Mekin kävimme vihdoin eilen Kiasmassa olevassa ihanassa Shoplifterin Nervescape VIII- näyttelyyn. Värikkäät karvamadot ovat olleet isosti esillä somessa, joidenkin mielestä jopa kyllästymiseen saakka. Itse taas olen sitä mieltä, ettei täälaista värienergiaa voi levittää liikaa.

Kiasman sivuilla kerrotaankin näin: Teos heijastelee taiteilijan kiinnostusta aivotutkimukseen ja neurotieteeseen. Teoksen takkurihmastot muistuttavat rakenteeltaan hermosoluja, mutta Shoplifter toivoo taiteen myös vaikuttavan aivoihin. Hän uskoo, että kun aistimme voimakkaita värejä, aivoissa vapautuu serotoniinia, joka kohottaa mielialaa.

Shoplifter haluaa herättää ilon ja onnen tunteita, sillä ”onnelliset ihmiset kohtelevat toisiaan paremmin”.

Tämän viikon arkikuvan päättäminen oli ehdottomasti tähänastisesti vaikein. Joinain viikkoina huomaan, etten ole muistanut ottaa kuvia juuri ollenkaan, mutta kerrankin kävi toisinpäin. Vaikkakin hyvin arkisista juttuista, mutta sehän onkin tämän koko postaussarjan juju.

Tämän viikon kohokohtia on ollut ainakin Myyn ensimmäinen kerta keinussa, allergiatestien toinen osa, upeat kevätsäät, kohtaaminen hevosten kanssa, uudet kevätkengät, useamman keran nokisena takasta haettu vauva, mustapääimurilla mustelmaiseksi imuteltu naama, yhdet 1v synttärit sekä tulppaanien tuoksuttelua kevätmessuilla.

Tuolla ihanalla kevätauringolla onkin varmasti ollut syynsä siihen, miksi kaikesta tästä ja monesta monesta muusta hetkestä tällä viikolla löytyy puhelimesta paljon kuvia. Yksi ihanimmista niistä on tämä. Ihan tavallinen, pikainen räpsy, tyttärestä ja isästä iltakävelyn päätteeksi. Tuo pieni on niin ihana ja utelias ihmettelijä ja mikäs se onkaan parempi paikka tutkailla maailmaa kun turvallinen syli.

– Vietettiin perheen kanssa viikko Tahkolla
– Leikkasin hiukseni
– Vietin pitkän viikonlopun Berliinissä
– Tanssin aamun asti Berghainissa
– Näin liian vapaamielistä alastomuutta kylpylässä
– Myyllä todettiin testeissä maito- ja kananmuna-allergia
– Ostin ylihintaisia Legoja
– Vietettiin poikien kanssa kolminkeskistä aikaa yön yli: käytiin syömässä, leffassa ja rakennettiin maja
– Olin ajoittain niin stressaantunut, että pää meinasi pimahtaa
– Söin kevään ekat parsat
– Myy oppi konttaamaan kunnolla sekä seisomaan ja istumaan
– Vaihdettiin vaunukoppa rattaiden istuinosaan
– Saatiin puusepältä tilaamani ruokapöydät
– Kävin vesisateessa lenkillä ja eksyin reitiltä monta kertaa
– Nukuttiin Oskun kanssa melkein joka yö niin, että toinen nukkuu yksin ja toinen vauvan kanssa
– Siivoilin kaappeja (nyt pitäisi vielä keksiä mihin nuo kaikki pienet vaatteet lattaisin myyntiin)
– Tapasin vihdoin kaverini kuukauden ikäisen vauvan
– Söin maailman parhaan korvapuustin
– Aloitin sokerilakon ainakin 5 kertaa (huomenna ehkä taas uusi yritys)

Jostain syystä lasten kuskaaminen harrastuksiin on tuntunut itsestäni aina jotekin rasittavalta. Johtunee ehkä siitä, että homman hoitaminen yksin onkin ollut raskasta, etenkin kun on aina pitänyt liikkua julkisilla, toiselle lapselle on pitänyt aina keksiä jotain muuta tekemistä siksi aikaa tai ottaa hänet mukaan, eikä harrastukseen kuluvaa aikaa ole oikein itse ehtinyt hyödyntämään mitenkään.

Nykyisin kuskaamista ei onneksi ole enää yhtään samalla mitalla kun muutama vuosi sitten, jonka lisäksi apunani on nykyään tietysti myös toinen aikuinen. Monet harrastukset ovat nykyisin ihan kotimme lähellä, jolloin lapset kulkevat niihin yhdessä tai sovitusti muiden kavereiden vanhempien kanssa.

Joka torstai-ilta Elviksellä on kuitenkin vähän kauempana harrastus, jossa hän tapaa vanhoja eskarikavereitaan. Onneksi Osku on auttanut sinne kuljetukseen monesti, sillä matka vaatii joko kolmen vartin kävelyn tai kahdella ratikalla menon. Tällä kertaa nakki osui kuitenkin kohdalleni ja lupasin vielä ottaa vauvakin mukaan.

Viimeksi kun olen tehnyt saman reissun samaisella kokoonpanolla, naamaan satoi jäistä räntää, ratikka ei tullut ja vauva huusi koko reissun ajan. Odotukseni eivät siis olleet kovin korkealla. Ehkä se oli kuitenkin tämä kevät ja pahimmasta allergiaitkusta ohi kasvanut vauva, sillä reissu menikin oikein leppoisasti.

