SUURI PÄIVÄ

16/05/2018

Meillä oli tänään suuri päivä, kun Elvis kävi tutustumassa tulevaan kouluunsa. Koulun aloittaminen on ollut pitkään mielessä oikeastaan aika negativisena ja jopa ahdistavana asiana toiseen kaupunginosaan muuttamisen takia. Me kaikki olisimme tahtoneet, että Elvis menee tuttuun kouluun, jossa Kaapokin jo on, ja johon menevät myös iso osa kavereista. Uudesta kodistamme on kuitenkin liian vaikea ja pitkä matka sinne, ja minun oli pakko ajatella asiaa myös itsekkäästi – en pysty saattaa ja hakea häntä vastasyntyneen vauvan kanssa. Eikä poikia voi oikein kahdestaankaan päästää kulkemaan, etenkin kun koulu alkaa ja päättyy eri aikaan.

Oli vaikea päätös päättää, että Elvis menee tuntemattomaan lähikouluumme. Itseasiassa sain sen päätöksen tehtyä lopullisesti vasta muutama viikko sitten. Asiaa helpotti se, että poikien isä osti läheltämme myös asunnon, joten koulumatka onnistuu molemmista kodeista sitten helposti.

Vaikka virallinen päätös tehtiin vasta hiljattain, olemme toki valmistelleet Elvistä siihen, että koulu ei tulekaan olemaan se, mihin hän on jo muutaman vuoden henkisesti valmistautunut. Pitkään hän vastusti asiaa. Hän ilmoitti monen monta kertaa erittäin tomerasti, että sinne kouluhaan hän ei sitten mene. Ei missään nimessä.

Uudesta koulusta hän tuntee vain yhden lapsen, ja hänkin menee eri luokalle. Kun koulun aloittaminen on muutenkin tosi jännittävä juttu, tuntuu toisen puolesta pahalta se, ettei siellä ole entuudestaan edes ketään kaveria turvana tai seurana. Samalla harmittaa myös se, että kontaktit vanhoihin kavereihin vähenevät koulun alkamisen myötä entisestään.

Jyrkkä ei tulevalle koululle alkoi kuitenkin pikkuhiljaa pyöristyä. Aluksi Elvis alkoi vastailemaan kyselijöille koulunsa olevan tuo uusi, vaikka edelleen meille sanoi ettei halua mennä sinne. Huomasimme että ehdottomuus alkoi pikkuhiljaa väistymään. Kun kouluun tutustumispäivä alkoi lähenemään, ilmoitti Elvis kaikkien yllätykseksi että päivästä tulee hänen elämänsä paras.

Ja tänään oli sitten se päivä. Apua miten liikuttavaa oli nähdä hänet jonossa, uuden opettajansa perässä kulkemassa ekaa kertaa tulevaan luokkaansa. Luokalla ei tosiaan ole yhtäkään edes etäisesti tuttua oppilasta, eikä hän vielä tutustumispäivänä jutellut vielä kenellekkään muulle, kun muutaman sanan opettajalle, mutta hän on nyt hyvin innoissaan silti menossa sinne. Elvis jo tuumaili ettei haittaa jos hän ei tutustukaan kehenkään, koulussa on niin hyvä kirjasto, että hän voi kuulemma mielellään mennä sinne aina vaan lukemaan :D

Ihanan hyvillä mielillä ollaan siis kaikki tulevasta syksystä ja koulun aloittamisesta synkeän alkuvuoden ja kevään jälkeen. Niin iso helpotus. Vaikka edelleen itsestäni tuntuu samalla vähän haikealta ja jännittävältä laittaa hänet itsellenikin vieraaseen kouluun. Monet ovat paikkaa kuitenkin kovasti kehuneet ja kyllähän se ensivierailulla vaikkutti oikein kivalta. Ja pääasia on tietenkin se, että Elvis on innoissaan ja tyytyväinen.

Kuinka monella muulla ekaluokan aloitus siintää elokuussa? Joko olette käyneet tutustumassa kouluun ja minkälaisia ajatuksia teillä ja tulevilla koululaisissa siitä on?


