Minua haastateltiin viikonloppuna liittyen kierrätysmuotiin. Ja kuten aina, kun minua haastatellaan, jäädyin vähän ja jännitin sen verran liikaa, että muutama mielestäni tärkeä juttu jäi sanomatta.

Tällaisten tilanteiden jälkeen saattaa jäädä päiviksi mieleen pyörimään, että hitto, kun unohdin sen ja senkin asian sanoa. Siinä myös syy miksi kirjoitan, enkä esimerkiksi tee radiota, haha.

No miksi sitten kierrätysmuoti? Luontoa säästävän kierrätysaspektin lisäksi kirppiksiltä ostetut vaatteet ovat yleensä uniikkeja, eikä samanlaista tule ihan jokaisella vastaan.  Jokin kierrätetyissä vaatteissa saa myös itseni kokeilemaan vähän erikoisempia yhdistelmiä.

Yleisesti ottaen myös kierrätetyt vaatteet ovat mielestäni usein laadukkaampia ja kestävämpiä. Jos vaate on kestänyt käytössä jo kymmenen vuotta, tulee se todennäköisesti kestämään myös toiset kymmenen vuotta.

Niin käytettyjä, kun uusiakin vaatteita ostaessa, kiinnitän huomiota ensinnäkin tuotteen materiaaliin. Sen täytyy olla laadukkaan tuntuista luonnonmateriaalia tai muuten se jää hyllyyn. Reilu vuosi sitten tein päätöksen, etten osta enää mitään keinokuduista valmistettua vaatetta ja se päätös on ollut hyvä.

Vaikka tykkään simppeleistä ja ajattomista vaatteista, tykkään myös että vaatteessa on jokin juju tai erikoinen yksityiskohta. Uuden vaatteen täytyy myös olla sellainen, että sitä voi yhdistellä monen eri vaatekappaleen kanssa ja että se sopii monenlaiseen tyyliin ja tilanteeseen.

Minulla ei ole oikeastaan erikseen juhla -ja arkivaatteita, vaan sekoittelen kaikkia keskenään. Joskus pakkaan vaatteen kokonaan pois kellariin ”kirppiskassiin” ja kaivelen sen sieltä takaisin käyttöön vuoden-parin päästä.

Olen itse huono pyörimään kirppareilla ja muilla kaupoilla, vaan tykkään ostaa enemmän nettikirppiksiltä. Joskus kymmenen vuotta sitten, kun tuli vielä kierreltyä kirppiksiä enemmän, koin jopa ahdistusta niiltä omien vaatteiden ostamisesta, sillä tuntui, ettei mistään ikinä löytynyt mitään kivaa omassa koossani. Nykyään, ainakin nettikirppisen kohdalla asia on onneksi muuttunut.

Pyrin ostamaan pääosin tarpeeseen ja silloin usein laitankin ostoilmoituksen vaikkapa facebook-kirppikselle. Se säästää aikaa, kun minulle tarjotaan suoraan tuotteita, kun että selailisin tuntikaupalla ilmoituksia ja roikkuisin jonoissa. Usein liitän ostoilmoitukseen vielä esimerkkikuvan, jotta löydän mahdollisimman helposti juuri sitä mitä olin etsimässä.

Olin joskus se tyyppi, joka saattoi käydä ostamassa uudet vaatteet vain jotain yhtä tyhjänpäiväistä tilaisuutta varten. Toki edelleenkin tulee välillä vastaan tilaisuuksia, kuten hienoja juhlia, jota varten kaapista ei löydy mitään sopivaa, mutta silloinkin pyrin ensin miettimään voisiko asua vaikkapa siinä tapauksessa lainata jostain.

Täysin uusiakin vaatteita tulee edelleen myös ostettua, mutta silloin kriteerit ovat hyvin korkealla ja vaatteen tulee olla todella sellainen mitä tarvitsen ja jonka näen käytössä vielä vuosienkin päästä. Omasta kaapistani löytyykin jonkun verran myös ihan perus ketjuliikkeistä ostettuja vaatteita, mutta ne ovat sellaisia, jotka minulla on ollut käytössä useampia vuosia. Monet, edelleen käytössäni olevat vaatteet, ovat olleet minulla jo ennen lapsia, eli aika kauan.

Oma pukeutumisfilosofiani on mukavuus ennen muotia. Mutta missään nimessä se ei mielestäni tarkoita tylsää pukeutumista. Joskus, vaikkapa festareille tekisi mieli pukeutua astetta erikoisemmin ja näyttävämmin, mutta lopulta sitä tulee aina valittua vaatteet, joissa tunnen itseni rennoksi eikä tarvitse miettiä vaikkapa mitään valahtavia olkahihnoja. Mikään ei saa myöskään puristaa liikaa ja asussa pitää pystyä niin istumaan rennosti kun vaikkapa tanssimaan aamun asti.

