Sohaa, sipsiä, shampanjaa – ja joo, myös tuttua taaperon perässä juoksemista, puistoilua vesisateessa, veljesten riitoja, jatkuvaa tiskikoneen täyttöä ja kaikkea sitä normaalisettiä, mutta pienellä maisemanvaihdoksella maustettuna. Vietettiin perheen kesken vappua Hangossa ja vaikka suurin osa ajasta tuntui olevan sekavaa säätöä, teki tosi hyvää päästä muutamaksi yöksi säätämään jonnekin muualle kun tänne ainaiseen ja tuiki tuttuun kotiin.

Olisin hyvin voinut jatkaa vapun viettoa vielä muutaman päivän, mutta samaan aikaan oli jo ihana palata kotiinkin.

TORSTAI 23.4.2020

05:45 Herään itsekseni ja väsyttää ihan kamalasti, asento on huono, mutten uskalla liikahtaakkaan, sillä tähän aikaan aamusta jopa peitosta kuuluva kahina voi herättää samassa huoneessa nukkuvan taaperon. Varovasti yritän vaihtaa kylkeä ja toivon että saisin nukkua vielä vähän ennen kun Myy herää. Meillä on mieheni Oskun kanssa diili, että joka toinen aamu toinen saa nukkua myöhempään ja tänään on minun vuoroni nousta Myyn kanssa.

06.00 Myy herää, mutta Osku nostaa hänet pinnasängystä viereemme köllimään. Ulkona paistaa jo aurinko ja lintujen viserrys kantautuu sisälle.

06:20 Noustaan Myyn kanssa sängystä, käydään kylppärissä aamupesulla, siitä keittiöön juomaan sekä nappaamaan vitamiint ja sitten sohvalle vielä köllöttelemään ja karistamaan viimeisiä unihiekkkoja silmistä. Aamut ovat minulle vaikeita ja käyntiin pääsemissä kestäääääää.

07:15 Köllöttelyt venyvät, mutta nyt vihdoin mennään tekemään aamupalaa. Kuten lähes joka aamu, teen Myylle puuron kaatamalla kiehuvaa vettä puurohiutaleiden päälle ja jätän itsekseen tekeytymään. Joukkoon lisään pienen lirauksen kauramaitoa, jääkapista löytyneen avatun hedelmäsosepurkin sekä vähän tekemääni smoothieta. Smoothie syntyy laittamalla blenderiin pakkasesta mangoa ja vadelmaa sekä ananasmurkapurkin mehuineen, valkoisia chian siemeniä ja vettä. Lisäksi keitän itselleni kaksi kananmunaa ja ison pressopannullisen kahvia.

7:45 Aamupala on vihdoin valmis, välissä kävin ainakin pari kertaa pelastamassa erään huonekasvin Myyn kynsistä, nostamassa hänet alas milloin mistäkin tai nappamassa häneltä keittiön kaapeista kaappaamiaan tavaroita. Myylle ei maistu puuro ja hän syö siitä vain soseet ja smoothiet päältä, haluaa lisää smoothieta ja minun kananmuniani – enkä ihmettele.

08:00 Vaihdetaan yökkärit pois, käyn pikasuihkussa Myyn hyöriessä vieressä ja poikkeuksellisesti meikkaan myös vähän – eli taivutan ripset ja laitan ripsiväriä sekä poskipunaa. Olen huomannut fiilikseni olevan paljon parempi niinä päivinä kun en kulje likaisessa tukassa, meikkaamattomana ja niissä samoissa legginsseissä ja villapaidassa mitä olen käyttänyt lähes päivittän yli kuukauden putkeen – mistä lie johtuu, hahaa. Vedän jalkaan poikkeukselliseti myös ihan oikeat housut!

