Ihana pitkään kestänyt yhteistyö Meandin kanssa jatkuu. Nyt tahdomme tarjota yhdelle lukijalleni aivan ihanan hemmottelupäivän hyvän ruoan ja uusien vaatteiden parissa. Me&momentia vietetään Helsingissä 9.2.

Miltä kuulostaisi päivä johon kuuluisi stailaus, kampaus, meikki ja valokuvaajan ottaman kuvat ihanissa Meandin kevään uutuusvaatteissa? Kuvat saat tietysti itsellesi, samoin yhden valitsemasi asukokonaisuuden. Päivän aikana nautitaan luonnollisesti myös hyvästä ruoasta ja seurasta. Päivän arvo on noin 350 euroa. Kelpaisiko tällainen irtiotto arjesta?

Koska tiedän mitä perhe-arjen pyörittäminen voi pahommillaan olla, huonosti nukuttuja öitä, jatkuvaa hoitamista, siivousta, ruoanlaittoa… Sitä helposti unohtaa itsensä, varsinkin jos omaa aikaa ei yksinkertaisesti ole. Tämä päivä on tarkoitettu kaikille niille äideille jotka ovat ansainneet ihan oman päivän, sellaisen missä keskitytään vain itseen, hyvään oloon ja hemmotteluun kauniiden vaatteiden parissa.

Olisitko sinä henkilö me&moment hemmottelupäivään tai tiedätkö jonkun joka sen ehdottomasti ansaitsisi? Jos pääset maanantaina 9.2 koko päiväksi (n klo 8-16) Helsinkiin niin laita ihmeessä hakemus! Kerro miksi juuri sinä olisit oiva henkilö me&momentiin ja vieteään yhdessä Emilian ja Elisan lukijoineen sekä meandin ihanien naisten kanssa kiva päivä!

Kerro siis perjantaihin 30.1 mennessä että miksi juuri sinä ansaitsisit ihan omaa aikaa. Laita ihmeessä mukaan myös vaatekokosi, niin pääsen sen pikaisesti meandille sitten ilmoittamaan kuvausvaatteita varten. Kiitos jo etukäteen kaikille hakijoille!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meiltä on päiväkodille sellainen parin kilsan matka joka yleensä kuljetaan kävellen säässä kuin sässä, ellei ratikka satu juuri sillä minuutilla tulemaan. Yleensä Elvis istuu rattaissa, mutta niinä päivinä (kuten tänään) kun hänkin kävelee voi matka kestää ja kestää. Välillä ihmettelenkin että miten meillä voi mennä lähemmäs tunti matkassa. Mutta kun näitä aamulla ottamiani kuvia katselee, voi ihmettelyn unohtaa.

Elämä menee etenkin näin ruuhkavuosina siihen että kiireestä tulee vakio. Kiirehditään silloinkin kun ei oikeastaan edes olisi kiire. Pitäisi olla tehokas. On melko vapauttava tunne kun saa päälle sen vaihteen ettei kokoajan tarvitse hoputtaa tai miettiä mielessään tehtävälistavaa. Kun tuleekin se aamu kun on aivan sama ollaanko päiväkodilla yhdeksältä vai kymmeneltä.

Ei sitä aina osaa elää hetkessä ja unohtaa muita asioita, mutta kun se hetki tulee on se hyvä tunne. Tänä aamuna elettiin vain siinä hetkessä, ilman kiirettä. Lapset nauttivat lumesta, aurinko nousi pikkuhiljaa ja ohi kiirehtivät työmatkalaiset väläyttävät hymyjään. Aika ihanaa.

PS. Pakko vielä kiittää ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen vielä ihan näin erikseen ja yleisesti!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilen iltapalapöydässä Kaapo ihmetteli vuotavaa korvaansa. Ja todentotta, se olikin vuotanut hurjasti! Sitä se muutamia päivä kestänyt, mennyt ja tullut, kuume ja lämpöily oli siis enteillyt. Korvatulehdus. Muistelin Kaapon maininneen jotain korvastaan jo viime viikolla, mutta koska ei ollut kipua valitellut en osannut yhtään aavistaa. Kaapollahan oli ihan kamala, muutaman vuoden korvatulehduskierre, joka kuitenkin loppui seinään pari vuotta sitten putkituksen ja nielurisojen poiston jälkeen. Tämä on itseasiassa toinen korvatulehdus sen jälkeen, vaikka putket ovatkin jo aikaa sitten pudonneet.