Lähellä, kavereiden kanssa futista pelaamassa ollut Kaapokin tuli kotimatkalla samaan ratikkaan, mikä oli hauskaa. Tostai-illan melko tyhjän ratikan keskipaikalla istuessamme katsoin heijastustamme vastapäisistä ovista. Siinä minä kuljen köörini kanssa, minä ja kolme lastani. Miten ihana, niin tavallinen hetki, mutta silti tosi tärkeä ja ainutlaatuinen.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa

Maailman suurin ilmastotapahtuma WWF:n Earth Hour näyttää valomerkin ilmastomme puolesta lauantaina 30.3. klo 20.30. Tapahtumaan voi osallistua kuka vain, sammuttamalla turhat valot tunnin ajaksi. Tämän symbolisen eleen avulla voimme ilmaista huolemme ympäristön tilasta ja samalla se muistuttaa kestävämmästä elämäntyylistä. Earth Hour ei siis ole sähkön- tai energiansäästötempaus (vaikka sekin toki plussaa on) ja tämän vuoden teemana onkin eritysesti ympäristöystävällinen ruoka. Miten hyvä syy valmistaa ympäristöystävällinen illallinen ja nauttia se yhdessä maailman suurimmalla kynttiläillaisella!

WWF julkaisi eilen uuden ruokasuosituksen, jonka tarkoituksena on hillitä ilmastonmuutosta sekä turvata luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen ovat valitettavasti jo käynnissä, mutta jotta maapallon keskilämpötilan nousu voidaan rajata kriittiseen 1,5 asteeseen, tarvitsemme konkreettisia tekoja. Yksi tehokkaimmista keinoista onkin muuttaa ruokavaliomme pääosin kasviperäiseksi. Onneksi se on myös helppo keino!

Jos on tottunut syömään paljon lihaa, kalaa sekä maitotuotteita voi paras keino kasviperäiseen ruokavalioon siirtymisessä olla siihen siirtyminen pikkuhiljaa. Korvata joillain aterioilla liha vaikkapa erilaisilla lihaa muistuttavilla tuotteilla, kuten vaikka soijasuikaleilla, vaihtaa kahvimaito kasvimaitoon ja pistää leivän päälle rouskuvia kasviksia tai vaikkapa hummusta. Jos haluaa syödä kalaa tai lihaa, ostaa niitä vastuullista luomutuottajilta sekä kestävistä kannoista. Jo pienillä teoilla on väliä ja pikkuhiljaa ne muuttuvat suuremmiksi. Kuten monessa muussakin asiassa, täyskäännös voi sopia jollekin, mutta etenkin näissä ruokailuasioissa moni voi tarvita aluksi pientä totuttelua.

Toinen asia, jossa meidänkin perheellä on välillä aika paljon tsempattavaa, on hävikkiruoan vähentäminen. Kaikki roskiin menevä ruoka on turhaa ilmaston kuormittamista ja tuhlaamista. Suomessa menee miljoona kiloa ruokaa roskiin päivässä ja kaatopaikalle päätyvä ruoka on pois kaikesta tuotetusta ruuasta. Sen lisäksi kaatopaikalla tai kompostissa muhiva ruoka aiheuttaa metaanipäästöjä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta paljon voimakkaammin kuin hiilidioksidi.

Ruokahävikkiä voi hillitä miettimällä ruokaostoksiaan: ei osta tai valmista liikaa ruokaa, käyttämllä pois ensin vanhimmat elintarvikkeet sekä tekemällä tähteistä ruokaa. Myöskään kaupassa ei kannata kaivaa hyllyn perältä sitä pisimmällä päivämäärällä varustettua tuotetta, jos tietää varmasti käyttävänsä sen kuitenkin jo aiemmin. Ruokaa, kuten vaikka omia leipomuksiaan voi tarjota vaikkapa naapureille, jos niitä kaikkia ei jaksakaan itse syödä.

Niinä päivänä, kun tuntuu, ettei kaapissa ole mitään ruokaa, voit yllättää itsensä loihtimalla padan, pastan tai vaikkapa pizzan niistä mitä löytyy. Voi ottaa vaikka tavaksi, että kerran viikossa onkin luova ja loihtii aina jotain niistä aineksista, jotka ovat jo kaapissa valmiina. Luonto ja kukkaro kiittää!

Mainitsemani pataruoat, pastat ja pizzat ovat muuten myös sellaisia ruokia, joiden joukossa on helppo kokeilla uusia kasviperäisiä ruoka-aineita. Jos jokin elintarvike tai vaikkapa kasvis on itselle vieras tai ei niin suuri suosikki, sen koostumukseen tai makuun on helppo tutustua eritysesti tällaisten ruokien joukossa. On ihan eri juttu pistää vaikkapa vegaanista juustoa sellaisenaan leivän päälle, kun totutella sen makuun ensin vaikkapa suosikkipizzaan.

Kutsunkin teidät kaikki maailman suurimmalle kynttiläillalliselle, Earth Houriin, ja kannustan valmistamaan sen yhteyteen ympäristöystävällisen aterian!

Lisäksi olisi kiinnostavaa keskustella näistä loputtoman tärkeistä ympäristöasioista vielä kommenteissa. Olisi hienoa jos voisitte jakaa myös omia vinkkejänne ymäristöystävällisiin ruokiin ja tekoihin. Miten teidän perheessä vähennettään ruokahävikkiä tai millä tavoin olette siirtyneet kasvis- tai vegaaniruokavalioon? Oma vinkkini vielä Earth Hourin yhteyteen on tarjota jotakin uutta ruokaa sille perheen tai kaveripiirin nirsoimmalle tyypille kynttilänvalossa – ehkä hän ei huomaa! 😀