8:30 Myy pukee itse lähes kaikki ulkovaatteet, hän rakastaa pukemista ja alkaa olla siinä tosi taitava. Ulos hän haluaa ottaa mukaan vauvanukkensa, joka on noin puolet hänen itsensä kokoinen. Ulkona Myy saa päättää mihin mennään ja suunnaakin meidän omaan lähipuistoon, jossa ei vielä tuohon aikaan ole ketään, mutta nopeasti puisto alkaa kyllä täyttymään muista aamuvirkuista taaperoista. Myy laskee likumäkeä, työntelee nukkea kärryissä, kiipeilee kalliolla ja tekee hiekkakkakkuja.

9:30 Minulle on saapunut postiin pari pakettia, yksi töihin liittyvä ruokalähetys ja pieni vaatetilaus. En mielellään menisiPostiin tai muuallekaan tiloihin missä on muita ihmisiä, Myyn kanssa, mutta ajattelen nyt aamulla väkeä olevan vähemmän liikenteessä, hän voi istua suojassa vaujuen kuomun alla ja kaipaan pientä kävelyä. Postiin on edestakaisin kolmisen kilometriä ja käppäilyyn sinne ja takaisin ihanassa auringossa menee meiltä melkein tunnin verran. Vastaantulevat ihmiset hymyilevät rattaissa aurinkolasini päässä istuvalle Myylle, jonka omat lasit unohtuivat kotiin.

10.30 Osku tulee meitä vastaan puistoon, jonne jää vielä leikkimään Myyn kanssa. Minä tulen kotiin, keitän kupin teetä (sillä aamuinen kahvi jäi lähes kokonaan juomatta), avaan postista hakemani paketit, luen Wilmasta muutamia poikien kouluun liittyviä viestejä, ilmoitan heidät kouluruokailuun (take a way), avaan muutaman oman sopostin ja siirrään jo aiemmin valitsemani tulevan päivän postauksen kuvia kännykällä valmiiksi kuvanmuokkausohjelmaan.

11:30 Sitten onkin aika alkaa tekemään lounasta. Pojat ovat tällä viikolla isällään, mutta tulevat tänään syömään isänsä ollessa päivän töissä. Teen lounaaksi ison satsin Chili Sin Carnea, johon tulee mm papuja, maissia, selleriä ja linssejä.

12:10 Niin pojat kun Osku ja Myykin tulevat kotiin ja aletaan syömään. Ruoan jälkeen pistän astianpesukoneen päälle.

13:00 Osku laittaa Myy päikkäreille parvekkeelle, pojat lähtevät, minä vedän verkkarit jalkaan ja siirryyn sohvannurkkaan vihdoin oikeasti aloittamaan työpäiväni. Minulla ei ole kotona varsinaista työpistettä ja aika usein teen töitä joko ruokapöydän ääressä tai sohvalla (kuulemma sohva on parempi, sanoi fyssarini joskus!).

Olemme sopineet, että arkisin työpäiväni olisi klo 9-15, mutta tässä reilun puolen vuoden aikana se on harvoin toteutunut. Kotona työskennellessä häriötekijöitä tulee aina ja varsinkin nyt, kun minnekään ei voi mennä pitämään etätoimistoa ja pojat ovat kotona koulusta on tilanne aika mahdoton. Saan kuitenkin kuvat muokattua, kirjoitettua postauksen ja julkaistua sen. Ehdin myös vastata pariin meiliin, selvittää muutamia töihin liittyviä asioita, sekä laittaa viestiä verohallinnolle, muutaman kuitin kirjanpitoon ja lähetettyä yhden pitkään odottaneen laskunkin.

15:30 Myyn herätetään uniltaan, Osku antaa hänelle välipalaa ja minä teen vielä viimeiset hommat sohvannurkassani. Pylly on puutunut, eikä ihme, tehokasta työaikaa takana ilman taukoja tai jaloittelua 3 tuntia.

