Olen aiemminkin kertonut siitä, että kaikilla kotini lempiesineillä ja huonekaluilla on joku merkitys tai niihin liittyy jokin muisto. Jos pitäisi valita niistä se ykkönen, se oli varmasti tämä keittiössä astiakaapin virkaa toimittava Lundian vintagehyllykkö.

Rakastan toki sitä kun voin pitää kauniita astioitani esillä, mutta tämä hylly edustaa minulle paljon enemmän kun vain sen ulkonäön. Se symbolisoi minulle itsenäisyyttä. Sitä että minä kyllä pystyn ja osaan jos vain tahdon.

Ostin tuon hyllyn nettikirppikseltä juuri ennen kun muutimme tähän asuntoon. Koska minulla ei ole autoa, tai edes korttia, jouduin heti miettimään että miten saisin sen kuljetettua itselleni. Toisesta nettiryhmästä löytyikin sitten toinen apua tarvitseva. Hänellä oli paku ja hän tarvisi apua sohvan kantamisessa. Joten minä autoin häntä kantamaan sohvaa ja hän sitten kuskasi minut ja hyllyt. Kannoin ne yksin, joka itsessään oli jo aikamoinen saavutus.

Voin kertoa, ettei vanhan ja pari metriä korkean hyllykön kokoaminen yksin ollut myöskään mikään ihan iisipiisi. Kokoamisen jälkeen vielä maalailin hyllyä sekä kunnostin vanhat ovet. Nyt olen hyvin ylpeä saavutuksestani.

Hylly kuvastaa toisellakin tapaa hauskasti minua. Kun eräs päivä vaihdoin muutaman hyllylevyn paikkaa, huomasin että jossain kohdissa näkyikin alkuperäistä puuta. Olin siis vain maalannut ne kohdat mitkä näkyy 😀 Vaikka jossain asioissa saatan olla pikkutarkka, yleisesti olen kuitenkin hyvin suurpiirteinen. Ja se näkyy tässä hyllyssäkin. Vitsit että tää on rakas!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kävin yhteistyön merkeissä JM Suomen kanssa tutustumassa heidän uuteen rakenteilla olevaan Kuninkaantammen asuinalueeseen. Koska JM on kiinnostunut toteuttamaan asiakkailleen asuntoja ja asuinalueita jotka tuntuvat kodeilta, tulimme samalla tulimme pohtineeksi, että millainen on unelmien kotini ja mikä tekee siitä kodista kodin.

Ensimmäinen asia mikä mieleeni tuli on turvallisuus. Omassa kodissa pitää kokea olevansa turvassa. Silloin vaikkapa rapusta kantautuvat äänet ovat tuttuja, eivätkä ne pelota. Turvallisuuden tunteen tekee myös kotoa löytyvät käperymispaikat, kuten se sohvan tuttu nurkka torkkupeiton alla.

Toinen on kodin tunnelma. Sisustuksen tulee olla itselle mieluinen. Itse tykkään valoisuudesta, avaruudesta ja melko minimalistisesta. Tunnelmaa sisustukseen tuovat vanhat huonekalut joilla on historia, muistoja herättävät asiat kuten valokuvat sekä tunnearvolliset esineet kuten matkamuistot. Rakkaimpia esineitäni ovatkin isän mummon vanha kaappi sekä reissuista hamstratut turistimagneetit.

Koti ei voi olla suunniteltu vieraita ajatellen, vaan sen on toimiva hyvin tavallisessa arjessa. Siksi meillä suurin osa käyttötavaroista saa olla esillä ja toimia osana sisustusta. Kauniit astiat saavat koristaa keittiön avohyllyssä, lasten leluja ei piiloteta kaappeihin. Omassa kodissa minulle on tärkeää että kaikki toimii ja palvelee meitä ja meidän tarpeita. Käytännöllisyys, helppous ja selkeys ovat minulle niitä avainsanoja kun puhutaan unelmien kodista.

