VAIKKA KAIKKI MUU MUUTTUISIKIN

28/10/2020

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If Vakuutus kanssa

Viime vuosina, ja etenkin kuukausina, mielessä on välillä käynyt ajatus, mitäs jos sairastun vakavasti? Niin on käynyt joillekin lähipiirissämme. En halua maalata kauhukuvia tai pelätä liikaa, vaan enemmän mietinkin, että mitä mahdollinen sairastuminen tarkottaisi käytännön kannalta, miten kävisi perheemme talouden?

Etenkin siitä saakka kun mieheni jäi reilu vuosi sitten kotiin hoitamaan lastamme, ovat talousasiat pyörineet paljon mielessä. Pelkkä ajatus siitä, että olen tällä hetkellä perheemme ainut palkansaaja saa välillä stressitasot kohoamaan. Sairastumiseen liittyviä taloushuolia voisi ennaltaehkäistä ottamalla Ifin vakavan sairauden turvan, vakuutuksen joka helpottaisi tutun arjen jatkumista silloin, kun ei vaikkapa voisi itse käydä töissä.

Itse kävin viimeksi kesällä laskemassa vakuutuksen hinnan laskurilla ja pohdin edelleen sen ottamista – en vai ole saanut päätetyksi, että otanko sen pelkästään vai yhdessä laajemman ja reippaasti kalliimman tapaturma -ja sairausvakuutuksen kanssa. Laskin tuolloin, että Vakavan sairayukden turva -vakuutukseni tulisi maksamaan vuodessa reilu 17o euroa, kun korvausumma sairastumisen sattuessa olisi 40 00 euroa. Vakavan sairauden turva kattaa siis 10 sairautta ja vammaa ja korvaus maksetaan kertakorvauksena heti diagnoosin saatua ja sen voi käyttää haluamallaan tavalla hoitoihin tai ihan vaan vaikka arjen pyörittämiseen.

Kun mietin mikä olisi sellainen tärkeä, maallinen asia, mistä en tahtoisi sairastumisen vuoksi luopua, ensimmäisenä mieleen tulee koti. Tärkein minulle on siis koti, joka tuntuu kodilta, koti jonka valitsemiseen on saanut käyttää vapauttaan. Toki resurssimme ovat nytkin rajalliset, mutta olemme itse saaneet päättää asuinalueen jolla tahdomme asua ja päätyneet asuntoon joka sopii meille, josta pidämme ja jonka olemme saaneet rauhassa valita.

Jos sairastumisen ja siitä seuraavan tulojen romahtamisen vuoksi joutuisimme muuttamaan pakon edessä asuinalueelle ja asuntoon joka ei miellyttäisi, olisi se varmasti kova paikka. Toki ymmärrän, että olen tässä asiassa myös etuoikeutettu ja siksi myös arvostan nykyistä tilannettamme (ja kotiamme) entistä enemmän.  Mahdollisen kodin vaihtamisen lisäksi vaihtuisi lapsilla pahimmassa tapauksessa myös koulut sekä kaverit ja tutut harrastukset jäisivät ehkä pitkänkin matkan päähän. Vakavan sairauden turvasta voi saada jopa 50 000 euron kertakorvaussumman, joka olisi siis valtava apu asumiskustannuksiin ja asuntolainan maksuun, silloin kun ei pysty itse käymään töissä.

Jos sairastuisin, minulle olisikin todella tärkeää, että etenkin lapset saisivat siitä huolimatta elää tuttua arkeaan ja sitä kautta tuntea olevansa turvassa muuten ehkä pelottavassa tilanteessa. Moni sairastunut kuitenkin selviää tai pystyy elämään sairauden tai vammansa kanssa. Myös siinä auttaa, ettei tärkeimpien asioiden tarvitsekaan muuttua, vaan arkielämää voi jatkaa sairastumisesta huolimatta.

Vakavista sairauksista, vammautumisesta ja kuolemasta puhuminen ei ole kevyin aihe ja ymmärrän hyvin etteivät kaikki eivät edes halua miettiä koko asiaa. Itse ajattelen, ettei antaisi omille peloilleen näiden asioiden suhteen jalansijaa, vaan miettisi tätä sellaisena järkevänä käytännön asiana, kuten vaikka kotivakuutuksen ottamisena tai sähkösopimuksen kilpailuttamisena. Asiana joka on tylsiä, mutta tarpeellinen miettiä ja hoitaa.

