SYYSLOMALAISET

17/10/2016

vaikoclothing 20vaikoclothing 13

Me koululaiset aloitimme tänään syysloman. Koska minulla on kuitenkin vähän työ -ja kouluhommia on Elvis ainakin muutamana päivänä päiväkodissa. Kaaposta on taas ihana viettää ihan rauhassa aikaa kotosalla ja minun kanssa, alkusyksyn koulun aloittamisen jälkeen. Tässä juuri parhaillaan makoillaan vierekkäin sängyllä läppärin, pädin ja kirjojen keskellä.

Mitään hirveän suuria suunnitelmia syysloman ajaksi ei ole. Toivotaan että aurinko tulisi viikon mittaan esiin upeita ruskan värjejä valaisemaan. Ajateltiin ainakin käydä HAMissa, Kiasmassa ja talvipuutarhassa. Muutoin sitten hengaillaan ihan kotosalla ja lähimetsässä. Ihan hyvä lomasuunnitelima, vai mitä?

Mitäs te muut kolulaisten vanhemmat meinasitte syyslomalla? Kaikilla kun ole mahdollisuutta olla kuitenkaan itse koulusta silloin poissa, miten olette saaneet hommat järjestettyä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

PERJANTAIN PARAS

7/10/2016
Kommentit pois päältä artikkelissa PERJANTAIN PARAS

Processed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 preset

Pieni suu höpöttää innoissaan taukoamatta. Posket ovat punaiset, housut tomuiset ja leuassa vekki. Suuri reppu ei meinaa pysyä vauhdissa mukana. Energia tarttuu. Taas yksi inspiroiva kouluviikko takana. Meillä molemmilla. Voin vain kuvitella miten huvittavalta näytämme kun puoliksi juosten, käsi kädessä ja reput selässä viiletämme viikonlopun viettoon.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KOULULAINEN

9/09/2016

Processed with VSCO with x1 presetProcessed with VSCO with x1 presetProcessed with VSCO with x1 preset

Ekaa luokkaa on takana nyt kuukausi. Koulun alku on ollut täynnä kommelluksia ja suuria tunteita. On hurjaa lähettää lapsi ikäänkuin selviytymään ihan itsekseen. Uudella, lähes neljänkymmenen oppilaan luokalla, ei ollut entuudestaan kavereita. Näihin uusiin lapsiin tutustuminen ei käynytkään yhtä vaivattomasti kun vuosi sitten eskarissa. Voi vain kuvitella miltä tuntuu ensin olla yksi ryhmäsi suosituimmista lapsista ja seuraavana hetkenä sinulla ei olekaan ketään kaveria. Olet vieraassa ja täysin uudessa ympäristössä, kaikki toimintatavat pitää opetella ja omaksua, et saa ääntäsi aina kuuluviin. Sinua jännittää, pelottaa, tunnet itsesi ulkopuoliseksi, yksinäiseksi, olet hukassa, tavarasi ovat hukassa, tunnet ettet osaa mitään. Voin kertoa, että muutamia kyyneleitä on vieritelty täällä puolin ja toisin.

Sitten on myös ollut niitä ilon hetkiä. Kun vihdoin pääseekin mukaan siihen jalkapallopeliin. Kun uudet kaverit odottavat seuraavana aamuna koulun pihassa. Kun tekee ekan kerran kepposia kavereiden kanssa. Kun tuntee että on valmis kulkemaan yksin koulusta kotiin. Kun läksyt ovat ihan lällyjä.

Olen tässä myös huomannut, että vanhemmuudesta tulee oikeastaan vaikeampaa kun lapset kasvavat. Hötkyilyn, hoitamisen ja hoivaamisen tilalle tulevat niin suuret tunteet, etten ole samanlaisia ennen kokenut. Huoli, suru, epävarmuus, riittämättömyys, pelko, paniikki, henkinen väsymys. Mutta näiden lisäksi vielä vahvempi onni ja rakkaus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.