Olen todella onnekas siinä, että minulla on monta hyvin rakasta ja tärkeää ystävää elämässäni. Ystäviä jotka olen tuntenut pienestä laspesta saakka, ystäviä joihin olen tutustunut vasta aikuisiällä. Osaa ystävistä näen useammin ja osan kanssa yhteydenpito on taas harvempaa. Vaikka myös osa nuoruusajan ystävistä on jäänyt taakse, eikä yhteyttä pidetä juuri ollenkaan, pidän heitä silti edelleen tärkeinä. Niiden ihmisten kanssa olen kasvanut ja osittain heidän ansiosta olen juuri minä.

Tosi ystävyys on aitoa välittämistä. Ystävä ei kahdehdi, vaan on vähintäänkin yhtä iloinen toisen onnesta tai menestymisestä. Ystävyys ei ole vaatimista vaan antamista, vastavuoroisesti oman elämäntilanteen mukaan. Ystävyys on ymmärtämistä, mutta tosiystävä uskaltaa myös kyseenalaistaa. Ystävän täytyy voida sanoa myös negatiivisia asioita silloin kun tarvis. Ystävä kannustaa, tukee ja kuuntelee. Ystävä voi olla luonteeltaan aivan erilainen kun itse. Ystävä avartaa maailmaasi. Ystävä ei katoa vaikka elämäntilanteet muuttuvat ja yhteydenpito jää vähemmälle. Tosiystävään voi aina luottaa.

Tosiystävä myös kertoo kun sinulla on ruokaa hampaiden välissä, tanssii kanssasi aamuun saakka, varmistaa että pääset turvallisesti kotiin, itkee ja nauraa kanssasi, jakaa kanssasi kaikista kauheimmat, ällöttävimmät ja noloimmat jutut, vihaa myös sitä paskapäätä joka kohteli sinua huonosti, tuo sinulle ruokaa kun olet kipeänä, on vain lähelläsi eikä sano mitään silloin kun täytyy, sopii riidat, rakastaa sinua juuri omana hulluna itsenäsi.

Asioita joista pidän ystävissäni:
– aitous
– uskallus
– huumorintaju
– oman tien kulkeminen
– lahjakkuus
– toisten kannustaminen
– aito kiinnostus toista kohtaan
– hyvyys
– hullut tanssiliikkeet
– turvallisuus
– luottamus

Tuo ylläoleva kuva on otettu kesällä polttariaamunani, siinäkin taas yksi osoitus siitä miten ihania ihmisiä ympärilläni on. Oli meinaan maailman parhaat polttarit.

Kertokaa mitä teidän mielestä ystävyys on. Nyt saa kehua ja lähettää terveisiä niille rakkaimmille.

Viime päivinä olen saanut kokea pilkahduksia vanhasta, normaalista elämästäni. Olen pysynyt vähän siivoamaan, ulkoilemaan lasten kanssa, pessyt pyykkiä ja jopa käynyt uimassa, elokuvissa ja kavereiden kanssa syömässä. Tämä on aika mieletöntä verrattuna siihen, etten ole viimeiseen 7 viikkoon pystynyt tekemään näistä mitään. Olen lähinnä vain maannut ja oksentanut. Kuten aiemmin kerroin, raskauteen liittyvä hyvin raju pahoinvointi on vienyt minut ihan vuodepotilaaksi. Koputan samalla puuta sanoessani, että luulen nyt kuitenkin pahimman vaiheen olevan takanapäin.

Huono-olo minulla on edelleen, muttei enää yhtä voimakkaasti. Välillä jopa unohdan olevani raskaana. On ihanaa kun elämä alkaa taas hymyilemään ja normaali arki pikkuhiljaa rullaamaan. Toki eteenpäin mennään vielä ihan pienin askelein, tunnin pulkkamäkeilyn jälkeen voimat ovat loppupäivän ihan veks ja pyykkien ripustamisen jälkeen täytyy istua huilaamaan. Eikä mikään ihme jos yleiskunto on hieman laskenut tässä päivittäisen rajun oksentelun myötä.

Mutta niin se vain tämä päivä koitti. Päivä, joka tuntui vielä viikkoja sitten todella kaukaiselta. Jotenkin lähes uskomatonta että selvisin tästä.  En uskalla toivoa että tässäkään raskaudessa pahoinvointi lähtisi kokonaan pois, mutta nykyään uskallan lähteä kauppaan jo ilman oksennuspussia ja ylipäätään kiinnostaa mennä ihmisten ilmoille ihan omasta vapaasta tahdosta.

