Koin viime viikonloppuna yhden elämäni ikimuistoisimmista reissuista. Matkustimme nimittäin Rajalan Ambassador porukalla kahdeksansadan kilometrin päähän Venäjän rajalle karhuja kuvaamaan. Oli kuulemma maailmanlaajuisesti tiedossa, että tuolla Martinselkosessa näkee karhuja aivan varmasti. En silti voinut kuvitellakkaan mitään näin hienoa. Karhuja oli nimittäin ihan hirveästi. Parhaimmillaan seitsemäntoista karhua samaan aikaisesti muutaman metrin päässä mökistämme.

Karhunkatselupaikoille kävelimme ensin metsässä reilun puolentoista kilometrin matkan. Kuitenkin jo heti ensimmäisenä päivänä yksi karhu tallusteli vastaamme jo heti metsäpolulla. Ja päästessämme mökille, pihassa odotteli jo muutama karhu. Kävelimme hitaasti sydämet pamppaillen (ja onnelliset virneet naamalla) niiden ohitse ja mökissä ryntäsimme heti ikkunaan. Mökeissä oli ikkunoiden lisäksi paljon avoimia luukkuja, joista mahtui työntämään vaikka pään ulos.

Toisen yön vietimme pienen pienissä kojuissa suolla. Sielläkin karhuja riitti, ei niin paljoa kun edellisessä paikassa, mutta täällä ne tulivat vielä lähemmäs. En tule varmaankaan ikinä unohtamaan hetkeä, kun kuvasin luukusta lähestyvää isoa karhua. Hän päättikin tulla katsomaan, että mikä on homman nimi. Käveli suoraan luokseni. Hiljensi vauhtia entisestään ja tuijotti minua suoraan silmiin noin käden mitan päästä. Vau. Voin kertoa, että vaikka karhut eivät muuten pelottaneet, tästä tilanteesta otetut kuvat ovat aika tärähtäneitä. Saattoivat nimittäin kädet vähän täristä 😀

Oli hienoa nähdä karhuja niiden luonnolisessa elinympäristössä. Yksinäiset tallustajat olivat kaikki todella rauhallisia ja hellyyttäviä nallukoita. Olisi tehnyt mieli vain mennä halailemaan ja rapsuttelemaan niitä. Pentujen kanssa kulkevat äitikarhutkin olivat pääosin ihan lungeja, mutta niistä kyllä huomasi, että he todella pitävät huolta ja vahtivat pentuja ja sekä reviiriään enempi. Muutama, lähinnä viime vuotisten pentujen, painiottelukin nähtiin. Mutta muuten pääosin karhut vain tallustelivat, makoilivat ja etsivät ruokaa.

Niin ja tuli samalla reissulla toki bongattua muitakin eläimiä, kuten poroja, hirvi, kettu ja erilaisia lintuja. Mutta nuo karhut… Aivan uskomattomia, upeita eläimiä. Ei voi kun taas ihmetellä, että mihin kaikkeen tämä bloggaaminen minua välillä viekään.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyössä Pelagon kanssa

Kirjoittelinkin muutama viikko sitten suunnittelevani uuden pyörän hankintaa. Googlettelun, keskustelupalstojen ja kavereiden suositusten perusteella päädyin loppujen lopuksi siihen, että paras pyörä löytyisi kotimaiselta Pelagolta. Kriteerit tulevalle pyörälle kun olivat ulkonäön lisäksi (todella)hyvä laatu.

Olin aika varma, että tuleva pyöräni tulisi olemaan Pelagon kaupunkiajoon suunniteltu Brooklyn. Mutta asian varmistamiseksi halusin vielä käydä liikkeessä puntaroimassa muita vaihtoehtoja. Kivijalkaliikkeissä on palvelun lisäksi parasta myös se, että pyörän voi koeajaa ennen päätöstä.

