KEVÄTKEIDAS

28/04/2021

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä RUSTA kanssa

Meidän pikkuruiselle parvekkelle paistaa iltapäivisin jo hetken aikaa niin paahtavasti aurinko, että siellä tarkenisi vaikka bikineissä. Auringon mentyä varjoon viinilasillisen pystyy siemailemaan vilttiin kääriytyneenä, mutta sitten on kyllä jo hipsittävä sisälle lämpimään. On ihanaa miten kesän lähestyessä saa parvekkeesta pikkuhiljaa yhden uuden huoneen ja joka päivä siellä tarkenee vähän kauemmin.

Parasta meidän parvekkeella ovat sen ohi kohoavat männyt sekä metsiköstä kantautuva äänimaailma, eli erilaiset linnut ja niiden viserrys. Autotie on kaukana ja luonnon lisäksi ainoat äänet ovat läheisestä puistosta kantautuvat lasten riemunkiljadukset. Ei siis ihme, että tykätään viettää lämpimällä aikaa parvekkeella, vaikka se ihan pikkuinen onkin.

Viime kesänä ostimme Rustasta parvekkeen lattialle puiset Aruba -laatat, jotka tuovat kivasti kodikkuutta ja lämpöä. Se oli myös elämäni ensimmäinen kerta kodin -ja ulkotilojen sistustavaraa, huonekaluja, rakennusjuttuja sekä puutarhan liityyvien tarvikkeiden sekä kasvien myyvässä Rustassa. Ja viime viikolla kävin siellä uudestaan, sillä parveke piti saada jälleen kevätkuntoon!

Minulla on ollut pitkään jo haaveissa saada parvekkeen perälle pieni sohva, jossa voisi rennosti paistatella päivää ja loikoilla, syödä aamupalaa sekä leikkiä lasten kanssa. Lasten vuoksi emme myöskään tahdo parvekkeelle mitään, jonka päällä voisi vaarallisesti kiipeillä – joten myös siksi matalat huonekaluratkaisut ovat suosiossamme. Koska parveke on pieni ja sään armoilla, on myös käyttännnöllisesti tärkeää, että tavaroita on siellä helppo liikutella.

Rustan valikoimista löytyy edullisesti paljon erilaisia parveke -ja terassisettejä perinteisistä taittokalusteista ja tuoleista suurempiin lounge-kokonaisuuksiin. Mietin pitkään meille Rustan kauniin vihreän väristä ja metallista Antibes-sarjan taittopöytää sekä tuoleja, mutta päädyin samaan kun viime vuonna, että loikoilu on se meidän parvekkeen juttu – ja sitten löysin nuo Ottoman rahit, aivan täydelliset!

Parvekkeemme haaste kun on edelleen pieni koko, se on leveydeltään vain vähän yli metrin, joten kaikki löytämäni sohvat ovat liian leveitä sinne. Emme myöskään välttämättä halunneet mitään kiinteitä tai tilaa vieviä kalusteita, vaan että istuimia voi siirrellä sen mukaan että juodaanko siellä auringonlaskua katsellen aikuisten kesken viiniä, otetaanko yksin aurinkoa kun taapero on päiväunilla vai rakennetaanko lasten kanssa junarataa ja syödään jäätelöä.

Rahit mahtuvat vierekkäin juuri sentilleen parvekkeen perälle, jolloin niistä saa tehtyä pienen sohvan, mutta ne toimivat kivasti myös erillisinä istuimina pöydän ympärillä. Sateen tullen rahit on helppo nostaa pystyyn suojaan seinää vasten tai tuoda sisälle. Mietin kyllä myös, josko saisin aikaiseksi nikkaroida raheille pienet alustat / penkit, jolloin ne olisivat vaikkapa 15 senttiä irti maasta ja vielä enemmän sohvamaisemmat niin.

Olen vähän huomaamattani viime aikoina huumaantunut keltaiseen väriin – ja nyt se ei kyllä ole ole enää huomaamatonta. Rustan sisustustuspuoleta löytyi myös raidallinen, kierrätetystä puuvillasta valmistettu Sima torkkupeitto, jonka voi ottaa myös ulos piknik-alustaksi sekä juutista ja puuvillasta valmistettu pirteä Panipat tyyny.