Parasta on arki ja sitä suurin osa elämästämme onkin. Parasta arjesta tekee sen jatkuva muutos ja kehitys, rutiinit ja samaan aikaan sen yllätyksellisyys. Arki tarkoittaa meillä perheen kanssa olemista, kotia, pehmeyttä, turvaa. Eriparisukkia, Aku-Ankkoja, murusia keittiönpöydällä ja keskellä olkkaria nököttävää pyykinkuivaustelinettä. Sitä että kaikki saavat olla omia itsejään ja tehdä asioita joista pitävät. Arki on yhteisiä ruokahetkiä ja kaikkien lemppariruokia, leffailtoja ja ulkoilua säällä kun säällä. Sitä arkea tahdon jatkossakin viettää ja tarjota perheelleni, vaikka kaikki muu muuttuisikin.


TURVAA JA MIELENRAUHAA LAPSIVAKUUTUKSESTA

1/10/2020

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If Vakuutus kanssa

Reilu 11 vuotta sitten, saadessamme esikoisemme, valitsimme olla ottamatta hänelle omaa vakuutusta. Luulen syyn olleen se, ettemme nuorina vanhempina olleet perehtyneet asioihin kunnolla ja ehkä jollain tapaa ajattelimme, ettei meillä ole varaa sellaiseen ”varmuuden vuoksi” ylellisyyteen. Voi kunpa olisin tuolloin tiennyt paremmin.

Kävi nimittäin niin, että esikoinen sairasti lähes kaksi vuotta korvatulehduskierrettä. Päivystyksessä tuli istuttua aika monet kerrat ja joskus myös keskellä yötä kurvattiin sinne taksilla. Tulehdus uusi jatkuvasti ja vaati yleensä aina kaksi antibioottikuuria muutaman viikon välein talttuakseen hetkeksi.

Onneksi lopulta, parinkymmenen (!) antibioottikuurin jälkeen hän pääsi julkisen sairaanhoidon kautta korvien putkitukseen ja kitarisojen leikkaukseen, jonka jälkeen sairastelu loppui. Mitä tämä kaikki tuli lopulta maksamaan ja kuinka paljon ylimääräistä aikaa tähän tuhlaantui, sitä en tiedä, mutta sen verran opin tästä kaikesta, että ennen kun keskimmäinen lapseni oli vielä syntynyt, otimme molemmille lapsille If lapsivakuutuksen.

Keskimmäinen lapsi ei onneksi sairastellut yhtä paljoa, toki sellaista perus flunssaa oli, mutta ne vaativat vain harvoin lääkärissä käyntiä. Myönnän joskus miettineeni, että oliko tämä vakuutus sittenkin ihan turha homma, mutta toisaalta sen antamaa mielenrauhaa ja turvaa on rahassa vaikea mitata. Ja kahden eläväisen ja energisen pojan kanssa se mielenrauha tuli todellakin tarpeeseen (vakuutus korvaa sairasteluiden lisäksi myös tapaturmat).

Kun kuopuksemme muutama vuosi sitten syntyi, olimme jälleen tämän asian äärellä. Jo raskausaikana puhuimme lapsivakuutuksesta, jonka olisi voinut jo silloin raskaana ollessa ottaa, kuten keskimmäisen kanssa tein, mutta kaikessa tohinassa se jäi. Muistan hyvin keskustelun, jonka kävimme mieheni kanssa vakuutuksesta, viikko vauvan syntymän jälkeen. Istuimme sohvalla, vauva sylissä tuhisten, ja laskimme Ifin laskurilla vakuutuksen hinnan, joka kieltämättä tuntui aluksi aika korkealta. Mutta kun rupesimme suhteuttamaan sitä muuhun elämiseemme ja miettimään, ettei vaadi kun muutaman yksityisellä erikoislääkärillä käynnin, niin hinta on sillä kuitattu, päätimme vakuutuksen ottaa.