Vaikka en koe seuraavani trendejä, huomaan kyllä usein että jossain vaiheessa kovasti pinnalla olleet vaatteet alkavat kiinnostamaan myös itseäni. Monesti on käynyt niin, että vaikka jokin vaatekappale tai tyyli on aluksi näyttänyt mielestäni typerältä, mutta nähtyäni sitä tarpeeksi katukuvassa, olenkin alkanut tykkäämään siitä. Silti koen, että minulla on juuri omani tai jopa omaperäinen tyyli.

Myös trendit kiertävät kehää, joten myös kierrätettynä voi löytää helposti juuri sen hetken kuumimpia vaatekappaleita, parinkymmenen vuoden takaa.

Mitä kierrätysmuoti sitten teille merkitsee, mitä otatte huomioon kun ostatte vaatteita ja mistä yleensä ostatte kierrätetyt vaatteenne? Olisi kiinnostavaa kuulla!

Ja jos löytyy vinkkejä, mihin vielä omat vanhat vaatteet myyntiin, niin otan ne ilolla vastaan. Mietin joskus instagramkirppiksen perustamista, mutta samalla olisi ihana jos voisi vain viedä vaatteet jonnekin ilman kuvaamista ja postittelua.

Kuten aiemmin kerroinkin, vietimme parin kaverin kesken pitkän viikonlopun Berliinissä. Aika meni nopeasti, ja kuten etukäteen uumoilimmekin, ehdimme nähdä vain murto-osan valtavasta kaupungista. On uskomatonta, miten kaupunki vain jatkuu ja jatkuu vaikka kuinka kävelisi.

Säät eivät juurikaan hellineet meitä, vaan joka päivä satoi – ja kovaa. Siksi myös kuvasaalis jäi tällä kertaa hieman suppeaksi. Ehkä näistä satunnaisista räpsyistä voi kuitenkin aistia hieman kaupungin tunnelmaa.

Berliini on täynnä mitä ihanimpia ravintoloita ja reissumme painottuikin hyvään ruokaan. Suosittuja (vegaanisia) ruokapaikkoja etsimme pääosin Happy Cow- sovelluksen avulla. Jokainen ravintola ja kahvila jossa kävimme, oli niin ruoan kun sisustutuksenkin kannalta aivan ihania. Ravintoloita on Berliinissä ihan valtavasti ja ne ovat useinmiten ihan täynnä porukkaa. Myös ravintoloiden hintataso on pääosin todella edullinen.

Myös mielettömän ihania vaate -ja huonekalukauppoja, etenkin vintagea, Berliinissä on todella paljon. Jos ruoka oli edullista, niin näissä paikoissa hinnat taas olivat yllättävän korkeita. Kiersimme perjantaina muutamia liikkeitä, mutta tuliaisshoppailut jäivät lopulta viimeiselle päivälle. Tämä oli tosin harmi, sillä emme tajunneet tarkistaa, etteivät mitkään kaupat ole sunnuntaisin auki. Ostin minä sentään sunnuntain kirpparilta pojille sitten muutamia Legoja. Sunnuntait onkin Berliinissä pyhitetty juurikin kirppiksille, sekä perheen ja ystävien kanssa ravintoloissa käyntiin.

Meidän Airbnb asuntomme sijaitsi Friedrichainissa, joka on aivan tulvillaan erilaisia kauppoja (myös ihastuttavia lastentarvikeliikkeitä), puistoja sekä niitä ravintoloita ja kahviloita. Muutaman korttelin koluamiseen saisi helposti kulumaan useita päiviä.

Berliini on kuulemma myös hyvin lapsiystävällinen ja kiva kohde myös perheen kesken. Ainakin leikkipuistoja näkyi lähes joka kadunkulmassa. Poiketen muista Euroopan leikkipuistoista, Berliinissä näytti olevan myös Suomen tapaan hiekkapohja leikkipuistoissa. Pojat jo ilmoittivat, että hekin haluavat Berliiniin. Voisin kuvitella heidän viihtyvän puistoja, museoita ja lukemattomia kahviloita koluten ja samalla värikkäitä katuja ihmetellen.

Ihmeteltävää nimittäin riittää. Välillä jopa vähän yli ymmärryksen. Rakastan itse katutaidetta ja elämä kaupungissa saa näkyä. Silti en voinut välillä olla ihmettelemmättä tökeröitä tägäyksiä upeiden Jugen-talojen seinillä. Naureskelimmekin, että tämä töhryjen kauhistelu on ainakin yksi ihan selvä merkki mummoutumisesta. Samaan aikaan myös Berliinin historia ja järkyttävän vähän aikaa sitten tapahtatunut muurin murtuminen ja sen rippeiden näkeminen aiheuttivat välillä aika vakaviakin mietteitä.

