– Aamulla joku oli vallannut sänkyni
– Aamupalaksi jogurttia, granolaa ja puolukoita
– Radiosta Klaus Wing
– Siivousta ja järkkäilyä
– Lounaaksi kahvia, lapsille eilistä keittoa
– Muutama tunti ulkoilua ja kuvaukset itä-pasilassa
– Lidlistä pakastepizzaa ja karkkia
– Kaksi jaksoa Skamia ja lasi kuoharia
– Pari tuntia luistelua Brakulla
– Iltapalaksi kaakaota
– Tulikuuma suihku ja peiton alle
– Ehkä vielä vähän Skamia

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ei todellakaan sillä, että olisi jo koti-ikävä, mutta jäin vain fiilistelemään näitä kuvia. Kuvia, jotka otin sen jälkeen kun Saara oli käynyt meillä. Ai kuka Saara? No meidän siivooja!

Olen vuosikaudet haaveillut säännöllisestä kotisiivouksesta. Olen kuitenkin ajatellut siivouspalvelun olevan sekä liian kallista että jotenkin rahvasta. Ihan kun minulla ei olisi oikeutta hankkia siivoojaa, koska hyvin voin tehdä sen itsekin. Tai no hyvin ja hyvin, tietätte mitä tarkoitan.

Syksyllä opiskeluiden alkaessa aikaa siivoamiselle jäi luonnollisesti entistä vähemmän. Perinteeksi muodostunut perjantain suursiivous jäi, kun koulua olikin silloin kahdeksan tuntia. Siivoilin siis aina kun ehdin, mutta mitään rutiinia ei hommassa ollut ja sen totisesti huomasi.

Aivan kun hiljaiseen rukoukseeni olisi vastattu, sain nimittäin yhteydenoton Freskalta että tahtoisinko testasta heidän palveluuan. Eli kotisiivousta. Eihän sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytä, vaikka aloinkin heti murehtimaan, että minunhan pitää sitten siivota ennen kun siivoaja tulee.

Saara on nyt käynyt meillä neljän viikon välein, eli kerran kuukaudessa. Aluksi se kuulosti mielestäni kovin harvalta väliltä. Olinhan haaveillut joka viikkoisesta siivouksesta. Ensimmäinen kuukausi kuitenkin meni hujauksessa, eikä sinä aikana tarvinnut juurikaan kun imuroida pahimpia villakoiria sekä pyyhkiä välillä kylppärin ja keittiön pintoja. Näköjään kun ammattilainen tekee kunnollisen jynssäyksen kerran kuukaudessa, riittää välissä vain pieni ylläpito.

Ja mitä siihen ennen siivoojan tuloon liittyvään siivoukseen tulee… Kyllä se niin vaan on, että paras on kerätä ne miljoonat pikkulegot ja vaatekasat ja liput ja lappuset ja kaikki muut krääsät itse paikalleen. Ei mitään lempihommaani, mutta on se sen perjantaisen kotiintulon arvoista, kun joka puolella on vaan niin putipuhdasta. Edelleenkin ihmettelen, että miten ne hanat saa niin kiiltäviksi!?

Käykö teillä siivooja tai oletteko sellaisesta haaveilleet?

pssstt: Freska kertasiivouksen varaajalle -20€ koodilla: 20MAMIGO ja ensimmäisen säännöllisen siivouksen varaajalle -50% koodilla: 50MAMIGO

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

 

Yhteistyössä Vattenfallin kanssa kävin pohtimaan omaa energiankulutustani sekä energian säästämistä. Ensin mieleen tulivat nämä jo lapsuudesta tutut, sammuta aina valot, älä pidä jääkaapin ovea kauaa auki, laske huoneen lämpötilaa, vältä liian kuumia ja pitkiä suihkuja, täytä aina pesukoneet kokonaan, sammuta sähkölaitteet… Eli ihan pienillä ja yksinkertaisilla keinoilla voi vähentää omaa energian kulutusta ihan merkittävästikin.

Energian säästäminen ei ole vaikeaa, kunhan kiinnität siihen huomiota. Lamput kannattaa vaihtaa pitkään kestäviin ledeihin tai energiansäästölamppuihin, vaihtaa vialliset sähkölaitteet pois ja ostaa energiatehokkuudeltaan A+ merkittyjä tuotteita, älä jätä laitteita valmiustilaan eli stand by -asentoon, irroita laturit kun et käytä niitä, vältä autolla liikkumista, suosi kasvisruokaa, hyödynnä uusiutuvaa energiaa.

Sähkö on varsin arkinen, mutta arvokas asia. Sitä ei kannata tuhlata. Jo pienillä teoilla saa paljon hyvää aikaan. Energian säästäminen on ympäristöteko, joka kannattaa tehdä. Toki se on aina myös taloudellisesti järkevää. Tiesittekö muuten, että sähköenergian hinnan määrää kulloinkin tarvittavan kalleimman voimalan tuotantokustannus. Eli mitä vähemmän kysyntää, sitä halvempaa sähköä!