Keltaiseen väriin sopii mielestäni tosi kivasti myös tuo vihreä metallinen Milton pöytä, jonka kansi toimii tarjottimena. Meillä onkin ollut suuri tarjotin hankitalistalla vaikka kuinka kauan, sillä saa kätevästi kannettua  syömiset ja juomiset ulos. Pöytä menee myös tarvittaessa helposti kasaan ja sitä voi käyttää niin ulkona kun sisälläkin.

Kun ilmat edelleen lämpenevät, ajatuksena on, että kesäkeitaamme olisi entistä vihreämpi. Noita sinkkisiä parvekkeen kaiteen kiinnitettäviä Biarritz kukkalaatikoita saa ainakin tulla lisää ja niissä olisi tarkoitus kasvatella erilaisia hyötykasveja, kuten yrttejä, tomaattia ja vaikka mansikkaa. Minusta on ihana ajatus, että päivää paistatellessa voisi suuhun poimia käden ulottuvilta suupalan tai ruokaa laittaessa käydä napsaisemassa itse kasvattamiaan yrttejä.

Rustassa on myös iso ulkosalla oleva puutahraosasto, josta löytyy sipulien ja siementen lisäksi myös taimia sekä paljon erilaisia ulkokukkia ja kasveja. Itse emme ryhdy taimien kasvatuspuuhaan, vaan käymme ostamassa tulevat hyötykasvimme valmiina sitten kun säät lämpenevät ja valikoima entisestään kasvaa. En kuitenkaan voinut vastustaa laittamasta jo vähän vehreää partsille. Kukat tuovat kevääntuntua myös silloin, kun taivaalta tulee yllättäen räntää.

Oletteko te jo ehtineet laittamaan parveketta tai pihaa kevätkuntoon? Entä olisiko jotain vinkkejä hyötykasviehin, mitä itse ajoitte kasvatella?


KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA LAPSISTA, ASUMISESTA, OPISKELUSTA JA TYÖSTÄ

15/03/2021


Olen keräillyt alkuvuoden mittaan Instagramissa saamiani kysymyksiä ja koska vastaukset siellä näkyvät vain hetken tai kyselyt on tullut yksityisviestein, ajattelin jakaa niitä myös vähän kerrallaan tänne blogiin. Tähän ensimmäiseen osaan valikoin muutamia perheeseen, asumiseen ja opiskeluun liittyviä kysymyksiä.

TAHTOISITKO VIELÄ LISÄÄ LAPSIA?

No jooo, aika kultaa muistot ja viime aikoina on se käynyt usein mielessä. Mutta tässä asiassa on pakko ajatella järjellä, eikä vaan kuunnella hormoneja ja kirkuvia munasarjoja. Jos taloudelliset resurssimme olisivat toisenlaiset niin kyllä ehdottomasti. Isoin mietityksen aihe on siis raha (miten typerä syy). Jos meidän olisi mahdollista ostaa haluamamme iso asunto (4-5 makuuhuonetta, työhuone ja kodinhoitohuone pitäisi mielellään olla) haluamaltamme alueelta (ja keksisimme että mikä se alue on) sekä hoitaa lasta kotona pitkään, niin asiaa ei ehkä tarvitsisi miettiä niin paljoa järjellä.

Ja vaikka asunto-asiat järjestyisivät, kuitenkin toinen asia joka mietityttää on oma jaksamisemme. Lapsia on nyt jo yhteensä neljä ja välillä tuntuu, ettei oma pääni kestä sitä kaikkien asioiden muistamista ja hoitamista, kodinhoitoa ja omaa räpättämistä. Puhumattakaan ajoittaisesta elämöinnin määrästä (ja volyymista) ja tavarakaaoksesta. Tarvitsen paljon rauhaa, omaa aikaa ja seesteisyyttä ympärilleni, jota kyllä toki voi saada lastenkin kanssa, mutta ei aina kovin helposti tai usein.