Tulen varmaan vielä kirjoittelemaan tuosta Hyperemeesistä, eli rajusta raskauspahoinvoinnista, mutta ensin haluan olla varma että pahin on ohi ja tavallaan päästä sen yli – sen verran traumaattinen kokemus tämä matka on ollut. Onneksi minulla on ollut täällä maailman paras tukijoukko ja kaikki ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä tilanteen suhteen. Ilman kaikkea saamaani apua ja tukea en olisi jaksanut enkä pystynyt. Nyt päästään onneksi vihdoin yhdessä nauttimaan ja ilmoitsemaan raskaudesta. Ainakin siihen saakka kun kaikki muut raskausajan krempat alkavat 😀

Ja kiitos muuten ihan hirmuisesti teille kaikille ihanista onnitteluista ja tsempiviesteistä. Niitä on ollut tosi ihana lukea. Niin ihana tuntea miten te olette aidosti iloisia meidän onnesta <3 Kiitos.

Kuulin vasta hiljattain, että jotkut tekevät makaronilaatikon ilman juustokuorrutusta – siis mitä!? Olen edelleen ihan ihmeissäni. Juusto kuuluu mielestäni ehdottomasti makaronilaatikkoon ja on yksi sen paras osa. Usein meillä ruokailun jälkeen vielä pyödälle jäähtymään jäänyt laatikon loppu onkin iltaa kohden napsittu juurikin päältä, juustokuorrutuksen osalta, parempiin suihin. Rapean juustokuorrutuksen ansiosta myös laatikko jää ihanan meheväksi.

Makaronilaatikko on kuulunut meillä lapsuudesta saakka niihin suosituimpiin ruokiin ja se on varmaan myös ihan ensimmäisiä ruokia jota olen oppinut itse valmistamaan. Se on edelleen yksi suosikkini ja mielekästä myös tehdä siinä mielessä, että se maistuu varmasti aina kaikille, ja että sitä on helppo aina tehdä vähän isompi satsi kerralla.

Vuosien varrella olen tehnyt makaronilaatikosta myös paljon erilaisia, vähän erikoisempia versioita. Makaronilaatikkoon sopii loistavaksi muunmuassa punainen pesto, oliivit, tuoretomaatti ja herkkusienet. Myös vaihtelemalla kuorrutukseen käytettävää juustoa, saa laatikon makumaailmasta jo ihan erilaisen.

Kuusamon Juusto on heittänyt ilmoille somessa #makaronilaatikkohaasteen, jossa se kannustaa jakamaan oman makaronilaatikkonsa ohjeen. Minäkin mietin että minkähän erikoisen laatikon kisaa varten tekisin ja mikä voisi olla tässä se salainen ainesosani. Vaikka tykkään tosi paljon myös vähän erikoisemmasta makaronilaatikosta, omalla kohdallani voiton vei tässä kuitenkin perinteisyys. Teinkin siis makaronilaatikon oppimaani tyyliin (vaihtamalla jauhelihan soijarouheeksi) ja salaiseksi aineosaksi valikoitui tässä Kuusamon Juuston musta leima emmental – juustoraaste.

MUSTALEIMA MAKARONILAATIKKO

Tarvitset

400g makaronia
2 dl tummaa soijarouhetta
2 valkosipulia
3 luomumunaa
1 dl luomumaitoa
1 pussi Kuusamon Juuston mustaleima Emmental raastetta
Pippuria
Suolaa
Soijakastiketta
Basilika

Laita vesi kiehumaan ja keitä 400g makaronia. Kuulota pannulla öljyssä valkosipuli, lisää joukkoon soijarouhe sekä 2dl vettä, anna porista ihan hiljalleen. Mausta pippurilla, suolalla, lorauksella soijakastiketta sekä revi joukkoon noin kolmen tuoreen basilikan oksan lehdet. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Sekoita makaroni sekä soija uunivuokaan. Tee munamaitoseos ja lisää joukkoon ripaus suolaa ja pippuria. Kaada joukkoon ja sekoita. Painele pinta kevyesti tasaiseksi ja lisää lopuksi juustoraaste. Paista uunin keskitasolla noin tunti.

Kuusamon Juusto on Suomen pohjoisin juustola, joka on tehnyt juustojan Kuusamossa jo yli 60 vuotta. Juustot valmistetaan läheltä tulevian perhetilojen maidosta eikä juustojen valmistuksessa käytetä muunmuassa paakkuntumisen estävää ainetta. Kuusamon Juuston pakkaukset ovat hiljattain muuttuneet ja niistä voi löytää viitteitä Kuusamosta. Kuten mustaleima, joka on nimetty Kiutaköngäs-kosken mukaan, kuvaten mustaleiman vahvaa makua.

Osallistukaa tekin myös somessa kisaan oman reseptinne kanssa. Merkkaa Instagramissa kuva tägillä #makaronilaatikkohaaste. Me bloggaajat valitsemme sieltä oman suosikkimme ja luovimmat toteutukset palkitaan kuusamolaisella Bjarmian keramiikkavuoalla (58 eur) sekä Kuusamon Juuston tuottelahjakortilla (50 eur).