Itse olen tilannut ties kuinka kauan tuulisähköä. Se ei maksaa kovinkaan paljoa enempää. Enkä kerrostalossa asuessa sähkön kanssa oikeastaan edes mieti sitä rahaa. Vaan nimenomaan juuri ympäristöä. Energian tuottaminen kuluttaa kallisarvoisia luonnonvaroja, kuten hiiltä, öljyä tai kaasua. Vähäisempi energian käyttäminen säästää näitä luonnonvaroja ja saa ne riittämään pitemmälle tulevaisuuteen. Jos käytämme vähemmän energiaa, paine energiatarjonnan lisäämiseen vähenee, eikä  uusia voimalaitoksia tarvitse rakentaa tai tuoda energiaa ulkomailta. Tämäkin säästää energiaa – ja maapalloamme. 

Vattenfallilta löytyy muutamia erilaisia vaihtoehtoja uusiutuvaan sähköön. On 100% vesisähkö tai kahdella eri tavalla laskutettavaa 100% tuulisähköä. Tuolta sivuilta löytyy myös todella paljon hyviä, helppoja ja hyödyllisiä vinkkejä energian kulutuksen vähentämiseen.

Omassa elämässäni ekologiset valinnat ovat isossa roolissa. Ne eivät kuitenkaan hallitse tai vaikuta elämääni hakaloittavasti, olen aina tottunut esimerkiksi kierrättämään, sammuttamaan valot ja laitteet, välttämään autolla kulkemista ja kiinnittänyt huomiota ostamieni tuotteiden alkuperään, valmistus -ja pakkaustapaan sekä elinkaaren pituuteen. Tämä on minun tapani kantaa korteni kekoon maapallon säilyttämiseksi.

Mitä ajatuksia energian säästäminen teissä herättää? Onko siellä omakotitalossa asuvia tarkan markan vartoita, jotka käytätte esimerkiksi halpaa yösähköä vai sitten minunlaisia kerrostaloasujia, jolloin hintoja ei tarvitse niin kauheasti seurailla?

Kerro oma energiansäästöniksisi ja osallistu arvontaan! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan muutamassa kuvassakin vilahtavat La case de cousin Paul -sisustusvalosarjan puuvillapallo-valosarja! Värin saa toki voittaja päättää itse. Arvonta päättyy sunnuntaina 18.12. Arvonnan säännöt.

LIFIE yhteistyössä Vattenfall

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Me ollaan asuttu täällä kohta kaksi vuotta ja joka huoneen sisustus on edelleen ihan kesken. Tai niin luulin. Kunnes tajusin, että ehkä tämä on vain sisustustyylini. Eli vähän keskeneräinen.

Rakastan ihastella erilaisia koteja, tyylejä ja sisustuksia. Mutta omassa kodissa vähemmän on enemmän. Mitä enemmän kotonani on tavaraa tai värejä tuntuu kaikki sekavalta. Oloni on paljon seesteisempi esimerkiksi ilman turhia huonekaluja tai vain näön vuoksi hankittuja esineitä. Silloin on myös paljon helpompi siivota.

Poikien huoneeseen tuntuu silti tulevan kokoajan lisää tavaraa. Edelleen kuitenkin lukuvalot odottavat seinälle pääsyä ja kai tuon lastenpöydän tilallekin pitäisi pian hommata joku koululaisten pöytä. Aina löytyy jotain uudistettavaa. Uusien, ruudullisten pussilakanoidenkin, ompeluprojekti on parhaillaan kesken.

Tavarapaljoudesta huolimatta tykkään, että poikien huone on silti edelleen mukavan simppeli. Se on sopivan leikkisä, vähän outo ja hassu. Eli juuri meidän tyylinen.

Kivat käyttöesineet, kuten lelut, saavat olla esillä. Lastenhuoneessa on myös paljon muistoja omasta lapsuudestani. Seinällä oleva keraaminen susitaulu ja sammakkonaamari, hyllyllä olevat puulelut sekä My first Sony sekä osa kirjoista olivat meidän huoneessa silloin kun itse olin lapsi.

Yksi suosikkini on tuo kirpparilta lelukaapiksi ostettu 50-lukulainen liinavaatekaappi. Sisällä olevat laatikot sekä erikorkuiset hyllyt sopivat täydellisesti lelujen säilömiseen. Pitäisi muuten pitkästä aikaa järjestää ne… Hauska ja erikoinen yksityiskohta on myös tuo kaapin vieressä oleva nurkka. Senässä kulkevat ilmeisesti talon tukirakenteet tai hormit, ja olemmekin naamioineet sen lukunurkkaukseksi.

Yhdestä pitkäaikaisesta haaveesta, eli voimistelurenkaista, saimme luopua, kun saimme kuulla ettei kattoomme voi sellaisia asentaa. Vähän harmi, mutta mielummin ilman kun puolet välikatosta niskassa.