Muistan mieheni sanoneen hyvin, että vakuutuksia otetaan toivoen, ettei niitä ikinä tarvitse käyttää, minä taas ajattelin taas sitä mielenrauhaa ja mahdollisia päivystysjonojen välttämistä, vaikka silti se vakuutuksen hinnan miettiminen silloin vielä vähän kirpaisi. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun jouduimme vakuutusta jo ensi kertaa käyttämään. Ja pian sen jälkeen sitten alkoikin yksi elämäni raskaimmista vyyhdeistä ja ajanjakoista, nimittäin vauvan allergioiden selvittäminen. Olen lukemattomat kerrat kiitellyt mielessäni, että onneksi onneksi onneksi otimme sen vakuutuksen!

Vauvaparka kärsi pitkään ennen kun ymmärsimme mistä oli kyse. Kummallakaan vanhemmalla lapsella ei ollut ikinä ollut mitään yliherkkyyksiä ruoka-aineille tai millekään, eikä myöskään neuvolassa allergiaa osattu epäillä. Lopulta menimme yksityiselle koska vauva itki paljon ja oli selvästi kipuinen. Lasten yleislääkäri hoksasi heti vauvan nähdessään mistä on kyse ja selvittely alkoi. Kävimme useamman kerran sekä yleisellä että allergialääkärillä ja kahdesti myös kalliissa allergiatestissä ja altistuksessa. Näihin pääsimme aina ilman odottelua, juuri siihen aikaan, kun meille parhaiten sopi.

Käyttämällämme lääkäriasemalla on myös suorakorvaussysteemi Ifin kanssa, joten yleensä meidän ei tarvitse edes itse maksaa käyntejä ensin ja sitten hakea korvausta, vaan lääkäriasema saa päätöksen korvauksesta heti kassalla. Tämän myötä opin arvostamaan Ifin vakuutusta entistä enemmän, sillä vaikka Ifiltä korvaus tulee parhaimmillaan jo samana tai seuraavana päivänä, sen hakemisesta se itse vahinkoilmoituksen täyttäminen on minulle homma, jonka tekemistä saatan lykätä hyvinkin pitkään (ja siinä ajassa ne liput ja laput ja kuitit joutuvat helposti hukkaan).

Viime talvena kuopus tuli viikonloppuna kipeäksi ja oireiden (sekä hyvin huonosti nukutun yön) vuoksi halusin sunnuntaiaamuna käyttää hänet varmuudeksi lääkärissä. Varasin ajan netistä ja 40 minuuttia myöhemmin seisoimme lääkäriaseman ulkopuolella, kädessäni lääkärin antama lääkeresepti silmä -ja korvatulehdukseen. Kävelimme apteekin kautta kotiin lounaalle ja päikkäreille, eikä normaali päivämme aikataulu muuttunut lääkärikäynnin vuoksi ollenkaan. Silloin muistaakseni hehkutin päätöstämme ottaa Ifin lapsivakuutus myös Instagram storyissani.

Kun lapsi sairastaa, on se itsessään jo tarpeeksi rankkaa, ja silloin vakuutus helpottaa ihan hirveästi kaikkea. Ei tarvitse murehtia rahan menoa, ei jonottelua ja odottelua, ajan haluamalleen lääkärille voi varata silloin kun itselleen parhaiten sopii. Nämä ovat sen mielenrauhan lisäksi ehdottomasti niitä tärkeimpiä syitä, miksi lapsivakuutuksen ottaminen omasta mielestäni kannattaa. Ja nyt koronan aikaan olen saanut entistä enemmän turvaa siitä, kun tiedän että tarvittaessa testiajan saa nopeasti ja helposti ja että vakuutus kyllä korvaa.

Vanhemmat lapset meillä sairastelevat nykyään enää ani harvoin (kop kop), muutaman kerran vuodessa, mutta vaikka myös parivuotias kuopus on myös nyt pitkään pysynyt pääosin terveenä, tiedän että jossain vaiheessa ensi vuonna koittava päiväkodin aloitus ja altistuminen uusille pöpöille voi varmasti muuttaa tilannetta. On helpottavaa tietää, että silloin tuttu lääkäriasema ja tutut lääkärit odottavat muutaman klikkauksen päässä ja että kaikki kyllä aina järjestyy.