Nuorimmaisen lapsen kanssa vauva-aika oli monesta syystä ajoittain tosi rankka, ja vaikka kaikki menisi tällä kertaa helpommin, pelkään että jo pelkkä univaje ja rikkonaiset yöt horjuttavat liikaa mielenterveyttäni sekä kuormittaisivat parisuhdetta. Kaikissa kolmessa raskaudessa minulla on ollut hyperemeesi, eli raju raskauspahoinvointi ja sen kokeminen jälleen pelottaa myös.

MISSÄ TAHTOISIT ASUA?

Olen koko aikuiselämäni halunnut asua ratikkalinjan varrella, ja niin myös olen tehnyt viimeiset 17 vuotta, mutta koronavuosi pisti ensimmäistä kertaa ihan tosiaan pohtimaan uusia vaihtoehtoja. Mökkimäinen asuminen kantakaupungissa on aina kiinnostanut, mutta nyt alkoi oikeasti tuntumaan, että tarvitsemme entistä enemmän tilaa ympärillemme sekä oman kunnon pihan. Mietin jossain vaiheessa ihan vakavissani muuttoa puutaloon Porvooseen ja googlailin jopa busssiaikatauluja ja laskin lasten koulumatkoja sieltä tänne.

Mutta juuri nyt en tiedä yhtään, siis ainakaan kun miettii realistisesti (suuria haaveita toki jugendlinnasta ja merenrantamökistä on). Minulla on todella vahva tunneside ja kaipuu vahoille kulmille Alppiharjun suunnille. Samoilla kulmilla asuisi paljon ystäviä, on kaikki mahdolliset palvelut uimahallista leffateatteriin, kirjastoon ja suutariin, ravintolat ja kahvilat, lapsille päiväkodit, eri vaihtoehtoja kouluista, leikkipuistot ja harrastukset. Sieltä suunnilta muutimme kuitenkin aikonaan pois, koska isoja asuntoja sieltä on lähes mahdoton löytää. Olemme myös nyt tottuneet täydelliseen rauhaan ja välittömään luonnonläheisyyteen, joten ihmisvilinä ja ajoittainen levoton tunnelma voisi olla liikaa, vaikka nyt sitä usein kaipaankin.

Olen itse alunperin Espoosta ja kun sieltä silloin 17 vuotta sitten muutin pois, olin varma etten ikinä palaisi. Nyt olen katsellut asuntoja jopa vanhoilta kulmilta. Länsimetrolla kun pääsisi nopeasti ja helposti vaikkapa Tapiolasta kavereita tapaamaan.

Ex-tempore illanvietot tai pikaiset kahvilatreffit kavereiden kanssa onkin se syy, miksi pelkään etten olisi onnellinen jossain kauempana asuessani. On tärkeää tietää, että voin milloin vaan nopeasti tavata kaveria tai käydä hankkimassa jonkun tarvitsemani asian keskustasta tai kaupunginosan fb-ryhmäläiseltä, kesällä taas on ihana ajaa pyörällä nopeasti paikasta toiseen, poiketa torilla ostamassa mansikoita ja kipaista apteekissa samalla reissulla.

Lisäksi meidän pitää aina ensin ajatella vanhempia lapsia, joilla on koulut ja ystävät sekä toinen koti ja vanhempi tietyssä paikassa. Liian kauas tai hankalan matkan päähän ei siis voi noin vaan lähteä. Nämä päätökset pitää tehdä suurella harkinnalla, kaikkia osapuolia kuunnellen. Joten toistaiseksi olemme vaan jumahtaneet tähän ja se kieltämättä vähän ahdistaa, koska en pääse siitä ajatuksesta, että tahtoisin muuttaa (ja sekin ahdistaa, koska en tahtoisi ajatella muuttamista, onko järkeä maalata seiniä-ajatuksia ja asunto-asioita kokoajan). Kaipaan tätä tunnetta. 

MIKSI ET ENÄÄ NÄYTÄ VANHEMPIA LAPSIASI SOMESSA?

