Olen sanaton. Esikoiseni. Ekaluokkalainen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Hyvää ei saa halvalla sanotaan. Ja useinmiten se pitääkin paikkansa. Poikkeuksiakin on. Mutta nämä tänään laitattamani ripset eivät olleet sellaiset.

Sain alkuviikosta päähänpiston, että haluan monen vuoden taon jälkeen ripsienpidennyksen. Oma ulkonäkö on tuntunut pitkään väsyneeltä ja jotenkin… vanhalta ja tylsältä. En ole oikein jaksanut meikatakkaan. Kaipasin piristystä.

Koska pelkäsin kuitenkin ripsienpidennyksen olevan yhtä pikainen kokeilu kun kahden päivän pikkulettiurani, en ollut valmis maksamaan ripsistä sitä normaalia sataa euroa. Kirjoitin googleen hakusanaksi Ripsienpidennys tarjous Helsinki ja varasin ajan ensimmäisestä paikasta.

Paikka oli juuri niin viihtyisä, kun olin ajatellutkin 35 euron ripsipaikan olevan. Mutta olen nähnyt pahempiakin! Ripsien laittaja oli 40 minuttia myöhässä, mutta tosi mukava. Hämmentävää oli se, että hän katsoi koko ripsien laiton ajan samalla kiinaksi dubattua elokuvaa.

No mikä ripsissä sitten on vialla. Onhan ne ihan nätit. Mutta kun minä nimenomaan pyysin LUONNOLLISIA ripsiä. Ei paljoa omiani pidempiä. Sellaisia joista ei huomaa että ne ovat feikit. Nämä räpsyttimet eivät totisesti sellaiset ole.

Kotimatkalla jo mietin miten saisin kookosöljyn avulla hinkattua uudet ripset pois. Vai voisinko ehkä saksilla lyhentää niitä? Alkoi naurattamaan, edellinen pikkulettiepisodi edelleen mielessäni, ja päätin antaa niille mahdollisuuden. Eipähän todellakaan tarvitse meikata yhtään vähään aikaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

On se aika vuodesta kun blogit ja lehdet ovat täynnä vinkkejä kouluun ja päiväkotiin valmistautumista varten. Olen lukenut usemman artikkelin, joissa on reippaasti yli kymmenen eri kohtaa, mitä pitää muistaa ja ottaa huomioon kun päiväkoti taas loman jälkeen alkaa.

On toki ihan eri asia meleekö lapsi hoitoon ekaa kertaa, vai palaako hän sinne vain loman jälkeen. Tai niin ainakin itsestäni tuntuu. Kun pojat ekan kerran aloittivat päivähoidon kyllä minäkin tilailin nimikointitarroja ja metsästin täydellisiä kurahanskoja ja reppuja. Nykyään mitä vähemmän asioita mistä stressata, sitä parempi.

Kahdeksan viikon lomailun jälkeen päiväkodin aloittamisen vaiheet stressittömästi:

– Nuku tunti pommiin
– Kerää muovipussiin muutama edes suht ehjä vaate varavaatteiksi
– Löydä sattumalta ikivanhat kerhotossut – kai ne vielä mahtuvat (koko kevät mentiin sukkasilteen)
– Kun olette jo lapsen kanssa ehtineet rappuun muista nimikointi
– Hae pala maarinteippiä johon kirjoitat lapsen nimen ja lätkäise se huppariin
– Saavu päiväkodin pihaan kaksi tuntia ilmoittamaasi myöhemmin
– Yritä muistaa viedä myös sadevaatteet ja unilelu päiväkodille joku päivä

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meidän kaksio meni alkukesästä hyrskyn myrskyn, kun tajusin ettemme tarvitse erillistä olkkaria ja minä lähdin yhteisestä makkarista ihan omaan huoneeseeni. Huonejako on toiminnut paremmin kun hyvin näin. Miksi en tajunnut tätä aikaisemmin!