Kalevankadulla sijaitsevasta myymälästä löytyy pyörien lisäksi paljon erilaisia lisätarvikkeita, kuten koreja, satuloita, telineitä, laukkuja, ohjaustankoja, lukkoja, työkaluja, alan lehtiä, vaatteita..noh, ihan kaikkea. Myymälän tiloissa toimii myös huolto joka on mielestäni tosi kätevää. Siellä onnistuu niin pienet hommat renkaanpaineiden tarkistuksesta vaikkapa isompiin vuosihuoltoihin. Ja ihan minkä merkkisiin pyöriin tahansa!

Kävin siis tutustumassa paikan päällä myymälään ja eri pyörämalleihin. Mietittiin vielä yhdessä myymäläpäällikkö Kaisan kanssa, että mikä malli omiin tarpeisiini olisi se paras. Eli kuinka usein ja millaisia matkoja yleensä ajan, harrastanko vaikkapa pitkiä pyöräretkiä, tykkäänkö kiitää vauhdilla maanteitä pitkin vai rullailla rauhassa kaupungin katuja, tarvitsisinko vaihteita ja jos niin kuinka paljon, entäs lisävarusteita kuten tarakkaa tai koria?

Sitten kävin vielä koeajamassa Brooklynin lisäksi kaksi muuta mallia, Caprin sekä Airiston. Nämä pyörät ovat monipuolisia vaihdepyöriä jotka sopivat myös vähän aktiivisemmalle ja pidempiä matkoja pyöräileville. Tykkäsin molemmista tosi paljon, uskomattoman kauniita pyöriä joilla kulku sujui ihanan kevyesti ja sulavasti. Yksivaihteinen Brooklyn tuntui silti eniten omalta jutultani. Suurin syy taitaa olla pysty ajo-asento, johon olen tottunut. Toiseksi, tykkään pitää asiat simppelinä, niin näköjään myös pyöräni. Eli en kaipaa vaiheita, yksi vaihde on oikein riittävä tarpeisiini, eli pääosin kaupunkiajoon.

Kävimme läpi vielä huolto-asioita, eli miten voin parhaiten varmistaa, että uusi pyöräni palvelee minua parhaalla mahdollisella tavalla tulevat monet vuodet. Ihan helppoja juttuja, kuten ketjujen öljyämistä, nahkasatulan hoitoa ja renkaanpaineiden säännöllistä tsekkaamista. Noin 200 – 300 ensimmäisen kilometrin jälkeen pyörä on myös hyvä tuoda ensihuoltoon, jossa tarkistetaan että kaikki on kunnossa ja tehdään tarvittavia säätöjä. Pelagot ovat myös pitkäkyntisen suosikkeja, joten hyvä lukko on ehdoton. Samalla sain vinkkejä siitä, miten pyörä kannattaa lukita, jottei se vorojen mukaan päätyisi.

Sitten Brooklyniini asennettiin vielä toivomani lisävarusteet, tarakka ja kori, ja pyöräni oli valmis matkaan. Ihan mieletön fiilis oli ajaa kaupungin läpi (ja kunniakierros Töölönlahden ympäri) uudella tuliterällä pyörällä, auringon paistaessa ja musan soidessa kuulokkeista. Pihalla eka vastaan tullut naapuri kehui heti pyörää. Voin kertoa, että hymyni oli melkoisen leveä.

Siellä lukijoissa olikin jo muutama Pelagosta myös haaveileva, jos suinkaan mahdollista, suosittelen ehdottomasti käymään Pelagon myymälässä Kalevankadulla tai sitten jollain muulla jälleenmyyjällä. Ammattitaitoinen henkilökunta kun osaa kertoa pyöristä niin paljon paremmin ja varmasti suositella juuri niihin omiin tarpeisiin sopivaa pyörää.