Itse olen asunut niin yli sata vuotta vanhassa talossa kun ihan pränikässä uudiskohteessakin. Molemmissa on puolensa. Vanhojen talojen historia ja tunnelma, suuret koristeelliset rappukäytävät, natisevat lautalattiat ja leveät ikkunalaudat saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Toisaalta uudiskohteet ovat siitä ihania, että materiaalit ehtii yleensä valitsemaan oman mielen mukaan ja kaikki on muuttaessa ihan uutta, modernia ja siistiä.

Itse kodin lisäksi myös sijainti ja naapurusto ovat minulle tärkeitä. Rakastan asua kaupungissa mutta rakastan myös luontoa, onneksi Helsingissä nämä molemmat voi saada kerralla. Tykkään asua ihmisten ympäröimänä, autiot kadut tuovat turvattomuutta. Talossa pitää olla hyvä piha lapsille ja yhteisöllinen meininki naapureiden kesken. Kotoa pitää olla myös hyvät kulkuyhteydet ja lyhyet välimatkat palveluihin sekä ystäviin. Kodin ohi kulkeva ratikka on ehdoton.

Unelmien kotini ei juurikaan poikkea nykyisestä. Ehkä se voisi olla vähän isompi, kattoterassistakaan tuskin olisi kauheasti haittaa. Kylppäri unelmien kodissa olisi hienompi ja keittiö taas kauniimpi. Se koti on kuitenkin enemmän kun vaikkapa tietyinlainen keittiön taso. Se on tunne jonka tuntee astuessaan sisälle. Se erottaa kodin ja asunnon.

Mitä sinä itse haluat kodiltasi ja millainen on sinulle sopiva koti? Mikä saa kodin tunnun? Millaista olisi päästä vaikuttamaan unelmakotiisi jo rakennusvaiheessa ja mitkä olisivat oman kodin luomisessa tärkeimpiä asioita? Olisi kiinnostavaa kuulla ajatuksianne!

Me askartelimme tilaisuudessa perinteiset mindmapit ihan leikaten ja liimaten. Käytössämme oli paljon erilaisia kuvia, kankaita sekä sanoja. Mindmapin tekeminen oli tosi inspiroivaa ja siitä tulikin aika meidän kodin näköinen. Suosittelen ehdottomasti sellaisen tekemistä, sain siitä ainakin paljon uutta ajateltavaa (ja muutaman tulevan pakko hankinnan).

Yhteistyössä JM Suomen kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pakko kertoa hauskasta jutusta joka sattui eilen Habitare 2016 messuilla. Olimme bestikseni Peetan kanssa kiertäneet ja kuvanneet messuja useamman tunnin ja juuri lähdössä kotiin. Molempien oli tarkoitus kirjoittaa heti blogiin tämän vuoden messuista. Siitä kuinka ne olivat parhaat messut muutamaan vuoteen. Kuinka inspiroituneita olimme voimakkaista ja tummanpuhuvista väreistä, erilaisista materiaaleista ja suuresta määrästä huonekasveja.

Piti kertoa siitä, kuinka Suomalainen design ja Suomalaiset loistivat upeilla tuotteillaan ja stailauksillaan. Siitä kuinka Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen opiskelijoiden työryhmä voitti Habitaren-suunnittelukilpailun upealla SYLI teoksellaan. Siitä miten loistavia tuotteita oltiin koottu Toimittajien tusinaan. Siitä kuinka messujen kuratointi oli vaikuttanut messujen yleisilmeeseen ja siitä miten suuri ero oli näytteilleasettajien uudelleen sijoittelulla oli.

Mutta sitten jotain hassua tapahtui. Juuri kun olimme lähdössä pysähdyimme nuoria Hollantaisia suunnittelijoita edustavan Puik Artin kohdalle. Puikin perustajajäseninä häärii hauska parivaljakko, kaksi ikäistämme miestä. Juttu alkoi heti luistaa ja seuraavaksi olimmekin yhdessä matkalla bileisiin. Yhteisenä kiinnostuksen kohteinamme oli raikkaan muotoilun lisäksi sarkastinen huumori, ilmaiset drinkit, tanssiminen ja liian myöhään valvominen. Extempore-illat vaan ovat niitä parhaita.