ERKKI ESKARILAINEN

7/03/2018

Se on varmaan joku nuorimman lapsen syndrooma, että sitä kuopusta pitää aina ihan vauvana. Elvis täyttää tänä vuonna seitsemän ja menee syksyllä kouluun ja silti hän on perheemme vauva. Se että hän on hurjan taitava ja itsenäinen, heittää ihan hulvatonta läppää ja haluaa jäädä kauppareissun ajaksi yksin kotiin, ei vaan vie sitä tunnetta itseltäni pois. Yllätyn joka kerta kun nostan hänet syliini siitä, miten iso hän jo onkin. Silti sisimpäni ei jotenkin sisäistä sitä, ettei hän ole enää se pienen pieni pötkylä joka makoili olkkarin lattialla taljalla ja opetteli kääntymään.

Luulen että tämä kaikki muuttuu kun uusi vauva syntyy. Että molemmat lapset venähtävät yhdessä yössä ja alkavat näyttämään silmissäni oikeasti sen ikäisiltä kun ovat. Ehkä uskon vihdoin sen, etten noin vain jaksa nostaa heitä syliini, ja että tottatosissaan heillä on myös ihan oma elämänsä, omat juttunsa eivätkä he enää elä täysin symbioosissa kanssani. Kaapon kohdalla tämän jo osittain ymmärränkin, mutta edelleen minun on vaikea käsittää että Erkki-vauva viettää nyt viimeisiä kuukausiaan esikoulussa.

Tuleva koulun aloitus tuntuu minusta ihan hirveän haikealta. Tuntuu vaikealta niinsanotusti päästää lapsi pesästä. Kun ei tiedä mitä hän tarkalleen päivisin puuhaa ja miten hänelle siellä koulussa ja välitunneilla menee. Eskarista koulumaailmaan hyppääminen on oikeasti tosi iso harppaus, kaikki muuttuu.

Molemmat pojat ovat olleet samassa eskarissa, jota ei siis järjestetty samassa päiväkodissa missä he olivat olleet aikaisemmin, vaan he vaihtoivat esikoulun alkaessa paikkaa. En tiennyt että joku niin ihana paikka voi edes olla olemassa. Se postitiivisuuden, aidon kiinnostuksen ja työstään tykkäämisen määrä aluksi ihan ällistytti. Edelleen joka päivä minusta tuntuu että HALUAN viedä lapseni siihen ympäristöön, että se tekee hänelle aidosti hyvää niin monella eri tavalla.

Missään muualla en ole kokenut samaa, ja ehkä sekin tuo tähän oman haikeutensa. Kun koulu alkaa tämäkin loppuu. Koulu ei tunnu minusta samalla tavalla turvalliselta ympäristöltä. Lapsia ei voida valvoa ja huomioida siellä samalla tavalla. Koulu toki opettaa omalla tavallaan, ja ehkä se olen vain minä josta tämä tuntuu näin vaikelta. Eiväthän lapset voi ikuisesti elää pumpulissa, vaikka tahtoisinkin. On kuitenkin suuri onni, että lapsemme ovat saaneet viettää yhden tärkeimmistä vuosistaan noin ihanassa ympäristössä mitä eskari on heille antanut.

Tai siis mitä sen henkilökunta on antanut. Heistähän tämä kaikki on kiinni. Olen jopa aika vihaisena lukenut viime päivien uutisia lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien palkkauksesta. Tuosta työstä mitä he tekevät pitäisi maksaa vähintään tuplamäärä. Tässä sitä todellaan punnitaan todellinen kutsumus ja kiinnostus lapsia ja heidän laadukasta varhaiskasvatustaan kohtaan.

Tänä aamuna Erkki-eskarilainen lähti esikouluun yhtä iloisena kun joka ikinen aamu. Siellä häntä odotti ovella tuttu hymyileväinen aikuinen, hyvän huomenen toivotus sekä halaus. Osa kavereista oli jo paikalla, osa vielä aamupalapöydässä ja osa tuli eteiseen moikkaamaan. Tavaroiden naulakkoon ripustamisen jälkeen hän juoksi, kuten joka muukin aamu, pesemään kätensä jolloin minun tehtävänäni on odottaa vielä ulko-ovella ja vasta käsienpesun jälkeen sanotaan heipat. tai siis moikka, noin kymmenen kertaa.

Kun iltapäivällä menen hakemaan hänet, saan yleensä käsiini nipun sinä päivänä tehtyjä piirroksia ja sarjakuvia, yksityiskohtaisen selvityksen jostain hauskasta leikistä ja siitä, miten hyvää kastiketta ja salaattia tänään oli lounaalla. Yleensä hän on hyvällä tuulella, mutta toisinaan harmittaa jos olen tullut hakemaan liian aikaisin. Sitten taas halitaan ja toivotetaan heipat ja huomiset. Vitsit meille tulee ikävä tuota paikkaa.