16:00 Laitan koneen pois ja suunnittelen tekeväni jotain välipalaa itselleni, kuljuva nälkä. Matkalla keittiöön saan kuitenkin hoitaakseni akuutin vaipanvaihdon ja sen jälkeen huomaan, että lounaalta jääneet ruoat ovat vielä hellalla ja korjaan ne rasioihin jääkaappiin

16:15 Nyt vihdoin sitä ruokaa, muutama hummusnäkkäri, kaupan valmista vihersmoothieta ja teetä. Syömisen jälkeen tyhjennän tiskikoneen ja alan siivoamaan keittiötä. Saan seurakseni Myyn joka haluaa alkaa syömään välipalaltaan jääneitä hedelmiä seuranani.

16:50 Osku lähtee Myyn kanssa ulos, minä jään siivoamaan keittiötä vielä hetkeksi loppuun, jonka jälkeen vastaan vielä kahteen työviestiin jotka jäivät jo eilen ja uudestaan tänään vastaamatta. Työmeilejä on tullut lisää, mutta pakko vain antaa olla.

17:30 Lähden myös ulos puistoon jossa liityn Oskun ja Myyn seuraan. Myy työntelee kärryjä pitkin naapurustomme pihoja ja seuraamme myös pitkään kahden citykanin puuhia pihallamme. Osku lähtee jo edeltä sisälle ja me jäämme Myyn kanssa vielä pihalle, jossa hän viihtyy niin hyvin hiekkakakkuja tehden. Lopulta kannan hänet vastustelevana poikittain kainalossani sisälle.

18:45 Oho, kello onkin jo noin paljon. Lämmitän meille lounaalta jäänyttä ruokaa ja syödään.

19:10 Yritän laittaa pyykkejä kaappiin ja vähän siivoilla, mutta Myy kaipaa leikkiseuraa, joten menemme poikien huoneeseen leikkimään pienillä Pokemon-ukkeleilla ja duplploilla.

19:40 Mennään Myyn kanssa yhdessä suihkuun. Yleensä hän voisi leikkiä suihkussa tai kylvyssä kupeilla ja pesupalloilla vaikka kuinka kauan ja niin on tälläkin kertaa.

20:00 Köllötellään suihkun jälkeen sohvalla hetki vierekkäin pyyhkeet päällä ennen kun puetaan päälle.

20:10 Osku antaa Myylle keittämänsä iltapuuron, minä laitan loput pyykit kaappiin ja keräilen muutenkin ympäri asunnon hujan hajan olevia vaatteita sekä teen nopeasti Instagram-storyn päivällä tekemästäni blogipostauksesta. Haluaisin jo itse nukkumaan.

20:30 Menen Oskun ja Myyn seuraan sohvalle lukemaan. Myy lukee rauhallisesti vuorotellen sylissämme joululahjaksi saamaansa kirjaa väreistä.

20:50 Osku vie Myyn nukkumaan ja vaikka olisin itsekin ihan valmis unille, täytyy odottaa että Myy on nukahtanut ennen kun voin itse makkariin mennä. Alan miettimään työjuttuja – pitäisikö nyt vielä hoitaa ne pari meiliä niin ei tarvitisi sitten huomenna tehdä, niin ehtisi pestä parvekkeen ennen kun uudet lattialaudat tulevat, instagramfeedinkin jäi tänään päivittämättä ja siihen yhteen tekstariin vastaamatta… – huomaan miten stressikäyrä alkaa nousemaan ja päätän etten ota puhelinta ollenkaan esiin. Nappaan iltapalaksi kourallisen manteleita ja mittakupillisen mangnesiummehua ja painun pesemään vielä hampaat ja rasvaamaan kasvot.

21:10 Menen sänkyyn, mutta huomaan että Myy onkin vielä hereillä ja innostuu tulostani ja kuikuilee ja höpöttelee sängystään. Toivotan vielä uudestaan hyvää yötä ja sitten pistän kuulokkeet ja alan kuuntelemaan äänikirjaa (John Irwing – Kaikki isäni hotellit). Jossain vaiheessa Myy nukahtaa, mutta minulla on kylmä, eikä uni tule vaikka väsyttää. Jossain vaiheessa Osku tulee viereen, minä käyn pukemassa toisen pyjaman, paksut sukat ja hakemassa extrapeiton ja jatkan kirjan kuuntelua.

