Kuten jo aiemmassa postauksessa vihjasin, tasainen polkka koki hiljattain pienen muutoksen kun leikkautin etuhiukset hieman lyhyemmiksi. Jännä miten näinkin pientä muutosta piti pohtia viikkotolkulla ja ennenkaikkea miten paljon pieni muutos kuitenkin tekee. Kuulemma tämän vuoden suurin hiustrendi onkin juuri nyt nämä verhot, jotka sopivat muutenkin hyvin 70-lukulaiseen tyyliin joka tuntuu olevan kaikessa tosi pinnalla nyt.

Koska oma hiuslaatuni on todella vallaton, sellainen luonnonkihara tuuhea pörrö, jännitin jo vähän etukäteen, että miltä hiukset tulevat näyttämään sitten kun en laita niitä mitenkään. Noh, tämän päivän instastorystä voitte käydä kurkkaamassa – haettua seiskytluvun Charlie’s Angelia enemmän tyyli on sellainen kahdeksankymmentäluvun eläköitynyt rokkistarbaäijä. Tai puudeli. Ahahaha.

Sivuverhot pehmentävät kuitenkin kivasti tyyliäni, tiukka nuttura niskassa on edelleen yksi lemppareitani, mutta kiva pitkästä aikaa saada siihen myös pientä vaihtelua ja juurikin sitä pehmennystä.

Oman hiusvärini kanssa olen taas ollut vähän kriisissä. Värjäämätön, luonnollinen hius muuttuu selvästi niin vuodenaikojen kun ilmeisesti niin hormooneiden sekä kuun asennonkin kanssa ja pitkään kestänyt harmaus ulkona tuntuu muuttaneen myös oman värini enemmän sellaiseksi harmaavarpuseksi. Tummanruskea on pikkuhiljaa alkanut väistymään maantienharmaan tieltä.

Leikkauksen yhteydessä hiuksiini tehtiin myös hoitava K-water käsittely, joka toi sille lisää kiiltoa ja samalla oma hiusväri tuntuu saaneen taas kadotettua syvyyttään takaisin. Tai ainakaan näissä kuvissa se ei ainakaan mielestäni ole yhtään pliisu.

Hiuskriisi paheni siihen pisteeseen, että jo tuossa vähän ennen joulua iskin itse päähäni tummanruskean värin. Edelleen houkuttelisi se oman värin kasvattaminen, mutta ajatuskin tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta. Itselleni ei millään riitä kärsivällisyys niin kauan kestävään hommaan.

Ja nyt kun tuo tukka on värjätty, niin toki on ikävä sitä vanhaa vaaleampaa ja punaisempaa tukkaa. Huomenna aijon varata ajan kampaajalle. Mietin että jos taas pätkäisisi vaikka vähän lyhyemmäksi? Saa antaa vinkkejä ja mielipiteitä! ETTÄ MITÄ NYT TAAS TÄLLE TUKALLE? Ja hei, otsatukka menee jo melkein korvan taakse!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kerroinkin muutama viikko sitten hiuskriisistäni. Tilanne pääsi niin pahaksi että viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi enää fiskarsseihin tarttuminen. Välillä se on toiminut, mutta useinmiten ei. Kuten ei tälläkään kertaa. Milloin mä oikein opin, etten leikkaa itselleni otsatukkaa?!

Kuukausi sitten leikkattua otsatukkaa olen pitänyt edessä kaksi tai kolme kertaa. Muutoin olen yrittänyt kuroa sen jotenkin sivulle tai letittää pois. Olen mä kyllä yrittänyt, joka aamua yritän. Mutta äh, ei se vaan sovi. Näytän pikkutytöltä tai ratsastuksen opettajalta. Muutama vuosi sitten, pitkän tukan (nutturan) kanssa se oli ihan kiva, mutta ei enää. Ärsyttää, että pitkin pätkäistä se. Juuri kun vuosi sitten (taas itse) leikatun otsiksen olin saanut kasvatettua saman mittaiseksi muiden hiuksen kanssa. Ja alkanut tykätä keskijakauksesta. Näkisittepä miten urpolta näytän nyt keskijakauksen kanssa, niin että otsatukka on molemmilla puolin kasvoja. Joskus kahdeksankymmentäluvulla se olisi ehkä mennyt.

Hiustenväri on myös tummentunut, mutta vielä kaipailen sitä ehkä vähän tummemmaksi tai ainakin luonnollisemmaksi. Muutenkin tämä pitkän polkan aika taitaa olla vähän ohi. Toisaalta tekisi mieli pätkäistä ihan lyhyeksi ja toisaalta sitten kasvatella. Kävi mielessä myös ylä-asteelta tuttu afropermis! Oli miten oli, mutta jos joskus edes puhun otsatukan leikkaamisesta niin tehkä jotain. Sitokaa kädet, piilottakaa sakset tai mitä vaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt olemme tulleet hiuskriiseilyyn viimeiseen vaiheeseen, siihen jolloin ainoana vaihtoehtona nähdään enään se kaikista epätoivoisin toimenpide. Nimittäin otsatukan leikkaaminen itse fiskarsseilla. Valitettavasti sekään ei kuitenkaan pelastanut tilannetta, vaikka tälä kertaa yritys ei ollutkaan täysin epäonnistunut.

Olen siis ollut kriisissä tukkani kanssa jo tovin. Se on tununut milloin tylsältä ja milloin taas liian räväkältä. En oikein tiedä minkä pituisena sitä haluaisin pitää, vai pitäisikö kohta pari vuotta ollutta polkka-mallia jo muuttaa kokonaan. Pelastukseksi olen viimeisen parin kuukauden aikana kokeillut mm hiusten lyhentämistä, keskijakausta, vaalentamista, suoravärejä (viimesimpänä tuota pinkkiä) ja nyt tosiaan viimeisenä oljenkortena sitten otsatukkaa.

Viimeksi kun, noin vuosi sitten, leikkasin itselleni itse otsiksen, meni se ihan pieleen. Tein sen samalla tapaa, hetken mielijohteesta. Mutta silloin siitä tuli ihan liian lyhyt ja aivan vino. Vinossa se on nytkin, muttei niin pahasti. Pituutta jätin tällä kertaa myös reippaasti. Sitten sitä on helppo kampaajallakin tasoittaa. Mutta tällä kertaa sitäkään ei tarvitse tehdä, sillä olen jo ehtinyt alkaa kasvattamaan otsista pois. Johan se ehti viikon olla.

Koska hiuksia on tosiaan muutama kuukausi sitten taas jälleen kerran vaalennettu, tekisi nyt tietysti mieli sitten taas tummaa tukkaa. Kuitenkin kylppärin laatikossa kutkuttelevat myös sekä vihreä että sininen hiusväri. Nyt olisi sopiva vaalea pohja niiden testaamiseen. Sitten taas toisaalta tahtoisin nyt tähän väliin jotain tosi luonnollista. Jopa oman maantienharmaan hiusvärin kasvattaminen on käynyt useasti mielessä.

Onneksi olemassa on edes tuo luottomekkoni. R/H:n Mickey Square dress toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Sen voi vetää aina päälle, kun tuntuu ettei kaapissa ole MITÄÄN vaatteita. Onneksi on se. Se on täydellinen.

Oli miten oli, täällä on nyt siis i-h-a-n hirveä hiuskriisi päällä. Tukka tuntuu ihan tyhmältä ja jotain pitäisi nyt tehdä. Viimeisin vaalennus teki hiuksille myös tosi huonoa, ne ovat kuivat, pörröiset ja ohentuneet kauheasti. MITÄ MÄ TEEEEEN?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.