Toinen merkki mummoutumisesta oli se, että ensimmäisenä iltana kävimme ostamassa tulppaaneita sekä pähkinöitä ja puimme pyjamat päälle klo 19.45. Kompensoimme sentään tätä sitten toisena iltana käymällä ihanan Maribou Staten keikalla ja sen jälkeen klubilla tanssimassa. Viimeisenä päivänä meillä oli mahdollisuus mennä katsastamaan vielä Berliinin kuuluisimmat bileet, mutta päätimme sen sijaan Pajun kanssa mennä kylpylään rentoutumaan.

Vitsailimme pesevämme Berliinin synnit pois, mutta olo oli jopa vähän likaisempi kylpyläkäynnin päätteeksi. Emme nimittäin tienneet, ettei sekakylpylässä ollut uimapukupakkoa ollenkaan altaissa ja näimme vähän enemmän paljasta pintaa, mitä olisimme halunneet. Olipahan kokemus!

Berliini ei ehkä tällä visiitillä vielä vienyt ihan täysin sydäntäni, mutta paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta – joten ehdottomasti sinne vielä joskus palaan, ehkä lasten kanssa. Ajattelin myös vielä tehdä postauksen muutamista suosikkiravintoistani / kahvoiloista tuolla, jos sellainen kiinnostaa?

Yhteistyössä Batel Butiquen kanssa

Heti kun rupesimme miettimään häitä tuli aika pian mieleen ajatus häämekosta. Maistraattiin halusimme mennä melko arkisissa ja yksinkertaisissa vaatteissa, mutta kun meillä on edessä vielä kirkkosiunaus päätimme että se tehdään vähän näyttävämmin.

Aluksi minulla oli ajatus midi-mittaisesta, firtarityylisestä kellohameesta, mutta selatessani pukuja netistä huomasin itseäni miellyttävän sitten kuitenkin melkoisen yksinkertaiset, boheemit, pitsiset ja satiiniset pitkät mekot. Huomasin myös melko pian että morsiusliikkeiden valmiit mekot eivät olleet yhtään omaa tyyliäni, joten aloin etsimään vanhoja vintage-mekkoja sekä selaamaan eri ompelijoiden sivuja.

Minua houkutti ajatus siitä, että mekkoni olisi joko jostain kaukaa 50-luvulta tai että se tehtäisiin vain ja ainoastaan minulle ja omien toivoideni mukaan, niin ettei kenelläkään muulla olisi samanlaista. Eräältä jenkkisivulta löysin ompelijan jonka yksinkertainen, mutta yksityiskohtainen tyyli vetosi minuun ja kuinka ollakkaan, hän asuikin Suomessa! Batel Boutiquen Batel Lindström tekee niin omaa boheemia mallistoaan sekä mittatilausmekkoja ympäri maailman. Sain itsekin huomata että taitava ompelija pystyy valmistamaan häämekon pelkkien mittojen ja kuvien avulla, ja hänellä onkin tyytyväisiä asiakkaita aina Australiassa saakka.

Olin pukuja etsiessäni tallentanut aina minua miellyttävät kuvat omaan Pinteres-kansiooni, josta minun oli sitten helppo jakaa Batelille inspiraatiokuvia haluamastani tyylistä. Batelin työhuone sijaitsee Vantaalla, mutta kiireisen aikataulun, omien menojeni sekä hänen kesälomansa takia emme ehtineet tavata kun vasta ensimmäisessä sovituksessa. Tämä olisi ihan normaali käytäntö jos asuisin ulkomailla, mutta muutoin toki olisimme voineet katsoa kankaat ja ottaa mitat kasvotusten. Laitoimme kuitenkin sähköpostia ja soittelimme, joten mekko saatiin valmistukseen myös ilman ensimmäistä tapaamista.

Batel Boutiquessa voidaan siis suunnitella häämekko alusta loppuun asti toivomusten mukaan tai vaihtoehtoisesti muokata jo olemassa olevia mekkoja. Batelilla on kokemusta on jo yli 500 häämekon suunnittelusta ja toimituksesta. Mittatilausmekon hintaan kuuluu luonnos ja suunnittelu, materiaalin valinta, neuvonta (tätä tarvitsin yllättävän paljon) sekä sovitus ja mahdolliset muutokset ja korjaukset myös jälkikäteen. Häämekkojen lisäksi tilata voi toki mekkoja, yläosia ja hameita myös muihinkin tilaisuuksiin tai vaikkapa kaasoille.