PIENET OPPIJAT JA APUA KESKITTYMISEEN

13/10/2017

Kaupallinen yhteistyö – Minisun Omega Junior

Tiedättekö miksi kutsutaan D-vitaamiinia? No aurinkovitamiiniksi! Entäs, miksi kutsutaan Omega-3 vitamiinia? Tietysti aivovitamiiniksi! Entä arvaattekos miksi kutsutaan vitamiinia jossa on näitä molempia samassa? No, aivoauringoksi! Ainakin jos meidän pojilta kysytään.

Lasten keksimä aivoaurinko onkin hyvin kuvaava nimi tälle oranssin geelipalan muodossa olevalle Vermanin Minisun Omega Juniorille, joka sisältää 10 mikrogrammaa D3- vitamiinia sekä 600 mg korkealaatuista kalaöljyä. Pureskeltava geelipala on valmistettu kestävän kehityksen periaattein tuotetusta kalaöljystä ja se maistuu appelsiinille, vadelmalle ja sitruunalle.

Miksi tällaisia vitamiineja meillä sitten syödään? Tänä syksynä havahduin yllättäen siihen, ettei perheessämme ole enää yhtäkään päiväkoti-ikäistä lasta. Esikoinen meni toiselle luokalle ja kuopus aloitti esikoulun. Muutos on ollut valtava.

Eskari vaihtuikin lennosta paikkaa päivän varoitusajalla tutussa päiväkodissa tapahtuneen vesivahingon takia läheisen koulun tiloihin, joten uuden opettelu alkoi jo heti siinä. Kaikki paikat, tavaroiden järjestys ja rutiinit piti oppia uudestaan – niin eskarilaisten kun henkilökunnankin. Toki myös suurin osa kavereista oli uusia. Eskarilaisten pitää myös huolehtia itse kaikista tavaroistaan, kantaa reppua kaikkialle mukaan – naulakko pitää tyhjentää kokonaan aina ulos mentäessä.

Uutena juttuna eskarissa ton tietysti myös tehtävät. Esikoulussa harjoitellaan numeroita, kirjaimia, kirjoittamista, lukemista ja kaikkia muita tärkeitä taitoja. Vastapainona tälle kaikelle eskarissa harjoitellaan myös mindfulnessia. Väritetään hiirenhiljaa mandalaa ja harjoitellaan sisäistä rauhaa. Silti oppiminen ja keskittyminen kaipaavat tukea myös muualtakin, jota Minisun Omega Junior tuo. Rasvahapot tukevat tutkitusti oppimista, sillä ne tehostavat ja tukevat aivojen toimintaa.

Entäs sitten toinen luokka! Voi jestas mikä harppaus on taas tapahtunut vuodessa. Koulureppu painaa jo monta kiloa, kirjoja ja vihkoja on vaikka kuinka monta ja läksyjä välillä niin paljon että olen itsekin ihan poikki niiden tekemisen jälkeen. Nolottaa ehkä vähän myöntää, mutta tarkistaessani Kaapon matikanläksyjä pitää minun itse turvautua välillä lunttaamiseen – niin vaikeita ne ovat jo nyt!

Kaapo on luonteeltaan todella rauhallinen tyyppi, mutta hänellä on taipumusta välillä uppotua omaan mielikuvitusmaailmaansa. Olemme siitä onnekkaita, että myös tällaista oppilastyyppiä osataan koulumaailmassa nykyään arvostaa ja kaikille oppilaille pyritään löytämään ne ovat toimivat tavat oppia. Uskon että monipuolinen ruokavalio ja oppimista tulevat vitamiinit auttavat myös rauhallista lasta keskittymään olennaiseen.

Lapset ottavat oikein mielellään aivoaurinkonsa joka aamu ja he muistuttavat kyllä jos minä meinaan unohtaa antaa sen! Kätevää on se, että molemmat tärkeät vitamiinit löytyvät yhdestä samasta palasta, joita riittää yksi päivässä. Syön itsekin välillä itse geelipalan, ne maistuvat oikeasti hyvältä!  D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa ja kalaöljyn sisältämä DHA-rasvahappo ylläpitää normaalia aivotoimintaa ja näkökykyä. Vitamiineja voi ostaa apteekista.

Mihin asioihin lapsesi kaipaa erityistä apua keskittymisen osalta? Vastaa alle ja voita vuoden vitamiinit! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Minisun Junior – vitamiinipaketin, jonka arvo on 60 euroa. Arvonta päättyy 20.10.