian keskustasta tai kaupunginosan fb-ryhmäläiseltä, kesällä taas on ihana ajaa pyörällä nopeasti paikasta toiseen, poiketa torilla ostamassa mansikoita ja kipaista apteekissa samalla reissulla.

Lisäksi meidän pitää aina ensin ajatella vanhempia lapsia, joilla on koulut ja ystävät sekä toinen koti ja vanhempi tietyssä paikassa. Liian kauas tai hankalan matkan päähän ei siis voi noin vaan lähteä. Nämä päätökset pitää tehdä suurella harkinnalla, kaikkia osapuolia kuunnellen. Joten toistaiseksi olemme vaan jumahtaneet tähän ja se kieltämättä vähän ahdistaa, koska en pääse siitä ajatuksesta, että tahtoisin muuttaa (ja sekin ahdistaa, koska en tahtoisi ajatella muuttamista, onko järkeä maalata seiniä-ajatuksia ja asunto-asioita kokoajan). Kaipaan tätä tunnetta. 

MIKSI ET ENÄÄ NÄYTÄ VANHEMPIA LAPSIASI SOMESSA?

Lasten kasvaessa ja itsenäistyessä se on tapahtunut luonnostaan, osittain ajattelematta ja osittain heitä suojellakseni. En koe mielekkääksi kovin henkilökohtaisten asioiden jakamista, vaikka kuvissa lapset edelleen näkyvätkin, mutta toki kokoajan harvemmin. En ole kuitenkaan rajaamassa vanhempia lapsia kokonaan somesta pois, paitsi jos he itse joskus niin tahtovat. Muutenkin mielestäni somen tekeminen ja siellä olemien on muuttunut myös aikuisten kesken viime vuosina entistä henkilökohtaisesti etäisempään suuntaan.

Viime aikoina olen kuitenkin välttänyt lapsista suorien kasvokuvien laittoa, mutten ole siinäkään täysin ehdoton. Nuorempien lasten kohdalla someen jakaminen on vähän erilaista,  silloin usein puhutaan paljon yleisesti kaikkia vauvoja ja taaperoita koskevista asioista kuten kasvusta, kehityksestä tai vaikkapa päiväkotipaikoista. Pienten ulkonäkö myös muuttuu, eivätkä he kulje minnekään itsekseen, siksi heistä jakaminenkin tuntuu luonetevammalta. Lapsi on nuorempana ikäänkuin vielä osa vanhempaa.

Viime aikoina on puhuttu paljon lasten oikeudesta yksityisyyteen ja se on hyvä. Omat lapseni ovat olleet esillä somessa, toki pintapuolisesti, ja nyt vähän isompina he myös ymmärtävät sitä myös enemmän. Ja edelleen he haluavat olla esillä, ja jos joskus eivät, niin he sanovat ja minä kunnioitan sitä.

Lapset ja heidän kaverinsa ovat kasvaneet hyvin erilaiseen maailmaan, jossa some on heillekin osa arkipäivää. Kukaan ei heitä koulussa kiusaa siitä, että heistä on blogissa kuvia (joita ei muuten löydä esim nimellä googlaamalla), koska niin on monesta muustakin kaverista. Lisäksi kouluilla on omat julkiset blogit ja instat, joten kaikki tämä on heille luonnollista. Pian koittaa aika kun he haluavat ehkä avata omat some-kanavat ja toivon, että tästä kaikesta on ollut heille hyötyä kun se maailma heille aikanaan kunnolla aukeaa.

AIJOTKO VIELÄ JATKAA OPISKELUITASI?

Itseasiassa hain perjantai-iltapäivällä hetken mielijohteesta opiskelu-oikeuteni palauttamista ja sain juuri viestin, että hakemukseni hyväksyttiin. Eli näillä näkymin jatkan syksyllä. Olen itsekin vähän hölmistyneenä täällä, että mitä sitä tuli juuri tehtyä. Samaan aikaan koen, että mitä pidemmälle venytän jatkamisen aloittamista, sitä hankalampaa se on.

Minulla on taustalla ensimmäisen vuoden opinnot medianomin tutkinnosta, journalismin koulutusohjelmassa. Eli vielä olisi noin 2,5 vuotta edessä. Opinnot jäivät kolmisen vuotta kesken aluksi jaksamisen ja ajanpuutteen ja sitten lopulta kokonaan vaikean raskauden vuoksi. Raskauden jälkeen koin, että pienen vauvan kanssa ei omat rahkeet riitä opiskeluun. Kun mies jäi puolestaan kotiin hoitamaan lasta, ei aika ollut silloinkaan oikea, koska edes yhden meistä piti saada palkkaa.

Syksyllä taapero täyttää kolme ja menee päiväkotiin, mies takaisin töihin ja tässä nyt panikoin lähinnä sitä, että tuleeko samaan syssyyn liikaa kaikkea uutta. Tämä oli myös niin nopea päätös, etten ole vielä ehtinyt puhua tästä ollenkaan mieheni kanssa, kröhöm. Pidätän siis oikeuden myös muutokseen, ja jos syksy tuntuu tulevan liian nopeasti, venytän aloittamista tai otan alkuun vain muutaman kurssin, jos se on koulun puolelta mahdollista. Toivon että nykyään kursseja voi suorittaa enemmän etänä kun silloin neljä vuotta sitten, vaikka koronatilanne syksyllä olisikin helpompi.

MITÄ TEET TYÖKSESI?

Olen digitaalisen sisällön tuottaja ja tuotan sisältöä pääosin sosiaaliseen mediaan, suurimmaksi osaksi omiin kanaviini. Eli oma someni on myös työni. Minua kutsutaan myös vaikuttajaksi ja koska nimitystä on käytetty paljon ivalliseen sävyyn, olen myös itse karttanut sen käyttämistä. Mutta ehkä muutan nyt sen tässä ja kustun itseäni ylpeästi vaikuttajaksi.

Tämä blogi täytti hiljattain 10 vuotta ja se on rahallisesti työllistänyt minut täysin noin kahdeksan vuotta. Nykyään työt ovat siirtyneet entistä enemmän Instagramin puolelle. Saan siis rahaa tuottamalla ja julkaisemalla erilaista kaupallista sisältöä valituille yritykselle, eli tekemällä heille markkinointia. Joskus harvoin myyn pelkkiä tuotekuvia yrityksen omaan käyttöön tai päivitän heidän omaa some-tiliään sovitun ajan. Kaupallisen sisältöjen lisäksi tuotan toki kanaviini myös paljon ei-kaupallista sisältöä, kuten tämän postauksen, josta en saa rahaa.

Suunnittelen siis yrityksille erilaisia konsepteja ja kampanjoita vaikkapa johonkin tuotteeseen liittyen. Teen myyntityötä, asiakashankintaa ja toimeksiantoja, suunnittelen ja järjestän kuvauksia, stailaan, kuvaan, editoin, toimin mallina, kirjoitan, testaan tuotteita, raportoin asiakkaalle tuloksista… Voisi sanoa, että minulla on ikäänkuin yhden naisen mainos -tai mediatoimisto, jossa teen kaikki hommat alusta loppuun asti itse.

—

Lisää kysymyksiä saa toki laittaa, vaikka alle kommentteihin. Seuraava kysymys & vastaus postaus on jo tulilla ja siihen olen valinnut ihonhoitoon ja vaatteisiin liittyviä kysymyksiä. Niitäkin saa toki laittaa lisää!