Lasten kasvaessa ja itsenäistyessä se on tapahtunut luonnostaan, osittain ajattelematta ja osittain heitä suojellakseni. En koe mielekkääksi kovin henkilökohtaisten asioiden jakamista, vaikka kuvissa lapset edelleen näkyvätkin, mutta toki kokoajan harvemmin. En ole kuitenkaan rajaamassa vanhempia lapsia kokonaan somesta pois, paitsi jos he itse joskus niin tahtovat. Muutenkin mielestäni somen tekeminen ja siellä olemien on muuttunut myös aikuisten kesken viime vuosina entistä henkilökohtaisesti etäisempään suuntaan.

Viime aikoina olen kuitenkin välttänyt lapsista suorien kasvokuvien laittoa, mutten ole siinäkään täysin ehdoton. Nuorempien lasten kohdalla someen jakaminen on vähän erilaista,  silloin usein puhutaan paljon yleisesti kaikkia vauvoja ja taaperoita koskevista asioista kuten kasvusta, kehityksestä tai vaikkapa päiväkotipaikoista. Pienten ulkonäkö myös muuttuu, eivätkä he kulje minnekään itsekseen, siksi heistä jakaminenkin tuntuu luonetevammalta. Lapsi on nuorempana ikäänkuin vielä osa vanhempaa.

Viime aikoina on puhuttu paljon lasten oikeudesta yksityisyyteen ja se on hyvä. Omat lapseni ovat olleet esillä somessa, toki pintapuolisesti, ja nyt vähän isompina he myös ymmärtävät sitä myös enemmän. Ja edelleen he haluavat olla esillä, ja jos joskus eivät, niin he sanovat ja minä kunnioitan sitä.

Lapset ja heidän kaverinsa ovat kasvaneet hyvin erilaiseen maailmaan, jossa some on heillekin osa arkipäivää. Kukaan ei heitä koulussa kiusaa siitä, että heistä on blogissa kuvia (joita ei muuten löydä esim nimellä googlaamalla), koska niin on monesta muustakin kaverista. Lisäksi kouluilla on omat julkiset blogit ja instat, joten kaikki tämä on heille luonnollista. Pian koittaa aika kun he haluavat ehkä avata omat some-kanavat ja toivon, että tästä kaikesta on ollut heille hyötyä kun se maailma heille aikanaan kunnolla aukeaa.

AIJOTKO VIELÄ JATKAA OPISKELUITASI?

Itseasiassa hain perjantai-iltapäivällä hetken mielijohteesta opiskelu-oikeuteni palauttamista ja sain juuri viestin, että hakemukseni hyväksyttiin. Eli näillä näkymin jatkan syksyllä. Olen itsekin vähän hölmistyneenä täällä, että mitä sitä tuli juuri tehtyä. Samaan aikaan koen, että mitä pidemmälle venytän jatkamisen aloittamista, sitä hankalampaa se on.

Minulla on taustalla ensimmäisen vuoden opinnot medianomin tutkinnosta, journalismin koulutusohjelmassa. Eli vielä olisi noin 2,5 vuotta edessä. Opinnot jäivät kolmisen vuotta kesken aluksi jaksamisen ja ajanpuutteen ja sitten lopulta kokonaan vaikean raskauden vuoksi. Raskauden jälkeen koin, että pienen vauvan kanssa ei omat rahkeet riitä opiskeluun. Kun mies jäi puolestaan kotiin hoitamaan lasta, ei aika ollut silloinkaan oikea, koska edes yhden meistä piti saada palkkaa.

Syksyllä taapero täyttää kolme ja menee päiväkotiin, mies takaisin töihin ja tässä nyt panikoin lähinnä sitä, että tuleeko samaan syssyyn liikaa kaikkea uutta. Tämä oli myös niin nopea päätös, etten ole vielä ehtinyt puhua tästä ollenkaan mieheni kanssa, kröhöm. Pidätän siis oikeuden myös muutokseen, ja jos syksy tuntuu tulevan liian nopeasti, venytän aloittamista tai otan alkuun vain muutaman kurssin, jos se on koulun puolelta mahdollista. Toivon että nykyään kursseja voi suorittaa enemmän etänä kun silloin neljä vuotta sitten, vaikka koronatilanne syksyllä olisikin helpompi.