En voi luvata samanlaista sattumien summaa jos Habitareen menette, mutta voin luvata että jos sisutustus tai muotoilu tai taiteet yhtään kiinnostaa, tulette pitämään tämän vuoden messuista. Suosittelen myös SYLIssä lokoilemista messujen päätteeksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Parasta oli kun pojat heräsivät aikaisin, mutta antoivat minun jatkaa uniani makoisasti. Huonointa oli, että nukuin liian pitkään. Parasta oli syödä pitkästä aikaa maapähkinävoita aamupalaksi. Huonointa oli, että kahvi oli loppu. Parasta oli Bassolta tuleva ReTurku ohjelma. Huonointa oli, että se kesti vain tunnin. Parasta oli kuitenkin makoilla aamupalan jälkeen sängyllä sitä kuunnellen. Huonointa oli, että nukahdin tunniksi. Huonoa oli myös se, että reissun takia oli jäänyt kauheasti työ -ja koulujuttuja rästiin. Parasta oli kuitenkin, kun pojat menivät pihalle leikkimään ja minä sain tehdä niistä edes osan ikkunalaudalla sivusilmällä leikkejä vahtien. Parasta oli myös, kun en jaksanut / ehtinyt kauppaan ja tajusin että voisin tehdä helpon pestopastan. Huonointa oli kun huomasin peston olevan aivan homeessa. Parasta taas oli, että pelkkä spaghetti voilla ja ketsupilla maistui lapsille paremmin kun mikään pestopasta ikinä aiemmin. Huonointa oli kun tajusin miten paljon tekemättömiä töitä minulle olikaan kertynyt. Parasta oli tehdä niitä omassa sängyssä peiton alla. Parasta oli myös, että pojatkin olivat aika puhki, eivätkä kaivanneet sen kummempaa aktiviteettia tänään. Parasta oli myöskin päästä vihdoin illalla ekaa kertaa ulos. Huonointa oli kuitenkin päätös hakea Hesestä iltapalaa. Parasta on, että päätin sulkea koneen tunnin päästä ja mennä nukkumaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kun viime viikolla esittelin hieman omaa huonettani, jonka laittamista olen saanut vihdoin vähän eteenpäin, tajusin, ettei poikien huonekkaan ole kuvissa kauheasti vilkkunut. Sen sijaan, että minun huoneeni jäi kesken vain aikataulullisista syistä, poikien huone on jo pidempään ollut hyvin hyvin askeettinen ihan tarkoituksella. Taulut eivät odota seinälle pääsyä sen takia, etten olisi ehtinyt. Vaan siksi, että valkeat puhtaat seinät ovat jotenkin kauniita.

Huoneeseen paistaa alku-illasta aurinko, joka tekee kauniita kuvioita seinille. Mitä pidemmälle syksyyn mennään, sitä näyttävämpiä ne tuntuvat olevan. Olen myös aiemmin sanonut, kuinka en pidä liian värikkäästä tai räikeästä sisustuksesta. En edes lasten huoneessa. Voin keroa, että kun tuo täyteen ahdattu lelukaappi ja kaikki laatikot on revitty auki ja levälleen, ei huoneesta väriä puutu.

Uskon silti, että joku päivä vielä rohkaistun ja repäisen. Eli ripustan muutaman jo pitkään odottaneen jutun seiniä koristamaan. Mutta sitä ennen ihailen vielä tätä rakastamaani raikasta valkoista. Joku ehkä muistaakin, että yksi seinä piti keväällä maalata siniseksi. Se homma odottaa vieläkin. Ja saa todennäköisesti odottaa vielä kauan. Ei vaan pysty liikaa värejä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.