22:40 katson vielä kelloa (ihan vain tätä postausta varten), muutamaa minuttia myöhemmin havahdun unesta, sammutan äänikirjan ja jatkan unia.

Myyn vaatteet saatu Kaikolta.

Sitä vain tulin sanomaan, etten kestä tuota pikkuisen pikkuista ponnaria. Miten huvittava ja suloinen samaan aikaan.

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 15 & 16.

Arki, eli elämämme, on tuntunut viime viikkoina ajoittain selviytymisestä tunnista toiseen, aamusta iltaan – ja sitten taas alusta. Eristäytymisviikkoina on tullut koettua koko tunteiden kirjo laidasta laitaan ja tällä hetkellä se on totaalinen tylsistyminen. Lapsille rutiinit ovat äärimmäisen tärkeitä, etenkin vielä näin poikkeusiakana, mutta itseäni seuraavasta toiseen samalaisina toistuvat päivät alkavat jo vähän hajottaa.

Sitten katson näitä kännykkäräpysä viimeiseltä kahdelta viikolta. Retkiä eri leikkipuistoihin, pyörälenkkejä, kävelylenkkejä, kukkaan puhkeava luonto, yllättäviä raekuuroja, maalaussessioita, yhdessäoloa, syömistä, syömistä ja syömistä. Tajuan, että nuo tuskalliselta tuntuvat, kuolettavan tylsät hetket ovat vain hetkiä. Ehkä me nodatamme päivästä toiseen samaa aikataulua, mutta kyllä päivissä on silti aina jotain vaihtelua.

Ei se silti aina helppoa ole, joskus se kaksi tuntia päivällisestä iltakylpyyn tuntuu ihan tuskastuttavan pitkältä ja vaikealta ajalta kuluttaa. Taapero tuo tavallaan oman haasteensa hommaan ja koko perhe toimii hänen ehdoillaan. Olisihan se välillä mukava aloittaa koko perheen kesken Monopoli-sessiot, kaivaa kaikki pikkulegot esiin, joogata tai vaihtaa kukkien mullat, mutta tässä elämäntilanteessa se jääköön haaveeksi vain.

Mutta onhan se mukavaa myös luuhata päivästä toiseen ympäri puistoja, pihoja ja metsiä – välillä sitä pitää vaan vähän muistutella itselleen. Plärätä niitä jo kuluneita kuvakirjoja läpi, rakennetaan duploilla, tehdään lounaaksi perunamuussia ja sitten taas vedetään ulkovermeitä niskaan. Ja sama alusta. Onneksi meillä on kuitenkin tämä. Vaikka se tuntuu välillä tuskaiselta tai tylsältä, miltä tuntuisikaan elo ILMAN tätä.

Vanhemmat postaukset:
ARKI 1 & 2, ARKI 3 , ARKI 4,  ARKI 5, ARKI 6,  ARKI 7, ARKI 8,  ARKI 9,  ARKI 10,  ARKI 11,  ARKI 12,  ARKI 13 & 14

Tämä vinkki saattaa olla monelle jo ihan itsestäänselvä juttu, mutta ne kenelle se ei sitä vielä ole, voi tästä tulla omaa arkea muuttava mullistus. Eli siis mikään mikä ihan tahansa pikkupikkuvinkki vaan!

Tämä vinkki kun on moniulotteinen, sillä sen lisäksi, että sen tuoma uutuudenviehätys saa kerta toisensa jälkeen lapset viihtymään leikkiensä parissa (ja tuo mahdollisesti vanhemmille sitä myötä pienen hengähdyshetken) tuo se viihtyvyyttä myös kotiin, nimittäin kodin siistinä pitämisen helpottamisen muodossa! Niin ja on kai se jossain mielessä ekologinenkin!