MITÄ TEET TYÖKSESI?

Olen digitaalisen sisällön tuottaja ja tuotan sisältöä pääosin sosiaaliseen mediaan, suurimmaksi osaksi omiin kanaviini. Eli oma someni on myös työni. Minua kutsutaan myös vaikuttajaksi ja koska nimitystä on käytetty paljon ivalliseen sävyyn, olen myös itse karttanut sen käyttämistä. Mutta ehkä muutan nyt sen tässä ja kustun itseäni ylpeästi vaikuttajaksi.

Tämä blogi täytti hiljattain 10 vuotta ja se on rahallisesti työllistänyt minut täysin noin kahdeksan vuotta. Nykyään työt ovat siirtyneet entistä enemmän Instagramin puolelle. Saan siis rahaa tuottamalla ja julkaisemalla erilaista kaupallista sisältöä valituille yritykselle, eli tekemällä heille markkinointia. Joskus harvoin myyn pelkkiä tuotekuvia yrityksen omaan käyttöön tai päivitän heidän omaa some-tiliään sovitun ajan. Kaupallisen sisältöjen lisäksi tuotan toki kanaviini myös paljon ei-kaupallista sisältöä, kuten tämän postauksen, josta en saa rahaa.

Suunnittelen siis yrityksille erilaisia konsepteja ja kampanjoita vaikkapa johonkin tuotteeseen liittyen. Teen myyntityötä, asiakashankintaa ja toimeksiantoja, suunnittelen ja järjestän kuvauksia, stailaan, kuvaan, editoin, toimin mallina, kirjoitan, testaan tuotteita, raportoin asiakkaalle tuloksista… Voisi sanoa, että minulla on ikäänkuin yhden naisen mainos -tai mediatoimisto, jossa teen kaikki hommat alusta loppuun asti itse.

Lisää kysymyksiä saa toki laittaa, vaikka alle kommentteihin. Seuraava kysymys & vastaus postaus on jo tulilla ja siihen olen valinnut ihonhoitoon ja vaatteisiin liittyviä kysymyksiä. Niitäkin saa toki laittaa lisää!


UUSI SENKKI OLOHUONEESEEN

17/01/2021

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Muoto2 kanssa

Tästä on jo vuosi, kun aloin haaveilemaan pienestä muutoksesta olkkariimme. Halusin sinne television sekä lisää säilytys -ja laskutilaa. Mielessä minulla oli joko vaaleaa puuta oleva vanha, 40 -50 lukulainen senkki tai sitten joku todella ja yksinkertainen suuri kaappi.

Etsin senkkiä nettikirppiksiltä lähes vuoden. Juuri omaan visioon sopivaa oli yllättävän vaikea löytää, kauniita vanhoja senkkejä kyllä löytyi useampi, mutta joko ne olivat liian pieniä, liian huonokuntoisia, niissä oli liikaa yksityiskohtia tai ne sijaitsivat niin kaukana pohjoisessa, että kuljetuskustannukset olisivat nousseet liian korkeiksi.

Niinpä laajensin etsintää uusiin huonekaluihin. Uuden senkin vaatimuksena oli yksinkertaisuus, mutta halusin sen silti olevan persoonallinen. Senkin tuli ehdottomasti olla kokopuinen ja Suomessa valmistettu. Halusin myös että senkki olisi irti maasta ja jalkojen piti olla suorat ja simppelit.

Voisi ehkä kuvitella että näillä spekseillä senkin löytäminen olisi hankalaa, mutta itseasiassa hyvin lyhyen googlettelun jälkeen löysin heti muotokieleltään juuri sellaisen mitä olin etsinyt, jopa mitat osuivat täysin yksiin.

Kyseessä on Muoto2 ja heidän Laine -tuoteperheeseen kuuluva senkki, L koossa. Muoto2 on kahden muotoilijan, Kirsi Pasasen ja Mikko Kentan perustama muotoilutoimisto,  jolla oma tuotanto on ollut mukana alusta asti. Eli kaikki tuotteet niin suunnitellaan että myös toteutetaan tarkoin valituista ja kotimaisista raaka-aineista omassa tehtaassa Lahdessa. Kaikille tuotteille on myönnetty Suomalaisen työn liiton Avainlippumerkki sekä Design from Finland -merkki.

