On se aika vuodesta kun blogit ja lehdet ovat täynnä vinkkejä kouluun ja päiväkotiin valmistautumista varten. Olen lukenut usemman artikkelin, joissa on reippaasti yli kymmenen eri kohtaa, mitä pitää muistaa ja ottaa huomioon kun päiväkoti taas loman jälkeen alkaa.
On toki ihan eri asia meleekö lapsi hoitoon ekaa kertaa, vai palaako hän sinne vain loman jälkeen. Tai niin ainakin itsestäni tuntuu. Kun pojat ekan kerran aloittivat päivähoidon kyllä minäkin tilailin nimikointitarroja ja metsästin täydellisiä kurahanskoja ja reppuja. Nykyään mitä vähemmän asioita mistä stressata, sitä parempi.
Kahdeksan viikon lomailun jälkeen päiväkodin aloittamisen vaiheet stressittömästi:
– Nuku tunti pommiin
– Kerää muovipussiin muutama edes suht ehjä vaate varavaatteiksi
– Löydä sattumalta ikivanhat kerhotossut – kai ne vielä mahtuvat (koko kevät mentiin sukkasilteen)
– Kun olette jo lapsen kanssa ehtineet rappuun muista nimikointi
– Hae pala maarinteippiä johon kirjoitat lapsen nimen ja lätkäise se huppariin
– Saavu päiväkodin pihaan kaksi tuntia ilmoittamaasi myöhemmin
– Yritä muistaa viedä myös sadevaatteet ja unilelu päiväkodille joku päivä
Olin tänään kirjoittamassa siitä, miten haastavaa on välillä olla yksinasuva bloggaaja. Nimittäin lapsia ja kotia tulee kyllä kuvailtua aika ahkerasti, mutta minusta itsestäni on näihin verrattuna aika vähän kuvia. Kukaan ei nimittäin ole ottamassa niitä!
Jalustan ja kaukolaukaisijan kanssa on mielestäni nolo heilua ihmisten ilmoilla, eikä moni kaverikaan jaksa kovin usein mitään kuvaussessioita. Enkä muutenkaan halua turhan usein pyytää ketään varta vasten kuvaamaan, sillä parhaat kuvat mielestäni tulevat muutenkin silloin, kun ei tiedä toisen kuvaavaan tai on samalla keskittynyt myös johonkin muuhun puuhaan.
Siksi olinkin tosi iloinen muistaessani, että kun viime viikolla teimme poikien ja kaveripariskunnan kanssa kesäretken kauniiseen Lammassaareen, räpsi kaverini minusta ja pojista samalla monen monta kuvaa. Ne olivat juuri sellaisia tilannekuvia joista tykkään. Minä ja pojat kävelemässä luonnon keskellä pitkospuita pitkin, ihmettelemässä ötököitä ja kasveja.
No missä ne kuvat sitten ovat? Enpäs tiedä, olen nimittäin hukannut kyseisen muistikortin! Vähän harmittaa, kerrankin olisi ollut harvinaislaatuista kuvamateriaalia. Onneksi muistot säilyy mielessä…jne 😀 Yllä oleva kännykkäkuva liittyy tavallaan tapaukseen. Siinä olemme me, just niin arkisesti ja aidosti kun olla ja voi. Taisi olla vainkolaukaus.
Monelle on tuttua lomaltapaluustressi, useasti sitä tarvitsisi toisen loman edelliseltä palautumiseen tai sitten loman loppuessa arki vain lyö vasten kasvoja kaikkine käytännön asioihin. Itsehän olen saanut nyt kuitenkin kehiteltyä itselleni ensimmäistä kertaa lomallemenostressin!
Kaikki alkoi alkuviikosta siitä, kun tajusin että reilun kolmen viikon matkaamme on enää viikko. Rupesin tietysti aluksi miettimään, että mitä kaikkea sinne matkalle tarvitsee mukaan. Kaivelin syksyllä vaatehuoneiden perälle jemmatut hellevaatteet. Pesin pyykkiä. Sitten se yltyi. Ajattelin että samalla voisin vähän järjestellä vaatehuoneita. Sillä olisihan se ihan hirveää, jos talovahti kurkkaisi sukkalaatikkoon ja huomaisi ettei siellä ole kaikki järjestyksessä. Aloin kasailemaan erilaisia kasoja kirppikselle. Kävin läpi petivaatteet. Menin vintille. Pengoin ja järjestelin lisää. Laitoin vanhoja vaatteita myyntiin nettikirppikselle. Juoksin ympäri kaupunkia viemässä kirppismyyntejäni ihmisille ja postiin. Päivystin kotona kirppiskamojen noutajia kauhean kaaoksen keskellä. Juoksin kaupungilla etsimässä uusia sandaaleita ja shortseja. Pesukoneen vuotava vesihana oli jäänyt auki ja kylppäri lainehti märästä pyykistä. Lastenhuone on täynnä erilaisia kasoja, ikea-kasseja ja kuivuvaa pyykkiä.
Samalla havahduin taas siihen, että mitä väliä. Kyllä se loma alkaa ilman että vintillä on kaikki tip top. Pääasia että muistetaan ottaa itsemme ja passit mukaan, kun keskiviikkoaamuna lähdetään kentälle. Talovahti tuskin pahastuu, jos maustehyllyn purnukoita ei ole laitettu värijärjestykseen. Samat kaupat ne siellä Espanjassakin on, jos jotain tuntuu puuttuvan.