Oma pyöräni on näin vaatimattomasti sanottuna aivan täydellinen, esittelen sitä myöhemmin vähän lisää, kunhan kilometrejä kertyy vielä vähän lisää alle!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kodin1 on avannut aivan hiljattain uudistuneen Elämäni Koti -sivuston, joka tarjoaa ideoita ja inspiraatiota oman kodin sisustamiseen. Sieltä voi käydä katsomassa esimerkiksi vinkkejä toimivaan eteiseen tai keväisiä petausideoita sänkyyn. Minua pyydettiin myös mukaan Indedaysin ja Kodin1 kampanjaan, joten sivulla tullaan näkemään myös omia ideoitani. Elämäni Koti ideasivustolle tulee siis jatkuvasti uutta inspiraatiota myös muiltakin bloggareilta, kuten Uudelta Kuulta sekä Maiju Sawlta.

Itse ajattelin tuoda uutta ideaa lastenhuoneen sisustamiseen. Perinteisestihän lastenhuoneet ovat hyvin värikkäitä ja noh, lapsekkaita. Kaikkien sateenkaaren värien lisäksi, huoneista löytyy usein erilaisia kuoseja ja graafisia kuvioita. Pitkään pinnalla on ollut myös trendi valita muuten musta-valkoiseen lasten huoneen sisustukseen yksi räiskyvä tehosteväri, kuten vaikka keltainen, turkoosi tai pinkki.

Koska meillä on huoneiden uudelleen järjestelyn ja pienen pintaremontin jälkeen vielä vähän keskeneräistä, oli nyt oiva tilaisuus kokeilla poikien huoneeseen vähän jotain muuta. Harmaa on väri joka on ihan yllättäen hiipinyt tämän hetken suosikkivärikseni sisustuksessa. Harmaan lisäksi luonnonmateriaalit, kuten pellava, villa, betoni ja puu houkuttelevat juuri nyt.

Lastenhuoneissa toki värikäs teema toimii, mutta omaan makuuni sopii enemmän tällainen hyvin yksinkertainen ja pelkistetty, ”väritön” tyyli. Voitte vain kuvitella, että sitten kun ne miljoona pikkulegoa ovat levitetty tuohon matolle, ei väriäkään huoneesta enää puutu. Kun huoneen pohja ja isot pinnat ovat sopivan neutraaleja, saa kivoja yksityiskohtia ja koristeita, kuten vaikka kauniita leluja, nostettua esille paremmin. Itse myös tykkään pitää arkisia käyttöesineitä myös osana sisustusta.

Itse sisustajana en ehkä niinkään kulje trendien mukana, vaikka toki inspiraatioa tulee saatua ihan huomaamatta sisustuslehdistä tai pinterestistä. Oma tyylini on enemmänkin ajaton. Juuri sellainen kun tämä Annon tuotteilla stailaamani lastenhuonekkin. Yksinkertaiseen pohjaan on sitten helppo silloisten mieltymysten mukaan lisäillä vaikkapa väriä ja runsautta, jos siltä tuntuu.

Tuolta Elämäni Koti sivustolta löytyy myös kymmenen kysymyksen haastettelu, jossa kerron muunmuassa parhaan sistustusvinkkini sekä mikä sisustustuote minulla on seuraavana ostoslistalla. Käykäähän ihmeessä kurkkaamassa eilen avatut sivut ja kannattaa se tallentaa vaikkapa koneen kirjanmerkkeihin, sillä lisää inspiroivia juttuja on tulossa ja paljon! Elämäni Koti sivustolle pääset siis TÄÄLTÄ.

Stailauksessa käytetyt tuotteet: Anno Taival-villamatto, Anno Nappi-koristetyyny, Anno pärekori M, Varax lasten lepakkotuoli, Anno valokirjain R, Anno Luku-taulu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”Tiesittekö että pojilla kasvaa hiukset ihan samalla tavalla kuin tytöillä?

Moni ei selvästikkään tiedä. Monien mielestä siinä on jotain pahaa ja epähaluttuvaa, jopa vähän kiusallista jos ”poika (haluaa) näyttää tytöltä”.

Sain eilen kuulla että eräs ihminen toivoo että leikkaan poikani hiukset ennen kouluunmenoa jotta hän välttyisi kiusaamiselta.

Täytyy nyt ihan ronskisti todeta että arvot on kyllä aika PERSEELLÄÄN jos ihmisen mielestä mahdollisesti kiusatuksi tulevan tulisi muuttaa itseään.