Jossain vaiheessa pitäisi alkaa suunnittelemaan myös uusia sänkyjä. Aikoinaan hankittu pieni kerrossänky toimii hyvin myös yksittäisinä sänkyinä, mutta 150 sentin pituus tulee vastaan varmaan nopeammin kun osaan edes arvata.

Uusista jutuista ilmapallojuliste, pääkallo, norsulamppu, pahvilinna, säästölipas-robotti sekä vihreä tyyny saatu Babyshopista. 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Laminaattilattian maalaaminen kiinnostaa yllättävän paljon. Yhtään liioittelematta saan kerran-pari viikossa kyselyitä lattiamme tilasta. Ilmeisesti googlesta löytyy helposti postaus lähes parin vuoden takaa, jolloin maalauksen tein. Mutta vuosi sitten tekemääni postaus, jossa kerron maalin pysyvyydestä, ei nouse haussa yhtä hyvin. Siksi näitä sähköpostikyselyitä tulee tiuhaan tahtia, enkä valitettavasti aina ehdi tai muista niihin kaikkiin vastaamaan. Ajattelinkin nyt yleisesti kirjoitella kokemuksistani, toivottavasti tästä on apua maalaamista suunnitteleville.

Vielä kaksi vuotta sitten elin siinä uskossa, ettei laminaatin päälle voisi maalata. Että ainoastaan parkettia, aitoa puuta voisi maalata. Tutkittuani asiaa alkoi minulle pikkuhiljaa selviämään, että myös muovin päälle voi maalata! Laminaatti pitää ensin vain pohjustaa kunnolla.

Kun parketin / lautalattian maalaamisessa tärkeää on puun hionta ennen, laminaatin maalaamisessa avainsana on otepohja. Eli maali, joka saa sitten sen lattiamaalin tarttumaan ja pysymään pinnassa. Maalin erinomainen tartuntakyky tekee siitä sopivan vaikeillekin alustoille, kuten laminaatille, keraamisille laatoille, kovamuoville ja kovalakatuille kalusteille.

Toki silti vähän jännitti, miten se maali sitten käytännössä aikaa ja kulutusta kestäisi. Nyt 21 kuukauden elämisen jälkeen voin sanoa, että hyvin kestää. Vaikka lattialla saattaa välillä pyöriä miljoona pikkulegoa tai kilo hiekkaa, lattia näyttää edelleen hyvältä.

Samanlaista kulumista siinä toki näkyy, kun vaikka lankkulattiassakin. Samoin kun puu, myös laminaattilaudat elävät vuodenaika/lämpö/kosteus vaihteluiden mukaan. Eli nykyisin lautojen välit erottuvat paremmin. Silloin aluksi lattiat olivat vain yhtä valkoista pintaa, nyt niissä on enemmän eloa. Täytyy sanoa, että tykkään lattiasta enemmän näin. Nyt se näyttää aidolta lautalattialta.

Pieniä kolhujakin lattiassa on. Esimerkiksi keittiön pöydän alla, kun yhteen tuoliin olin unohtanut laittaa pehmotassut ja se oli käytössä niin kuukausikaupalla. Mutta ihan sama tapahtuisi myös puiselle lattialle. Mistään kohdasta maali ei ole lähtenyt irtoamaan tai kulumaan kuten voisi kuvitella. Sitä ei voi rapsuttaa tai hinkata pois, vaan siinä se on ja pysyy.

Aluksi valkoisen lattian siistinä pitäminen tuntui tuskalliselta. Olisin voinut imuroida kolme kertaa päivässä, koska jokaikinen pöly ja hius erottui niin selvästi. En tiedä olenko nykyisin vaan tottunut vai onko ajan tuoma pieni patina tuonut mukanaan sen, ettei lattiaa tarvitse enää hinkuttaa niin usein.

Laminaatin maalaaminen on aika helppo ja edullinenkin tapa freesata vanhan lattian ilmettä. Jos ei ihan valkoista tahdo, niin harmaakin (tai miksi ei vaikka joku vihertäväkin) käy lattiaan oikein nätisti. Minä maalasin meidän koko asunnon lattiat yksin omin pikkukätösin. Ja jos ei huomioida sitä seikkaa, että kaadoin vahingossa ämpärillisen maalia päälleni, niin maalausurakka meni mielestäni oikein kivasti ja jälki oli hyvää. Seinät meillä oltiin maalattu taloyhtiön toimesta juuri ennen muuttoa ja maalasin samalla lattiamaalilla myös listat, joten lopputulos oli todella raikas. Monestihan kaikki muu saattaa näyttää sitten vähän kellertävältä, jos lattiamaali taittaa kovasti kylmään. Itse valitsin lattian sävyksi neutraalin, vähän harmaaseen taittavan sävyn paperi.

Tarkemmat ohjeet ja vinkkini laminaattilattian maalaamiseen löytyy TÄÄLTÄ ja vuosi sitten tehty postaus lattioista TÄÄLTÄ. Ja saa kysellä lisää, mieluiten suoraan kommentteihin niin muutkin voivat käydä vinkit lukemassa helposti sieltä 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.