Nyt laitan koneen kiinni ja huomisellekkin on tehty jo postaus valmiiksi. Unohdan stressin ja lähden kesän ekoille festareille, eli Sidewaysiin! Ihan ekaksi käyn kuitenkin ostamassa sadetakin… Ihanaa viikonloppua!
Meillä aamut eivät ala aalla vaan koolla. Eli kahvilla. Olen hyväksynyt jo muutama vuosi sitten tosiasian, että en vaan oletoimintakuntoinen ennen muutamaa kuppia kahvia. Ja siksi lähdinkin mukaan myös tähän OBH Nordican kahvinkeitin-kampanjaan. Vaikka monesti tulee juotua kuppi myös iltapäivällä, kuuluu kahvi ehdottomasti itselläni aamuihin. Kello viiden jälkeen iltapäivällä en kahvia enää juo, muuten se taas vaikuttaa yöuniin. Lapsetkin ovat tottuneet aamuiseen kahvin tuoksuun, jos he nukkuvat minua myöhempään viimeistään keittiöstä kantautuva vastakeitetyn kahvin tuoksu saa heidät nousemaan ylös.
Ennen join kahvini maidolla. Tai oikeastaan maitoni kahvilla. Mutta muutama vuosi sitten opettelin juomaan mustaa kahvia, vähentessäni maitotuotteiden käyttöä. Oikeastaan vasta silloin tajusin, miltä kahvi oikeasti maistuu ja rupesin kiinnittämään enemmän huomiota kahvin laatuun ja makuihin. Nykyään rakastan kahvipavun kirpeää makua sekä hedelmäisiä ja pähkinäisiä, melko tummia paahtoja. Ilman maitoa kahvin maku erottuu selvästi ja silloin entistä enemmän korostuu laadukkaan kahvin sekä luonnollisesti laadukkaan keittimen merkitys.
Sain OBH Nordican Legacy-kahvinkeittimen reilu kuukausi sitten, ja sillä olenkin nyt lähestulkoon päivittäin aamukahvini keitellyt. Legacy on voittanut muunmuassa Ruotsin suurimman aikakauslehden testin, jossa testattiin edullisemman hintaluokan kahvinkeittimiä ja niiden kykyä keittää kahvia tarpeeksi korkeassa lämpötilassa. Kahvinkeitinten kyky keittää tarpeeksi kuumaa kahvia nimittäin nousee hinnan mukana. Hyvin harvat edullisemman hintaluokan kahvinkeittimet kykenevät keittämään kahvia tarpeeksi korkeassa lämpötilassa (92-96 astetta), jolloin kahvin maku on parhaimmillaan. Mutta tämä pystyy! Lisäksi Legacy on merkitty erinomaisen toiminnallisuutensa ansiosta Kultainen Papu -laatumerkillä. Merkki myönnetään vain keittimille, jotka pystyvät täydelliseen suodatuslämpötilaan ja makuun.
Itse tykkään keittimen simppelistä mutta persoonallisesta muotoilusta. Valkoisen värin lisäksi keitintä saa herkullisena minttuna sekä tyylikkäänä mustana. Olinkin aika vaikean paikan edessä, kun piti valita väriä. Lopulta päädyin sitten tuohon raikkaaseen valkoiseen, joka sopii meidän keittiössä sitten muihinkin kodinkoneisiin.
Pakko vinkata, että jos ei uudelle kahvinkeittimelle ole itsellään juuri nyt tarvetta, on se vaikka tosi kiva valmistujaislahja. Monella kun sellaisen hankita on varmasti juuri nyt ajankohtainen.
Sen lisäksi että meidän keittiöstä löytyy nyt uusi keitin, sain vielä toisen teille arvottavaksi! Ja voittaja saa toki valita mieleisensä värin ja kaikki värithän näet siis täältä. Kerro MITEN SINÄ JUOT KAHVISI niin osallistut OBH Nordican Legacy-kahvinkeittimen arvontaan. Arvonta päättyy 27.5 ja keitin postitetaan voittajalle heti kesäkuun ekalla viikolla.
Couscous on yksi uusista arki-lemppareistani, sillä se on helppo ja nopea valmistaa ja sitä voi varioida loputtomiin. Tänään tehtiin sitä valkosipulin, yrttien ja paistettujen kasvisten kanssa. Äitinkin sattui poikkemaan juuri ruoka-aikaan. Couscousin lisukkeena voi tarjota myös vaikkapa pähkinöitä tai juustoja. Tai kuten tänään, ituja ja kananmunaa. Isosta kattilallisesta riittää seuraavallekkin päivälle. Tämähän maistuu myös kylmänä ja jämät ovat herkkua myös salaatin joukossa.
Lapsetkin tykkäävät auttaa tämän teossa. Tai ainakin se toinen, jolla ei ole peliaikaa…
Minttu on uusperheen äiti joka rakastaa punaista huulipunaa, inhoaa kiirettä ja näkee kauneutta arkisissa asioissa.
Perheen kaksi isompaa koululaista, touhukas leikki-ikäinen ja kevätvauva pitävät huolen, ettei elämä käy tylsäksi.
Pääosassa ovat oman näköinen arki ja täysillä eläminen. Välillä reissataan ja bailataan ja välillä taas vietetään tavallista perhe-elämää kaupungilla laatikkopyöräillen tai sohvannurkassa kirjaa lukien.
Elämänmakuinen MAMI GO GO on yksi Suomen ensimmäisiä ja suosituimpia perhe-elämään painottuvia blogeja.