– ihanaa, olen raskaana
– apua, olen raskaana
– vauva on niin pieni
– vauva kasvaa niin nopeasti
– on jo ikävä vauvaa
– raskausaika menee liian nopeasti
– jos muutun liikaa ja katoan vauvakuplaan
– jos alan käyttämään lihottavia trikookaapuja ja värikkäitä legginssejä
– pelkään että jään yksin
– pelkään jos meidän parisuhde muuttuu liikaa
– kukaan ei enää muista minua enkä pääse enää kantisklubilleni jonon ohi
– vauvasta tulee varmaan tosi söpö
– kuinka paljon itken kun saan tietää vauvan sukupuolen
– kun söin inkivääriä
– jos vauvalla ei ole kaikki hyvin
– kun vauvalla oli kaikki hyvin
– jos pudotan vauvan vahingossa raappusista
– jos kuolen
– kun meinasin saada toista ruokaa mitä minulla oli mielessä
– Frank Oceanin Nights on niin ihana biisi
– koska en jaksa enää oksentaa
– koska en pysty nauttimaan raskaudesta oksentamisen takia
– uhraudunko liikaa
– jokainen väärinkäsitys
– olo on välillä niin yksinäinen, kukaan ei ymmärrä kuitenkaan
– olo on niin rakastettu, rakastava ja onnellinen
– en edes yleensä tiedä

Asioita joita itken nyt mutta varmasti myös ilmankin raskaana olemista

– kavereiden vauvat
– kavereiden häät
– kaikki synnytys ja vauva-aiheiset artikkelit
– Frank Oceanin Nights on niin ihana biisi
– jokainen väärinkäsitys
– en edes yleensä tiedä
– kaikki on vaan niin ihanaa

En ole tämän kammottavan pahoinvoinnin takia saanut tehtyä täällä uudessa kodissa edelleenkään oikeastaan mitään. Laatikoita on vieläkin ympäriinsä ja kaikki vähän vinksallaan. Kuitenkin viimeiset pari päivää on mennyt olon puolesta onneksi jo vähän paremmin. Luulen että kun tässä saa vielä vähän voimia kerättyä takaisin, niin täällä kotonakin alkaa vihdoin tapahtumaan.

Poikien huoneen suhteen minulla ei ollut aluksi juurikaan mitään hajua, että millainen siitä tulisi. Nyt kuitenkin kun olen saanut pyöriteltyä sitä tässä mielessä alkaa visio senkin suhteen selkiytymään. Poikien uusi huone on vähän vanhaa pienempi ja muistuttaa aikalailla vanhan Alppilan asuntomme lastenhuonetta. Myös tässä uudessa huoneessa päädyimme laittamaan sängyt päällekkäin, jotta tilaa leikeille jäisi enemmän.

Lastenhuoneessa haluan hyödyntää mahdollisimman paljon jo olemassa olevia huonekalujamme. Pikkuhiljaa tässä myös muiden huoneiden kalusteita miettiessämme huomasin että vanhalle Sting-hyllylleni ei taida löytyä paikkaa ja se vietiinkin jo kellariin. Tuntuu kuitenkin hölmöltä jättää yksi lempihuonekaluistani sinne pölyttymään ja pienen tuumailun jälkeen sille löytyikin paikka poikien huoneesta.

Ajattelin itseasiassa ostaa muutaman tikkaan sekä työpöydän (möin aikoinaan jossain mielenhäiriössä vanhan pöytälevyn pois) settiin vain lisää, niin siitä saa kivan koko seinän levyisen kokonaisuuden. Toiselle seinälle jää sitten kerrossänky sekä vanha kaappi. Oven vieressä on valmiina osittain upetettu kaappi peiliovilla ja vastapäätä iso leveä ikkuna.

Vanhoista kuvista saa vähän käsitystä siitä, millainen huone tulee ainakin nyt päässäni olevien visioiden mukaan olemaan. Toivon etten tule kyllästymään avohyllyillä oleviin kirkkaisiin väreihin, mutta tarvittessa siihen saa sitten ostettua kaappeja, joiden taakse vaikkapa kirjat saa piiloon. Suurinosa leluista tulee kuitenkin olemaan tuon vanhan kaappien kätköissä, poissa silmistä. Tai oikeastaan tässä muuton yhteydessä karsimme ihan hirvittävän määrän leluja pois. Jäljellä on oikeastaan enää vain legot, lautapelit ja askartelu/piirustuskamat.

Peukut siis pystyyn että tämä olo pysyisi jatkossakin jotenkuten sidettävällä tasolla ja päästäisiin vihdoin touhumaan ihan kunnolla täällä uudessa kodissa.