Sovitaanko niin että ketään ei kiusata? Sovitaanko niin että niin lapset kuin aikuiset saavat näyttää siltä miltä itse haluavat? Sovitaanko niin että puhumme omille lapsillemme suvaitsevaisuudesta? Sovitaanko niin että kiusaaja on se jonka tulisi muuttua?

Ei mulla muuta tältä erää.”

Näin kirjoitti ystäväni Linda eilen facebook statuksessaan. Allekirjoitan joka sanan, olen samasta aiheesta joutunut ennenkin blogissa kiistelemään. Ei nimittäin ole vain kerta tai kaksi kun minulle on päivitelty samaa.

”Harmittaako sua ettet saanut tyttöjä ja nyt yrität tehdä pojistasi sellaisia?”
”Kannattaisi ehkä leikata poikien hiukset, vai haluatko että heitä kiusataan?”
”Miksi ihmeessä pidät lapsillasi tyttömäisiä nutturoita?”
”Tyttöjen hiukset”
”Lapsesi on muutenkin niin ”kauniskasvoinen” että menee kyllä ihan tytöstä pitkillä hiuksilla”
”Ihan kun tahalteen tekisit heistä koulukiusattuja”

Näin ovat kommentoineet siis ihan aikuiset ihmiset. Lasten suusta en ole ikinä kuullut vastaavaa. Joskus joku tuntematon lapsi on saattanut vahingossa kutsua tytöksi leikkipuistossa. Lapsi on siihen vain rauhallisesti tokaissut että ”mä oon poika” ja leikit ovat jatkuneet. Niin sen kuuluukin mennä. Ketään ei kuulu kiusata ”vääränlaisten” hiusten tai minkään muukaan asian takia. Eivätkä lapset kiusaakkaan, elleivät saa siihen mallia vanhemmilta.

Kiusaaminen ja sen malli tulee kotoa joten muistakaamme suvaitsevaisuus ja lähimmäisen rakkaus. Kohdellaan muita, niinkun haluaisimme itseämme tai omia lapsiamme kohdeltavan. Jotenkin niin itsestään selviä asioita, mutta ilmeisesti ei aina sitten kuitenkaan. Meillä aikuisilla on tosi iso vastuu ja samalla myös voima lopettaa esimeksiksi koulukiusaaminen. Käyttäkäämme sitä vastuuta hyvin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Arvatkaahan,
Millaista on olla Minttu, isosisko, tytär, äiti, sinkku, haaveilija, herkkä, kriittinen, optimisti, visualisti, pikkutarkka, itsekäs, kiltti, päiväuniriippuvainen, iltavirkku, oman tiensä kulkija, lojaali, itsekuriton, sarkastinen, onnellinen, tulinen, idealisti, kova-ääninen, nörtti ja kovis, hajamielinen, spontaani
Millaista on rakastaa musiikkia, tanssimista, kesäöisin pyöräilyä, läheisyyttä, pisamia, matkustelua, hurttia huumoria, lenkkareita, merta, vesimelonia, vastapestyjä pellavalakanoita, ratikalla matkustamista
Millaista on inhota suolakurkkuja, epäoikeudenmukaisuutta, aamuherätyksiä, rikottuja lupauksia ja epärehellisyyttä, pyykkäämistä, makeaa viiniä, epäaitoutta, ylimielisyyttä, ekoja treffejä
Millaista on nähdä pintaa syvemmälle, aistia jos jokin asia on vinossa, päättää mitä unia haluaa nähdä, ihastua helposti, rakastaa niin että sattuu, elää hallitussa kaaoksessa, kun on monta parasta ystävää, luottaa siihen että kaikki asiat järjestyvät aina, työllistää itsensä harrastuksellaan, tirauttaa usein kyynel suruun mutta etenkin iloon, nauttia yksinolosta, innostua helposti uusista asioista

No se on tosi kivaa. Välillä aika tunteikasta, mutta tietääpähän elävänsä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.