Ei siinä auttanut sitten muu kun aamusta soitella lääkäriaikaa. Tällasina päivinä sitä huomaa miten hankalaa olla yksin aikusena lasten kanssa, mutta hienostihan se lopulta meni. Kaapo halusi ehdottomasti jäädä kotiin odottamaan siksi aikaa kun vein Elviksen tarhaan. Aiemmin jos vain jompikumpi on sairastanut, on logistiikan kannalta helpointa ollut pitää molemmat kotona. Minua vähän jännitti, sillä edestakaiseen reissuun meni melkein puoli tuntia, mutta hyvin oli jo niin iso poika täällä sen aikaa pärjäillyt.

Lääkärissä ei sitten mennytkään ihan yhtä hyvin. Ei muuten, mutta hän oli reilusti yli tunnin myöhässä, jonka aikana molemmat kyllästyimme moneen otteeseen odotteluun. Myöhästymisen syy paljastui myös vihdoin lääkärille päästessämme. Hän oli tosi ihana. Rauhassa tutki ja kyseli, ei mitään nopeaa likuhihnameininkiä jota valitettavan usein joutuu kiireisellä terveysasemalla kokemaan.

Apteekin, palkinto-mäkkärin ja pikaisesti uusien talvikenkien oston jälkeen ehdimme vielä kotiin hetkeksi hengähtämään ja välipalaa syömää ennen kun lähdimme hakemaan Elviksen päiväkodista. Ei siis mikään löysä rokulipäivä rennosti kotosalla, vaikka maanantaisaikku saatta siltä kuulostaa. Tai no jos sitä 20 minuutin lukutaukoa sohvannurkassa ei lasketa.

Toivottavasti antibiotit ja korvatipat tehoavat, eikä tästä ala uutta tulehduskierrettä. Onneksi korva ei sentään ole kipeä eikä muita oireita ole. Seuraavaksi sitten odottelen vesirokkoa jota kuulemma päiväkodissa on ollut liikkeellä…

Ollaankos teillä sairasteltu, vai pysytty toistaiseksi terveinä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Löysin tänään itseni istumassa lastenhuoneen lattialta, korjailemasta lasten lego-poliisiasemaa. Ei siinä mitään, mutta kun olin yksin kotona ja lapset isänsä luona. Asettelin ukkeleita paikoilleen, poliisi vartiotorniin ja kahvikuppi käteen, toinen konttorille tietokoneen ääreen passihakemuksia näpyttelemään, mopopoliisi rosvoja pidättämään ja yksi onneton roisto putkan pöntölle istumaan… Ööh, piti kyllä tehdä jotain ihan muuta.

Pojat saivat Legolta pikkujoululahjaksi ihan älyttömän kokoisen poliisiasema-legohässäkän, joka liiottelematta sisältää noin viisi miljardia osaa. En ole koskaan nähnyt heidän siivoavan huonettaan niin nopeasti, kun viime perjantaina lupasin aseman koota heti kun huone olisi vain siisti. En myöskään tajunnut miten yksityiskohtainen ja miten monesta eri osasta asema koostuisi. Sen sisältä löytyy vessasta pienet hanat, toimistolta niin kahvinkeittimet kuin vesiautomaatitkin. Varustehuoneessa rivissä ovat kiikarit, radiopuhelimet, valolyhdyt ja minikokoiset käsiraudat. Autoissakin on toki kaikki mahdolliset vilkuista taustapeileihin ja nopeusmittareihin.

Koko höskän kokoamiseen meni melkein neljä tuntia. Siis huh, välissä tosin syötiin nopeasti, mutta silti! Siinä kokoamisen lomassa monta kertaa vannotin poikia että tätä ette sitten riko heti! Pojatkin huomasivat miten iso urakka oli, ja vain muutaman kerran kuulin tuskastuneen huokauksen että milloin se on valmis? Ja ah sitä kehujen määrää kun viimeinenkin poliisihelikopteri sai tarrat kylkeen. Äiti sä olet ihan sika taitava! Hahaha, niin olenkin.

6-12 vuotaille takoitettu asema on jo saanut pariin otteeseen osumaa, mutta yllättävän hyvin se on kaikenkaikkiaan pysynyt kasassa hurjimmisakin vankilapaoissa. Ladatessani viikonloppuna kuvan asemasta omaan facebookkiini eräs kaveri kommentoi että haluan nähdä karatepotkun jolla rakennelmani rikotaan. Mutta ehei, sellaista ei ole tulossa. Minä pidän siitä huolen, vaalin ja suojelen ja ehkä välillä vähän salaa käyn leikkimässäkin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.