No mikä se vinkki sitten on, haluatte jo varmasti kovasti tietää! Vinkkihän on se, että jatkuvasti osa lasten leluista pidetään säilössä ja esimerkiksi muutamien kuukausien välein vaihdetaan niin, että osa säilössä olleista leluista otetaan leikkeihin ja vastavuoroisesti osa niistä nykyisistä laitetaan säilöön.

Kun leluja on vähemmän, koti pysyy siistimpänä (tai ainakin siivoaminen käy nopeammin) ja juuri vaihdetuilla leluilla leikitään yhtä hartaasti, kun saisi ne jouluna lahjaksi. Tämä kikka toimii niin pienten kun isompienkin lasten kanssa!

Poikien ollessa pienempiä, tuskailin usein kaaoksen kanssa. Leikistä toiseen vaihdettiin lennosta, eikä edellisiä leikkejä haluttu siivota, sillä niidenkin pariin haluttiin palata vielä myöhemmin. Moni perheellinen varmasti yhtyy siihen, että niitä leluja ja roinaa vaan tuntuu tulevan lisää ovista ja ikkunoista. Ukkeli sieltä, palikka täältä – ja yhtäkkiä kaikki lasten laatikot ja kaapit pursuavat leluja.

Leluja on tullut vuosien mittaan paljon laitettu myös kiertoon, lahjoitettu hyväntekeväisyyteen, annettu kavereille tai myyty kirpparilla. Osaan leluista taas jopa itselläni on tunneside ja niistä luopuminen on ollut vaikeampaa. Niinpä keksin kerätä aina osan leluista vintille varastoon. Aluksi lapsilta salaa, mutta heidän vähän kasvaessa yleistyi se, että yhdessä sovittiin mitkä lelut laitettiin vaihtoon ja mitkä otettiin takaisin leikkeihin. Se toimi tosi hyvin!

Nykyisin pojat eivät oikeastaan leiki muuten, kun rakentelevat pikkulegoilla. Pikkuhiljaa kellariin onkin kertynyt suurin osa kaikista kotimme leluista. Siellä on yhdessä kassissa ukkelit, toisessa pikkuautot ja kolmannessa eläinhahmot. Säilössä on myös parkkitalo, kauppaleikit kassakoneineen, tiipi ja isossa Ikean kassissa kuvissakin näkyvä junarata. Myyn kasvaessa ollaan kuitenkin sitten käyty sieltä aina vähän kerrallaan hakemassa helistimiä, puuleluja, kuvakirjoja ja viimeisempänä kaikki duplot.

Myylle ei olla muutamaa lelua luukunottamatta ostettu itse mitään leluja, mutta niin niitä vaan tuntuu olevan nykyään ihan hirveät määrät. Ei onneksi mitään tilpehööriä, mutta esimerkiksi paljon puisia palikoita, palapelejä ja leikkiruokia joilla saa aika nopeasti kunnon kaaoksen aikaan. Ollaankin aloitettu taas hiljattain taas kierrättämään leluja, suunilleen noin 2/3  hänen leluistaan on jatkuvasti varastoituna ja laitetaan leluja pois myös sitä mukaan, jos jollain lelulla ei leikitä hetkeen.

Loppuun vielä yksi extravinkki, etenkin pienempien lasten kanssa ne jemmassa olevat lelut kannattaa piilottaa kunnolla – viedä vaikka kellariin. Sillä pienten on todella vaikea ymmärtää miksi ne lelut ovat lukuttuna vaikkapa vaatehuoneeseen, jolloin niistä saattaa välillä nähdä vahingossa vilauksen, muttei niillä saa leikkiä. Nimimerkki: taaperoa ei saa tällä hetkellä päästää lähelekään  liinavaatekomeroamme.

Tehdäänkö teillä samaa?