Pitkään kaikki tavarat olivat missä sattuu ja huoneen yksi seinä odotti ihan liian pitkään uutta pintaansa. Mutta nyt vihdoin kesän lähestyessään loppuaan, olen vihdoin malttanut jäädä tänne kotiinkin puuhastelemaan. Seinä sai vihdoin viime perjantaina uutta ilmettä, kun ”tasoitin” lasikuitutapetin Presto tasoitteella ja telalla. Väriltään se on tuollainen vaalean harmaa ja pinnan jätin tahalteen rosoiseksi. Poikien huoneessa on myös yksi pitkä seinä samanlainen.

Paljon täällä on vielä kesken. Etsinnässä on kahvipöytä, isompi senkki vanhan tilalle. Lisäksi taulut odottavat seinälle pääsyä. Pikkuhiljaa on ollut mottoni koko tässä asunnossa asumisemme ajan. Ja kerrankin joku suunnitelma on pitänyt 😀 Mutta tällä hetkellä näyttää siis tältä, kyllä tämä tästä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viikko sitten kerroinkin, että meillä on kotona ihan uusi leffateatteri. Nimittäin Indedaysin ja Lenovon yhteistyön merkeissä samamme Lenovo YOGA tab 3 Pro – tabletti. Yksi sen hieno ominaisuus on siis projektori, jolla voi heijastaa kuvia ja videoita elokuvateatterin tavoin seinään.

Tässä pienen testailun aikana olemme huomanneet, että leffaominaisuuden lisäksi tabletti on kaikin puolin oikein oiva kapistus lapsiperheeseen. Yksi parhaista ominaisuuksista on ehdottomasti pitkään kestävä akku. Mikään ei ole niin ärsyttävää teksnisten laitteiden kanssa, kun akku, joka tuntuu loppuvan aina kriittisimmällä hetkellä. Lenovo YOGAn akku kestää noin 18 tuntia ja se on itseasiassa niin tehokas, että tabletin mukana tulevalla virtapankilla voi ladata esimerkiksi puhelimen.

Meilläkin otettiin eilen heti aamusta tabletti käyttöön. Pojat katselivat ohjelmia sängyssä, herättyään vähän liian aikaisin. Päivällä parturissa tabletista oli suuri apu, kun kampaajan tuolissa ei olisi millään malttanut istua aloillaan. Kaapon monta viikkoa kestänyt kysely palkittiin myös vihdoin. Hän sai nimittäin luvan tehdä itselleen ihan oman Pokemòn Go tilin. Pyörimme ympäri Punavuorta uusieja moneja metsästäen.

Tablettia uskaaltaa melko huoletta käyttää valvotusti myös ulkona, se on kestävä muutenkin kuin materiaalien laadun osalta – siinä on myös roiskesuojaus. Tämä on tosi kätevä myös vaikkapa keittiössä, jos tabletilta haluaa katsoa reseptejä tai ohjevideoita kokatessa. 

Tablettia voi käyttää myös monessa eri asennossa. Akun sylinteri ja jalusta on sijoitettu innovatiivisesti laitteen sivuun, mikä siirtää laitteen painopistettä ja mahdollistaa useita tapoja käyttää sitä: kädessä pitämällä, kallistamalla, jalustalla ja ripustamalla. Ja tosiaan projektorin voi osoittaa mihin suuntaan tahansa, kuten aiemmin kerroin.

Joku tätä suunnitteli jo perheelleen joululahjaksi. Voin todella lämpimästi suositella. En usko, että olisin ilman tätä yhteistyötä testannut anroid-käyttöjärjestelmän laitetta. Olen oikeasti tosi tosi positiivisesti yllätynyt tästä. Laitetta ja itselleni ihan tuntematonta käyttöjärjestelmää on ollut helppo ja mukava käyttää. Lapset nyt toki oppivat sen käytön heti, mutta minkäkin hyvin nopeasti.

Kuinkas moni muu teistä pelaa Pokemònia? Itsehän aloitin jo heinäkuussa ja nyt tosiaan Kaapo sai vihdoin omat tunnarit. Minkä ikäisten lasten olette antaneet pelata?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.