Omassa mekossani tulee olemaan erillinen body-mallinen yläosa ja hame. Kävin sovittamassa mekkoa ensimmäistä kertaa viime viikolla jolloin myös viimeiset stressit sen sopivuudesta kaikkosivat. Puku oli todella kaunis ja todella ammattimaisesti ommeltu. Yläosaan tulee paljon pitsiä, jonka tekemisessä ja käsin ompelussa on mennyt varmasti tuntikausia. Olen todella onnellinen että saan juuri sellaisen mekon kun tahdoin, juuri omien mittojeni mukaan. Päätimme lisätä vielä hihoihin vähän pitsiä sekä pienentää hametta sentillä, joten valmiin mekon saan hakea muutaman päivän päästä.

En vielä halua paljastaa miltä mekkoni näyttää ja lisäkseni se onkin nähnyt vasta vain sovituksessa mukana ollut kaasoni. Ylläolevista inspiraatiokuvista kuitenkin saa ehkä jotain käsitystä pukuni tyylistä. Lisää Batelin mekkoja löytyy hänen nettisivuiltaan, facebookista, instasta sekä livenä lokakuussa järjestettäviltä Love Me Do-häämessuilta.

Suosittelen ehdottomasti hääpuvun teettämistä ompelijalla, taitava tekijä osaa myös auttaa mekon suunnittelussa jos ihan tarkkaa visiota ei itsellään ole. Moni saattaa mieltää puvun teettämisen kalliiksi, mutta itseasiassa hinnat liikkuvat aika samoissa, ellei jopa matalemmissa hinnoissa valmiiden massapukujen kanssa jonka lisäksi teetetyn puvun voi jopa saada nopeammin kun morsiusliikkeen kautta tilatun.

En malta odottaa häitä ja nyt kun stressi kaikista järjestelyistä alkaa helpottaa sen tilalle on tullut kutkuttava jännitys. Vaikka olemmekin jo naimisssa tuntuu alttarille kävely ja kaikkien sukulaisten edessä rakkauden vannominen silti tosi jännältä, huh alkoi heti mahanpohjasta ottamaan vain pelkkä ajatus 😀

Ihan hiljattain silmiini osui joku keskustelu, muistaakseni facebookissa. Siinä toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat jonkin sisustukseen liittyvän artikkelin alla siitä, miten JOKAISELLA suomalaisella on ihan samanlainen sisutus. On ne samat Marimekon lakanat, Iittalan lasit, Hackmanin aterimet, Fiskarsin sakset, Artekin tuolit, Lundian-hyllyt, Aallon maljakot, se blogimatto ja muuta Ikean tusinatuotantoa. Kaikki olivat keskenään samaa mieltä ja minä vain mietin että mitä ihmettä!? Monelta ystävältäni löytyy kotoaan varmaan nämä kaikki, mutta yksikään niistä ei todellakaan ole samanlainen.

Moni ystäväni, kuten moni muukin Suomalainen, pitää skandinaavisesta tyylistä, suosii suomalaista ja tykkää että omasta kodista löytyy niitä lapsuudesta tuttuja klassikoita. Mutta eihän se vielä tee mistäkään samanlaista. Kyllä jokaisessa kodissa missä olen käynyt näkee sen, että se on asujansa näköinen. Ei vielä pari hassua samaa mööpeliä tee jokaisesta samalla tyylillä sisustetusta asunnosta persoonattomia toisensa kopioita. Kyllä kaikista loistaa se asujansa persoona tavalla tai toisella läpi. Vai olenko elänyt tähän saakka jossain sisustus-kuplassa?

Eilen Hesari julkaisi hauskan jutun Suomalaisten lempihuonekaluista. Erityisesti huvitti se, että jutussa kerrottiin Stockholm-villamaton ja valkoisen Malm-lipaston olevan suomalaisen kodin klassikoita. Meillä nämä molemmat kun ovat vieretysten makkarissa. Mustavalkoinen villamatto kun sattuu olemaan ulkonäöltään mieleinen ja kaiken lisäksi loistava hinta-laatusihteeltaan. Malm-lipastot taas ovat vaan niin loistavia lelujen säilytykseen.

Meidän oma koti alkaa hahmottumaan pikkuhiljaa. Erittäin hiljaa. Muutamia olellisia huonekaluja puuttuu tai odottaa kunnostustaan. Kaverini kysyi viikonloppuna että ”aijotko sä laittaa jotain hyllyjä tai jotain seinille?”. Joo, kyllä mä aijon. Joskus sitten. Mutta jos huomenna saan vihdoin aikaiseksi, alkaa lattianmaalauksen viimeinen etappi. Nimittäin keittiön lattian maalaus. Sitten se olisi siinä. Remppatauko tässä välissä venyi vähän liian pitkäksi. Moni teistä kyselikin tuosta laminaatin maalaamisesta, joten siitäkin vähän laajempaa juttua pian!

Mitäs te olette mieltä, ovatko kaikki suomalaiset kodit oikeasti ihan samanlaisia? Entäs mitä klassikko -tai massatuotteita teidän kotoanne löytyy?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.