Kodin huonekalujen ja piensisustustuotteiden lisäksi Muoto2:sessa myös yksilöllisiä ja kokonaisvaltaisia projektikalustuksia yrityksille ja yksityishenkilöille. Myös huonekalut valmistetaan aina tilauksesta, joten niiden toteutukseen voi itse myös vaikuttaa. Tähän Laine-senkiin on mahdollista valita esimerkiksi käytettävän puun lisäksi sille erilaisia käsittelyjä, ovien määrä ja koko sekä mahdollinen väri kuten myös – tai vaihtoehtoisesti laatikot, tai sekoitus molempia. Laine-sarjan tuotteita on mahdollista tilata myös erikoismitoilla ja värityksillä.

Meidän senkki on saarnia, joka on käsitelty vaaleakuultavaksi ja siinä on myös käsittely, joka estää sormenjälkien näkymisen ja tekee senkin pinnan mattamaisen pehmeäksi. Vaikka saarnipuussa on mielestäni hurjan kaunis sävy etenkin hieman käsiteltynä, pelkäsin että liian isona pintana sävy riitelee liikaa lattiamme värityksen kanssa.

Päädyin valitsemaan maalauksen kaikille muille, paitsi kahdelle pienelle ovelle.  Tykästyin kovasti tuohon valmiissa värivalikomassa olevaan puuteriseen sävyyn, joka taittaa valosta riippuen vaalenpunertavaan ja persikkaiseen.  Samalla eriväriset ovet tuovat kokonaisuuteen sitä persoonallisuutta ja leikkisyyttä, mitä kalusteelta halusinkin.

Senkin metallinen jalka on valmistettu paikallisella alihankkijalla ja siitä innostuin kovasti, se on nimittäin ihan samanlainen mikä meillä jo entuudestaan olevasta pienestä, 50-luvulla myöskin Lahdessa valmistetusta, senkistä löytyy. Samaa tyyliä löytyy myös meidän ruokapöydän jaloista, joten on kiva että samassa huoneessa olevilla huonekaluilla on kiva pieni yhdistävä tekijä, vaikka muuten erilaisia ovatkin.

Yksinkertaista linjakkuutta senkkiin tuo se, ettei ovissa ole vetimiä. Ovien sisäpuolella on pomppumekanismi että magneetti, joiden avulla ovet on kätevä avata ja sulkea. Senkkiin kuuluu myös useampi hylly, joiden paikan voi päättää ja vaihdella.

Erilaisten huonekalujen lisäksi Muoto2 toteuttaa isommatkin kodin muutokset ja mittatilauskalusteet. Inspiroivia kuvia toteutetuista isommista projekteista löytyy täältä. Yksinkertainen ja laadukas kokopuinen kaluste on loppuelämän huonekalu, joka kestää seuraavillekin sukupolville. Senkki sopii eri huoneisiin ja tarkoituksiin. Tykkään!


UUSI ELÄMÄNVAIHE ALKOI

20/10/2020

Kyllähän sitä pitkään pohdittiin, mutta eivät tällaiset isot muutokset ole ikinä helppo toteuttaa. Ilmassa oli pitkään paljon kysymyksiä, Tehdäänkö me nyt oikein, onko tämä pysyvää, onko tässä ylipäätään yhtään mitään järkeä? Lopulta tehtiin kuten sydän sanoi ja elämä muuttui kertaheitolla, kirjaimellisesti.

Meillä on nyt ruokapöydän alla matto.

Jokainen pienen lapsen vanhempi varmasti ymmärtää ettei kyseessä ole mikään ihan pikkujuttu. (Epä)käytännön asioiden lisäksi se on samalla siirtymä uuteen elämänvaiheeseen, jossa vauvavaihe ja lentelevien soseruokien aika on jäänyt pysyvästi taakse. Hieno hetki, mutta samalla myös haikea.

Käynnissä on myös toinen iso siirtymä, jota olen odottanut jopa enemmän kun maton saamista lattialle. Nimittäin tavaroita voi jättää taaperon ulottuville ja hän antaa niiden olla rauhassa! Ainakin useinmiten. Kukkamaljakko saa olla pöydällä, kuulokkeet toisella ja mikä parasta, hän ei myöskään laita kaikkia tavaroita suuhunsa. Tämä on avannut aivan uuden maailman, jossa jokainen isoveljeltä lattialle pudonnut pikkulego ei tarkoita välitöntä tukehtumisvaaraa, vaan hän leikkii näillä pikkutilpehööreillä ihan rauhassa (ja piilottelee niitä esim tyynyliinojemme sisään).

Mitähän villiä keksimme seuraavaksi?


VAATEKAAPIN UUDET OVET

5/10/2020

Kaapit saatu osana Mirror Line brändilähettiläs -yhteistyötä

Meidän makkariin, joka virallisemmin taitaa olla kirjasto ja tv:n katseluhuone, teetettiin muutama vuosi sitten koko seinän pituinen vaatesäilytys. Halusimme laittaa sen sillä ajatuksella, että jos huoneen haluaa joskus vuosien päästä muuttaa takaisin alkuperäiseen tarkoitukseensa, saa myös vaatekaapit helposti ja siististi pois.

Halusimme hyödyntää koko huoneen pituuden sekä korkeuden ja niinpä suunnittelimme Elfan kanssa meille systeemin, joka kiinnitetään seinään ainostaan katonrajaan tulevalla listalla. Listaan ripustetaan roikkumaan pidikkeet, johon hyllyt kiinnitetään. Eli seinään tulee tällä tavalla vain muutamia reikiä listan kiinnityksestä. Näihin ollaan oltu tosi tyytyväisiä, etenkin kun hyllyjen ja laatikoiden paikkaa voi helposti halutessaan vaihdella.

Tässä samassa hyllyjen suojaksi asennettiin myös yläkantoiset liukuovet, koska emme halunneet myöskään kajota lattiaan poraamalla siihen listaa. Tämä oli ideana hyvä, mutta oikeastaan heti huomasimme, että kyseiset liukuovet eivät toimineet meillä. Ovet tuntuivat hepposilta, eivät näyttäneet livenä yhtään niin kivalta kun netissä ja suurin ongelma oli turvallissuussyistä asennettu hidastin, joka aiheutti sen, ettei ovia pystynyt liikuttaamaan koko matkan pituudelta.

Yli kaksi vuotta olemme tuskailleet ovien kanssa, joista saa auki vain pienen osan kerrallaan. Enpä olisi aluksi uskonut, miten rasittavaa voikaan olla, kun ei saa koko vaatevarastoa kerralla käden ulottuville. Etenkin silloin, kun ei ihan tiedä mitä haluaa pukea päälle tai sovittaa eri yhdistelmiä. Kirosin sitä venksaamista liioittelematta päivittäin.

Vuosi sitten myös meidän makkarissa ollut suuri peili kaatui, hajosi ja raapaisi samalla myös rumat jäljet yhteen liukuovista. Siitä saimme ajatuksen, joskos rikkoutuneeseen oveen teettäisi peilin. Aktiivisesti mietettiin uusia ovia ja muita ratkaisuja, mutta ei saatu asiaa sen enempää edistymään.

Muutama kuukaisi takaperin satuin huomaamaan kotimaisen likuovia valmistavan Mirror Linen etsivän brändilähettiläitä. Osallistuin hakuun ja kuinka ollakkaan, meidät valittiin mukaan. Käytönnössä tämä brändilähettiläisyys tarkoittaa siis sitä, että uusia liukuovia vastaan lupasin tuottaa muutamia julkaisuja instagramiin sekä esiintyä heidän toteuttamallaan videolla, jota kuvattiin täällä meidän kotona. Tämä blogipostaus on aivan extraa, olen vain niin iloinen  näistä ovista, joten haluan jakaa koko prosessin myös täällä blogin puolella!

Kun lähdimme Mirror Linen kanssa uusia ovia meille suunnitellemaan, lähdimme itseassa liikkeelle jostain aivan erilaisesta suunnitelmasta, mihin lopulta päädyimme. Aluksi nimittäin mietin nyt paljon pinnalla olevia ja tilanjakana käytettäviä ruutuovia, valkoisin kehyksin ja niin, että jokainen ovi olisi peiliä. Asiaa kuitenkin mietittyämme, koko seinän levyinen peili ei tuntuntukaan enää parhaalta ratkaisulta ja pikkuhiljaa ruudukotkin putosivat suunnitelmista pois.

Meillä kävi asentaja ottamassa kaappien mitat ja samalla hän toi mukanaan ison laatikoillisen erilaisten ovien malleja. Tämä oli tosi hyvä (jolla tavalla edellistekin ovien hankinta olisi pitänyt tehdä) ja vei suunnitelmat taas ihan uusille urille. Yllätyksekseni ihastuinkin kovasti lämpimiin puupintaisiin oviin ja lopulta jäin pähkäilemään kolmen eri puupinnan kanssa. Loppumetreille mietin tätä meille lopulta tullutta, kuultovalkoiseksi maalattua (harmahtavaa) puuta sekä sellaista lämpimämpää vaalean puun sävyä. Valinta oli kamalan vaikea!

Sain hurjasti apua kaappien valintaan Mirror Linen päästä, he lähettivät minulle kymmeniä erilaisia tietokoneella piirrettyjä kuvia miettimistäni malleista, väreistä ja yhdistelmistä. Ilman peiliä, yhdellä peilillä, kahdella peilillä, isoilla -ja pienillä ruuduilla, ilman ruutuja… Testailin mallipaloja makkarissa eri valoissa ja lopulta sitten päädyin siihen, että lattiaamme sopisi paremmin tuo vaalea /harmahtava puu (vaikka tykkäsin kovasti siitä lämpimästä), joka olisi sitten ehkä parempi myös isona pintana.

Päädyimme myös siihen, että peliovia tuli vain yksi – joka on kuulemma erittäin harvinainen ratkaisu, mutta se toimii meillä tosi hyvin! Peiliä voi toki liikutella muihinkin kohtiin, mutta sen virallinen paikka on tuossa kaapiston päässä nurkassa, vähän piilossa seinän takana, jolloin esimerkiksi olohuoneeseen ei peili näy, eikä sen kautta siis myöskään heijastu petaamaton sänky tai muita makkarin sotkuja.

Uudet ovet kulkevat nyt myös alakiskon päällä, joka kiinnitettiin lattiaan kaksipuolisella teipillä – eli lattiaan ei tarvinnut kajota nytkään. Ovet kulkevat kahden kiskon varassa paljon pehmeämmin ja äänettömämmin, jonka lisäksi yläkisko on paljon huomamattomampi ja siistimpi kun edellisten ovien kanssa. Ja mikä parasta, ovia voi nyt liikutella ihan miten tahtoo! Saan kerralla koko vaatevarastoni näkyviin, jonka lisäksi voin vielä peilailla asuja peilistä. Nimittäin viimeisen vuoden meillä on ollut peili vain eteisessä, joten sen lisäksi, että vaateiden ottaminen kaapista on ollut raivostuttavaa, on peilaamaan pitänyt lisäksi mennä myös toiseen huoneeseen. Harppaus paljon paremmin toiminnalisesti palvelevaan kaappiin on siis ollut huomattava!

Ovissa ilahduttaa myös se, että ne ovat kotimaisen perheyrityksen valmistamat ja niille on myönnetty Avainlippu. Uudet ovet asennettiin myös vanhoihin oviin verrattuna muutaman sentin pidemmälle ulospäin, jolloin henkareilla olevat vaatteet eivät enää osu oviin ja mikä parasta, kaapissa mahtuu nyt leikkimään piilosta!

(Mitä tästä TAAS opimme, eli suunnitele rauhassa ja tee ekalla kerralla hyvin, niin ei tarvitse kahta vuotta tuskailla. Tai että, jos joku ei toimi, korjaa äläkä tuskaile kahta vuotta…)